Paha mieli :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja paska äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

paska äiti

Vieras
Asun seitsenkuisen lapseni kanssa vanhempieni luona. Äitini on ollut paljon toki apuna mutta nyt homma on muttunut erittäin hallitsevaksi. Hän ei kestä jos syötän lasta ja siinä menee aikaa ja tulee sotkua. Hän nappaa ohjat käsiinsä ja saa homman nopeammin hoidettua. Jos lapsi itkee tai kitisee, hän sanoo "mummia ikävä, anna tänne" tai "mitä sä sitä lasta huudatat". Ja kun tästä kiivastun etenkin väsyneenä, niin hän haukkuu ettei lapsen kuullen saa suuttua. Nukuttamisen kanssa sama juttu. Tulee meidän huoneeseen ja käskee pois. Mummi osaa paremmin. Välillä olen todella ahdistunut, varsinkin kun kärsin vielä siitä että joudun törmäämään ulkoillessa lapseni isään jolla on toinen nainen. En voi itkeä äitini nähden, en voi puhua tästä. Hän on vain tokaissut "unohda tuollainen paska, en ymmärrä mitä siinä vingut". Ja että elämä ilman miestä on paljon helpompaa. En saisi katsoa telkkaria enkä käydä netissä. Ne ärsyttävät häntä suunnattomasti. Olen joutunut hakemaan apua ja lääkkeitä. En kestä jos en saa jossain puhua. Ystäviä ei ole yhtäkään. Olen kuin kotini vanki. Ja kuinka paljon loukkaa, kun joskus unohtelen asioita esim. tuttipullon tai vaipan johonkin pöydän kulmalle, niin äitini sanoo "saatanan pöllö kun olet omissa maailmoissas, ota itseäs niskasta kiinni". Olen aivan hajalla.
 
Hyvänen aika sentään. Nyt pois sieltä kotoa! Oletko tosi nuori vai miksi olet jäänyt vanhempiesi luokse?

Oman asunnon hankintaan mars. Soita heti tänään Ensikotiin ja sitä kautta asiat lähtevät järjestymään.
 
Etsi asunto jostain läheltä. Tukipalveluiden järjestäminen onnistuu neuvlankin kautta. Teillä on äitisi kanssa todella surkea suhde. Mutta uskon että syynä on se, että et osaa elää kotona äitisi sinne luomien sääntöjen mukaan. Suhteenne varmaan paranisi jos itsenäistyisit edes osittain. Osan kritiikistä todella ansaitset, mutta et kaikkea. Todennäköisesti luonto ei olekaan tarkoittanut äitiäsi enää elämään lapsipeheen kakkavaipojen ja sekasorron keskellä. Yritä nyt ymmärtää äitiäsikin.
 
Haen koko ajan asuntoa, ei vain löydy. Ja jotenkin olen kuitenkin tottunut asumaan täällä ja lapseni myöskin. Meni pitkä aika synnytyksen jälkeen, että todella tarvitsin jonkun läheisen ihmisen apua koska toipuminen oli hidasta. Kun fyysisesti rupesin paranemaa, menee henkinen terveys. Pelkään etten jaksaisi yksin. Yritin tutustua yhteen perhetyöntekijään, mutta se ei tuntunut yhtään luontevalta. Olen alistunut ja on kovin vaikeaa nousta tästä suosta, varsinkin ilman ystäviä. Joskus olen pyytänyt, että saisin mennä johonkin ilman lasta. Ei kuulemma kuulu pienen lapsen äidille. Että pitää olla vain kotona. Tuntuu että pää räjähtää.
 
Samaa mieltä kuin edellinen... äitisi harjoittaa henkistä väkivaltaa sinua kohtaan ja ainoa mitä voit tehdä on muuttaa pois äitisi hoivista mahdollisimman pian.
 
Suosittelisin minäkin hankkimaan oman asunnon.
Vaikka äitisi ei olisi ehkä käytettävissä edes silloin kun haluaisit niin saisit kuitenkin elää lapsesi kanssa rauhassa ja tehdä asiat niinkuin sinusta tuntuu hyvältä.
:hug:
 
Ja kun olen puhunut omilleni muuttamisesta, hän sanoo että lasta ei mun kanssa päästä, etten tule pärjäämään ja pelkää että otan vielä lapseni isän takaisin. Hän on minusta liian kiintynyt lapseeni.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Haen koko ajan asuntoa, ei vain löydy. Ja jotenkin olen kuitenkin tottunut asumaan täällä ja lapseni myöskin. Meni pitkä aika synnytyksen jälkeen, että todella tarvitsin jonkun läheisen ihmisen apua koska toipuminen oli hidasta. Kun fyysisesti rupesin paranemaa, menee henkinen terveys. Pelkään etten jaksaisi yksin. Yritin tutustua yhteen perhetyöntekijään, mutta se ei tuntunut yhtään luontevalta. Olen alistunut ja on kovin vaikeaa nousta tästä suosta, varsinkin ilman ystäviä. Joskus olen pyytänyt, että saisin mennä johonkin ilman lasta. Ei kuulemma kuulu pienen lapsen äidille. Että pitää olla vain kotona. Tuntuu että pää räjähtää.


Toi on sairasta. Voisit takuulla paremmin jos ei tarvitsisi moisen äidin nurkissa olla. Sun äidilläsi on ongelma, ei sulla. Paitsi jos jäät hänen nurkkiin niin menetät mielenterveytesi alta aikayksikön.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Ja kun olen puhunut omilleni muuttamisesta, hän sanoo että lasta ei mun kanssa päästä, etten tule pärjäämään ja pelkää että otan vielä lapseni isän takaisin. Hän on minusta liian kiintynyt lapseeni.


Kyllä sun pitäisi mennä nyt juttelemaan neuvolaan tai lastensuojelulle. Äitisi toimii todella väärin.
 
Olet vanhempiesi kotona ja heillä on heidän sääntönsä. Heitä ahdistaisi elää omassa kodissaan jonkun muun sääntöjen mukaan. Uskon että ahdistuksesi johtuu jotakin muusta kuin äidistäsi. Sinulla tuntuu olevan masennusta ja hyvin heikko itsetunto?

Uskon että jos itse muuttaisin äitini luokse niin ihana äitini muuttuisi määräileväksi ja pitäisi minua taas pikkulapsena ja sama juttu varmaan monella muullakin jos joutuisi asumaan taas äitinsä helmoissa :D

Hae oma asunto / asuntolahuone ja ihan 100% varmaan ei äitisi määräile tahtiasi :) !

"Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt". Hyväksy tuo lause niin sinulla on paaaaaaljon helpompaa... *lupaa*
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ryhtiä nyt:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Haen koko ajan asuntoa, ei vain löydy. Ja jotenkin olen kuitenkin tottunut asumaan täällä ja lapseni myöskin. Meni pitkä aika synnytyksen jälkeen, että todella tarvitsin jonkun läheisen ihmisen apua koska toipuminen oli hidasta. Kun fyysisesti rupesin paranemaa, menee henkinen terveys. Pelkään etten jaksaisi yksin. Yritin tutustua yhteen perhetyöntekijään, mutta se ei tuntunut yhtään luontevalta. Olen alistunut ja on kovin vaikeaa nousta tästä suosta, varsinkin ilman ystäviä. Joskus olen pyytänyt, että saisin mennä johonkin ilman lasta. Ei kuulemma kuulu pienen lapsen äidille. Että pitää olla vain kotona. Tuntuu että pää räjähtää.


Toi on sairasta. Voisit takuulla paremmin jos ei tarvitsisi moisen äidin nurkissa olla. Sun äidilläsi on ongelma, ei sulla. Paitsi jos jäät hänen nurkkiin niin menetät mielenterveytesi alta aikayksikön.
Muoks, siis sairasta ettei pääse ikinä tuulettumaan

 
Alkuperäinen kirjoittaja Hei:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Ja kun olen puhunut omilleni muuttamisesta, hän sanoo että lasta ei mun kanssa päästä, etten tule pärjäämään ja pelkää että otan vielä lapseni isän takaisin. Hän on minusta liian kiintynyt lapseeni.


Kyllä sun pitäisi mennä nyt juttelemaan neuvolaan tai lastensuojelulle. Äitisi toimii todella väärin.

Hei kuule ap.. Ei keneltäkään oteta lasta ilman syytä pois. Totta kai saat pitää lapsesi kun muutat pois.
 
Juurikin minulla on masennus ja aina ollut tosi huono itsetunto. Olisin halunnut perheen lapseni isän kanssa, mutta silloin olisin kuulemma menettänyt perheeni. He vihaavat kyseistä miestä ja mitäpäs sillä enää väliä on. Tein ratkaisun vanhempieni mieliksi ja nuolen haavojani.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Juurikin minulla on masennus ja aina ollut tosi huono itsetunto. Olisin halunnut perheen lapseni isän kanssa, mutta silloin olisin kuulemma menettänyt perheeni. He vihaavat kyseistä miestä ja mitäpäs sillä enää väliä on. Tein ratkaisun vanhempieni mieliksi ja nuolen haavojani.

Onko sulla hoito ja lääkkeet masennukseen? Turha noista oireista on kärsiä kun apuakin on tarjolla. Ja ihan oikeasti sun elämäsi paras ratkaisu olisi lähteä pois tyrannisoivan äidin helmoista. Aiheuttaa vaan lisää masennusta tuollainen.

 
Eivät Sinun vanhempasi nyt sentään lasta Sinulta pois saa.
Ja olen kyllä sitä mieltä että Sinun mielenterveytesi kärsii enemmän niin kauan kuin asut vanhempiesi luona. Koita nyt itsenäistyä ja muuttaa pois.
 
Leikipä ap vähän ajatusleikkiä:

Asut omassa kodissa, heräät aamulla ja laittelet aamupalaa ja hoidat vauvaasi. Kukaan ei ole niskassa komentelemassa tai alistamassa. Aurinko paistaa ja kuulet lintujen laulavan. Hymyilet. Olet onnellinen. On kevät.
 
Ap, kuulosta todella paljon väkivaltaisessa (joko henkistä väkivaltaa ja/tai fyysistä väkivaltaa) parisuhteessa olevalta ihmiseltä. Sinun äitisi käyttää henkistä väkivaltaa sinua kohtaan, johon kuuluu olennaisesti mukaan eristäminen muista sosiaalisista suhteista, vähättely ja mitätöinti siihen pisteeseen saakka, että uhri todellakin luulee itsekin olevansa täysin kyvytön ohjailemaan omaa elämäänsä. On helppoa sanoa, että lähde ja vähän äkkiä, mutta ymmärrän ettei se ole helppoa sinulle. Äitisi on ns. "aivopessyt" ja saanut sinut uskomaan, ettei sinulla ole mitään mahdollisuutta pärjätä ilman hänen läsnäoloaan. Toivon kuitenkin sydämestäni, että löytäisit edes pienen rohkeuden itsestäsi ja lähtisit pois esim. turvakotiin. Tee tämä jo lapsesi takia, sillä hänelle on hyvin vahingollista nykyinen elämäntilanteenne. Sinä olet lapsesi tärkein ihminen maailmassa, pelasta siis itsesi ja lapsesi ja lähde heti. Uskon, että myrskyn jälkeen suhteenne voi normalisoitua äitisi kanssa, mutta siihen tarvitaan nyt sinun voimia ja rohkeutta asettaa rajat.
 
Äitisi kuulostaa narsistilta ja narsistisen ihmisen kanssa eläminen on todella vaikeaa ja saa aikaan juuri kertomiasi tunteita sekä oireita. Mene lapsesi kanssa turvakotiin. Äitisi käytös on henkistä VÄKIVALTAA eikä missään tapauksessa sallittua. Hän nujertaa sinut pieniksi murusiksi jos et lähde.
 
Kyllä minäkin neuvon että heti pikimiten hankit oman asunnon! minäkin jouduin asumaan 3kk äitini luona aikuisiällä ja se ei toiminut oikein. välit kiristyi aika pian, äitini lässytti minulle kuin teini-ikäiselle (mm. nukkumaanmenoajoista).
 
Ap, miten olet hakenut asuntoa? Oletko puhunut tilanteesta esim neuvolassa? Kyllä sulle apua löytyy kun kerrot johonkin päin etkä itse vaan yritä jotain löytää. äitis vaan sua pelottelee ettet uskaltas lähteä, eikä lasta saa koska sellasta syytä ei ole.
 
Alkuperäinen kirjoittaja pöö:
Mites ensi-tai turvakoti? Saisit siellä rauhassa opetella elämään vauvan kanssa kahden ja saisit tukea vanhemmuuteen?

Juuri näihin kannattaa olla yhteydessä. saat pehmeän laskun omalle elämälle ja kaiken tuen ja avun henkilökunnalta lapsesi kanssa arjen opetteluun.

 

Yhteistyössä