Onko useamman lapsen hankkimisessa mitään järkeä?

[juy]

+ minun yksi lapseni kyllä osoittaa hellyyttä minulle ja serkuilleen. on empaattisempi kuin serkkunsa joilla on sisaruksia.

pidän tästä rauhasta joka meillä kotona on.

 

[Lilith]

Usein parhaat asiat elämässä ovat niitä, joissa ei ole mitään järkeä.

 

[Madicken04]

Minusta tuo on yksilöllistä, siis yksi tykkää yksilapsisuudesta ja toinen suurperheestä, osa sitten jostain siitä väliltä. Lisäksi jonkun mieleen on pienet ikäerot ja joku tykkää taas isommista jne.

Itse tunnen/tiedän jonkin verran stressaantuneita useamman lapsen äitejä, mutta itseasiassa vielä enemmän taitavat olla edustettuina ne stressaantuneet yhden lapsen äidit. Varmaan noita, samoin kuin niitä harmonisia ja elämäänsä tyytyväisiä löytyy kaikista lapsimääristä.

Itselläni on kolme lasta ja täytyy myöntää että yksilapsisuus ei olisi ollut minulle se juttu, vaikka toki jos olisi pitänyt valita yhden lapsen ja lapsettomuuden välillä niin silloin olisin valinnut sen yksilapsisuuden. Meiltä löytyy myös se pieni ikäero (1v3kk esikoisen ja kakkosen välillä) sekä isompi ikäero (4,5v kakkosen ja kolmosen välillä). Niissäkin on molemmissa omat puolensa.

Itselleni syitä useampaa lapseen löytyy ensisijaisesti siitä tunteesta ja vahvasta halsuta saada useampi lapsi. Toisekseen olen itse isosta perheestä ja se kokemus on vahvistanut sen että todellakin haluan lapselleni sisaruksia, vaikka itse olenkin se esikoinen ja siis "luopujan asemassa".

Tämän lisäksi se mitä olen jutellut kavereiden kanssa jotka ovat ainoita lapsia. Heistä itseasiassa kaikki ovat sanoneet että olisivat halunneet sisaruksia, joillekin tuo oli kovakin paikka. joku oli kyllä tyytyväinen siihen tilanteeseen että hän tulee aikanaan itse perimään koko vanhempiensa aika mittavan pomaisuuden, mutta silti hänkin ajoittain on kaivannut kovasti sisaruksia. Olen työskennellyt paljon vanhuspuolella ja siellä on myös saanut nähdä sen tuskan mitä ainot lapsi kokee siinä vaiheessa kun vanhempansa elää elämänsä viimeisiä hetkiä ja sen miten ahdistavaa on olla yksin järjestämässä hautajaisia jne.

Nuo nyt esimerkkeinä siitä miksi minulle tuo useampi lapsi tuntuu oikeammalta vaihtoehdolta. En siis kiellä etteikö siinä hyviäkin puolia olisi, itsekin niitä tuossa listasit. Mutta ihminen itse tuntee parhaiten omat mieltymyksensä ja jos sinä koet että elämäsi on tuollaisenaan onnellisempaa ja antoisampaa mitä se olisi useamman lapsen kanssa ja koet toisen lapsen tuoman työmääränkin ahdistavana niin ehkä sinä kuulut niihin ihmisiin kenelle se yksilapsisuus tosissaan sopii. Ei sen tarvitse olla sen huonompi tai parempi vaihtoehto kuin monilapsisuus, pääasia että olet itse tyytyväinen ratkaisuusi.

Itse en viitsi omasta perhe-elämästä ja lapsista enempää kirjoittaa koska meidän arki ei ole sitä perusarkea mitä tämän kokoisissa perheissä eletään.

 

[juy]

minusta lapsi luku on oma valinta. anoppini painostaa kovasti, että meidän tulisi tehdä sisarus.
en halua tehdä sitä pakosta.
mieheni ei halua lisää lapsia. joten meille tämä yksilapsisuus on täydellinen vaihtoehto kaikista.
lapsettomuus olisi kyllä kamalampaa kuin esim. kaksi lasta.
rakastan kovasti lastani ja pidän hänen kanssaan olemisesta.

ihmettelen vain eniten sitä miksi muiden pitää millään tavalla puuttua toisten lapsimääriin.
jos joku on valinnut lapsettomuuden, sitä ihmetellään ja sanotaan, että kyllä teet vielä.
kun taas yksilapsisille hoetaan, että kyllähän nyt sisarus kuuluu tehdä.
tuttavani lapsi oli 3-vuotias kun hänen miehensä vaari sanoi heidän häissään, että nyt olisi viimeisiä hetkiä tehdä toinen lapsi. tuttavani oli miehensä kanssa yrittänyt yli vuoden toista.
että kunhan kaikki kuitenkin osaisivat kunnioittavasti puhua tästä ja antaa ihmisten tehdä valintansa itse.

 

[Madicken04]

minusta lapsi luku on oma valinta. anoppini painostaa kovasti, että meidän tulisi tehdä sisarus.
en halua tehdä sitä pakosta.
mieheni ei halua lisää lapsia. joten meille tämä yksilapsisuus on täydellinen vaihtoehto kaikista.
lapsettomuus olisi kyllä kamalampaa kuin esim. kaksi lasta.
rakastan kovasti lastani ja pidän hänen kanssaan olemisesta.

ihmettelen vain eniten sitä miksi muiden pitää millään tavalla puuttua toisten lapsimääriin.
jos joku on valinnut lapsettomuuden, sitä ihmetellään ja sanotaan, että kyllä teet vielä.
kun taas yksilapsisille hoetaan, että kyllähän nyt sisarus kuuluu tehdä.
tuttavani lapsi oli 3-vuotias kun hänen miehensä vaari sanoi heidän häissään, että nyt olisi viimeisiä hetkiä tehdä toinen lapsi. tuttavani oli miehensä kanssa yrittänyt yli vuoden toista.
että kunhan kaikki kuitenkin osaisivat kunnioittavasti puhua tästä ja antaa ihmisten tehdä valintansa itse.

Aivan. Ja perään se toinenkin puoli eli yhtä mautonta on olla monilapsisille vitsailemassa typeryyksiä tai olla hokemassa kuinka ikäerot on liian pieniä tai lapsia on liian monta jne.

 

["Vieras"]

Olen tässä miettinyt,, että miksi niin moni hankkii useamman lapsen ihan pienelläkin ikäerolla? Siis alle 5-6 vuoden ikäerolla? Kaikki useamman lapsen äidit tuttavista ovat ihan hermoraunioita ja stressaantuneita, ihan oikeasti en tunne yhtään seesteistä ja elämäänsä tyytyäistä monen lapsen äitiä. Ehkä sitten, kun kaikki lapset alkaa olla yli 10v, mutta vuosikausia näiden elämä näyttää olevan yhtä helkutin hampaiden kiristelyä.

Itselläni on vähän vajaa 3v lapsi. Ei ole kiukkukohtauksia, kun ei ole mustasukkaisuutta pikkusisarestakaan, vaan saa kaiken huomiomme. Leikkijumpassa ohjaajat suitsuttivat "niin onnellisen ja tasapainoisen" oloiseksi lapseksi ja kun mietin, että tekisiköhän pikkusisar hyvää, ettei vaan tule pilalle hemmoteltua, niin heti suosittelivat, että antaisin olla ainokainen niin pitkään kuin mahdollista. Muille lapsille, joilla olikin sitten pikku- tai isoja sisaruksia, ei tällaisia ylistyssanoja löytynytkään.

Nyt kun lapsi on vanhempi, nukkuu omassa huoneessaan yön läpi, ah autuutta alkuaikojen heräilyjen läpi. FB:stä luen vuoden tai parin vuoden välein lapsia pukanneiden mammatuttujen valituksia siitä, kuinka eivät ole nukkuneet viimeiseen viiteen vuoteen... öööh... olisko pitänyt tuotakin miettiä, ennen kuin ryhtyi niitä lapsia tekemään yhden toisen perään?

Meillä on varaa tarjota lapselle oikeastaan mitä vaan (en nyt puhu leluista, koska siinä "kilpavarustelussa" ei ole mitään järkeä, siis myös harrastuksia, lomamatkoja (joista on iloa myös vanhemmille) ja ennen kaikkea HUOMIOTA ja AIKAA.

Mietin vain, että miksi ihmeessä useimmat hankkivat useampia lapsia? Tuttavipiiristä ainakin huomaa, että tutkimus, jonka mukaan mitä useampi lapsia, sitä onnettomammat vanhemmat - pitää paikkansa...

Okei. Meillä on muutama lapsi muutaman vuoden sisään. Se heistä, joka on nukkunut huonoiten, on kuitenkin nukkunut hänkin yöt läpeensä alle vuoden iästä. Me satumme nauttimaan siitä, että saamme seurata lastemme puuhia, emmekä pidä lapsia riesana, kuten jotkut. Parisuhteemme on mitä onnellisin. Lapsemme ovat rauhallisia, ja tyytyväisiä. Meillä on elämässämme sen verran sisältöä, ettei sitä tarvitse jatkuvasti hakea lomamatkoilta. Lapsemme saavat kaiken kaipaamansa huomion.

 

["Kahden äiti"]

No, jos olisin tiennyt millainen herkkis tämä kakkonen tulisi olemaan, olisin varmaan odotellut vähän pidemmän ikäeron pojille. Esikoinen on nyt 2,5-vuotias ja ollut aina rauhallinen, kärsivällinen, kohtelias ja iloinen. Ja kun vielä aika kultasi ne unettomien öiden muistot, luonnollisesti oletin että seuraavakin vauava on yhtä helppo. Se on vaan vaikea keskittyä opettelemaan vauvan luonteenpiirteitä ja merkkejä, kun isoveli hyppii niskassa. Toistaiseksi ollaan vältytty kateuskohtauksilta, vaikka vaativa vauva onkin vienyt äidin ajan ja sylin hyvin tehokkaasti, mutta esikoinen onkin luonteeltaan sellainen, että jaksaa odottaa. Ei tässä mitään järkeä ole, odotan vaan että vauva kasvaa ja että pojat alkavat leikkiä keskenään. Kyllä minustakin sisarukset ovat rikkaus, mutta sen verran tämä on mun hermojani venyttänyt, että entinen haave 3-4 lapsesta meni kyllä vakavaan mietintään... Ja jos kolmas aiotaan hankkia niin vähintään 4 vuoden ikäero kuopukseen.

Me ollaan aina matkusteltu paljon, mutta kahden lapsen kanssa sekin on sen verta kallista ja vaivalloista, että valitettavasti vähenee reissut tai ne pitää ainakin suunnitella paljon aiempaa tarkemmin. Ainakin nykyisessä taloudellisessa tilanteessa.

En mä silti tästä vauvasta luopuisi, tiedän kokemuksesta että vauva-aika menee hujauksessa ohi ja osaan siksi(kin) suhtautua näihin kaksilapsisen perheen haasteisiin kärsivällisesti ja rennosti. Palkkio tulee sitten, kun pojat voivat leikkiä ja höpötellä keskenään eikä äitiä tai isiä tarvita tai edes haluta joka juttuun mukaan.

 

["vieras"]

Onko lasten hankkimisessa ylipäätänsä järkeä?

juuri näin meinasin sanoa. siis ei mielestäni lasten hankkiminen olekaan järkipuuhaa vaan biologiaa, tunteita ja muuta lässynläätä.

 

[Rva Luna]

Hmm. Meillä kolme pienellä ikäerolla. Ja juuri ammatti-ihmiset totesivat että kuinka iloisia, tasapainoisia ja hyvinkasvatettuja lapsia meillä on. Vaikka meillä silloin puhkesi lähes kolmas maailmansota parista lelusta...

 

[Mummeliisa]

Nyt 45-vuotiaana en kadu ainuttakaan lasta, jonka olen "tehnyt".
Sen sijaan kyllä katselen taaksepäin vuosia jolloin ehkäisin ja mietin että mikä ihme minua oikein pelotti/emmitytti.

Mutta ihmiset ovat erilaisia. Ei ole "oikeaa" lapsilukua vaan jokainen tuntee itsensä ja perheensä parhaiten ja osaa siitä lähtökohdasta rakentaa elämäänsä omanlaisekseen.

 

[isoäiti mölykylästä]

mä olisin tullut varmaan hulluksi, jos mulla olis ollut vaan yksi lapsi. joka koko ajan olis ollut vaatimassa, että äitiii leikitään, äiitii mennään ulos, äitiii. mulla ei ole mitään tekemistä. muistan sen omasta lapsuudestanikin, kun olin ainut lapsi, että tuollaista se oli. koko ajan vaadin äidiltä jotain. mutta kun on useampi, niin ne leikkii keskenään ja eivät ole koko ajan vanhemmilta jotain vailla

 

[flower again]

Mutta kun asiantuntijoiden mukaan oikeasti suurin osa lapsista olisi onnellisempia ilman niitä sisaruksia... pikkusisaren syntymä on yksi suurimpia traumoja ihmisen elämässä. Ja joo, tämä koskee vain esikoista, mutta onhan sekin ihminen. Varsinkin samaa sukupuolta olevien (erityisesti poikien, mutta ihan omakohtaista kokemusta lähipiirissä myös naispuolisista) sisarusten välillä todella ikävä kilpailusuhde jatkuu hamaan vanhuuteen saakka...

Olenko mä ainoa, jonka tuttavissa kaikki riitelee ihan helkutisti esim. perinnönjaossa... että onko niistä sisaruksista oikeasti jotain iloa...? VAi olisko esikoinen kuitenkin onnellisempi, jos ei tarvitsisi jakaa vanhempien huomiota...

Kavereita löytää kyllä, harvat on bestiksiä oman sisarensa kanssa. Ja tiedä, että jos ikäeroa on esim. vuosi tai alle, niin on läheiset välit, mutta suurimmalla osalla tuntuu olevan 2v ikäeroa ja välit ihan P*erseestä, enemmän ne tappelevat kuin kiltisti keskenään leikkivät...

itellä kolme sisarusta, joiden kanssa erittäin hyvissä väleissä vielä näin aikuisenakin. itse uskon että johtuu paljolti kasvatuksestakin miten sisarukset tulee toimeen keskenään. me ollaan saatu runsaasti vanhempien yhteistä aikaa lapsena, kullanarvoisin muisto on joka päivä tietty kellonaika kun koko perhe kokoontui syömään yhdessä.
riitoja tuli tottakai mutta ne sovittiin.
pikkusisaren syntymä on suuri muutos myös seuraaville lapsille, ja senkin jos vanhempi jaksaa hoitaa kunnolla niin ei tuota ongelmia.
ei se ole lapsen valinta haluaako se sisaruksia vai ei. vanhemmat sen päättää ja kaikki ne ketkä ovat ainoita lapsia olleet, ovat kyllä olleet avoimesti surullisia kun ei niitä sisaruksia ollut. moni oli mulle lapsena kateellinen että mulla oli.
vanhempien jättämästä perinnöstä ei kukaan meistä halua tapella. omaisuus on tavallaan jaettu jo nyt, vaikka he elävätkin vielä.
oon nähnyt aikoinaan läheltä kuinka sisarukset tappeli mummon perinnöstä, ja voiko huonompaa käytöstä ollakaan!!!
omilla lapsilla on alle kahden vuoden ikäero, tokihan ne ottaa yhteen, mutta on se jotenkin hellyyttävää katsoa kuinka läheisiäkin he ovat.
kolmas lapsi tuli, ja aluksi se olikin iso muutos, mutta kakkoselle ennenkaikkea eikä sille esikoiselle enää kun ite antaa syliä ja aikaa aina kun lapsi tarvii niin se kantaa jo kauas

 

[hmm..]

Toiiset tykkää yhdestä ja toiset monesta. Ja mahtuu joukkoon sellaisiakin, jotka eivät halua niitä ollenkaan. Kaikki kuitenkin tekevät omat päätöksensä, jotka ovat heille oikeita. Suomessa kuitenkin hyvin asiat, kun saa valita montako lasta haluaa. ( esim. kiina jossa määritelty lasten enimmäismäärä). Itse valitsin useamman lapsen ja olen ollut tyytyväinen, kavereita on kotona omasta takaa.. Ehkä rahaa , hermoja vaatii enemmän .. työtä lukuunottamatta. Mutta se on minun päätös ja olen onnellinen .

 

["Pikkuinen Jättiläinen"]

Tekee tai saa kuinka monta lasta tahansa niin kaikessa on puolensa ja puolensa. Ei kukaan voi sanoa kuinka monta lasta pitäisi olla, että kaikki olisivat onnellisia.. toisille sopii se yksi lapsi ja toisille 10. Pääasia että itse näkee ne hyvät puolet eikä jää murehtimaan niitä huonompia puolia joille ei välttämättä mitään voi.

Joku kirjoitti että lähestulkoon kaikki ainokaiset ovat jossain vaiheessa sanoneet että haluaisivat sisaruksia? Varmaan lähestulkoon kaikki lapset, joilla on sisaruksia, ovat myöskin jossain vaiheessa toivoneet olevansa ainoita lapsia

Meillä on yksi lapsi ja todennäköisesti jääkin tähän yhteen. Ymmärrän kuitenkin hyvin niitä jotka tekevät useamman lapsen, onhan siinä järkeä jos haluaa useamman lapsen ja itse jaksaa. Ja vaikka tekisi pienelläkin ikäerolla niin kyllähän ne lapset siitä kasvaa eikä se ikuisuuksia ole niin rankkaa. Se voi jossain vaiheessa olla rankempaa meillä yksilapsisilla kun lapsi kaipaa seuraa ja yökylässä on alvariinsa niitä kavereita ja mietitään kuka lähtisi huvipuistoon kaveriksi jne.

 

[tutt]

mä olisin tullut varmaan hulluksi, jos mulla olis ollut vaan yksi lapsi. joka koko ajan olis ollut vaatimassa, että äitiii leikitään, äiitii mennään ulos, äitiii. mulla ei ole mitään tekemistä. muistan sen omasta lapsuudestanikin, kun olin ainut lapsi, että tuollaista se oli. koko ajan vaadin äidiltä jotain. mutta kun on useampi, niin ne leikkii keskenään ja eivät ole koko ajan vanhemmilta jotain vailla

Juuri näin. Itse kanssa oli ainoa lapsi ja tuotahan se oli. JA se toinen puoli oli siinä että niitä kavareita ei aina ollut siinä kotona.

Mutta mikäs siinä jos tuosta tykkää. Mä kai tykkään liikaa tehdä asioita välillä omassakin rauhassa. Ja toisaalta lapsien kuuluu leikkiäkkin eikä aina vaan olla mukana aikuisten jutuissa. Siispä nuo kaksi on optimaalinen ratkaisu. Sen duunin joka lapsista tulee jaksaa mennen tullen (pieni ikäero vielä jeesaaa lisää) ja omaa-aikaa jää.

Mä sanoisin että kun moni yksilapsinen kokee sen yhdenkin raskaaksi - niin kannattaisi hankkia toinen, se meinaan helpottaa. Joojoo, tappeelhan ne joskus,mutta leikkii myös. Minusta ei ole enää täyspäiväiseksi leikkijäksi, kiva kun kotona on kaverit. Meinaan en mä sitäkään jaksa jos lapsen viihtyminen on aina kiinni muiden ihmisten lapsista.

 

[Pikkukaupunkilainen]

....Ajatelkaapas sitä, jos jokainen tekisi vain yhden lapsen (joka melkein nykymenolla on näin), niin mistä löydettäisiin suomalaisia työntekijöitä ja veronmaksajia? Ei mistään! Ja sitten otettaisiin näitä maahanmuuttajia ja pakolaisia hirveät määrät. Nimenomaan niitä, joista täällä palstalla kohistaan todella usein. Että ei ole kovin kaukokatseista ajatella, että kaikilla olisi vain yksi lapsi!

 

[isoäiti mölykylästä]

Juuri näin. Itse kanssa oli ainoa lapsi ja tuotahan se oli. JA se toinen puoli oli siinä että niitä kavareita ei aina ollut siinä kotona.

Mutta mikäs siinä jos tuosta tykkää. Mä kai tykkään liikaa tehdä asioita välillä omassakin rauhassa. Ja toisaalta lapsien kuuluu leikkiäkkin eikä aina vaan olla mukana aikuisten jutuissa. Siispä nuo kaksi on optimaalinen ratkaisu. Sen duunin joka lapsista tulee jaksaa mennen tullen (pieni ikäero vielä jeesaaa lisää) ja omaa-aikaa jää.

Mä sanoisin että kun moni yksilapsinen kokee sen yhdenkin raskaaksi - niin kannattaisi hankkia toinen, se meinaan helpottaa. Joojoo, tappeelhan ne joskus,mutta leikkii myös. Minusta ei ole enää täyspäiväiseksi leikkijäksi, kiva kun kotona on kaverit. Meinaan en mä sitäkään jaksa jos lapsen viihtyminen on aina kiinni muiden ihmisten lapsista.

ja kun on muutakin elämää kuin ne lapset, karja navetassa on ollut hoidettava. ja kotityöt tehtävä. siihen on pitänyt huolehtia myös miehen äidistä, pankkiasiat ja muut viralliset asiat myös oli mun hoidettavana

 

[pohjantähdenalla]

Itse en voisi kuvitellakaan itselleni vähemmän lapsia. Välillä mennään tiukemmalla pipolla,mutta pääasiassa kaikki menee sulavasti omalla painollaan. Itse olen ns. suurperheestä. Mulla sisaruksia 5. Ja olisipa orpoa olla ilman heitä ja heidän lapsiaan.

 

["tiki"]

Täytyy myöntää, että toisen lapsen synnyttyä (2v ikäeroa) kaduin ratkaisua aika ajoin. Toinen lapsi valvotti tolkuttomasti, ekalla oli uhmaikä ja mustasukkaisuus. Nyt lapset ovat 2v ja 4 v, ja olen jo jonkin aikaa ollut erittäin tyytyväinen ratkaisuumme "hankkia" lapset melko pienellä ikäerolla. Lapset rakastavat toisiaan suunnattomasti. Sitä lämpöä heidän välillään on vaikea edes kuvata. Toki he myös riitelevät ja uskaltavat näyttää negatiiviset tunteensa aivan toisella tavalla kuin muille lapsille, mutta positiiviset asiat voittavat. Uskon kyllä, että yksilapsisen perheen lapset voivat myös olla yhtä onnellisia.

 

[Baboon]

Mun mielestä on jotenkin väärin ja karua haluta se toinen lapsi vain sen takia, että esikoinen saisi seuraa siitä. Se syy pitäisi olla se itse lapsi eikä mikään esikoisen seuraneitinä olo.

 

["jaana"]

Mä oon vastavirtaan kahlaaja. Olen aina halunnut ison perheen ja onneksi olen sellaisen saanut. Lapsia on liuta, kaikki on rakastettuja ja toivottuja. Parisuhde on pysynyt vuosikaudet samana.
Parisuhteessa menee hyvin. En ole väsynyt. Olen onnellinen.

Se on totta, että ei pystytä ihan kaikkia lasten toiveita taloudellisten resurssien takia toteuttamaan, mutta olenkin saanut fiksut muksut, jotka osaavat tehdä asioita itse-eikä materia ole se, mitä varten lapsia maailmaan tehdään (ainakaan meillä). Luonnonsuojelu ja ympäristöarvot ovat tässä taloudessa arvoasteikolla korkealla. Istutetaan puita, hoidetaan metsää, kasvatetaan ruokaa kasvimaalla, ommellaan vaatteita ja kierrätetään niitä & tavaroita tarpeen vaatiessa

 

[unensieppaaja]

"ihan oikeasti en tunne yhtään seesteistä ja elämäänsä tyytyäistä monen lapsen äitiä"

Täällä yks, lapset 6v, 4v, 3v ja 1v.

Ei kaikille sovi monen lapsen vanhemmuus, jaksaminen ja olla aina hymy huulilla. Jokaisella on niitä huonoja päiviä, mutta liittyykö siihen lasten lukumäärä? Ei todellakaan. Ei ne lapsettomat ole aina hyvällä tuulella, kyllä hammasta kiristetään ihan varmasti.

Elämä on kasa pieniä ja suuria valintoja. Se miten jaksat, kestät ja hyväksyt kaiken on kiinni sinussa itsessäsi.

 

[yhden lapsen onnellinen äiti]

mä olisin tullut varmaan hulluksi, jos mulla olis ollut vaan yksi lapsi. joka koko ajan olis ollut vaatimassa, että äitiii leikitään, äiitii mennään ulos, äitiii. mulla ei ole mitään tekemistä. muistan sen omasta lapsuudestanikin, kun olin ainut lapsi, että tuollaista se oli. koko ajan vaadin äidiltä jotain. mutta kun on useampi, niin ne leikkii keskenään ja eivät ole koko ajan vanhemmilta jotain vailla

Hm... tuo liittynee enemmän lapsen persoonallisuuteen kuin siihen, onko useampia lapsia tai ei. Oma lapseni on viihtynyt (lyhyitä? ikäkauteen sopivia?) aina myös yksikseen, jo ihan pienenä vauvana tykkäsi makoilla lattialla jonkin aikaa, lopun aikaa sitten kannettiinkin kantoliinassa... Tai jos ei lapsen persoonallisuuteen, niin asenteeseen, jonka vanhemmat välittävät lapsilleen. Minä en ole sitä mieltä, että lapsella pitäisi olla koko ajan seuraa (oli seura sitten äiti, kaveri tai isosisar), vaan uskon, että lapselle tekee hyvää myös oppia olemaan yksikseen ja tylsistyäkin. Mutta jokaisella on tässäkin asiassa omat mielipiteensä, minulla on aikuisiakin (jostain syystä monilapsisesta perheestä...) kavereita, jotka kokevat yksinolon ahdistavana. Sitten on myös sellaisia yksin pärjääviä (näitä sekä yksilapsisista että monilapsisista perheistä).

Samanlainen olin kuulemma itsekin pienenä, kun äiti ei ollut koko ajan hyysäämässä, niin mielikuvitus kehittyi ja tykkäsin leikkiä yksinkin. Äitini muisteleekin, että KOSKAAN ei ole kuullut minun kysyvän, että mitä tehtäisiin...

 

["minna"]

Kyllä meidänkin lapset on saanut ylistyssanoja esim. kerhossa, vaikka lapsia on neljä Mutta tuskin on järkeä hankkia enemmän kuin yksi lapsi, jos tuntuu tuolta kuin ap:sta. Mä taas kaipaan sitä hälinää ja lasten touhuiluja ympärille ja mulle se ei ole mikään rasite. Siitä sun yhdestä lapsesta voi tulla myös ylimielinen, kun saa kaiken huomion ja haluamansa. Ja koska sä nautit siitä seesteisyydestä, rauhallisuudesta ym. sun silmissä varmasti monilapsisen perhe näyttää kaaosmaiselta. Loppujen lopuksihan missään ei ole järkeä jos aletaan miettii. Mutta puolensa ja puolensa varmaan tässäkin asiassa

 

[yhden lapsen onnellinen äiti]

Mun mielestä on jotenkin väärin ja karua haluta se toinen lapsi vain sen takia, että esikoinen saisi seuraa siitä. Se syy pitäisi olla se itse lapsi eikä mikään esikoisen seuraneitinä olo.

Vähän kärjistettyä, mutta olen ihan samaa mieltä. En kyllä usko, että monikaan oikeasti vain sen takia on hankkinut useampia lapsia, kunhan vain luettelevat monilapsisuuden hyviksi puoliksi kokemiaan asioita...