A
Apua!
Vieras
Hei!
Haluaisin niin tietää mielipiteenne parisuhteeni ongelmista, jotka ahdistavat enkä löydä tietä oikeaan suuntaan.
Olen asunut noin vuoden verran avoliitossa. Takana pitkä avioiliitto, joka oli väkivaltainen ja raastava. Sitten tutustuin vapaaseen mieheen, joka tuntui niin erilaiselta ja ihmeelliseltä entiseen verrattuna. Hän on kyllä kiltti ja lempeä, mutta sitten on se toinen puoli. Tiedän, niinhän meillä kaikilla, mutta tämä ei ole kovin mukavaa.
Hän on työnarkomaani, pitkiä päiviä aamuyölle ja viikkonloppunakin menee töihin. Tuntuu kuin kaikki olisi hänen vastuullaan ja työ ylittää kaiken muun. Sitten huomasinkin toisenkin surullisen seikan. Töiden jälkeen ja harvoilla vapailla hän juo ja juo siideriä. Se onihan pakkomielle tai varmaankin jo riippuvaisuutta. Ne harvat yhteiset ajat kuluvat sohvalla telkkarin äärellä siideripullon kanssa. Jos valitan, kuulen ettei minulla pitäisi olla mitään hätää, kaikki on hyvin, nauttisen elämästäni. Hän on tässä vierellä ja rakastaa kovasti. Hän kuulemma tarvitsee siiderin nollatakseen työpaineet ja rentoutuu siten. Välillä hän ihan hermotuu kun yritän puhua, ei ole oikea hetki sellaiseen, hän ei jaksa tms.
Sunnuntaisin, jos ei mene töihin, nukkuu iltapäivälle ja sitten taas duuniin. Ei ole mitään suloista sunnuntaiaamua aamukahveineen, rakasteluineen tai jotain muuta ihanaa.
Emme rakastele usein, ja nekin kerrat epäonnistuvat. Hän on niin väsynyt tai sitten siiderissä ettei siitä tule mitään.
Jatkuvasti saan kuulla, kuinka kaikki muuttuu kunhan tämä projekti töissä on ohitse. Niinköhän?
Tiedän, minun täytyisi katkaista tämä suhde, mutta sekään eole helppoa. Olen jo kerran käynyt läpi helvetin erottuani, nyt en ehkä jaksa enää samaa.
Jotenkin tuntuu, ettei mikään muutu. Itken usein, pettymys, toiveiden romuttuminen ja kaikki se mitä kuvittelin on pois pyyhkäisty.
Haluaisin niin tietää mielipiteenne parisuhteeni ongelmista, jotka ahdistavat enkä löydä tietä oikeaan suuntaan.
Olen asunut noin vuoden verran avoliitossa. Takana pitkä avioiliitto, joka oli väkivaltainen ja raastava. Sitten tutustuin vapaaseen mieheen, joka tuntui niin erilaiselta ja ihmeelliseltä entiseen verrattuna. Hän on kyllä kiltti ja lempeä, mutta sitten on se toinen puoli. Tiedän, niinhän meillä kaikilla, mutta tämä ei ole kovin mukavaa.
Hän on työnarkomaani, pitkiä päiviä aamuyölle ja viikkonloppunakin menee töihin. Tuntuu kuin kaikki olisi hänen vastuullaan ja työ ylittää kaiken muun. Sitten huomasinkin toisenkin surullisen seikan. Töiden jälkeen ja harvoilla vapailla hän juo ja juo siideriä. Se onihan pakkomielle tai varmaankin jo riippuvaisuutta. Ne harvat yhteiset ajat kuluvat sohvalla telkkarin äärellä siideripullon kanssa. Jos valitan, kuulen ettei minulla pitäisi olla mitään hätää, kaikki on hyvin, nauttisen elämästäni. Hän on tässä vierellä ja rakastaa kovasti. Hän kuulemma tarvitsee siiderin nollatakseen työpaineet ja rentoutuu siten. Välillä hän ihan hermotuu kun yritän puhua, ei ole oikea hetki sellaiseen, hän ei jaksa tms.
Sunnuntaisin, jos ei mene töihin, nukkuu iltapäivälle ja sitten taas duuniin. Ei ole mitään suloista sunnuntaiaamua aamukahveineen, rakasteluineen tai jotain muuta ihanaa.
Emme rakastele usein, ja nekin kerrat epäonnistuvat. Hän on niin väsynyt tai sitten siiderissä ettei siitä tule mitään.
Jatkuvasti saan kuulla, kuinka kaikki muuttuu kunhan tämä projekti töissä on ohitse. Niinköhän?
Tiedän, minun täytyisi katkaista tämä suhde, mutta sekään eole helppoa. Olen jo kerran käynyt läpi helvetin erottuani, nyt en ehkä jaksa enää samaa.
Jotenkin tuntuu, ettei mikään muutu. Itken usein, pettymys, toiveiden romuttuminen ja kaikki se mitä kuvittelin on pois pyyhkäisty.