Ä
"äiti"
Vieras
perhetyöntekijä sosiaalitoimistosta avuksi ja ohjaamaan sinua elän hallinnassa.
perhetyöntekijä sosiaalitoimistosta avuksi ja ohjaamaan sinua elän hallinnassa.
Olet aikuinen ja kannat vastuun omista päätöksistäsi. Se että annat vallan jolllekin toiselle päättää puolestasi ei siirrä vastuutasi. Sinä päätät lähdetkö muskariin tai pidätkö lapsesi. Muut voivat neuvoa tai taivutella, mutta päätös ja vastuu on sinun.
[QUOTE="Veera";24552910]Sitten mulle vielä valehdeltiin. Kaverit sano, että auttaa lapsen hoidossa. Ja muutenkin kaikki oli niin, että tuetaan ja autetaan. Se oli paska puhetta, yhtään ei olla autettu. Tein päätöksen lapsen pitämiseksi sen perusteella, että luulin, etten jää yksin kun jankutettiin siitä auttamisesta. Kun en halunnut tehdä aborttia vaikka meinasin, kaikki oli sitä mieltä, että pidä lapsi. Kyllä itekin halusin pitää, mutta toki sitä miettii kaikkia vaihtoehtoa kun raskaus ylläri ja olen niin nuori.
Äiti on kyl auttanut, mutta samalla saanut sekaantua mun elämään. Ja tottakai vien lapseni ulos joka päivä, mutta ei aina jaksa puistos, se on niin tylsää.[/QUOTE]
ainahan lähipiiri on innoissaan vauvasta ja kaikki tulossa auttamaan, mutta niin se vaan on, että ei auttajia ole meilläkään näkynyt viimeiseen 6v kovin paljon. En kyllä ikinä sitä ole odottanutkaan. ihmisillä kun on omat elämät ja nykyään isovanhemmillakin hyvin aktiivinen elämä. Äitisikin varmasti käy vielä töissä?
Sinun kannattaa nyt vaan alkaa järjestämään elämääsi. Etsit opiskelupaikan ja lapselle hoitopaikan. Sitten saat uusia kavereita ja valmistut ammattiin ( jos sellaista ei ole )
Äiti on kyl auttanut, mutta samalla saanut sekaantua mun elämään. Ja tottakai vien lapseni ulos joka päivä, mutta ei aina jaksa puistos, se on niin tylsää.[/QUOTE]
ainahan lähipiiri on innoissaan vauvasta ja kaikki tulossa auttamaan, mutta niin se vaan on, että ei auttajia ole meilläkään näkynyt viimeiseen 6v kovin paljon. En kyllä ikinä sitä ole odottanutkaan. ihmisillä kun on omat elämät ja nykyään isovanhemmillakin hyvin aktiivinen elämä. Äitisikin varmasti käy vielä töissä?
Sinun kannattaa nyt vaan alkaa järjestämään elämääsi. Etsit opiskelupaikan ja lapselle hoitopaikan. Sitten saat uusia kavereita ja valmistut ammattiin ( jos sellaista ei ole )
V
"vieras"
Vieras
Sulla on lapsenhoitoapua enemmän kuin monella muulla, olisit kiitollinen siitä. Et sä ainakaan voi syyllistää äitiäsi siitä, ettei sulla ole omasta mielestäsi riittävästi omaa aikaa, jos hän jo auttaa sinua. Oletko pyytänyt suoraan apua ystäviltäsi?
Äitisi tekee kyllä mielestäni väärin jos pakottaa esimerkiksi menemään sinne puistoon tai muskariin. Hyväähän se varmaan vain tarkoittaa, mutta ei teidän siellä mikään pakko ole joka päivä seisoskella jos kuitenkin muuten ulkoilette.
Äitisi tekee kyllä mielestäni väärin jos pakottaa esimerkiksi menemään sinne puistoon tai muskariin. Hyväähän se varmaan vain tarkoittaa, mutta ei teidän siellä mikään pakko ole joka päivä seisoskella jos kuitenkin muuten ulkoilette.
S
se joku
Vieras
V
"Veera"
Vieras
Voitte haukkua mua miten vaan haluatte. Itehän oon jo myöntänyt etten ole täydellinen, ei kukaan oo. Ite luulin kun lapsi vauva, että musta on vaan olemaan kotona ja lapsen kanssa koko ajan. Mutta luulen, että tää johtuu suurimmaks osaks erosta. Sen jälkeen oon enemmän halunnut sitä omaa aikaa. Että voihan se olla ohimenevääkin. Tietääkseni tälläsii tulee ihmisille aina joskus. Taidankin jutella äitin kanssa, että uskon, että tää ei oo pysyvää. Että ymmärtäs paremmin.
V
"vieras"
Vieras
14-vuotiaita äitejä ei kuitenkaan loppujen lopuksi ole kuin hyvin vähän.
V
"Veera"
Vieras
Oon ajatellut jos muuttasin isompaan kaupunkiin. Siellä olis mahdollisuuksia enemmän, esim. opiskeluiden suhteen. Kuhan lapsi vähän kasvaa.
E
Ellau.
Vieras
Tarinan opetus:
Naiset ottakaa miehiltä enemmän suihin ja nielkää, niin ei pääse syntymään vahinkoja.
Naiset ottakaa miehiltä enemmän suihin ja nielkää, niin ei pääse syntymään vahinkoja.
V
"Veera"
Vieras
[QUOTE="vieras";24552960]Sulla on lapsenhoitoapua enemmän kuin monella muulla, olisit kiitollinen siitä. Et sä ainakaan voi syyllistää äitiäsi siitä, ettei sulla ole omasta mielestäsi riittävästi omaa aikaa, jos hän jo auttaa sinua. Oletko pyytänyt suoraan apua ystäviltäsi?
Äitisi tekee kyllä mielestäni väärin jos pakottaa esimerkiksi menemään sinne puistoon tai muskariin. Hyväähän se varmaan vain tarkoittaa, mutta ei teidän siellä mikään pakko ole joka päivä seisoskella jos kuitenkin muuten ulkoilette.[/QUOTE]
En oo pyytänyt, tuntuu että ne muutenkin karttelee mua. Munkin mielestä äiti tekee väärin, inhoon pakottamista.
Äitisi tekee kyllä mielestäni väärin jos pakottaa esimerkiksi menemään sinne puistoon tai muskariin. Hyväähän se varmaan vain tarkoittaa, mutta ei teidän siellä mikään pakko ole joka päivä seisoskella jos kuitenkin muuten ulkoilette.[/QUOTE]
En oo pyytänyt, tuntuu että ne muutenkin karttelee mua. Munkin mielestä äiti tekee väärin, inhoon pakottamista.
[QUOTE="vieras";24552981]14-vuotiaita äitejä ei kuitenkaan loppujen lopuksi ole kuin hyvin vähän.[/QUOTE]
Mutta esim 16- ja 17-vuotiaita jo huomattavasti enemmän.
Aikuinen on kuitenkin aina aikuinen. Kyllä parikin vuotta aikuistumisen rajalla tekee jo huiman eron! Itseäni kun mietin 16- ja 19-vuotiaina niin ero on kyllä todella massiivinen.
Mutta esim 16- ja 17-vuotiaita jo huomattavasti enemmän.
Aikuinen on kuitenkin aina aikuinen. Kyllä parikin vuotta aikuistumisen rajalla tekee jo huiman eron! Itseäni kun mietin 16- ja 19-vuotiaina niin ero on kyllä todella massiivinen.
Ä
"äitiliini"
Vieras
[QUOTE="Veera";24552986]Oon ajatellut jos muuttasin isompaan kaupunkiin. Siellä olis mahdollisuuksia enemmän, esim. opiskeluiden suhteen. Kuhan lapsi vähän kasvaa.[/QUOTE]
juu ja isossa kaupungissa vasta saatkin olla yksin, muuta vaan.
Jos hiukkaakaan ajattelet tukipiiriäsi niin muutta ei tee sille hyvää.
Mene työhön ja lapsi hoitoon.
juu ja isossa kaupungissa vasta saatkin olla yksin, muuta vaan.
Jos hiukkaakaan ajattelet tukipiiriäsi niin muutta ei tee sille hyvää.
Mene työhön ja lapsi hoitoon.
R
"rtee"
Vieras
[QUOTE="Veera";24552997]En oo pyytänyt, tuntuu että ne muutenkin karttelee mua. Munkin mielestä äiti tekee väärin, inhoon pakottamista.[/QUOTE]
Älä anna sen pakottaa. Sä olet aikuinen ihminen. Ota vastuu omista tekemisistä. Jos et halua mennä joka päivä puistoon, niin sanot äidille, että et mene. Se on niin yksinkertaista.
Älä anna sen pakottaa. Sä olet aikuinen ihminen. Ota vastuu omista tekemisistä. Jos et halua mennä joka päivä puistoon, niin sanot äidille, että et mene. Se on niin yksinkertaista.
[QUOTE="äitiliini";24553010]juu ja isossa kaupungissa vasta saatkin olla yksin, muuta vaan.
Jos hiukkaakaan ajattelet tukipiiriäsi niin muutta ei tee sille hyvää.
Mene työhön ja lapsi hoitoon.[/QUOTE]
Todellakaan ei nyt kannata muuttaa yhtään mihinkään! Kalliimpi vuokrakin isommissa kaupungeissa.
Minkä ikäinen sun vauva on? Varmaan ei niin hirveästi ole aikaa siihen vuoden ikään. Sitten voisit mennä kouluun tai töihin.
Jos hiukkaakaan ajattelet tukipiiriäsi niin muutta ei tee sille hyvää.
Mene työhön ja lapsi hoitoon.[/QUOTE]
Todellakaan ei nyt kannata muuttaa yhtään mihinkään! Kalliimpi vuokrakin isommissa kaupungeissa.
Minkä ikäinen sun vauva on? Varmaan ei niin hirveästi ole aikaa siihen vuoden ikään. Sitten voisit mennä kouluun tai töihin.
H
"hippula"
Vieras
"En hyväksy aborttia, ainakaan omalla kohdallani."
Sulla ei olisi oikein varaa olla hyväksymättä aborttia, kun sen tekemättä jättämisen seurauksia et pysty kantamaan. Kannattaisi vähän harjoittaa ns. ajatustoimintaa tämän asian suhteen. Noin niinkuin jatkon kannalta. Hedelmällistä ikää kun sinulla on vielä vuosia jäljellä.
On se voi voi kun kaverit ei auta ja äiti ei auta. Tai auttaa kyllä mutta tuppaa sitten puuttumaan asioihisi. Äiti olis kiva niin kauan kuin siitä olisi vain apua ilman ikäviä kysymyksiä.
Voitaisiinko ihan oikeasti lopettaa se lasten kannustaminen lasten hankintaan!!
Eikä tämä mikään provo ole. Näitä alkaa ihan oikeasti olla Suomessa järkyttävät määrät. Jospa lähdettäisiin siitä että sopiva ikä, noin keskimäärin, lasten hankinnalle on se, kun nuoruus ja kaverikivat on eletty, koulutus on hankittu ja jonkinlainen vakiintunut käsitys siitä miten ja kuinka haluaa ja kykenee elämään.
Ap, ikävää että sinua on johdetu harhaan, eikä oma harkintasi ole toiminut. Hanki ulkopuolista apua jotta lapsen hyvinvointi tulisi varmistettua. Ja omasi myös.
Sulla ei olisi oikein varaa olla hyväksymättä aborttia, kun sen tekemättä jättämisen seurauksia et pysty kantamaan. Kannattaisi vähän harjoittaa ns. ajatustoimintaa tämän asian suhteen. Noin niinkuin jatkon kannalta. Hedelmällistä ikää kun sinulla on vielä vuosia jäljellä.
On se voi voi kun kaverit ei auta ja äiti ei auta. Tai auttaa kyllä mutta tuppaa sitten puuttumaan asioihisi. Äiti olis kiva niin kauan kuin siitä olisi vain apua ilman ikäviä kysymyksiä.
Voitaisiinko ihan oikeasti lopettaa se lasten kannustaminen lasten hankintaan!!
Eikä tämä mikään provo ole. Näitä alkaa ihan oikeasti olla Suomessa järkyttävät määrät. Jospa lähdettäisiin siitä että sopiva ikä, noin keskimäärin, lasten hankinnalle on se, kun nuoruus ja kaverikivat on eletty, koulutus on hankittu ja jonkinlainen vakiintunut käsitys siitä miten ja kuinka haluaa ja kykenee elämään.
Ap, ikävää että sinua on johdetu harhaan, eikä oma harkintasi ole toiminut. Hanki ulkopuolista apua jotta lapsen hyvinvointi tulisi varmistettua. Ja omasi myös.
Mä jotenkin ymmärrän ap:ta.
Noin nuorena äidiksi tuleminen vaatii erityistä sopeutumista. Sitten vielä ero lapsen isästä, kriisi sekin. Sitten jos lapsen mummo on antanut ymmärtää, että hoitaa lasta mielellään, niin onhan se tylyä yhtäkkiä sanoa, ettei sovikaan. Ja sekin vielä, että määräilee sitten, että kuinka lapsi pitää hoitaa...
Mä nyt sanoisin vinkiksi, että puhu äitisi kanssa asiat selviksi. Varmasti hänkin määräilyllään yrittää vain auttaa, ikään kuin opastaa sua vauvaperheen arkeen. Sä olet kuitenkin se, joka tekee päätökset, ja lapsen mummon pitää kunnioittaa niitä. Toisaalta, sä olet nyt äiti, ja lapsen pääasiallinen hoitaminen kuuluu sulle. Et voi lykätä vauvaa mummolle ja häipyä omille teillesi. Sinun äidilläsi on oma elämänsä, eikä hän ole vastuussa sinun lapsestasi.
Sopikaa tietyt ajat, jotka mummo hoitaa vauvaa, että sinä saat omaa aikaa. Myös lapsen isää voisi vastuuttaa tähän. Vaikka te erositte, hänen isyytensä on ja pysyy.
Mutta siis, kun sovitte mummon kanssa selkeät ajat, koska ja montako kertaa viikossa / kuussa ja mihin aikaan (ei tarvitse olla kiinteät ajat) hän vauvaa hoitaa, uskoisin, että hän tekee sen mielellään, auttaa teitä. Samalla sovitte, mistä vauvan asioista päätät sinä (ja lapsen isä) ja mihin asioihin mummo voi vaikuttaa. Jos vaikka vauvauinti on mummolle tärkeää, hänhän voisi viedä vauvan sinne, sinä saisit siinä omaa aikaa. Tai jotakin muuta.
Nyt vaan istutte alas ja teette selkeät säännöt!
Noin nuorena äidiksi tuleminen vaatii erityistä sopeutumista. Sitten vielä ero lapsen isästä, kriisi sekin. Sitten jos lapsen mummo on antanut ymmärtää, että hoitaa lasta mielellään, niin onhan se tylyä yhtäkkiä sanoa, ettei sovikaan. Ja sekin vielä, että määräilee sitten, että kuinka lapsi pitää hoitaa...
Mä nyt sanoisin vinkiksi, että puhu äitisi kanssa asiat selviksi. Varmasti hänkin määräilyllään yrittää vain auttaa, ikään kuin opastaa sua vauvaperheen arkeen. Sä olet kuitenkin se, joka tekee päätökset, ja lapsen mummon pitää kunnioittaa niitä. Toisaalta, sä olet nyt äiti, ja lapsen pääasiallinen hoitaminen kuuluu sulle. Et voi lykätä vauvaa mummolle ja häipyä omille teillesi. Sinun äidilläsi on oma elämänsä, eikä hän ole vastuussa sinun lapsestasi.
Sopikaa tietyt ajat, jotka mummo hoitaa vauvaa, että sinä saat omaa aikaa. Myös lapsen isää voisi vastuuttaa tähän. Vaikka te erositte, hänen isyytensä on ja pysyy.
Mutta siis, kun sovitte mummon kanssa selkeät ajat, koska ja montako kertaa viikossa / kuussa ja mihin aikaan (ei tarvitse olla kiinteät ajat) hän vauvaa hoitaa, uskoisin, että hän tekee sen mielellään, auttaa teitä. Samalla sovitte, mistä vauvan asioista päätät sinä (ja lapsen isä) ja mihin asioihin mummo voi vaikuttaa. Jos vaikka vauvauinti on mummolle tärkeää, hänhän voisi viedä vauvan sinne, sinä saisit siinä omaa aikaa. Tai jotakin muuta.
Nyt vaan istutte alas ja teette selkeät säännöt!
V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="Veera";24552997]En oo pyytänyt, tuntuu että ne muutenkin karttelee mua. Munkin mielestä äiti tekee väärin, inhoon pakottamista.[/QUOTE]
Mitä jos koittaisit pyytää? Harva osaa tarjoutua pyytämättä seuraksi tai hoitoavuksi, tilanne voi olla niin vieras ystävillekin. Soita ja sano suoraan, että olet yksinäinen ja tarvitset seuraa, ja kun ystävät vierailevat sun ja lapsen luona, he tutustuvat myös lapseen ja voit pyytää hoitoapua.
Äitisi pystyy pakottamaan sinua vain siksi että sinä suostut pakottamiseen. Ei sun tarvitse raportoida hänelle kaikkia päivän ulkoiluja ja missä ne tapahtui, eikä sun tarvitse lähteä käskystä muskariin tai puistoon. Sanot asiallisesti, että teillä on muita suunnitelmia. Sä olet täysi-ikäinen, omillasi asuva ja oman lapsesi vanhempi, ei sun tarvitse antaa kenenkään komennella itseäsi kuin kotona asuvaa teiniä.
Mitä jos koittaisit pyytää? Harva osaa tarjoutua pyytämättä seuraksi tai hoitoavuksi, tilanne voi olla niin vieras ystävillekin. Soita ja sano suoraan, että olet yksinäinen ja tarvitset seuraa, ja kun ystävät vierailevat sun ja lapsen luona, he tutustuvat myös lapseen ja voit pyytää hoitoapua.
Äitisi pystyy pakottamaan sinua vain siksi että sinä suostut pakottamiseen. Ei sun tarvitse raportoida hänelle kaikkia päivän ulkoiluja ja missä ne tapahtui, eikä sun tarvitse lähteä käskystä muskariin tai puistoon. Sanot asiallisesti, että teillä on muita suunnitelmia. Sä olet täysi-ikäinen, omillasi asuva ja oman lapsesi vanhempi, ei sun tarvitse antaa kenenkään komennella itseäsi kuin kotona asuvaa teiniä.
V
"vieras"
Vieras
Olen kerrankin kanssasi samaa mieltä. Loistava vastaus :flower:
Ihmetyttää tämä että ap lytätään aivan lyttyyn. Tai siis ei yllätä kun kyseessä kaksplussa mutta ihmetyttää kuitenkin..
Olin itse 18 kun sain lapsen. En todellakaan ollut valmis lapsen synnyttyä vaikka äitiyteen koitinkin kasvaa. Hoidin toki lapsen, en bilettänyt tms. mutta luojan kiitos mulla oli arjessa mukana lapsen isä joka oli valmis isäksi ja kantoi hienosti vastuunsa. Varmasti paremmin kuin minä. Aluksi tuntui etten välitä lapsesta yhtään, ei vaan ollut rakkautta. Siitä se pikku hiljaa kasvoi, samalla kasvoin minäkin vaikka kova koulu olikin. Nyt herra on jo kolmasluokkalainen ja meillä on nuorempikin lapsi
Karua että täällä haukutaan lyttyyn ja käsketään antaa lapsi pois. Ei ap:n tunteet tarkoita sitä ettei haluaisi lasta ollenkaan. Tarvitsee vain normaalia enemmän tukea vanhemmuuteen. Ei tietenkään pitäisi tehdä lasta tuollaisessa tilanteessa mutta kun se lapsi on JO olemassa niin haukkumiset ei auta yhtään. Paras tilannehan olisi se että äiti ja lapsen isä tukisi ap:ta ja samalla ap kasvaisi sen verran että alkaisi kantaa vastuuta lapsestaan paremmin. En todellakaan tiedä miten olisin itse jaksanut jos lapsen isä ei olisi ollut kuvioissa.
A
"anne"
Vieras
Mielestäni äitisi tarkoitaa teidän molempien parasta kun pakotta sinut ulos asunnosta ihmisten ilmoille. Tulisko siniun muuten lähdettyä sen lapsen kanssa ulos tai muualle missä on samassa elämäntilanteessa olevia ihmisiä(muita äitejä)? Keskustele hänen kanssa miksi hän vaatii sinun osallistumaan noihin kaikkin?
V
"vieras"
Vieras
Heidänkin kohdalla puhutaan melkoisista harvinaisuuksista. Onhan se tilastollisesti todettu, että alle 1% alle 20-vuotiaista naisista on äitejä.
V
"Veera"
Vieras
[QUOTE="anne";24553185]Mielestäni äitisi tarkoitaa teidän molempien parasta kun pakotta sinut ulos asunnosta ihmisten ilmoille. Tulisko siniun muuten lähdettyä sen lapsen kanssa ulos tai muualle missä on samassa elämäntilanteessa olevia ihmisiä(muita äitejä)? Keskustele hänen kanssa miksi hän vaatii sinun osallistumaan noihin kaikkin?[/QUOTE]
Tottakai tulis. Ei ole sellaista päivää, että jäisin kotiin. Tykkään mennä lapsen kanssa kävelylle, kiertelemään kauppoja ja joskus käydään kaverini luona.
Mutta täähän ei riitä mutsille. Kaikki muut äidit täällä on tosiaan mua vähintään 10 vuotta vanhempia, ettei ne halua muhun tutustua, enkä mä heihin sen kummemmin.
Pari kannustavaa vastaustakin oli tullut, että kiitos niistä. Tietää, että on mukaviakin ihmisiä täällä. Aion kyllä jutella äitin kanssa. Meillä on kaikesta huolimatta hyvät ja läheiset välit. Äidit nyt vaan on vähän sellasia, ei niitä aina voi ymmärtää.
Tottakai tulis. Ei ole sellaista päivää, että jäisin kotiin. Tykkään mennä lapsen kanssa kävelylle, kiertelemään kauppoja ja joskus käydään kaverini luona.
Mutta täähän ei riitä mutsille. Kaikki muut äidit täällä on tosiaan mua vähintään 10 vuotta vanhempia, ettei ne halua muhun tutustua, enkä mä heihin sen kummemmin.
Pari kannustavaa vastaustakin oli tullut, että kiitos niistä. Tietää, että on mukaviakin ihmisiä täällä. Aion kyllä jutella äitin kanssa. Meillä on kaikesta huolimatta hyvät ja läheiset välit. Äidit nyt vaan on vähän sellasia, ei niitä aina voi ymmärtää.
K
Kinkkijuusto
Vieras
"Ihmetyttää tämä että ap lytätään aivan lyttyyn."
Ei pidä ihmetyttää. Pitäisi ihmetyttää miksi juuri raskautensa todenneita teinejä kannustetaan pitämään lapsi.
Näissä tapauksissa on syytä korostaa että liian nuorena hankittu lapsi on harvoin onnistunut ratkaisu. Ihan siksi, että vastaavaan tilanteeseen joutumaisillaan olevat naisenalut ymmärtävät, että on muitakin ratkaisuja olemassa, ja että ennen kaikkea on syytä huolehtia ehkäisystä, tai sitten viimeistään abortista. Aina vaan viime kädessä kyseessä on ehkäisyvalistus.
Pitää tehdä selväksi että romanttinen teinivanhemmuusfantasia on juuri sitä: teinivanhemmuusfantasiaa, jolla on vähän tekemistä arkitodellisuuden kanssa.
Ap:lla puolestaan on enää tasan yksi vaihtoehto tilanteessaan; selvitä siitä. Tuomitsemisella ei ole asian kanssa tekemistä. On turvattava lapsen hyvinvointi ja ammattiapu taitaisi olla paras ratkaisu.
Ei pidä ihmetyttää. Pitäisi ihmetyttää miksi juuri raskautensa todenneita teinejä kannustetaan pitämään lapsi.
Näissä tapauksissa on syytä korostaa että liian nuorena hankittu lapsi on harvoin onnistunut ratkaisu. Ihan siksi, että vastaavaan tilanteeseen joutumaisillaan olevat naisenalut ymmärtävät, että on muitakin ratkaisuja olemassa, ja että ennen kaikkea on syytä huolehtia ehkäisystä, tai sitten viimeistään abortista. Aina vaan viime kädessä kyseessä on ehkäisyvalistus.
Pitää tehdä selväksi että romanttinen teinivanhemmuusfantasia on juuri sitä: teinivanhemmuusfantasiaa, jolla on vähän tekemistä arkitodellisuuden kanssa.
Ap:lla puolestaan on enää tasan yksi vaihtoehto tilanteessaan; selvitä siitä. Tuomitsemisella ei ole asian kanssa tekemistä. On turvattava lapsen hyvinvointi ja ammattiapu taitaisi olla paras ratkaisu.
Ja tästä alkaa taas tämä, että ei alle 20vuotiaana lapsia yms.
Lytätään kaikki nuoremmat äidit maanrakoon ja pönkitetään itseä vähän ylemmäs, kun on ollut niin fiksu, että on "osannut" tehdä lapset "oikeaan aikaan".
Tässä on nyt kuitenkin äiti, joka purkautu tänne (kun ei ollut ketään muutakaan, kelle purkautua?), sivustona ehkä vähän huono valinta, niinkun suurimmistaosista vastauksista huomaa. Ei ole väliä sillä, onko aloittaja 19v vai 29v vaiko vieläkin vanhempi..
Eikö toiset äiditkään pysty pitämään sen verran yhtä, että auttaisivat apua tarvitsevaa neuvoilla, eikä haukuilla, niin että toinen tuntee olonsa varmasti oikeen hyväksi, kun valmiiksi on jo hyvä mieli.
Lytätään kaikki nuoremmat äidit maanrakoon ja pönkitetään itseä vähän ylemmäs, kun on ollut niin fiksu, että on "osannut" tehdä lapset "oikeaan aikaan".
Tässä on nyt kuitenkin äiti, joka purkautu tänne (kun ei ollut ketään muutakaan, kelle purkautua?), sivustona ehkä vähän huono valinta, niinkun suurimmistaosista vastauksista huomaa. Ei ole väliä sillä, onko aloittaja 19v vai 29v vaiko vieläkin vanhempi..
Eikö toiset äiditkään pysty pitämään sen verran yhtä, että auttaisivat apua tarvitsevaa neuvoilla, eikä haukuilla, niin että toinen tuntee olonsa varmasti oikeen hyväksi, kun valmiiksi on jo hyvä mieli.
N
No joo
Vieras
olen vanhempieni ainoa (yli kolmekymppinen) lapsi, ja nyt lapsenlapsen saatuaan puuttuvat kyllä ihan kaikkeen ! 1-vuotiskuva, rahastosäästö, neuvolakäynnit...kaikessa ollaan mukana/vaaditaan :/. Ok, varmasti suututan jonkun, mutta olemme yhden ainoan kerran olleet miehen kanssa vuoden aikana yön pois, eli siis lapsi isovanhemmilla, niin äitini sanoi seuraavana lauantaina, että hän on jo tuulettanut petivaatteet kun poika tulee yökylään WHAT ? No tosin soittaa kyllä joka päivä, että ollaanko annettu koiralle vettä ja ruokaa ? No ei tietenkään, pyhällä hengellä selvinnyt kuusi vuotta =)
Ruoka on aina valmistettu, ja hän kyllä tulee syöttämään...tänään pitäisi varmaan käydä suihkussa jne
Ruoka on aina valmistettu, ja hän kyllä tulee syöttämään...tänään pitäisi varmaan käydä suihkussa jne
M
"Minä"
Vieras
Minä sain ekan lapseni 17 vuotiaana SUUNNITELLUSTI.
Kyllä minua lähipiiri lyttäsi: jos yritin nukuttaa vauvaa sanoivat että miksi teit lapset jos haluat sen nukkuvan (vauva oli tuolloin 2kk ja oli uniaika!).
Minä odotin hartaasti lapsen syntymää ja sairaalan kontrollikäynnillä odotin ultrasta painoarviota vauvasta jne. niin tökerö lääkäri totesi vain, että "ootko tavannut sosiaalihoitajan jo?"
Siinä samalla kun teki ultraa...
Äiti yritti tunkeutua mun elämään kanssa. Päättää kaikesta. Jopa siitä teenkö makaronilaatikon sika-naudasta vai naudan jauhelihasta. Tästäkin saatiin tappelu aikaan, kun äidin mielestä sika-nauta on sen verta paskaa etten voi sellaisesta tehdä ruokaa lapselle.
Paljon on joutunut kestämään kommentteja muutenkin ja aika paljon oon jättänyt pääni sisään asioita. Eihän nuoren äidin kuulu ainakaan valittaa!!!! Tosin, ei mulla suuria valituksen aiheita ole koskaan ollutkaan, mutta kyllä nuorella äidillä (ainakin minulla) sellainen "näyttämishalu" että kyllä minä pärjään, oli aika suuri...
Toisen lapsen synnyttyä lapsella oli terveydellisiä ongelmia (ihan tosi vakaviakin epäilyjä!!!!) ja silloin oli jaksaminen tooooosi kortilla. Siis henkisesti. Siihenkin äitini piti viisastella kuinka olisi kannattanut odottaa vähän, että ette tainnu olla kovin kypsiä tähän. Oltiin henkisesti aivan rikki lapsen sairausepäilyn takia jota kesti lisäksi vielä PUOLI VUOTTA. Se oli rankkaa aikaa enkä olisi silloin noita viisasteluja jaksanut kuunnella. Jälestäpäin äitini kyllä sanoi, että myöhemmin, paljon myöhemmin tajusi vasta, että meidän henkinen väsymys johtui tuosta vauvamme sairausepäilystä...
Lapsemme ovat olleet yökylässä ihan vain muutamia kertoja (vanhin siis 7v), jotenkin äiti saa myös aina mulle sellaisen olon, että häntä niin rasittaa kun lapset hänen luonaan, vaikka jostain velvollisuudesta(?) niitä luokseen usein pyytääkin.
Minulla on onneksi ollut tukena, turvana ja mukana aviomieheni, lasten isä...
No mitä muuta. AP:lle tsemppiä. Jotenkin mä vaan niin ymmärrän.
Kyllä minua lähipiiri lyttäsi: jos yritin nukuttaa vauvaa sanoivat että miksi teit lapset jos haluat sen nukkuvan (vauva oli tuolloin 2kk ja oli uniaika!).
Minä odotin hartaasti lapsen syntymää ja sairaalan kontrollikäynnillä odotin ultrasta painoarviota vauvasta jne. niin tökerö lääkäri totesi vain, että "ootko tavannut sosiaalihoitajan jo?"
Siinä samalla kun teki ultraa...
Äiti yritti tunkeutua mun elämään kanssa. Päättää kaikesta. Jopa siitä teenkö makaronilaatikon sika-naudasta vai naudan jauhelihasta. Tästäkin saatiin tappelu aikaan, kun äidin mielestä sika-nauta on sen verta paskaa etten voi sellaisesta tehdä ruokaa lapselle.
Paljon on joutunut kestämään kommentteja muutenkin ja aika paljon oon jättänyt pääni sisään asioita. Eihän nuoren äidin kuulu ainakaan valittaa!!!! Tosin, ei mulla suuria valituksen aiheita ole koskaan ollutkaan, mutta kyllä nuorella äidillä (ainakin minulla) sellainen "näyttämishalu" että kyllä minä pärjään, oli aika suuri...
Toisen lapsen synnyttyä lapsella oli terveydellisiä ongelmia (ihan tosi vakaviakin epäilyjä!!!!) ja silloin oli jaksaminen tooooosi kortilla. Siis henkisesti. Siihenkin äitini piti viisastella kuinka olisi kannattanut odottaa vähän, että ette tainnu olla kovin kypsiä tähän. Oltiin henkisesti aivan rikki lapsen sairausepäilyn takia jota kesti lisäksi vielä PUOLI VUOTTA. Se oli rankkaa aikaa enkä olisi silloin noita viisasteluja jaksanut kuunnella. Jälestäpäin äitini kyllä sanoi, että myöhemmin, paljon myöhemmin tajusi vasta, että meidän henkinen väsymys johtui tuosta vauvamme sairausepäilystä...
Lapsemme ovat olleet yökylässä ihan vain muutamia kertoja (vanhin siis 7v), jotenkin äiti saa myös aina mulle sellaisen olon, että häntä niin rasittaa kun lapset hänen luonaan, vaikka jostain velvollisuudesta(?) niitä luokseen usein pyytääkin.
Minulla on onneksi ollut tukena, turvana ja mukana aviomieheni, lasten isä...
No mitä muuta. AP:lle tsemppiä. Jotenkin mä vaan niin ymmärrän.