M
Murtunut
Vieras
Aikakaan ei ole tuntunut auttavan.
Miehellä oli jonkinlaista sutinaa aikoinaan (meidän jo seurustellessa) erään naisen kanssa, joka sittemmin alkoi seurustella miehen veljen kanssa. Nyt ovat jo naimisissa ja heillä lapsiakin, nelisen vuotta tuo nainen nyt kuulunut "samaan sukuun".
Kuten varmaan arvaattekin, niin minun on todella vaikea hyväksyä tätä naista. Olen kuitenkin yrittänyt olla hänelle mukava nyt viime vuosina, sitä ennen välttelin häntä. Vaikka päällisin puolin EHKÄ näyttää, että tulemme juttuun ja en ole moksiskaan mistään menneisyyden sattumuksista, minuun sattuu ja pistää vihaksi tuon naisen läsnäolo. Kyläilyt miehen veljen ja tämän naisen luona ovat lähes yksistään pelkkää tuskaa, samoin esimerkiksi jouluillalliset koko miehen lähisuvun kesken.
Asiaa ei helpota se, että anoppi suosii tätä toista miniäänsä, kehuu jatkuvasti ja minuun tuntuu suhtautuvan nihkeästi. Minulla ja miehelläni ei ole lapsia, joten oikeutetustikin nuo miehen veljen ja sen naisen lapset ovat ykkösiä appivanhempien elämässä, ja minusta tuntuu ettei minulla ole minkäänlaista virkaa koko perheessä. Nämä tuntemukset ovat toki lapsellisia, mutta jotenkin olen tuon naisen vuoksi alun alkaenkin jollain tapaa "seonnut", sillä oli vaikeaa kestää sitä, että toinen nainen ahdisteli omaa miestä ja vikitteli tätä päivin öin, eikä piitannut minun sanomisistani yhtään. Ja toki se, että mies oli ihastunut tuohon naiseen.
En jaksaisi näitä omia fiiliksiäni, sillä mulla on vaikea olla näiden ihmisten seurassa. Varmasti paha oloni näkyykin, ja se vasta harmittaakin, minä kun yritän peittää sitä parhaani mukaan. Miehen kanssa ollaan asia puitu aikoinaan, ja olen puhunut hällekin tuntemuksistani. On ymmärtäväinen, mutta tuskin tajuaa todella miltä minusta tuntuu. Mikä tähän voisi olla ratkaisuna, sekö tosiaan, että lähden pois tästä suhteesta ja näiden ihmisten elämästä?
Miehellä oli jonkinlaista sutinaa aikoinaan (meidän jo seurustellessa) erään naisen kanssa, joka sittemmin alkoi seurustella miehen veljen kanssa. Nyt ovat jo naimisissa ja heillä lapsiakin, nelisen vuotta tuo nainen nyt kuulunut "samaan sukuun".
Kuten varmaan arvaattekin, niin minun on todella vaikea hyväksyä tätä naista. Olen kuitenkin yrittänyt olla hänelle mukava nyt viime vuosina, sitä ennen välttelin häntä. Vaikka päällisin puolin EHKÄ näyttää, että tulemme juttuun ja en ole moksiskaan mistään menneisyyden sattumuksista, minuun sattuu ja pistää vihaksi tuon naisen läsnäolo. Kyläilyt miehen veljen ja tämän naisen luona ovat lähes yksistään pelkkää tuskaa, samoin esimerkiksi jouluillalliset koko miehen lähisuvun kesken.
Asiaa ei helpota se, että anoppi suosii tätä toista miniäänsä, kehuu jatkuvasti ja minuun tuntuu suhtautuvan nihkeästi. Minulla ja miehelläni ei ole lapsia, joten oikeutetustikin nuo miehen veljen ja sen naisen lapset ovat ykkösiä appivanhempien elämässä, ja minusta tuntuu ettei minulla ole minkäänlaista virkaa koko perheessä. Nämä tuntemukset ovat toki lapsellisia, mutta jotenkin olen tuon naisen vuoksi alun alkaenkin jollain tapaa "seonnut", sillä oli vaikeaa kestää sitä, että toinen nainen ahdisteli omaa miestä ja vikitteli tätä päivin öin, eikä piitannut minun sanomisistani yhtään. Ja toki se, että mies oli ihastunut tuohon naiseen.
En jaksaisi näitä omia fiiliksiäni, sillä mulla on vaikea olla näiden ihmisten seurassa. Varmasti paha oloni näkyykin, ja se vasta harmittaakin, minä kun yritän peittää sitä parhaani mukaan. Miehen kanssa ollaan asia puitu aikoinaan, ja olen puhunut hällekin tuntemuksistani. On ymmärtäväinen, mutta tuskin tajuaa todella miltä minusta tuntuu. Mikä tähän voisi olla ratkaisuna, sekö tosiaan, että lähden pois tästä suhteesta ja näiden ihmisten elämästä?
