V
vierailija
Vieras
Aamu alkaa kun vauva kitisee sängyssään neljän aikaan. Yrität hyssyttää kullannuppua vielä jatkamaan uniaan, mutta turhaan. Tyttö on päättänyt, että päivä alkaa nyt. Kuitenkin toiveikkaana otat lapsen vierellesi ja makoilet rimpuileva lapsi kainalossasi kello kuuteen asti.
Puuroa lapsi ei jaksaisi odottaa, mutta kahden lusikallisen jälkeen maha onkin yllättäen tupaten täynnä. Huutoa. "No jospa sitä janottaa." Lisää huutoa. Turhautumista.
Aamupuuron jälkeen leikkien yhteydessä alkaakin väsyttämään. Vauva hieroskelee silmiään ja osoittaa hyvinkin suoraan olevansa valmis takaisin sänkyyn. Väärin.
Pinnasängyssä alkaa uusi huutokonsertti ja rimpuilu. Uni ei enää kelpaisikaan. Kuitenkin sinnikkäästi hyssyttelet ja rauhoittelet pientä samalla kun pelkäät naapurien ajattelevan sinun hakkaavan rakasta lastasi.
Pieni nukahtaa, viimein. Olet itse aivan puhki tuosta taistelusta, ettet edes kykene siivoamaan aamupalan jälkiä, saati eilisen ja sitä edellisen päivän tiskejä. Asunto on kuin kaaos. Vasta neljä päivää sitten teit suursiivouksen saadaksesi puhtaat matot lattialle ja tässä tulos. Kiroat aviomiestäsi, kun hänen panoksensa kotona on ainoastaan pyykkien ja tiskien likaaminen. Ja samalla sekunnilla kuuletkin jo, että vauva on hereillä, kitisee pinnasängyssään.
Tuot lapsen olohuoneeseen lelujensa pariin. Mikään lelu ei silti kelpaa. Kitinää. Vinkumista. Yrität lauleskella. Ei. Ainoa kiinnostava ja mielenkiintoinen asia löytyy olohuoneen nurkasta, nimittäin sähköjohtojen rykelmä. Kun kiellät koskemasta niihin, saat vastaukseksi raivoisaa karjumista.
Lounasaikaan tarjoat Pilttiä. Takaraivossa jyskyttää Täydellisen kotiäitiyden ABC:n ensimmäisen kappaleen kertomaa: "HYVÄ ÄITI EI TARJOA LAPSELLEEN PURKKIRUOKAA!!" Samalla kiroat, kun oletkin ostanut pilttiä, sekin on Nestlen tuotteita. Olet epäonnistunut myös boikotoinnissa. Paska mutsi. Sinun oma pilttisi sen sijaan syljeskelee ruokaansa ja käkättää päälle. Otsasuoni pullistelee. Annat olla ja keität kahvit. Mietit, voiko äitiys todella olla tätä. Lapsi mutustelee tyytyväisenä viinirypälettä. Osittainen sormiruokailu taitaa olla tätä.
Olisiko sitten aika siirtyä päiväunille? Ei. Vauva hieroo taas silmiään ja karjuu. Otat lapsen vierellesi ja aikasi hyssyteltyäsi, se alkaa tuottaa tulosta. Pieni on nukahtamaisillaan. Alat varovaisesti siirtyä pois lapsen viereltä ja juuri kun olet pääsemässä pois, hän herää. Menet takaisin vierelle ja hyssyttelet. Pieni nukahtaa. Enää et uskalla siirtyä pois, ettei vauva herää. Kirjoitat tekstiä Kaksplussaan ja toivot, että vauva-aika olisi pian ohi! Samalla selailet äkkilähtöä kauas pois tästä hullunmyllystä......
Puuroa lapsi ei jaksaisi odottaa, mutta kahden lusikallisen jälkeen maha onkin yllättäen tupaten täynnä. Huutoa. "No jospa sitä janottaa." Lisää huutoa. Turhautumista.
Aamupuuron jälkeen leikkien yhteydessä alkaakin väsyttämään. Vauva hieroskelee silmiään ja osoittaa hyvinkin suoraan olevansa valmis takaisin sänkyyn. Väärin.
Pinnasängyssä alkaa uusi huutokonsertti ja rimpuilu. Uni ei enää kelpaisikaan. Kuitenkin sinnikkäästi hyssyttelet ja rauhoittelet pientä samalla kun pelkäät naapurien ajattelevan sinun hakkaavan rakasta lastasi.
Pieni nukahtaa, viimein. Olet itse aivan puhki tuosta taistelusta, ettet edes kykene siivoamaan aamupalan jälkiä, saati eilisen ja sitä edellisen päivän tiskejä. Asunto on kuin kaaos. Vasta neljä päivää sitten teit suursiivouksen saadaksesi puhtaat matot lattialle ja tässä tulos. Kiroat aviomiestäsi, kun hänen panoksensa kotona on ainoastaan pyykkien ja tiskien likaaminen. Ja samalla sekunnilla kuuletkin jo, että vauva on hereillä, kitisee pinnasängyssään.
Tuot lapsen olohuoneeseen lelujensa pariin. Mikään lelu ei silti kelpaa. Kitinää. Vinkumista. Yrität lauleskella. Ei. Ainoa kiinnostava ja mielenkiintoinen asia löytyy olohuoneen nurkasta, nimittäin sähköjohtojen rykelmä. Kun kiellät koskemasta niihin, saat vastaukseksi raivoisaa karjumista.
Lounasaikaan tarjoat Pilttiä. Takaraivossa jyskyttää Täydellisen kotiäitiyden ABC:n ensimmäisen kappaleen kertomaa: "HYVÄ ÄITI EI TARJOA LAPSELLEEN PURKKIRUOKAA!!" Samalla kiroat, kun oletkin ostanut pilttiä, sekin on Nestlen tuotteita. Olet epäonnistunut myös boikotoinnissa. Paska mutsi. Sinun oma pilttisi sen sijaan syljeskelee ruokaansa ja käkättää päälle. Otsasuoni pullistelee. Annat olla ja keität kahvit. Mietit, voiko äitiys todella olla tätä. Lapsi mutustelee tyytyväisenä viinirypälettä. Osittainen sormiruokailu taitaa olla tätä.
Olisiko sitten aika siirtyä päiväunille? Ei. Vauva hieroo taas silmiään ja karjuu. Otat lapsen vierellesi ja aikasi hyssyteltyäsi, se alkaa tuottaa tulosta. Pieni on nukahtamaisillaan. Alat varovaisesti siirtyä pois lapsen viereltä ja juuri kun olet pääsemässä pois, hän herää. Menet takaisin vierelle ja hyssyttelet. Pieni nukahtaa. Enää et uskalla siirtyä pois, ettei vauva herää. Kirjoitat tekstiä Kaksplussaan ja toivot, että vauva-aika olisi pian ohi! Samalla selailet äkkilähtöä kauas pois tästä hullunmyllystä......
. Tai pitämään sylissä hetken kunnes kiukun tullen luovutan äidilleen.
