Onko outoa jos mies on sinkku 30 vuotiaana? Ja hän ei ole ikinä seurustellut

["vieras"]

Kaverini on. Hän keskittyy työhönsä. On aika itsekeskeinen kyllä. Ei ole ikinä seurustellut. Naisia katselee, mutta ei tee aloitetta ikinä. Ei ole ikinä ollut lähempänä naista (ainakaan tietääkseni), suudellut on kai muutaman kerran. Tekee töitä välillä paljonkin. Ei ole hullumman näköinenkään. Mutta sen on sanonut, että ei haluaisi isäpuoleksi...tosin alkaako tossa iässä se olemaan jo "pakollisuus"?

Mua välillä jopa huolestuttaa kaverini tilanne. Haluaisi seurustella, mutta ei siltikään tee mitään asian eteen. Ja kun ikääkin jo 30v...

 

["jaa"]

Minun mieheni oli melkein 30-vuotias, kun me alettiin seurustella. Oli ollut parin yhdenillan jutun kanssa sängyssä, ei muuta.
En pitänyt outona.

 

[No kyllä]

No olettaisin että on jotain vikaa, kuten kaverillasi tuo itsekeskeisyys ja työlle omistautuminen.

 

[fortunate]

En mä tuota sinkkuutta ja olematonta seurusteluhistoriaa outona pidä, enkä työlleen omistautumista ja mahdollista itsekeskeisyyttä, mutta toi poikuus on vähän omituista.
Poikuus tekee heti tyypistä vähän omituisen ja herää mielikuva stereotypisesta peräkammarinpojasta.
Ellei sit henkilö kuulu johonkin uskonlahkoon.

 

["Elovena"]

"Jo" 30v... Minä olin kolmekymppinen tavatessani mieheni enkä ollut ikinä seurustellut vakavasti sitä ennen. Olin lisäksi neitsyt. Ja aika lailla normaali. Ei vain ollut kolahtanut sopivaa kumppania kohdalle enkä halunnut hyppiä sänkyyn minkään yhden illan juttujen kanssa.

Ei tuossa mielestäni mitään outoa ole. Mitä tarkoitat sillä "pakollisuudella"?

 

[.....]

[QUOTE="Elovena";26801841]"Jo" 30v... Minä olin kolmekymppinen tavatessani mieheni enkä ollut ikinä seurustellut vakavasti sitä ennen. Olin lisäksi neitsyt. Ja aika lailla normaali. Ei vain ollut kolahtanut sopivaa kumppania kohdalle enkä halunnut hyppiä sänkyyn minkään yhden illan juttujen kanssa.

Ei tuossa mielestäni mitään outoa ole. Mitä tarkoitat sillä "pakollisuudella"?[/QUOTE]

Kuin minun suustani. Olin siis itsekin 29v. tavatessani mieheni ja kaikin puolin kokemattomia neitsyitä oltiin molemmat.

Erilaista se toki on, mutta ei se ihmisestä tee outoa. IMO.

(Tietysti jos ihminen on muuten outo, mikä on johtanut siihen kokemattomuuteen, niin se on eri asia. Muttei outouskaan ole aina huono asia...)

 

["piu"]

Mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sitä paremmin hän tuntee itsensä, tietää mitä haluaa ja on rutioitunut yksinasuja ja tottunut menemään oman mielensä mukaan. Siihen voi olla haastavaa toisen tulla ja seula on tiheämpi. En olisi huolissani, kyllä asiat yleensä menee niinkuin on tarkoitettu. Oletko itse ihastunut tähän mieheen?