Mä yritin yhtälöä, jossa oli 2 v lapsi, isä kuvioissa, kuljin toisella paikkakunnalla opiskelemassa jolloin matkaa yhteen suuntaan tuli tunnin verran. Illat kävin töissä ja tein kotihommia, kun ensin 17-17.30 kerkesin kotiin (aamulla lähdin siinä 7 pintaan). En edes tehnyt tuon vuoden aikan kuin perusopinnot, eli hyvin minimin mitä opiskelin. Koulutehtävät tein yöllä.
En jaksanut, varsinkaan kun lapsen isä ei osallistunut kodinhoitoon tai lapsen hoitoon yhtään, kaikki jäi minun harteille. Eikä ymmärtänyt miten voin olla viikonloppuisin väsynyt ja pyytää apua. Asenne ei muuttunut, ja ero tuli...ja opin myös olemaan ottamatta liikaa omille harteilleni. Nyt mun on pakko keskittyä opiskeluun, että valmistuisinkin joskus, joten kovin aikaa vievä työ ei ainakaan sovi kuvioon.