Onko tää masennusta vai mitä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Oon alkanut miettimään, että olenkohan masentunut. Mua ei oikein kiinnosta mikään, en innostu mistään, en halua/kaipaa mitään/ketään. Ei kiinnosta toisten asiat eikä kiinnosta tutustua uusiin ihmisiin. Lapsivapaat (olen yh) vietän yksin ja katson leffoja, se tuntuu olevat ainut asia joka tällä hetkellä jaksaa kiinnostaa. Töissä käyn ja tykkään kovasti työstäni. Nukun huonosti ja syön huonosti (ei ole nälkä). Oon myös erittäin saamaton. Kotityöt teen tai kaupassa käyn vasta kun on ihan pakko. Lapseni kuitenkin hoidan hyvin. Mulla ei ole harrastuksia eikä miestä eikä juuri ystäviäkään. Eikä varmaan tulekaan kun en vaan jaksa enää kuunnella muitten murheita. Mulle on aina sanottu, että mulle on niin helppo puhua ja sitten kaikki tosiaan avautuvat murheistaan enkä jaksa sitä enää. Siksi välttelen suurin piirtein kaikkia kavereita. En myöskään enää halua avautua omista asioista ja alkaa ärsyttää nopeasti jos joku kyselee (esim. mitä tein lomalla) Tuntuu ettei se kuulu muille mitä teen.

Periaatteessa mulla on kaikki hyvin. On hyvä työ, oma koti, ihanat ja terveet lapset, itse oon terve jne. Olo on vaan tasaisen harmaa kokoajan ja pelkään jääväni yksin loppuelämäksi.
 
Kuullostat masentuneelta. Toivotan keltaista väriä harmaisiin päiviisi! :) Normaalisti ihminen ei rasitu muiden seurasta ja jos näin käy jonkun tietyn ihmisen kanssa niin siltä osin kannattaakin laittaa välit jäähylle. Ihmisen elämään kuuluu masennus, sen tarkoitus lienee varmaan suojata ihmistä loppuunpalamiselta. Kun ei mikään tunnu miltää niin ei tuu liiaksi rehkittyä itteänsä piippuunkaan. Masennus on myös hyvä mahdollisuus tutustua itseensä kunnolla. En siis tarkoita jotta pitäisi jäädä mehusteleen synkkyydessä vaan opetella tuntemaan itseään ja tarpeitaan paremmin. Itse muutin elämäni suunnan masentuneena ja tutustuin korkeimpaan Luojaamme. Hienoin "matka" tähän mennessä oli valita nämä uskon polut. Masennuskin on väistynyt ja elämässäni on taas värejä.
 
Taitaa olla masennus, lääkäriin vain kipin kapin ja mielialalääkitys käyttöön. Kyllä se siitä, pian huomaat että selviät arkielämästä paljon iisimmin ja asiat/ihmiset alkaa kiinnostaa.
 
Kiitos vastauksista, varsinkin sinä "vieras". En henk.koht. usko masennuslääkitykseen. MUN mielestä masennus ei ole mikään fyysinen vika jota pitäisi lääkitä. Kaikki tunteet pitää ottaa vastaan ja kokea. Onko mitään muuta mikä auttaisi? Paitsi terapia.
 

Yhteistyössä