Onko vain minussa itsessäni vikaa?

[tasa-arvoa]

Ja mitäs hemmoteltua kakaraa on siinä, että toinen pitää itsestään, terveydestään, ulkonäöstään ja kodistaan huolta?

Minusta päinvastoin aikuiseksi kasvanut mies, jonka vuoksi ei tarvitse täälllä elleissä valittaa, että joutuu korjaamaan likaisia sukkia ja kalsareita lattialta.

Lukiko ap:n kirjoituksessa, että häneltä vaaditaan jotain, mitä hän ei ole? Minusta hän kirjoitti, että hänestä itsestään tuntuu siltä (=huono itsetunto)

Tässä se hemmoteltu kakara osuus:

"poikaystäväni on ainut lapsi, vanhemmat pitävät aina erittäin hyvää huolta, isi on osanut jo hyvin nuorena moottorikelkan, mopon, auton BMW:n ja muuta vastaavaa.."

Poika on siis tottunut siihen että kaiken pitää olla hienoa ja uutta jne. Ja jos hän haluaa ehdottomasti totetuttaa sitä omassa elämässään niin vaikeahan meidän on täällä sanoa jyrääkö hän tyttöystävänsä yli vai onko tyttöystävä vain liian epävama ja varovainen eikä uskalla sanoa omia mielipiteitään mistään. Tietysti sekään ei suhteessa toimi.

Mutta tämä on sitten ap:n itsensä käsissä että miten ratkaisee, olen edelleen sitä mieltä että tuossa iässä ja noin epävarmana olisi hyvä elellä itsekseen jotta oppii tekemään ne omat päätökset ja olemaan varmempi.

 

[Aikuinen nainen]

Tässä se hemmoteltu kakara osuus:

"poikaystäväni on ainut lapsi, vanhemmat pitävät aina erittäin hyvää huolta, isi on osanut jo hyvin nuorena moottorikelkan, mopon, auton BMW:n ja muuta vastaavaa.."

Poika on siis tottunut siihen että kaiken pitää olla hienoa ja uutta jne. Ja jos hän haluaa ehdottomasti totetuttaa sitä omassa elämässään niin vaikeahan meidän on täällä sanoa jyrääkö hän tyttöystävänsä yli vai onko tyttöystävä vain liian epävama ja varovainen eikä uskalla sanoa omia mielipiteitään mistään. Tietysti sekään ei suhteessa toimi.

Mutta tämä on sitten ap:n itsensä käsissä että miten ratkaisee, olen edelleen sitä mieltä että tuossa iässä ja noin epävarmana olisi hyvä elellä itsekseen jotta oppii tekemään ne omat päätökset ja olemaan varmempi.

Eli siis tarkoitat, että vanhemmat eivät olisi saaneet käyttää rahaa poikaan. No, jos sitä rahaa on, miksei tekisi elämää helpoksi sekä itselleen että lapsilleen? Se nyt vaan on niin, että toiset saavat paremmat lähtökohdat kuin toiset.

Kuten itsekin sanot, vaikea meidän on täällä sanoa jyräämisestä mitään, mutta suurin osa kirjoittajista on automaattisesti sitä mieltä, että mies jyrää, koska haluaa siistiä, modernia ja tip-top kotia sekä pitää huolta terveydestään, jota sairaus vaikeuttaa ja on hemmoteltu kakara, koska hänellä on aina ollut rahaa käytössään.

Viimeisestä kappaleesta olen kanssasi samaa mieltä; nainen on liian epävarma itsestään ollakseen onnellinen ja tyytyväinen nykyisessä suhteessaan. Ja mielestäni myös aika lapsellinen kirjoittaessaan, että diabeteksen suhteen hän on aina kakkossijalla... Voi elämän kevät.

 

[hemmottelusta]

Eli siis tarkoitat, että vanhemmat eivät olisi saaneet käyttää rahaa poikaan. No, jos sitä rahaa on, miksei tekisi elämää helpoksi sekä itselleen että lapsilleen? Se nyt vaan on niin, että toiset saavat paremmat lähtökohdat kuin toiset.

Tähän vain sanoisin, että elämän tekeminen helpoksi ja hemmottelu on kaksi eri asiaa. Olen itse rikkaasta perheestä, mutta en lapsena saanut kaikkea mitä halusin. Toki sain sen mitä tarvitsin, ei tarvinnut nälästä kärsiä ja vaatteitakin oli, lelujakin riittämiin. Mutta käytin myös esim. vanhemman siskoni vaatteita jotka olivat hänelle menneet pieneksi, sekä jaoimme leikkikaluja. Ei kaikille tarvitse ostaa aina uutta ja omaa.

Samoin vanhempani opettivat rahan sekä työnteon arvon maksamalla pientä viikorahaa sitä vastaan että autoin kotitöissä. Raha säästettiin ja sillä sain sitten ostaa esim. jonkun kauan himoitsemani lelun (vaikka vanhempani olisivat sen helposti voineet minulle ostaa). Seurasin hieman vanhempana kauhulla sitä kun nuoremmat serkkuni saivat vanhemiltaan kaiken mitä halusivat, joka kauppareissulla mukaan lähti joku lelu. Itse sain lahjoja vain jouluna ja syntymäpäivänä, ja olin oikein tyytyväinen ja onnellinen lapsi.

Samaa kasvatuskaavaa noudatan itsekin, ei lapsille tarvitse antaa kaikkea vaikka siihen rahaa olisikin tai vaikka "kaikilla muillakin on". Lapsen päästäminen liian helpolla (ei vastuuta, vain vapautta), tekee lapselle karhunpalveluksen. Entä sitten kun omilleen vihdoin joutuu eikä ole mitään käsitystä rahan arvosta tai työnteosta? Vanhempien tehtävä on kasvattaa lapsi niin että hän kykenee huolehtimaan itsestään, että hän on itsenäinen ja omilla jaloillaan seisova. Ei siinä auta mersut ja bemarit.

 

[mie?]

Ap. kertoi miehen olevan työtön.
Kai hänellä sitten on aikaa puleerata kämppänsä niin puhtaaksi kun haluaa, mutta ei niillä korvauksilla kovin räyhäkkää elintasoa ylläpidetä eli pappa betalar...

Miksi muuten nuori mies on työtön? Aina voi lisäkouluttautua, hakeutua johonkin työhön, mihin vaan. Se on eteenpäin ja antaa kokemusta. Tuntemani nuoret miehet eivät kyllä oleile kotona tarkkailemassa hyvinvointiaan tai pölyhiukkasia, tekemistä on aina löytynyt halukkaille.

 

[no]

Ykköstyyppiä ei voi parantaa ruokavaliolla, mutta kyllä se vaikuttaa.
Diabetesliiton ruokavaliosuositukset ovat aika hiilaripitoisia (ja vähärasvaisia), ja niitä noudattamalla saisi kyllä vedellä täysiä määriä insuliineja.

Itse hyväkarppaan ja diabeetikko-mieheni on vaihtanut myös pitkälti hyväkarppaukseen (toki pitää saada välillä nopeita sokereita ts juoda tuoremehuja, syödä leipää jne) ja insuliinimäärät ovat a)pudonneet ja b)vaihtuneet niin, että pitkäaikaisen insuliinin määrää on voinut lisätä, mutta lyhytaikaisen, ns. ateriainsuliinin määrää on voinut vähentää. Lääkäri oli tästä kehityksestä mielissään ja totesi, että hyvä vaan, koska tarkoittaa, että ruoka pitää verensokerin tasaisempana, eikä tule heittelyitä. Eli ihan täysin vhh:lle diabeetikko ei voi alkaa, mutta mies on voinut paremmin, ollut energisempi ja saanut ateriainsuliininmääriä alemmas kun syö pitkälti samoin kuin minä: paljon kasviksia, niiden seurana kalaa, kanaa, punaista lihaa, suhteellisen runsaasti maitotuotteita (täysrasvaiset maidot, kermat, juustot, voit), pähkinöitä jne.

Meillä menee todella vähän mitään snäksejä, keksejä tai pullaa ei syödä koskaan, joskus harvoin jäätelöä, ehkä 1krt/kk. Jos herkutellaan, tehdään esim. rahka-kerma-vadelma-tummasuklaa-smoothie. Myös omat veriarvoni ovat hyvät ja mies juoksi esim. puolimaratonin niin, että taisi pärjätä pelkällä urheilujuomatankkauksella.

Tämä on täysin off topic, mutta tiedoksesi, jos asia kiinnostaa: Moni lääkäri määrää voita - Uutisarkisto - Mediuutiset

olet tosi hyvin perehtynyt aiheeseen ja huomannut ravinnon merkityksen hyvinvointiin. Minä uskallan jopa tehdä niin pitkälle menevän johtopäätöksen, että kuvailemallasi ruokavaliolla voidaan parantaa jopa masennus, kun ihminen ei syö itseään voimattomaksi ja ähkyksi, liian vähän tätä yhteyttä on tutkittu.

mitä tulee ap:n poikakaverin elämäntapaan, niin se on pitkän historian tulos. Käyttäytymismallit ja ajatukset muovaantuvat toteuttamaan juuri hänen elämäänsä juuri hänen asemassaan ja se on mahdoton muuttaa ilman hänen omaa huomiotaan ja aktiivisuuttaan. Mutta siitä tullaankin seikkaan, joka mahdollistaa muutoksen; on hänen oma tunnustuksensa, että juuri hänen käytöksensä ei sovi tähän sosiaaliseen tilanteeseen, se on A ja O

 

[*pyörittelee päätänsä]

olet tosi hyvin perehtynyt aiheeseen ja huomannut ravinnon merkityksen hyvinvointiin. Minä uskallan jopa tehdä niin pitkälle menevän johtopäätöksen, että kuvailemallasi ruokavaliolla voidaan parantaa jopa masennus,

No voi jumppahuidi sentään... -ja lääketieteen Nobel goes ..... No!

 

[no]

No voi jumppahuidi sentään... -ja lääketieteen Nobel goes ..... No!

Voi kiitos! Ihminen voi todellakin tehdä hyväkseen asioita, jotka vievät häntä eteenpäin ja yksi on se, että häntä kiinnostaa mitä hän laittaa suustaan alas ja mitä se siellä vaikuttaa.

Ruuasta voi saada myös hyvänolon tunteen ja se auttaa jaksamaan arkisissa askareissa ja jopa aloittamaan uusia projekteja. Tämä idea on vapaasti jokaisen käytettävissä, myös epäuskoisen. Voimia kaikille jotka masiksesta kärsivät.

 

[hemmoteltu kakara täällä]

Tässä se hemmoteltu kakara osuus:

"poikaystäväni on ainut lapsi, vanhemmat pitävät aina erittäin hyvää huolta, isi on osanut jo hyvin nuorena moottorikelkan, mopon, auton BMW:n ja muuta vastaavaa.."

Poika on siis tottunut siihen että kaiken pitää olla hienoa ja uutta jne. Ja jos hän haluaa ehdottomasti totetuttaa sitä omassa elämässään niin vaikeahan meidän on täällä sanoa jyrääkö hän tyttöystävänsä yli vai onko tyttöystävä vain liian epävama ja varovainen eikä uskalla sanoa omia mielipiteitään mistään. Tietysti sekään ei suhteessa toimi.

Siis jos on saanut vanhemmiltaan materiaalista hyvää on hemmoteltu "kakara"? No, täällä yksi hemmoteltu kakara, joka varsin hyvin tietää, ettei raha kasva puissa, vaikka on saanut vanhemmiltaan autoa ja asuntoa silloin kun sellaisille oli elämässä tarvetta. Materiaalisen hyvän lisäksi sain kotoa hyvät eväät siihen, että ahkera, tarmokas ja yritteliäs pitää olla ja yhteiskunnan kuppaus ei käy päinsä. Nykyään ostankin itse omasta työstä saamallani palkalla omat asunnot ja autot, toisin kuin monet aikoinaan ei-niin-hemmotellut-kakarat lähipiirissä. Joo, olen tottunut hyvään elintasoon, mikä siinä on väärin?

Mikähän minun kasvatuksessani on mennyt pieleen, jokin varmaan, koska eihän nyt lapsilleen voi mitään tavaroita ostella. Rääsyissä pitää kulkea ja leluina on yksi lego, sekin patterin välissä. Vain siten lopputuloksena on tasapainoinen, parisuhteeseen pystyvä ihminen. Meillä on suomessa kummallinen itsenäisyyden ja pärjäämisen kulttuuri, edes lapsi/nuori ei saisi ottaa vanhemmiltaan vastaan muuta kuin välttämättömimmän, muuten on automaattisesti hemmoteltu kakara... niinkö? Mitä väärää tai tuomittavaa siinä on, että varakkaat vanhemmat auttavat aikuista, työtöntä lastaan, jos rahaa ja auttamishaluja on? Eivät kaikki työllisty tuosta vaan, ja nuorisotyöttömyys on meillä iso ongelma. Hyvä vain jos on turvaverkkoja.

Minäkään en oikein ymmärrä mikä on tässä ap:n jutussa se ongelma: poikaystävä haluaa elää siististi kauniissa kodissa, harrastaa paljon urheilua ja välittää terveydestään, pärjää taloudellisesti omillaan tai vanhempiensa rahoilla eli ei ole sinulta vippailemassa... Onpa ihan hirveää! AP, poikaystävän vaihto hieman rentumpaan versioon, johon voit toteuttaa hoivaviettiäsi ja upottaa ylimääräiset rahat, onnistuu varsin helposti.

 

[no]

Siis jos on saanut vanhemmiltaan materiaalista hyvää on hemmoteltu "kakara"? No, täällä yksi hemmoteltu kakara, joka varsin hyvin tietää, ettei raha kasva puissa, vaikka on saanut vanhemmiltaan autoa ja asuntoa silloin kun sellaisille oli elämässä tarvetta. Materiaalisen hyvän lisäksi sain kotoa hyvät eväät siihen, että ahkera, tarmokas ja yritteliäs pitää olla ja yhteiskunnan kuppaus ei käy päinsä. Nykyään ostankin itse omasta työstä saamallani palkalla omat asunnot ja autot, toisin kuin monet aikoinaan ei-niin-hemmotellut-kakarat lähipiirissä. Joo, olen tottunut hyvään elintasoon, mikä siinä on väärin?

Mikähän minun kasvatuksessani on mennyt pieleen, jokin varmaan, koska eihän nyt lapsilleen voi mitään tavaroita ostella. Rääsyissä pitää kulkea ja leluina on yksi lego, sekin patterin välissä. Vain siten lopputuloksena on tasapainoinen, parisuhteeseen pystyvä ihminen. Meillä on suomessa kummallinen itsenäisyyden ja pärjäämisen kulttuuri, edes lapsi/nuori ei saisi ottaa vanhemmiltaan vastaan muuta kuin välttämättömimmän, muuten on automaattisesti hemmoteltu kakara... niinkö? Mitä väärää tai tuomittavaa siinä on, että varakkaat vanhemmat auttavat aikuista, työtöntä lastaan, jos rahaa ja auttamishaluja on? Eivät kaikki työllisty tuosta vaan, ja nuorisotyöttömyys on meillä iso ongelma. Hyvä vain jos on turvaverkkoja.

Minäkään en oikein ymmärrä mikä on tässä ap:n jutussa se ongelma: poikaystävä haluaa elää siististi kauniissa kodissa, harrastaa paljon urheilua ja välittää terveydestään, pärjää taloudellisesti omillaan tai vanhempiensa rahoilla eli ei ole sinulta vippailemassa... Onpa ihan hirveää! AP, poikaystävän vaihto hieman rentumpaan versioon, johon voit toteuttaa hoivaviettiäsi ja upottaa ylimääräiset rahat, onnistuu varsin helposti.

Tätähän me just koetetaan selvittää, että hemmotellulla kakaralla on oma tahto kehittynyt myös erittäin hyväksi, jopa niin hyväksi, että se ulottuu muidenkin tekemisiin ja olemisiin, kuten nyt meidänkin mielipiteisiin; vai eikö näitäkään saa ilmaista?

 

[se hemmoteltu]

Tätähän me just koetetaan selvittää, että hemmotellulla kakaralla on oma tahto kehittynyt myös erittäin hyväksi, jopa niin hyväksi, että se ulottuu muidenkin tekemisiin ja olemisiin, kuten nyt meidänkin mielipiteisiin; vai eikö näitäkään saa ilmaista?

Niin voi ollakin, mutta tuleeko hyväosaisesta automaattisesti hemmoteltu kakara, sitä yritin itse selvittää? Tiedän että jotkut ovat sitä mieltä, ja siitä syystä olen nuorempana joutunut salaamaan perhetaustani, koska se muuttaa ihmisten suhtautumista minuun, eikä mitenkään hyvään suuntaan.

Myös taviskakaroissa on heitä, joilla on joustamattomuusongelmia ja pyrkivät kontrolloimaan muita. Myös monilapsisten, vähävaraisten perheiden vesoilla on taipumusta pitää viimeiseen asti kiinni omasta kannastaan ja olla joustamattomia. Heillä se perustuu siihen, että niukoista resursseista on pitänyt kamppailla sisarusten kanssa jatkuvasti. Ja toisaalta kaikissa mahdollisissa muissakin sosioekonomisissa ryhmissä on sekä miellyttäviä ja järkeviä että täysin kestämättömiä tapauksia.

Pointtini on - aloituksen perusteella en näe mikä se "hemmoteltu kakara"-osuus tässä on, siis miten ap:n mies on "hemmoteltu". AP kertoi että poju on saanut vanhemmiltaan aineellista hyvää, mutta olisi voinut jättää kertomattakin, koska vanhempien varallisuus ei liity mitenkään ap:n kokemiin ongelmiin. Poju ei pyri mollaamaan ap:ta, ei pakota häntä mihinkään muottiin jne, vaan ainoastaan elää omalla kohdallaan sopivaksi katsomalla tavalla. Eli pitää huolta itsestään ja kodistaan, kuten monen mielestä kuuluukin. Nyt kun ap meni jostain syystä tuon perhetaustan kertomaan niin joka toinen keskustelija tarttuu siihen ja tuomitsee sillä perusteella että paska mies...

 

[*Siri*]

Siis jos on saanut vanhemmiltaan materiaalista hyvää on hemmoteltu "kakara"? No, täällä yksi hemmoteltu kakara, joka varsin hyvin tietää, ettei raha kasva puissa, vaikka on saanut vanhemmiltaan autoa ja asuntoa silloin kun sellaisille oli elämässä tarvetta. Materiaalisen hyvän lisäksi sain kotoa hyvät eväät siihen, että ahkera, tarmokas ja yritteliäs pitää olla ja yhteiskunnan kuppaus ei käy päinsä. Nykyään ostankin itse omasta työstä saamallani palkalla omat asunnot ja autot, toisin kuin monet aikoinaan ei-niin-hemmotellut-kakarat lähipiirissä. Joo, olen tottunut hyvään elintasoon, mikä siinä on väärin?

Mikähän minun kasvatuksessani on mennyt pieleen, jokin varmaan, koska eihän nyt lapsilleen voi mitään tavaroita ostella. Rääsyissä pitää kulkea ja leluina on yksi lego, sekin patterin välissä. Vain siten lopputuloksena on tasapainoinen, parisuhteeseen pystyvä ihminen. Meillä on suomessa kummallinen itsenäisyyden ja pärjäämisen kulttuuri, edes lapsi/nuori ei saisi ottaa vanhemmiltaan vastaan muuta kuin välttämättömimmän, muuten on automaattisesti hemmoteltu kakara... niinkö? Mitä väärää tai tuomittavaa siinä on, että varakkaat vanhemmat auttavat aikuista, työtöntä lastaan, jos rahaa ja auttamishaluja on? Eivät kaikki työllisty tuosta vaan, ja nuorisotyöttömyys on meillä iso ongelma. Hyvä vain jos on turvaverkkoja.

Minäkään en oikein ymmärrä mikä on tässä ap:n jutussa se ongelma: poikaystävä haluaa elää siististi kauniissa kodissa, harrastaa paljon urheilua ja välittää terveydestään, pärjää taloudellisesti omillaan tai vanhempiensa rahoilla eli ei ole sinulta vippailemassa... Onpa ihan hirveää! AP, poikaystävän vaihto hieman rentumpaan versioon, johon voit toteuttaa hoivaviettiäsi ja upottaa ylimääräiset rahat, onnistuu varsin helposti.

Jossain määrin ymmärrän ap:n ongelman, vaikka hän ei sitä itse vielä tunnista.
Poikaystävä on varakas, hän itse ei. Tästä johtuen hän tuntee itsensä huonommaksi, alempiarvoiseksi, altavastaajaksi, vähän kuin piika-isäntä -suhteessa olevaksi, koska kuuntelee miehen mielipidettä jopa pukeutumisasioissaan eikä saa pidettyä puoliaan.

Joiltakin "köyhiltä" tytöiltä katoaa itsekunnioitus, jos he ovat tällaisessa suhteessa. Ja joiltakin miehiltä katoaa kunnioitus toista kohtaan, jos tämä ei ole yhtä hyvin toimeentuleva. On hyvin helppoa piikitellä MINUN autollani, MINUN veneelläni, MINUn sillä ja tällä ja katsoa nenän varttaan pitkin. Näillä ihmisillä on myös huono itsetunto, kun sitä pitää pönkittää omaisuudella ja toisen alaspainamisella. Alistaminen tällaisessa suhteessa tapahtuu usein hyvin hienovaraisesti, pienillä sanoilla ja huomautuksilla, joista ulkopuolinen ei huomaa mitään.

Olet, ap, vielä kovin nuori ja nuorena sitoutunut, mutta taidat kuitenkin tietää mitä haluat.
Kun joudutte nyt kesäkuussa muuttamaan joka tapauksessa, olisiko paikallaan muuttaa erilleen, vaikka määräajaksi, ja katsoa mikä se suhde oikeasti on? En usko, että mitään renttuakaan haikailet, mutta vähän rennompaa elämänkumppania kuitenkin.

 

[no]

että ei se ollut minun mielipiteeni, että ap:n poikaystävä olisi hemmoteltu kakara. Minä on pohjannut mielipeteeni vain luonteeseen.

Rahasta kuitenkin tulee helposti riitaa. Se on täälläkin aivan varma keskustelunaihe. Minä en halua niihin osallistua. Raha on erittäin hyvä apuväline, mutta se ei takaa mitään korvienväliin. Paitsi tietysti joitakin ominaisuuksia, että sitä rahaa yleensäkin on.

Rikkaissakin on eri tyyppejä, minusta itse rikastuneet ovat erilaisempia kuin he, jotka rikkautensa ovat perineet.

Tottakai helppo elämä muovaa ihmistä, mutta enemmän kai parisuhteeseen on vaikutusta sillä, että miten osaa ottaa muita huomioon ja kyky kuunnella myös toista. Ylimielisyys on minulle punainen vaate, mutta toivoisin osaavani siirtyä takavasemmalle, enkä provosoitua.

 

[Selvennätkö]

Rikkaissakin on eri tyyppejä, minusta itse rikastuneet ovat erilaisempia kuin he, jotka rikkautensa ovat perineet.

Millä tavoin ovat erilaisia?

 

[no]

Millä tavoin ovat erilaisia?

Olen luonut itselleni kuvan, että äkkirikastunut tai omalla työllään rikastunut suhtautuisi eri tavalla elämään, kuin sellainen, joka on syntynyt rikkaaksi. Minusta syntymärikas osaa suhtautua varallisuuteensa luonnollisella tavalla. Tämä on vain minun näkemys, enkä tietenkään voi väittää, että aina olisi näin.

 

[Selvennätkö]

Olen luonut itselleni kuvan, että äkkirikastunut tai omalla työllään rikastunut suhtautuisi eri tavalla elämään, kuin sellainen, joka on syntynyt rikkaaksi. Minusta syntymärikas osaa suhtautua varallisuuteensa luonnollisella tavalla. Tämä on vain minun näkemys, enkä tietenkään voi väittää, että aina olisi näin.

Olet luonut siis ilman faktoja kuvan, mutu-tiedettä. No joo... ei yllättänyt. Mikähän mahtaa olla se "luonnolinen" tapa suhtautua työllä rikastuneen "luonnottomaan(ko)" tapaan verrrattuna?

 

[Sel...]

Niin voi ollakin, mutta tuleeko hyväosaisesta automaattisesti hemmoteltu kakara, sitä yritin itse selvittää? Tiedän että jotkut ovat sitä mieltä, ja siitä syystä olen nuorempana joutunut salaamaan perhetaustani, koska se muuttaa ihmisten suhtautumista minuun, eikä mitenkään hyvään suuntaan.

Myös taviskakaroissa on heitä, joilla on joustamattomuusongelmia ja pyrkivät kontrolloimaan muita. Myös monilapsisten, vähävaraisten perheiden vesoilla on taipumusta pitää viimeiseen asti kiinni omasta kannastaan ja olla joustamattomia. Heillä se perustuu siihen, että niukoista resursseista on pitänyt kamppailla sisarusten kanssa jatkuvasti. Ja toisaalta kaikissa mahdollisissa muissakin sosioekonomisissa ryhmissä on sekä miellyttäviä ja järkeviä että täysin kestämättömiä tapauksia.

Pointtini on - aloituksen perusteella en näe mikä se "hemmoteltu kakara"-osuus tässä on, siis miten ap:n mies on "hemmoteltu". AP kertoi että poju on saanut vanhemmiltaan aineellista hyvää, mutta olisi voinut jättää kertomattakin, koska vanhempien varallisuus ei liity mitenkään ap:n kokemiin ongelmiin. Poju ei pyri mollaamaan ap:ta, ei pakota häntä mihinkään muottiin jne, vaan ainoastaan elää omalla kohdallaan sopivaksi katsomalla tavalla. Eli pitää huolta itsestään ja kodistaan, kuten monen mielestä kuuluukin. Nyt kun ap meni jostain syystä tuon perhetaustan kertomaan niin joka toinen keskustelija tarttuu siihen ja tuomitsee sillä perusteella että paska mies...

Ymmärrän hyvin. Olen suht varakas ja muutama ihminen oli aikoinaan näreenä (osa selkeästi kateellisia), kun onnistuneen kaupan jälkeen annoin lapselle ison summan rahaa, jotta hän saa maksettua opintolainojaan pois ja ostaa omaan kotiinsa jotain.

Nyt sama juttu toisen lapseni kanssa. Osa sanoo, että onpas kiva kun äiti auttaa ja mahdollistaa asioita, mutta osa pitää sponsorointiani hemmotteluna. Mm. sitäkin kehdattiin kritisoida, kun maksan vakuutukset ulkomailla (matka-ja matkatavaravakuutus useita satasia), kuten täälläkin (mopo-,koti- ja harrastevakuutukset. Plus täällä Suomessa asunnon vuokran ja muut menot.

 

[Grani]

Köyhien ei pitäisi ikinä seurustella varakkaampien kanssa, harvemmin ne toimii.

 

[Jahas?]

Niin voi ollakin, mutta tuleeko hyväosaisesta automaattisesti hemmoteltu kakara, sitä yritin itse selvittää? Tiedän että jotkut ovat sitä mieltä, ja siitä syystä olen nuorempana joutunut salaamaan perhetaustani, koska se muuttaa ihmisten suhtautumista minuun, eikä mitenkään hyvään suuntaan.

Myös taviskakaroissa on heitä, joilla on joustamattomuusongelmia ja pyrkivät kontrolloimaan muita. Myös monilapsisten, vähävaraisten perheiden vesoilla on taipumusta pitää viimeiseen asti kiinni omasta kannastaan ja olla joustamattomia. Heillä se perustuu siihen, että niukoista resursseista on pitänyt kamppailla sisarusten kanssa jatkuvasti. Ja toisaalta kaikissa mahdollisissa muissakin sosioekonomisissa ryhmissä on sekä miellyttäviä ja järkeviä että täysin kestämättömiä tapauksia.

...

Meitä on siis hyväosaisia ja sitten taviskakaroita? Kiitos selvennyksestä, tuohan tässä vähän mietityttikin, että onko kaikki kuitenkaan ihan samassa veneessä.

 

[Sel...]

Meitä on siis hyväosaisia ja sitten taviskakaroita? Kiitos selvennyksestä, tuohan tässä vähän mietityttikin, että onko kaikki kuitenkaan ihan samassa veneessä.

Eivät. Usein omasta halustaan tai/ ja käytöksestään johtuen ns. huonompiosaiset eivät mahdu samaan veneeseen parempiosaisten kanssa. Heille tulee helposti alemmuudentunnetta ja kateutta, joka johtaa kettuiluun ja kuittailuun. Poikkeuksiakin tietysti on.

 

[Jahas?]

Eivät. Usein omasta halustaan tai/ ja käytöksestään johtuen ns. huonompiosaiset eivät mahdu samaan veneeseen parempiosaisten kanssa. Heille tulee helposti alemmuudentunnetta ja kateutta, joka johtaa kettuiluun ja kuittailuun. Poikkeuksiakin tietysti on.

Mutta jos hyväosainen jakaa ihmiset hyväosaisiin ja taviksiin, niin se ei ole alentuvaa kettuilua, vaan vain huonompiosaisen alemmuudentunnetta? Jep, jep...

 

[se hemmoteltu]

Mutta jos hyväosainen jakaa ihmiset hyväosaisiin ja taviksiin, niin se ei ole alentuvaa kettuilua, vaan vain huonompiosaisen alemmuudentunnetta? Jep, jep...

No mitenkä pitäisi... hemmoteltuihin kakaroihin ja ei-hemmoteltuihin? Kuinka poliittisesti korrekti sitä pitäisi olla? Mitä kettuilua on sanoa tavanomaisen taustan omaavaa tavalliseksi? Millaista sanavalintaa itse tähän ehdottaisit? Mitä tarkoitit aiemmalla kommentillasi samassa veneessä olemisesta?

Tietenkään kaikki ihmiset eivät koskaan eivätkä millään mittarilla mahdu sinne ihan samaan veneeseen. Esim. tuloerot ovat ongelma, jos ystävykset tai parisuhteen osapuolet tekevät niistä ongelman.

 

[Sel...]

Mutta jos hyväosainen jakaa ihmiset hyväosaisiin ja taviksiin, niin se ei ole alentuvaa kettuilua, vaan vain huonompiosaisen alemmuudentunnetta? Jep, jep...

Sen jaon tekee yhteiskunta:... köyhät, vähävaraiset, suurituloiset, jne. Aika usein se on juuri se huonompiosainen joka turuilla ja toreilla huutaa "rikkaiden kakarat, perrkkele!"

 

[no]

Olet luonut siis ilman faktoja kuvan, mutu-tiedettä. No joo... ei yllättänyt. Mikähän mahtaa olla se "luonnolinen" tapa suhtautua työllä rikastuneen "luonnottomaan(ko)" tapaan verrrattuna?

Jos välttämättä haluat kuulla henkilökohtaisen mielipiteeni, niin työllä rikastunut on omistautunut työlle ja rahan keräämiseen. Raha on itseisarvo ja todellisuudessa tällainen ihminen saattaa olla saita ja toinen vaihtoehto on että hän on lisäksi ylpeä, eikä oikein istu rahamaailmaan. Luonnollisesti rikas ei korosta asemaansa ja ei asetu muiden yläpuolelle, koska hänellä ei ole tarvetta ylentää itseään.

 

[Kysyvä]

^ Montako rikasta tunnet molemmista ryhmistä?

 

[no]

En ole laskenut, mutta minusta vääräjalkaiset huonekalut sopivat yli kolmemetrisiin huoneisiin.