Onko oikeasti mahdollista, että joku joutuu laskemaan viimeisiä rahojaan, että saa lapsille ruokaa?

[tarja]

Niin tuota tiedän toki itsekkin ihmisiä jotka vaan on halunnut jäädä työttömäksi, ei päivääkään ole tehnyt työtä ja ikää pitkästi yli kakskymmentä. Mitään ei omisteta, joka paikkaan kuitenkin on velkaa ja nekin jätetään usein maksamatta.

Lapsiakin näillä hyvää päivää tutuilla on, mutta ne hoidossa isovanhemmilla joka viikonloppu, että vanhemmat saa rällätä räkälöissä. Aina valitetaan ettei ole rahaa, odotetaan lapsinlisiä tai muita sossun avustuksia, mutta kuitenkin baariin löytyy se 50e tuosta vaan. Silläkin sais ruokaa ja lapsille vaatetta. Elämä on valintoja täynnä.

Joo,tällaisiin ihmisiinhän sitä aina vedotaan kun puhutaan köyhyydestä ja siitä ettei rahat riitä,mut kun nää taitaa olla kuitenkin vähemmistönä...

Mä en henk.koht tunne yhtään tällaista ihmistä mut tunnen monta jotka itse sairastuneet (esim syöpä kahdella tutulla,aivoverenkiertohäiriö alle 30-vuotiaalla... ) ja nyt yhden tutun työpaikalta irtisanottiin n.50 ihmistä ja siskon miehen firma meni konkkaan...jne.
Ja näidenkin köyhien maine on mennyt just tollasten "elämäntapaluusereiden" takia.

 

[Bee]

Ja sitten on vielä niitä työtä vieroksuvia, jotka eivät ihan pienestä palkasta persettään liikauta, kun lastenhoito maksaa ja plaaplaaplaaa.... Saattaisi jopa joutua tekemään leipänsä eteen töistä. Ei se palkka koskaan heti ole saman verran, kuin 10vuotta työelämässä olleilla

 

[tiina]

Ihmiset on yksinkertaisia. Asioita ei tajuta ennen ku ne tulee omalle kohdalle. Kaikki ei oo noin yksinkertaista, että oo tekemättä lapsia, säästä rahaa jos puolisos yhtä äkkiä karkaa ja lässyn lässyn. Koska mä olen pärjännyt niin kaikki muutkin pärjää. No ehkä nekin joskus oppii.

 

[kukkanen]

Meillä on pienet tulot ja neljäs lapsi tulossa.On kuitenkin eteisessä uudet tuplavaunut odottamassa vauvan syntymää, tiskikone,digiboxi, auto, pesukone, tietsikka, joululahjoja kaapit täys...

Meillä ei mene eurot baariin tai röökiin.Emme juuri matkustele.

Sukulaiset ovat kaukana, toisissa maissa ja osa taivaassa.Ei tule apuja sieltä.Emme hae sossustakaan.

Mies saa niin pientä palkkaa etten oikeesti kehtaa sanoa-enemmän saisi työttömänä, mutta tulevaisuudessa voi olla toisin.

Itse saan kelasta normaalit lapsiperheille kuuluvat etuudet. Muuta ei tule.

Masuvauva tuli ihan yllätyksenä, kun hormonaalinen ehkäisy petti.Oli 98% varma, mutta kuulun siihen kahteen, joille kävi näin.En olisi voinut antaa aborttia itselleni anteekis, joten nyt ollaan sitten suurperhe ja eletään sen mukaan.

Joka kuussa yritän laittaa pikkuisen sivuun pahan pöivän varalle.

Ja sanottakoon, että mieheni oli hyväpalkkaiissa töissä vielä pai vuotta sitten, mutta tuli irtisanotuksi ilman omaa syytään.Yllätyskuluja on ollut mm.kuopuksen leikkaus ja sairaalamaksut.

 

[larvae]

Kun olin pieni, äitini joutui miettimään, että ostaako meille lapsille maitoa vai ostaako pyykkipulveria, että saa vaatteet pestyä. Muistan myös, kun äiti itki, että kahdeksi viikoksi on rahaa 20 markkaa. Vanhempani tekivät väärän valinnan vähän päälle kaksikymppisinä alkaessaan maanviljelijöiksi pienelle tilalle. Oman lapsuuteni perusteella en tosiaankaan ala aukomaan kenellekään päätäni siitä, että pitäisi ennakoida ja varautua ja osata tehdä oikeat valinnat. Kun ei se ole niin helppoa, ei kaikkea voi tietää etukäteen. Tuskin vanhempani tahallaan valitsivat köyhän osan.

Jotenkin tuntuu, että ne ihmiset, jotka aina jaksavat mainostaa sitä, että pitäisi olla varautunut pahaan päivään, eivät ole itse oikeaa pahaa päivää nähneetkään tia eläneet pienillä tuloilla. Enkä jaksa sitäkään ymmärtää, että moralisoidaan "pitäisi säästää ja ei saa tuhlata", jos joku minimituloilla miettii, että miten tulla toimeen muutama päivä parilla eurolla. Koska minusta minimitulo tarkoittaa juuri sitä, että sillä saa hankittua välttämättömät asiat, ei sitä, että siitä säästellään pesämunia.

 

[sweet baby J]

Niin tuota tiedän toki itsekkin ihmisiä jotka vaan on halunnut jäädä työttömäksi, ei päivääkään ole tehnyt työtä ja ikää pitkästi yli kakskymmentä. Mitään ei omisteta, joka paikkaan kuitenkin on velkaa ja nekin jätetään usein maksamatta.

Lapsiakin näillä hyvää päivää tutuilla on, mutta ne hoidossa isovanhemmilla joka viikonloppu, että vanhemmat saa rällätä räkälöissä. Aina valitetaan ettei ole rahaa, odotetaan lapsinlisiä tai muita sossun avustuksia, mutta kuitenkin baariin löytyy se 50e tuosta vaan. Silläkin sais ruokaa ja lapsille vaatetta. Elämä on valintoja täynnä.

nyt yhden tutun työpaikalta irtisanottiin n.50 ihmistä ja siskon miehen firma meni konkkaan...jne.
Ja näidenkin köyhien maine on mennyt just tollasten "elämäntapaluusereiden" takia.

Juuri tätä tarkoitin!

 

[vieras]

Ehkäpä sun ei kannata miettiä tuollaisia asioita kun kerta ei tarvitse miettiä!

Ehkäpä kaikilla ei ole yhtä hyvin pullat uunissa kuin sinulla!

Jotkut joutuvat tahtomattaan tukalaan tilanteeseen!!!!

Yrittäisit mielummin "kylvää hyvää henkeä" heille joilla on vaikeaa!

Samperin puusilmä!!!

Itse olen ne pullani sinne uuniin hyvin leiponut. En ole syntynyt kultalusikka suussa, eikä mulla ole rikkaita vanhempia, joilta olisin saanut ison pesämunan. Olemme mieheni kanssa säästäneet jo pitkään, 10 vuotta. Opiskeluaikoinakin elettiin säästeliäästi ja laitettiin säästötilille jos pystyi. Vuosien saatossa tiliä on tarvittu monta kertaa ja monesti sinne on myös pystynyt laittamaan vähän rahaa takaisin. Tingin monesta jutusta, että tämä on mahdollista. Ruuat mietitään tarkkaan, ostetaan edullisia tuotteita, vaatteita vain sen verran kuin tarvitsee ja nekin käytetään loppuun jne jne. Ei harrasteta juhlimista viikonloppuisin tai muutenkaan mitään kallista. Joskus on varaa johonkin ylimääräiseenkin. Koskaan ei tarvitse miettiä, et mitäs jos rahat loppuu. Siellä säästötilillä pidetään koko ajan tietty summa kaiken varalle ja se systeemi toimii. Ja pelkällä kotihoidon tuella olen tällä hetkellä. Kotiin jääminen oli mahdollista, kun vähän ennakoi. Isompia laskuja maksettiin etukäteen kun vielä oli rahaa enemmän. Onnistuu mm vakuutusyhtiön kanssa sopia näin.

 

[nöppönen]

Kun olin pieni, äitini joutui miettimään, että ostaako meille lapsille maitoa vai ostaako pyykkipulveria, että saa vaatteet pestyä. Muistan myös, kun äiti itki, että kahdeksi viikoksi on rahaa 20 markkaa. Vanhempani tekivät väärän valinnan vähän päälle kaksikymppisinä alkaessaan maanviljelijöiksi pienelle tilalle. Oman lapsuuteni perusteella en tosiaankaan ala aukomaan kenellekään päätäni siitä, että pitäisi ennakoida ja varautua ja osata tehdä oikeat valinnat. Kun ei se ole niin helppoa, ei kaikkea voi tietää etukäteen. Tuskin vanhempani tahallaan valitsivat köyhän osan.

Jotenkin tuntuu, että ne ihmiset, jotka aina jaksavat mainostaa sitä, että pitäisi olla varautunut pahaan päivään, eivät ole itse oikeaa pahaa päivää nähneetkään tia eläneet pienillä tuloilla. Enkä jaksa sitäkään ymmärtää, että moralisoidaan "pitäisi säästää ja ei saa tuhlata", jos joku minimituloilla miettii, että miten tulla toimeen muutama päivä parilla eurolla. Koska minusta minimitulo tarkoittaa juuri sitä, että sillä saa hankittua välttämättömät asiat, ei sitä, että siitä säästellään pesämunia.

musta tuntuu ihan samalle. ja peesaan viel edellisiä siinä et köyhien "maine" on mennyt niiden joidenkin takia jotka ovat näitä elämäntapa köyhiä. itse tiedän yhden tällaisen pariskunnan ja se onkin ainoa minkä tiedän..

 

[isoäiti mölykylästä]

sehän on hyvä että sinulla menee noin hyvin. mutta kyllä vaan suomen maassa on paljon ihan tavallisia perheitä, jotka joutuu todella laskemaan, että miten saa rahat riittämään ruokaan. laskuja on paljon. kaikilla ei ole vara shoppailla. vaan ne eurot on laskettava ja sen mukaan koetettava elää mitä niitä on. elämä on arvaamatonta, joskus voi todella käydä sellaisia yllätyksiä, että rahat ei vain riitä, ja sossuun on mentävä. ja musta siinä ei ole mitään pahaa, jos sinne mennään rehellisin mielin ja sen takia, että saa lapsille ruokaa tai vaikka talvivaatetta. niitä mä inhoon, jotka hakee sitä rahaa sieltä vaikka ei olis todellista tarvetta. jemmataan rahoja piiloon ja sit näytellään rahatonta.

 

[lohikäärme]

Kun olin pieni, äitini joutui miettimään, että ostaako meille lapsille maitoa vai ostaako pyykkipulveria, että saa vaatteet pestyä. Muistan myös, kun äiti itki, että kahdeksi viikoksi on rahaa 20 markkaa. Vanhempani tekivät väärän valinnan vähän päälle kaksikymppisinä alkaessaan maanviljelijöiksi pienelle tilalle. Oman lapsuuteni perusteella en tosiaankaan ala aukomaan kenellekään päätäni siitä, että pitäisi ennakoida ja varautua ja osata tehdä oikeat valinnat. Kun ei se ole niin helppoa, ei kaikkea voi tietää etukäteen. Tuskin vanhempani tahallaan valitsivat köyhän osan.

Jotenkin tuntuu, että ne ihmiset, jotka aina jaksavat mainostaa sitä, että pitäisi olla varautunut pahaan päivään, eivät ole itse oikeaa pahaa päivää nähneetkään tia eläneet pienillä tuloilla. Enkä jaksa sitäkään ymmärtää, että moralisoidaan "pitäisi säästää ja ei saa tuhlata", jos joku minimituloilla miettii, että miten tulla toimeen muutama päivä parilla eurolla. Koska minusta minimitulo tarkoittaa juuri sitä, että sillä saa hankittua välttämättömät asiat, ei sitä, että siitä säästellään pesämunia.

en nyt ota kantaa kirjoituksesi ekaan kappaleeseen vaan toiseen pelkästään! mut kyllä joo minä olen juuri sellainen et kuulutan sitä varautumista ja säästöä! no en kai ole pahaa päivää nähnyt ja hyvä niin. mun tulot ei kuitenkaan ole mitkään järjettömän suuret mut pärjään ihan hyvin kun mietin mihin rahani laitan! säästän jos se paha päivä tulee ja niihin kuuluisiin yllärilaskuihin! varmasti oisin sen sata kertaa ollu PA ja ihmetelly ja miettiny et mitä nyt teen ku puhelinlasku onki 5e isompi ku normaalisti... JOS SIIS ELÄISIN VAIN TÄSSÄ JA NYT PISTÄSIN KAIKEN MENEMÄÄN MITÄ TULEE!!!

 

[ihkuraksupoksu]

On. Itse olin aikanaan parikin vuotta siinä tilanteessa, että itse ei syöty kuukauden aikana kahtena viikkona juuri mitään, rahat riittivät vain lapsen ruokaan. En tajua millä pysyttiin hengissä.

 

[Vieras]

Niin no, aina meillä on kyllä rahaa ruokaan ja muuhun pakolliseen. ( jos ei ole niin käytetään luottoa, ei mene onneksi ylimääräisiä kuluja)
Ärsyttää vaan, kun ajatellaan että ihminen on automaattisesti laittanut itsensä kuseen, jos on kyse hetkellisestä köyhyydestä. Mies vakitöissä, nettopalkka oli 1100 euroa, nyt onneksi 1300 euroa mutta eihän tällä palstalla edes tajuta sitä, että jollakin voi oikeasti olla noin pieni palkka. Kyllä meidän talous meni moneksi kuukaudeksi sekaisin, kun jouduin YLLÄTTÄEN yli 3 kk:n saikulle ja tulot puolittui. Samat laskut ne silti tuli ja säästöt oli juuri menneet oman asunnon ostoon. Kelasta odottelin päätöstä 7 viikkoa ja sen aikaa olin täysin ilman rahaa, paitsi lapsilisä 100 euroa. Toki laskut sovin myöhemmäksi ja ne sitten myöhemmin maksettiinkin. Mutta ei asiat ole noin yksinkertaisia kuin täällä kuvitellaan. Esimerkiksi mieheni äiti ei ole koskaan antanut rahaa, eikä varmasti annakaan. Isäni yh ja hältä voin muutamia kymppejä kysyä. Ei se kuitenkaan tuollaisessa tilanteessa paljoa auta.
Mutta tuostakin selvittiin ilman sossua taas jaloillemme, vaikka aikaa se kyllä vei.

 

[lellu]

meillä ei ole ollut sellaista tilannetta että oltas voitu jossain vaiheessa säästää rahaa jemmaan. Kun nyt jo yli kolme vuotta ollaan eletty tiukilla. mies opiskelee ja mä olen kotona. Kaks lasta siis on. Pojalla todettiin sitte maitoallergia ja hänen maidot makso kuussa yli 1000 euroa+ siihen päälle kalliit rasvat. Se vei talouden todella tiukille ja oli pakko lainata rahaa, että saadaan maidot ym. ostettua. Nyt maksellaan sitte niitä lainarahoja takasin ja tiukilla eletään edelleen. että sellasta. Tätä maitoallergiaa me ei siis olla suunniteltu etukäteen, jos joku yksinkertanen ei sitä tajua. tiukilla siis eletään ja jos mä joskus satun valittamaan että kun ei ole rahaa jne. niin se on ehkä oman mielen purkamista. Kyllä me täällä joten kuten pärjätään aina ja onnellisia kuitenkin ollaan. Mutta nykyään ei mistään saa edes enää sanoo ku kaikki murheet on vaan oma vika. Jos koko ajan eletään niin että just pärjätään kuukausi kun lasketaan tarkkaan niin siitä on vaikea kerätä pesämunaa pahan päivän varalle.

 

[larvae]

Lohikäärme: Mutta kun joillakin ihmisillä menee käytännössä kaikki rahat perustarpeisiin.

 

[höh]

Ei näitä ketjuja kannate edes alkaa lukeen, menee joulumieli pilalle, kun saa taas kuunnella kun "parempi" ihminen opettaa itseään "huonompia". Meillä tekee rahallisesti tiukkaa, ainakin näin joulun alla kun tulee sähkön tasauslaskuja ym. Mutta ne kestää. Mulla käy aidosti sääliksi ne, joilla menee joka kuukausi raha-asioiden kanssa painiessa. En mä usko että kovin usea perheen äiti järkkää tarkoituksella raha-asiat siten, että rahasta on pulaa.

 

[vieras]

Jos joutuu elämään esim minimiäitiyspäivärahalla, niin eikö sitä muka tiedä etukäteen? En jaksa uskoa, et kaikki minimillä elävät köyhyttä valittavat ovat saaneet lapsensa yllätyksenä. Useimmat ovat ihan tietoisesti hankkineet sen lapsen, vaikka ovat tienneet saavansa tosi vähän äitiyspäivärahaa. Eikö se köyhyy ole silloin oma valinta?

 

[nöppönen]

Ei näitä ketjuja kannate edes alkaa lukeen, menee joulumieli pilalle, kun saa taas kuunnella kun "parempi" ihminen opettaa itseään "huonompia". Meillä tekee rahallisesti tiukkaa, ainakin näin joulun alla kun tulee sähkön tasauslaskuja ym. Mutta ne kestää. Mulla käy aidosti sääliksi ne, joilla menee joka kuukausi raha-asioiden kanssa painiessa. En mä usko että kovin usea perheen äiti järkkää tarkoituksella raha-asiat siten, että rahasta on pulaa.

sanos muuta.. :/ :/

 

[sibelius79]

olen ollut usein tiukoilla ja rahaton totaalisesti -ruokaa on kuitenkin ollut
olen aina varautunut pahan päivän varalle eli pakkasessa löytyy ruokaa jne
Rahan käyttämisessä on vielä opettelun varaa mutta pikkuhiljaa vuosien saatossa olen parantanut tapojani :snotty: mm.aukaisin säästötilit nyt muksuille joihin menee suoraan osa lapsilisistä jne :wave:

 

[lohikäärme]

Lohikäärme: Mutta kun joillakin ihmisillä menee käytännössä kaikki rahat perustarpeisiin.

mitä on perustarpeet? mun mielestä esim. tietokone ei kuulu niihin tai edes telkkari... ikävää mutta totta et sen mukaan pitäis vaan elää ku rahaa on! ja selvennän sen verran että en ole syntynyt kultalusikka suussa en edes hopealusikka. olen yh ja käyn töissä mutta palkka ei todellakaan ole huippu.... mutta pärjätään ja tullaan toimeen ja parinkympin yllärimeno ei hetkauta taloutta. mulle ei tulis kuitenkaan mieleenkään *tehdä* kolmatta lasta vaikka vauvat on hirmu söpöjä ja ihania, mutta järkeä pitää käyttää myös. ja pojilla on yhteinen huone mikä sekin on tänäpäivänä kauhistus monelle...

ehkä ihan oikeesti ne joilla ei ole tuloja minkäänlaisia muuta ku tuet niin vois miettii sitä lapsilukuaan esimerkiksi....

 

[vieras]

meillä ei ole ollut sellaista tilannetta että oltas voitu jossain vaiheessa säästää rahaa jemmaan. Kun nyt jo yli kolme vuotta ollaan eletty tiukilla. mies opiskelee ja mä olen kotona. Kaks lasta siis on. Pojalla todettiin sitte maitoallergia ja hänen maidot makso kuussa yli 1000 euroa+ siihen päälle kalliit rasvat. Se vei talouden todella tiukille ja oli pakko lainata rahaa, että saadaan maidot ym. ostettua. Nyt maksellaan sitte niitä lainarahoja takasin ja tiukilla eletään edelleen. että sellasta. Tätä maitoallergiaa me ei siis olla suunniteltu etukäteen, jos joku yksinkertanen ei sitä tajua. tiukilla siis eletään ja jos mä joskus satun valittamaan että kun ei ole rahaa jne. niin se on ehkä oman mielen purkamista. Kyllä me täällä joten kuten pärjätään aina ja onnellisia kuitenkin ollaan. Mutta nykyään ei mistään saa edes enää sanoo ku kaikki murheet on vaan oma vika. Jos koko ajan eletään niin että just pärjätään kuukausi kun lasketaan tarkkaan niin siitä on vaikea kerätä pesämunaa pahan päivän varalle.

Onko miehen pakko opiskella yhtä aikaa kun sinä haluat olla kotona lasten kanssa? Eikö kannattaisi olla vuorotellen toinen töissä toinen kotona ja sitten toinen töihin ja toinen alkaisi opiskella? Eikö tuo ole itse valittu tilanne vai onko joku pakottanut teidät elämään juuri noin? Sairauksia ei voi ennakoida, mutta tilannetta helpottaisi jos edes toisella perheen aikuisella olisi normaalit tulot. Juu, ensin pitää opiskella, että saa ammatin, mutta kyllä takuulla löytyy jotain työtä ilman koulutustakin ja monesti sellainen (vuorotyö) voi olla jopa paremmin palkattua kuin moni muu homma.

 

[lohikäärme]

meillä ei ole ollut sellaista tilannetta että oltas voitu jossain vaiheessa säästää rahaa jemmaan. Kun nyt jo yli kolme vuotta ollaan eletty tiukilla. mies opiskelee ja mä olen kotona. Kaks lasta siis on. Pojalla todettiin sitte maitoallergia ja hänen maidot makso kuussa yli 1000 euroa+ siihen päälle kalliit rasvat. Se vei talouden todella tiukille ja oli pakko lainata rahaa, että saadaan maidot ym. ostettua. Nyt maksellaan sitte niitä lainarahoja takasin ja tiukilla eletään edelleen. että sellasta. Tätä maitoallergiaa me ei siis olla suunniteltu etukäteen, jos joku yksinkertanen ei sitä tajua. tiukilla siis eletään ja jos mä joskus satun valittamaan että kun ei ole rahaa jne. niin se on ehkä oman mielen purkamista. Kyllä me täällä joten kuten pärjätään aina ja onnellisia kuitenkin ollaan. Mutta nykyään ei mistään saa edes enää sanoo ku kaikki murheet on vaan oma vika. Jos koko ajan eletään niin että just pärjätään kuukausi kun lasketaan tarkkaan niin siitä on vaikea kerätä pesämunaa pahan päivän varalle.

Onko miehen pakko opiskella yhtä aikaa kun sinä haluat olla kotona lasten kanssa? Eikö kannattaisi olla vuorotellen toinen töissä toinen kotona ja sitten toinen töihin ja toinen alkaisi opiskella? Eikö tuo ole itse valittu tilanne vai onko joku pakottanut teidät elämään juuri noin? Sairauksia ei voi ennakoida, mutta tilannetta helpottaisi jos edes toisella perheen aikuisella olisi normaalit tulot. Juu, ensin pitää opiskella, että saa ammatin, mutta kyllä takuulla löytyy jotain työtä ilman koulutustakin ja monesti sellainen (vuorotyö) voi olla jopa paremmin palkattua kuin moni muu homma.

samaa mieltä ja en halua olla ilkeä mut onko pakko *tehdä* lapsia kun ei opinnotkaan ole vielä opiskeltu?

 

[larvae]

Lohikäärme: Mutta kun joillakin ihmisillä menee käytännössä kaikki rahat perustarpeisiin.

mitä on perustarpeet? mun mielestä esim. tietokone ei kuulu niihin tai edes telkkari... ikävää mutta totta et sen mukaan pitäis vaan elää ku rahaa on! ja selvennän sen verran että en ole syntynyt kultalusikka suussa en edes hopealusikka. olen yh ja käyn töissä mutta palkka ei todellakaan ole huippu.... mutta pärjätään ja tullaan toimeen ja parinkympin yllärimeno ei hetkauta taloutta. mulle ei tulis kuitenkaan mieleenkään *tehdä* kolmatta lasta vaikka vauvat on hirmu söpöjä ja ihania, mutta järkeä pitää käyttää myös. ja pojilla on yhteinen huone mikä sekin on tänäpäivänä kauhistus monelle...

ehkä ihan oikeesti ne joilla ei ole tuloja minkäänlaisia muuta ku tuet niin vois miettii sitä lapsilukuaan esimerkiksi....

Jos Maslowin mukaan noita perustarpeita ajattelee, niin ne olisivat asunto ja ruoka. Asuntoon kuuluu sähkö ja vesi, ruokaan laskisin lisäksi perushygieniatuotteet ja ruuanvalmistukseen tarvittavat välineet. Kyllä noihin saa uppoamaan aika paljon rahaa tämän päivän Suomessa.

 

[Vieras]

ehkä ihan oikeesti ne joilla ei ole tuloja minkäänlaisia muuta ku tuet niin vois miettii sitä lapsilukuaan esimerkiksi....

Sinä näköjään olet yksi niistä, joka kuvittelee että vain tuilla elävät ovat pienituloisia. Sekin kun on ihan todellisuutta, että työstä saa saman verran loppujen lopuksi kuin kotona olemalla.
Ja juu itse olemma ammattimme valinneet ja minä olenkin vaihtamassa ammattia parempi palkkaiseen. Kunhan vaan ensin keksin, että mikä se voisi olla...

 

[nöppönen]

kukaan ei vissiin tiedä et vaikka olis kuinka ammatti jo ennen lapsia niin sitä voi joutua kouluttautumaan uudesti vanhemmallakin iällä..

 

[Hanne]

mutta pärjätään ja tullaan toimeen ja parinkympin yllärimeno ei hetkauta taloutta.

No meillä kyse ei ollut mistään parista kympistä. Toivon todella ettet sinä tai lapsesi sairastu vakavasti, ettet ymmärräkään tätä asiaa koskaan.