Onko vain minussa itsessäni vikaa?

[Vieärä]

En ole laskenut, mutta minusta vääräjalkaiset huonekalut sopivat yli kolmemetrisiin huoneisiin.

Minusta kolmijalkaiset pulskat möllykät eivät sovi elleihin.

 

[Teo reetikko]

Jos välttämättä haluat kuulla henkilökohtaisen mielipiteeni, niin työllä rikastunut on omistautunut työlle ja rahan keräämiseen. Raha on itseisarvo ja todellisuudessa tällainen ihminen saattaa olla saita ja toinen vaihtoehto on että hän on lisäksi ylpeä, eikä oikein istu rahamaailmaan. Luonnollisesti rikas ei korosta asemaansa ja ei asetu muiden yläpuolelle, koska hänellä ei ole tarvetta ylentää itseään.

Suottaapi tuo olla, vuon suottaapi olla olematta. Pieni talo reerialla ohjelman syntymärikas Nelly, korkkiruuvi, kauppiaan tytär oli niin nokkava jotta. Peppi, Efraimin tytär, taasen ei ollenkaan. Lottovoittaja Turhapurokaan ei ollunna yhtikäs saita, vuon pan rahan kiertämään.

 

[hemmottelusta]

Siis jos on saanut vanhemmiltaan materiaalista hyvää on hemmoteltu "kakara"? No, täällä yksi hemmoteltu kakara, joka varsin hyvin tietää, ettei raha kasva puissa, vaikka on saanut vanhemmiltaan autoa ja asuntoa silloin kun sellaisille oli elämässä tarvetta. Materiaalisen hyvän lisäksi sain kotoa hyvät eväät siihen, että ahkera, tarmokas ja yritteliäs pitää olla ja yhteiskunnan kuppaus ei käy päinsä. Nykyään ostankin itse omasta työstä saamallani palkalla omat asunnot ja autot, toisin kuin monet aikoinaan ei-niin-hemmotellut-kakarat lähipiirissä. Joo, olen tottunut hyvään elintasoon, mikä siinä on väärin?

Sanoinhan, että olen itse rikkaasta perheestä. Ero on vain siinä, että vaikka talomme oli hieno ja autot yms myös, eivät vanhempani ostaneet minulle aina kaikkea haluamaani. Tätä näin paljon muissa rikkaissa perheissä (kuten serkkuni). Tästä se hemmottelu tulee, sanoinkin että minulla oli kyllä se mitä tarvitsin, mutta en todellakaan saanut leluja joka kauppareissulla yms. Tai jotain vain siksi että muillakin on.

Minäkin olen tottunut hyvään elintasoon, mutta olen myös tottunut siihen että se on itse ansaittava. Minua olisi hävettänyt jos vanhempani olisivat ostaneet minulle auton tai asunnon, se on hieno tunne kun pystyy vihdoin itse ansaituilla rahoilla ostamaan itselle tavaroita. Eli ihan normaalia köyhän opiskelijan elämää vietin kuin muutkin opiskelijatoverini, kunnes olin kouluttautunut ja alkanut ansaita omaa rahaa. Vanhempani miettivät josko olisivat antaneet minulle vanhan autonsa silloin, kieltäydyin koska sanoin ettei minulla ole kuitenkaan varaa bensaan enkä heiltä halua sitäkään rahaa olla kerjäämässä.

Minusta vain tuntuu, että monet hemmotellut eivät tajua olevansa hemmoteltuja, kannattaisi kokeilla joskus köyhän elämää niin että oppisi edes empatiakykyä.

 

[puurot ja vellit]

"No ei todellakaan ole mitään vikaa, kun pitää itsestään ja terveydestään huolta, mutta jos kantaa vielä suurempaa huolta toisesta ja toisen tavasta esim. siivota, niin voi alkaa ahdistamaan.

Joillakin ihmisillä on hämärtynyt se raja, mihin heidän valtansa loppuu. Usein miehet voivat jopa pitää siitä, että heitä paapotaan ja sehän sopii naisen hoivavietille. Mutta jos alkaa ajattelemaan liikaa toisen puolesta, niin toinen passivoituu edelleen.

itsenäinen nainen hoivan tai määräysvallan kohteena voi alkaa ärsyttää."

Mikähän tässä aloituksessa sai aikaan kivaan, mutta sekavan keskustelun. Jospa veikkailisin.

Diabetes, sokeritauti, krooninen sairaus, joka on aina huomioitava. kellä on, on tapojensa orja, joutuu olemaan, välttämään ja suosimaan. sairaus tekee valintoja puolestaan. Aika sietämätöntä sairastuneelle. Liekö vielä suurempi ongelma läheisille? Nuoren ihmisen elämän ja valintojen vapaus on mennyt. Tyttökaveri pitkästyy, koska ei voi iloita ja juhlia, kuten yleiseen menoon kuuluu. Tyttökaveri ehkä myös lukenut sairauden kulusta. Milloin tulee mies impotentiksi eikä jaksa huomioida ollenkaan. Nainen kaipaa huomiota ja hemmottelua. Nythän se menee väärään kohteeseen - miehelle. Jos ei ole huolehtivaa ja hoivaavaa tyyppiä, niin ei edes ymmärrä. Sokeritauti sopii tarkalle ja siistille. Nuori mies on varmaan ihannepotilas. On ehkä tottunut saamaan palkintoja hyvästä suorituksesta.

Kuka määrää ja mitä. Itsenäistä naista on vaikeampi määrätä, ei onnistu, joten voi alkaa ärsyttämään - siis kaiketi miestä, vai naista. On muuten kyse määräämisestä vai erilaisesta suhtautumisesta ja elämäntavasta? Jos siisteys ei aloittajaa kiinnosta, niin mikä sitten? Kiinnostaako tavara, asunto, hyvin palkattu ja tituleerattu asema. Kiinnostiko miehen tavara alussa? Hyväosaisuus ehkä myös?

hemmottelu on tässä jutussa sivuseikka. Tai sitten ei. Ehkäpä aloittaja haluaisi saada hemmottelua, on jäänyt vaille ja huomaan taas jäävänsä. Helppo lohkaisu omalle pettymykselle. Silti hemmottelu tämän jutun teemana kiinnostaa. Kyse on kuitenkin lähinnä tavaran saamisesta, aineellisesta puolesta. Ei ole kerrottu mitään vanhempien muusta tuesta, mutta ehkäpä he odottavat ainoan lapsensa saavan hoivaa, huolenpitoa ja rakkautta. Kovat odotukset tyttöystävälle, joka toivoisi saavansa itse.

Sitten tuo alussa siteerattu no, joka mielellään tarjoaa ohjeitaan. Onko se määräämistä vai itsensä ylentämistä? Kaivertaako rikkaus? Onko väliä, onko rikkaus perittyä tai itse hankittua, jos keinot ovat rehelliset. Keinoteltu rikkaus sen sijaan eroaa edellisistä. Aitouden kyllä huomaa, koska vääräjalkaiseen tarvitaan paksumpi kokopuu, mutta ohuemmasta putkestakin saa vääntämällä. Liekö sitten ollut mielessä kolmimetrinen pituus, leveys vai huonekorkeus. Sellissä on toteutettu vähäeleistä suorakaidetta. Sinnekään ei mahdu äkkirikastuminen, vääräjalkaisuus. Toinen paikka, mihin rikkauksia ei nykyään voi viedä mukanaan on ... no, arvuutellaanko?

 

[Nauris]

^

No voi hitsiläinen kun oletkin ylevä! Onko joku muu täällä sanonut saavansa kaiken aina? Se raha siellä sukanvarressa ketään lämmitä eikä hyödytä. Rahaa kuuluu kierrättää, näin yhteiskunta pyörii koko ajan. Tyttäreni osti juuri ensiasunnon 18 vuotiaana. Minä takasin lainan. Hän oli iloinen tästä mahdollisuudesta ja samat tuet saa nyt omaan asuntoonsa kuin mitä saisi kalliiseen vuokra-asuntoonkin.

 

[Ulkoelli]

Minua olisi hävettänyt jos vanhempani olisivat ostaneet minulle auton tai asunnon, se on hieno tunne kun pystyy vihdoin itse ansaituilla rahoilla ostamaan itselle tavaroita.

Me ratkaisimme tämän ongelman ostamalla asunnot omiin nimiimme ja vuokraamalla ne lapsille. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla: Me teemme kannattavan sijoituksen ja saamme verovähennykset ja lapset maksavat vuokraa meille, ei vieraalle ihmiselle. Ja kun heillä on varaa ostaa oma asunto, saavat he halutessaan ostaa asumansa asunnon alle markkinahinnan ilman, että siitä koituu veroseuraamuksia.

 

[hemmottelusta]

^
Tyttäreni osti juuri ensiasunnon 18 vuotiaana. Minä takasin lainan. Hän oli iloinen tästä mahdollisuudesta ja samat tuet saa nyt omaan asuntoonsa kuin mitä saisi kalliiseen vuokra-asuntoonkin.

Me ratkaisimme tämän ongelman ostamalla asunnot omiin nimiimme ja vuokraamalla ne lapsille. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla: Me teemme kannattavan sijoituksen ja saamme verovähennykset ja lapset maksavat vuokraa meille, ei vieraalle ihmiselle. Ja kun heillä on varaa ostaa oma asunto, saavat he halutessaan ostaa asumansa asunnon alle markkinahinnan ilman, että siitä koituu veroseuraamuksia.

Tässä yllä kaksi esimerkkiä siitä hemmottelun ja huolehtimisen erosta:vanhemmat voivat tukea takaamalla lainan, mikä on tietysti ihan ok, lapsi kuitenkin maksaa sitä lainaa sitten itse takaisin ja näin itse elättää itsensä. Tai sitten vuokraamalla lapselle asunnon, lapsi kuitenkin maksaa vuokraa ja oppii maksamaan ajallaan (toivottavasti vanhemmat eivät lipsu siinä, vaan lapsi maksaa aina joka kuukausi samaan aikaan). Mutta jos vanhemmat ostavat lapselle sen asunnon (ja auton yms), niin sitten lapsen ei tarvitse miettiä itsensä elättämistä, ei opi mitään rahankäytöstä, mitä mikäkin maksaa ja miten rahankäyttöä pitää suunnitella että rahat riittävät jne.

Eli tuki/huolehtiminen ja hemmottelu on kaksi eri asiaa. Toinen on hyvä ja oikea tapa kasvattaa, toinen ei.

 

[no joo!]

Eli tuki/huolehtiminen ja hemmottelu on kaksi eri asiaa. Toinen on hyvä ja oikea tapa kasvattaa, toinen ei.

Mikäs sinä olet määrittelemään kenenkään tapoja oikeiksi tai vääriksi. Melko röyhkeää.

 

[oikeus on]

Mikäs sinä olet määrittelemään kenenkään tapoja oikeiksi tai vääriksi. Melko röyhkeää.

Jos toinen tapa tuottaa yhteiskuntakelpoisia kansalaisia ja toinen meidän kaikkien riesana olevia luusereita, rikollisia ja sosiopaatteja, niin totta hitossa pitää jollain olla oikeus sanoa se ääneenkin. Ihan liian usein vanhemmille vain lässytetään ja varotaan syyllistämästä. Miksi, jos tekee asiat päin persettä, kai siitä saa syyttääkin?
Ja toisaalta: kasvatuskyvyttömät vanhemmat jätetään liiaksi oman onnensa nojaan, kun mikään instanssi ja kukaan kanssaihminen ei rohkene mitään tehdä.

 

[hemmottelusta]

Jos toinen tapa tuottaa yhteiskuntakelpoisia kansalaisia ja toinen meidän kaikkien riesana olevia luusereita, rikollisia ja sosiopaatteja, niin totta hitossa pitää jollain olla oikeus sanoa se ääneenkin. Ihan liian usein vanhemmille vain lässytetään ja varotaan syyllistämästä. Miksi, jos tekee asiat päin persettä, kai siitä saa syyttääkin?
Ja toisaalta: kasvatuskyvyttömät vanhemmat jätetään liiaksi oman onnensa nojaan, kun mikään instanssi ja kukaan kanssaihminen ei rohkene mitään tehdä.

Niin, ihan omasta kokemuksesta minä sen kommentin kasvatustavan kelvollisuudesta sanoin. En ole vielä tavannut yhtäkään hemmoteltua kakaraa josta olisi tullut kovinkaan mukava tai kyvykäs aikuinen.

Oletteko muuten koskaan miettineet, miksi adoptioprosessissa syynätään tarkkaan ovatko vanhemmat sopivia adoptoimaan, kun taas kuka tahansa saa hankkia omia biologisia lapsia? Ei se, että on kykenevä hankkimaan biologisia lapsia tarkoita, että on hyvä ja kykenevä vanhempi.

 

[oikeus on]

Niin, ihan omasta kokemuksesta minä sen kommentin kasvatustavan kelvollisuudesta sanoin. En ole vielä tavannut yhtäkään hemmoteltua kakaraa josta olisi tullut kovinkaan mukava tai kyvykäs aikuinen.

Oletteko muuten koskaan miettineet, miksi adoptioprosessissa syynätään tarkkaan ovatko vanhemmat sopivia adoptoimaan, kun taas kuka tahansa saa hankkia omia biologisia lapsia? Ei se, että on kykenevä hankkimaan biologisia lapsia tarkoita, että on hyvä ja kykenevä vanhempi.

Neuvolassa keskitytään äidin ja lapsen fyysiseen hyvinvointiin, kun pitäisi ainakin yhtä paljon antaa neuvoja siitä, miten sen lapsen kanssa eletään. Tai sitten sitä tietoa ei enää oteta vastaan, ollaan niin kaikkitietäviä. Ja neuvoja ei ainakaan kaivata omilta vanhemmilta, niitä pidetään vanhanaikaisena tai muuten turhana. Mutta se ihmislapsi ei ole paljon muuttunut, tarvitsee edelleen turvaa, rutiineja, rajoja, ohjausta ja seuraa.

 

[no]

heh, kyllä lapsi kasvaa ihan itsellään, mutta ei ilman ohjausta.

Nuori aikuinen, joka asuu vanhempiensa asunnossa vuokralla on kasvatuksensa saanut jo aikoja sitten. Kysymys on enemmänkin nuoranaikuisen auttamisesta. Käyttääkö nuoriaikuinen sitten vanhempiaan hyväksi on jo eri asia, mutta se taas riippuu saamastaan kasvatuksesta.

Mitähän ap:lle kuuluu, onko poikaystävä vielä jaksanut tsempata ja muuttua, jos palaatte vanhoihin uomiin, missä sinua ap ei kunnioiteta, niin juokse ja lujaa.

 

[Kuule no]

Ap ei missään vaiheessa kirjoittanut, etteikö häntä kunnioitettaisi suhteessa, mistä sellaista sait päähäsi?

 

[Nauris]

Jos toinen tapa tuottaa yhteiskuntakelpoisia kansalaisia ja toinen meidän kaikkien riesana olevia luusereita, rikollisia ja sosiopaatteja, niin totta hitossa pitää jollain olla oikeus sanoa se ääneenkin.

Et voi olla tosissas! Tekisi mieli myös "sanoa ääneen" jotain, mutta jätän väliin.

 

[no]

Ap ei missään vaiheessa kirjoittanut, etteikö häntä kunnioitettaisi suhteessa, mistä sellaista sait päähäsi?

Tästä suhtautumisesta:

"Ja toinen juttu on, että hän on erittäin tarkka asioista, täsmällinen, siisti (ei saa tyylii pölyä olla paljon missään hyllyllä), panostaa asioiden ulkonäköön, kaikki pitää olla aina niin hienoa ja näyttävää & täydellistä jne..


Mutta taas kun minä en sellainen itse ole. Toki pitäähän kotona olla siistiä ja pitää siivota ilmanmuuta & kaunis koti, mutta ei minulle se kodin sisustus ole niin mega tärkeä että tyyliin kaikkien huonekalujen ja tavaroiden pitäisi olla aina sävy-sävy toisiinsa. Onhan sellainen tavallinenkin ihan hyvä =)

Siinä mielin me olemme aika erilaisia ihmisiä. Jotenkin tuntuu että en osaa kuvitella tulevaisuutta hänen kanssaan, tuntuu että hänen kanssaan asuessa meidän yhteisen kodin täytyy olla hieno, moderninen, kaikki pitää olla niin tip-top!! Mutta kun minulle kelpaa ihan tavallinen.. Minua pelottaa että en osaa enkä uskalla meidän uudelle yhteiseen kotiin ostella mitään esim. sisustus esineitä tai muuta vastaava.. koska en tiedä mitä mieltä hän on..?"

 

[Theofano]

Tästä suhtautumisesta:

"Ja toinen juttu on, että hän on erittäin tarkka asioista, täsmällinen, siisti (ei saa tyylii pölyä olla paljon missään hyllyllä), panostaa asioiden ulkonäköön, kaikki pitää olla aina niin hienoa ja näyttävää & täydellistä jne..


Mutta taas kun minä en sellainen itse ole. Toki pitäähän kotona olla siistiä ja pitää siivota ilmanmuuta & kaunis koti, mutta ei minulle se kodin sisustus ole niin mega tärkeä että tyyliin kaikkien huonekalujen ja tavaroiden pitäisi olla aina sävy-sävy toisiinsa. Onhan sellainen tavallinenkin ihan hyvä =)

Siinä mielin me olemme aika erilaisia ihmisiä. Jotenkin tuntuu että en osaa kuvitella tulevaisuutta hänen kanssaan, tuntuu että hänen kanssaan asuessa meidän yhteisen kodin täytyy olla hieno, moderninen, kaikki pitää olla niin tip-top!! Mutta kun minulle kelpaa ihan tavallinen.. Minua pelottaa että en osaa enkä uskalla meidän uudelle yhteiseen kotiin ostella mitään esim. sisustus esineitä tai muuta vastaava.. koska en tiedä mitä mieltä hän on..?"

Missä kohtaa tuossa näkyy poikaystävän suhtautuminen aloittajaan? Siinähän ap kertoo, miten poikaystävä suhtautuu kotiin, siisteyteen jne. Ja että ap suhtautuu eri tavoin. Mistään ei ilmene, onko ap keskustellut omista toiveistaan miehen kanssa vai ei ja jos on, miten mies reagoi. OIkeastaan viimeinen lause tuntuu vihjaavan, ettei ole keskustellut, koska "ei tiedä, mitä mieltä hän on".

Minun vaikutelma aloittajan tekstistä on yksinkertaisesti se, että hän on hiukan epävarma itsestään ja miellyttämisen haluinen ihminen, joka on päätynyt yhteen vahvan energiapallon kanssa. Ja kokee, että kun energiapallo ei osaa lukea hänen ajatuksiaan, häntä nyt syrjitään suhteessa, vaikka hän ei ole tuonut näkemyksiään edes julki. Tämä siis vaikutelma tuosta tekstistä noilla tiedoilla.

 

[no]

Missä kohtaa tuossa näkyy poikaystävän suhtautuminen aloittajaan? Siinähän ap kertoo, miten poikaystävä suhtautuu kotiin, siisteyteen jne. Ja että ap suhtautuu eri tavoin. Mistään ei ilmene, onko ap keskustellut omista toiveistaan miehen kanssa vai ei ja jos on, miten mies reagoi. OIkeastaan viimeinen lause tuntuu vihjaavan, ettei ole keskustellut, koska "ei tiedä, mitä mieltä hän on".

Minun vaikutelma aloittajan tekstistä on yksinkertaisesti se, että hän on hiukan epävarma itsestään ja miellyttämisen haluinen ihminen, joka on päätynyt yhteen vahvan energiapallon kanssa. Ja kokee, että kun energiapallo ei osaa lukea hänen ajatuksiaan, häntä nyt syrjitään suhteessa, vaikka hän ei ole tuonut näkemyksiään edes julki. Tämä siis vaikutelma tuosta tekstistä noilla tiedoilla.

olen samaa mieltä ap:n epävarmuudesta, mutta kyllä energiapallonkin pitäisi huomata se. Asiahan on ihan ok, jos energiapallo menee ja siivoaa pölyt ja urheilee vaikka sitten koko päivän, mutta edellyttääkö hän sitä myös ap:lta.

Sama koskee myös ap:tä; saako poikaystävä olla vaikka energiapallo.

 

[Theofano]

olen samaa mieltä ap:n epävarmuudesta, mutta kyllä energiapallonkin pitäisi huomata se. Asiahan on ihan ok, jos energiapallo menee ja siivoaa pölyt ja urheilee vaikka sitten koko päivän, mutta edellyttääkö hän sitä myös ap:lta.

Sama koskee myös ap:tä; saako poikaystävä olla vaikka energiapallo.

Pitäisi ja pitäisi. Pitäisikö puolison tosiaan kyetä tunkeutumaan AP:n ajatuksiin ja näkemään, mitä tällä on mielessä? Hiukan liikaa odotettu, sanoisin. On totta, että jotkut ovat niin herkkiä toisen ajatuksille ja tarpeille, että he muistavat koko ajan huomioida, mutta melkoisia harvinaisuuksia tuntuisivat olevan. Kyllä ihmisen pääsääntöisesti pitää itse avata se suunta ja kertoa ääneen, mitä hän haluaa ja tarvitsee. Moni itsenäinen energiapallokin on ihan halukas tulemaan vastaan, jos hänelle selväksi tehdään, että toisen tarpeet ovat erilaiset kuin hänen.

Pariskuntahan ei muistaakseni ollut seurustellut vielä kauaa, joten tuskin ap:n mies tuntee puolisoon läpikotaisin.

Ehkä ap:n olisi ihan hyvä nostaa kissa pöydälle ja kertoa suorin ja selvin sanoin miehelle, mitä hän haluaa ja toivoo, mitkä ovat hänen tarpeensa.

 

[Niin]

Missä kohtaa tuossa näkyy poikaystävän suhtautuminen aloittajaan? Siinähän ap kertoo, miten poikaystävä suhtautuu kotiin, siisteyteen jne. Ja että ap suhtautuu eri tavoin. Mistään ei ilmene, onko ap keskustellut omista toiveistaan miehen kanssa vai ei ja jos on, miten mies reagoi. OIkeastaan viimeinen lause tuntuu vihjaavan, ettei ole keskustellut, koska "ei tiedä, mitä mieltä hän on".

Minun vaikutelma aloittajan tekstistä on yksinkertaisesti se, että hän on hiukan epävarma itsestään ja miellyttämisen haluinen ihminen, joka on päätynyt yhteen vahvan energiapallon kanssa. Ja kokee, että kun energiapallo ei osaa lukea hänen ajatuksiaan, häntä nyt syrjitään suhteessa, vaikka hän ei ole tuonut näkemyksiään edes julki. Tämä siis vaikutelma tuosta tekstistä noilla tiedoilla.

Tätä minäkin yritän tolkuttaa. Missään ei ole sanottu poikaystävän vaativatn mitään ap:ltä, kylläkin itseltään ja omalta ympäristöltään. Minusta ap on vain epävarma omasta itsestään.

 

[*siri*]

Kiitos teille!
Mutta mennäänpä sitten ihan pelkkään vaatetukseen niin minusta tuntuu että en uskalla pukea kaiken näköstä erilaista uutta muotia päälleni, nykyään muoti on kyllä muuttunut melko rättimäiseksi niin hän ei pysty sietämään sellaista muotia, mutta minun niin tekisi mieli kokeilla sellaista, mennä kauppaan testailla ja sovitella kaiken näköstä päälleni ja pukeutua myös niin =)

Hän on itse työtön ja hänellä on aikaa liikuskella ja urheilla vaikka aamulla ja päivällä. Itse käyn koulua ja viikonloppuja töissä. Joskus tuntuu että ei ihan aina jaksaisi olla vääntämässä lenkkiä heti raskaan koulu- tai työpäivän jälkeen, joskus olisi ihan mukava olla vain illalla ja katsoa telkkaria =)

Eilen otin asian puheeksi poikaystäväni kanssa ja saatiin puhutta asiaa.. kerroin kaikki asiat miltä minusta tuntuu ja ollaanhan me enneki tästä asiasta puhuttu. Mutta pidemmän päälle tämä on aina vain alkanut tuntu raskaammalta ja pahemmalta. Onneksi poikaystäväni ymmärsi minua!! Mutta kuitenkin haluaisin vielä kokeilla..

Tästä kyllä voisi päätellä, että mies rajoittaa naisen pukeutumista ja vaatii kanssaan lenkille, vaikka on työtön ja päivät kotona ja ehtisi hyvin lenkkeillä vaikka kaiket päivät.
Nainen vaikuttaa väsyneeltä, hänellä on ohjelmaa yllin kyllin ja sitten pitäisi vielä jaksaa pomppia miehen pillin mukaan ja pitää yllä jotain "tasoa".
Toivottavasti mies pääsee pian töihin tai keksii jotain muuta väsyttävää päiviksi hänkin.

 

[no]

Tästä kyllä voisi päätellä, että mies rajoittaa naisen pukeutumista ja vaatii kanssaan lenkille, vaikka on työtön ja päivät kotona ja ehtisi hyvin lenkkeillä vaikka kaiket päivät.
Nainen vaikuttaa väsyneeltä, hänellä on ohjelmaa yllin kyllin ja sitten pitäisi vielä jaksaa pomppia miehen pillin mukaan ja pitää yllä jotain "tasoa".
Toivottavasti mies pääsee pian töihin tai keksii jotain muuta väsyttävää päiviksi hänkin.

Niinpä, elämäntilanteet ja tarpeet eivät kohtaa. Ap:tä ahdistaa ja se on selvä viesti omista tunteista, mitä kannattaa kuunnella.

 

[Niin]

Tästä kyllä voisi päätellä, että mies rajoittaa naisen pukeutumista ja vaatii kanssaan lenkille, vaikka on työtön ja päivät kotona ja ehtisi hyvin lenkkeillä vaikka kaiket päivät.
Nainen vaikuttaa väsyneeltä, hänellä on ohjelmaa yllin kyllin ja sitten pitäisi vielä jaksaa pomppia miehen pillin mukaan ja pitää yllä jotain "tasoa".
Toivottavasti mies pääsee pian töihin tai keksii jotain muuta väsyttävää päiviksi hänkin.

Edelleen eri mieltä, alla otteita ap:n tekstistä, jossa kaikki lähtee vain ja ainoastaan siitä, miltä hänestä itsestään TUNTUU, ei siitä, mitä toinen vaatisi:

"MINUSTA TUNTUU että en uskalla pukea kaiken näköstä erilaista uutta muotia päälleni,..."

Joskus TUNTUU että ei ihan aina jaksaisi olla vääntämässä lenkkiä heti raskaan koulu- tai työpäivän jälkeen, joskus olisi ihan mukava olla vain illalla ja katsoa telkkaria =)

Eilen otin asian puheeksi poikaystäväni kanssa ja saatiin puhutta asiaa.. kerroin kaikki asiat miltä minusta tuntuu ja ollaanhan me enneki tästä asiasta puhuttu. Mutta pidemmän päälle tämä on aina vain alkanut tuntu raskaammalta ja pahemmalta. ONNEKSI POIKAYSTÄVÄNI YMMÄRSI MINUA!!! Mutta kuitenkin haluaisin vielä kokeilla..


- Ei myöskään kirjoita, että poikaystävä vaatisi lenkille. Ehkä toinen hyvää hyvyyttään pyytää lenkille yhteisen ajan maksimoiseksi?

 

[*Siri*]

Edelleen eri mieltä, alla otteita ap:n tekstistä, jossa kaikki lähtee vain ja ainoastaan siitä, miltä hänestä itsestään TUNTUU, ei siitä, mitä toinen vaatisi:

"MINUSTA TUNTUU että en uskalla pukea kaiken näköstä erilaista uutta muotia päälleni,..."

Joskus TUNTUU että ei ihan aina jaksaisi olla vääntämässä lenkkiä heti raskaan koulu- tai työpäivän jälkeen, joskus olisi ihan mukava olla vain illalla ja katsoa telkkaria =)

Eilen otin asian puheeksi poikaystäväni kanssa ja saatiin puhutta asiaa.. kerroin kaikki asiat miltä minusta tuntuu ja ollaanhan me enneki tästä asiasta puhuttu. Mutta pidemmän päälle tämä on aina vain alkanut tuntu raskaammalta ja pahemmalta. ONNEKSI POIKAYSTÄVÄNI YMMÄRSI MINUA!!! Mutta kuitenkin haluaisin vielä kokeilla..


- Ei myöskään kirjoita, että poikaystävä vaatisi lenkille. Ehkä toinen hyvää hyvyyttään pyytää lenkille yhteisen ajan maksimoiseksi?

Totuuden heidän suhteistaan tietävät vain he.
Mukaan pyytämisessäkin on niin monia sävyjä ja syitä, marttyyrityyli (huoh, no en mäkään sitten mene), vaativa (hopi hopi, kengät jalkaan), maanitteleva, terveyssyihin vetoava, syyllistävä ja sitten tietysti se toisen ihanaa seuraa kaipaava. Tässä tapauksessa ap tuntee miehen vaativan itseään mukaansa.

Miksi mies ei muuten voi lenkkeillä yksin päivällä, jos on työtön ja aikaa olisi? Miten hän viettää sen ajan, nukkuu, surffailee netissä vai mitä ihmettä puuhaa? Ap opiskelee ja käy töissä ja sitten hänen pitäisi vielä jaksaa, jos ei siivota, niin ainakin olla tuottamatta likaa ja epäjärjestystä kotona ja lenkkeillä veren maku suussa miehen kanssa.
Ei kovin rennolta elämältä vaikuta.

 

[lissuka]

Joo, kiitosta vaan kaikille!

Kommentteja on tullut yllin kyllin ja ehkä asian vierestäkin jonkun verran. Tämä juttu on kulkenut nyt enemmän niin että te muut olette kehittäneet melko suuren jutun ja en ole itse kommentoinut edes väliin. Totta puhuen jotkut vastaajat ovat saaneet melko väärän käsityksen ongelmastani. Eihän oikeen kukaan teistä voi tasan tarkkaan tietää mitenkä se asia oikeesti on..?? Koska kaikilla teillä vastaajilla on omat vahvat mielipiteet ja kukaan ei voi olla oikeassa.

Olen miettinyt asiaa.. asia ei kuitenkaan ole nyt niin vakava miltä se vaikuttaa. Asia on melko suureksi paisunut tässä keskustelussa, mutta ei se mitään!
En tiedä vielä täysin että sovitaanko me täydellisesti yhteen mutta eiköhän me yhdessä kasveta sopiviksi?? Minun täytyy itse panostaa siihen että uskallan sanoa omat mielipiteeni asioista ja sanoa poikystävälleni vastaan vaikka hän ei tykkäisikään! Kompromissejä täytyy tehdä. En kuitenkaan halua menettää ketää niin ihanaa ja rakasta ihmistä vierestäni

Totta puhuitte sen suhteen, että olen itsestäni epävarma.. tiedän sen aivan hyvin itsekkin. Mutta kuka 19 vuotias voi ollakaan täydellisen itsevarma? Tuskin kovin monet. Ja voin kyllä tähän vielä mainita sen että poikaystäväni ei ole kuitenkaan mitenkään lellitty kakara (varmasti hänellä on ollut kyllä paljon parempi lapsuus mitä minulla), mutta en tosiaankaan mistään köyhästä perheestä itsekkään ole. Hän osaa todella hyvin & järkevästi käyttää rahaa.. yhdessä aina mietimme järkevästi että mitä ostamme ja millä hinnalla. Tuon asian suhteen tässä keskustelussa oli mennyt aika yli.. Ja diabedeksen suhteen ymmärrän häntä todella hyvin. Tietääkseni en ole ihmisenä niin välinpitämätön taikka ymmärtämätön. Ilmanmuuta haluan hänelle hyvän elämän! Jos minua olisi se häirinnyt paljon, niin tuskin olisin hänen kanssaan yhdessä. Olen ja pysyn hänen kanssaan yhdessä!

Olkoon kuka mitä mieltä tahansa mutta haluan elää hänen kanssaan ja mennä eteenpäin hänen kanssaan eikä pie luovuttaa liian helposti!

 

[no]

Olet nyt saanut ajattelemisen aihetta meidän keskustelusta ja mielestäni keikkien meidän mielipiteet voivat olla juuri teillä totta, mutta sitä me emme todellakaan tiedä. Uskoisin kuitenkin, että moni muukin on lukenut sinun tilannettasi ja verrannut sitä omaan elämäänsä.... eli en tiedä kuinka moni tästä on saanut vastauksia.

On toisaalta hyvä, että tiedät mitä haluat ja taistelet sen eteen.

Pyydän kuitenkin jo etukäteen anteeksi muutamaa mielipidettäni, jotka sanon seuraavassa. Ja olen aivan varma, että ohitat ne olan kohautuksella, mutta joskus ne voivat palata mieleesi...

Olet nuori ja aina ei ole välttämättä parasta takertua suhteeseen nuorena, koska elämä ja sen tuoma vapaus jäävät elämättä ja aika moni nainen katuu sitä vanhempana ja haluaa vielä lähteä vapauteen.

Toinen tosiasia on, että tulit kysymään asiasta, joka sinua ahdisti. Eli sinulla oli paha olo jostakin ja sitä merkkiä kannattaa kuunnella, eikä pyyhkäistä sitä maton alle ja ottaa syyt omalle kontolleen.

Vaaleanpunaiset lasit estävät näkemästä tosiasioita ja suhteessa oleva nuori ummistaa lähes poikkeuksetta silmänsä suhteen ongelmilta ja haluaa uskoa parempaan ja muutokseen, eikä edes ymmärrä miksi oirehtii.

Nämä olivat vain realistisia näkemyksiä ja en voi todellakaan tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan, toivotan parasta jatkoa ja onnea teille, mutta älä jätä kuuntelematta, jos sydämesi on toista mieltä.