Onkohan tässäkään järkeä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Nani
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

Nani

Vieras
mutta kokeilla voisin...
Eli mies tavallaan petti minua kun olin raskaana,meillä oli tosi vaikeaa hänen juomisensa takia,tylytin häntä ja uhkasin jättää,no jätinkin,mutta näimme lähes joka päivä ja meillä oli vielä seksiä,mutta mies sitten meni humalassa toisen naisen kanssa sänkyyn,alkoi pitempi ero kunnes lapsi syntyi,mies juopotteli ja tapaili muita naisia koko tuon eron ajan.Ryhdistäytyi kun vauva syntyi,jätti muut akat kuvioista,uskon että vilpittömästi haluaa minut,piti tuon eronkin ajan koko ajan yhteyksiä.Mutta epäilen että humalassa voisi silti pettää koska kynnys tippui mennä toisen naisen matkaan kun oli vaikeeta.Nyt hän tekee kovasti töitä meijän suhteen eteen.Mutta en vaan luota.Olen pettynyt siihen että hän ei loppupeleissä taidakkaan olla niin henkinen ihminen mitä luulin ja kypsä vaikka ikääkin jo on.
Tämä ei johdu minun huonosta itsetunnosta,vaan ehkä enemmänkin miehen,hän jatkuvasti kokee ja vihjailee että ei riitä minulle ja on tosi mustasukkanen,jopa sairaaloisen.Minustakin on hänen myötään tullut mustasukkainen koska hän kohdistaa minuun niin paljon epäilyjä.Hänen ystävänsä on ollut minusta kiinnostunut pitkään ja hän epäilee jotain,mutta minulla ei ole mitään tekemistä hänen ystävän kanssa.

Olen miettinyt että pää hajoo tälläsessä epäluottamussuhteessa,olen miettinyt että vielä tässä vaiheessa en vaan jaksa erota koska lapsi on niin pieni.Mutta osaisinko olla välinpitämätön ja ajatella että jos hän pettää niin sitten pettää.Otan hatkat jossain vaiheessa anyway.Rakastan häntä kyllä ja siksi olen tulla hulluksi.

Tiedän että tämä ei toimi pitkään,toivoisin joskus että löydän miehen jonka kanssa ei ole jatkuvaa stressiä,vaan hyvä ja turvallien olla.Sen pystyisin itsekkin tarjoamaan miehelle.
 
On aika paljon samanlainen tarina kun meikäläisellä,mietin onko tässä mitään yhtään mitään järkeä jatkaa yhteistä polkua.En saa luottamusta takaisin millään vaikka mitään syytä ei ole epäilläkkään enään,äijän ketku meni kapakassa pyytelemään naiselta numeroa syytä en siihen ole vieläkään saanut jäi tästä kiinni kun tutkin puhelimen en ole ennen enkä sen jälkeen sitä tehnyt.olin siis itekkin viimisilläni raskaana tuolloin. ja ajattelen vieläkin ettei naista voisi pahemmin loukata enkä saa mielestä pois kun ajoittain tuon paskan en osaa kannustavaa tai rohkaisevaa tarinaa laittaa haluan kai vaan kertoa että täällä myös yksi joka kärvistelee...
 
juu tää kärvistely on kauheeta ja viikonloppusin varsinkin iskee kauhee olo ja ku miettii pitkällä tähtäimellä niin ajattelen että no varmasti johonkin saumaan pettää.

Oon tosi pettynyt miehen kypsymättömyyteen,jotenkin ku raskaus ja lapsen saaminen on mun mielestä vaan niin pyhää ja kunnioitettavaa.
Osotti sen arvomaailmasta aika paljon...ärgg nyt ku muistelen taas koko juttua niin tekis mieli heivata pellolle saman tien.Lähinnä ärsyttää se sen eka kerta jollon meni vieraisiin ennemmin ku vaivautu selvittämään meijän ongelmat.....
 
Niin meilläkin juttu lähti liikkeelle jostain tyhmästä riidasta ukko otti ja lähti kapakkaan selvittämään meidän erimielisyyksiä,näillä seurauksilla.Minun tapauksessa sain varmaan viime hetkellä miehen tulemaan kotiin,olisi varmaan tarkoitus ollut mennä löytönsä luokse, kun vaikea raskaus ja supistukset alkoivat jälleen kerran(onneksi ei sinä iltana kuitenkaan ois ollutkin mukavaa saada känninen urpo mukaan synnytykseen) siis vauva syntyi kuukauden liian aikaisin hymm..liekkö stressillä osuutta asiaan.
 

Yhteistyössä