Rakastavatko mummit lapsianne teitä enemmän?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Mietteliäs"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

"Mietteliäs"

Vieras
Poikani saa äitini silmiin erityisen loisteen. Koska halaamme ja suukotamme lasta paljon kotona, poika menee herkästi halaamaan myös mummia. Tänä on mummille uutta, minä en niin pienenä tehnyt. Tuntuu, että äitini on aivan haltioissaan tämän kosketuksesta, silittelee ja sanoo suloiseksi. 3-vuotiasta kutsuu vielä "pikkuiseksi", kun itse olin samassa iässä jo ns. Iso tyttö.

Katsoin kotivideota, jossa olen poikani ikäinen ja hakeuduin juhlissa äitini syliin. Äiti ei ollut yhtä pakahtuneen näköinen tai pussannut minun "söpöä pallopäätä" kuten hän tekee pojalleni kun tämä hakeutuu syliinsä. Hän lähinnä tuki minua sylissä, etten putoa sohvalta. Itse taas lähes aina koen halua kaapata pikkuiseni syliin kun hän siihen tulee, en tee sitä velvollisuudesta.

Kysynkin,

-onko muilla samoja kokemuksia
-onko eroa siinä, onko teillä ollut veljiä tai onko lapsenlapsi ensimmäinen tai tiettyä sukupuolta
-onko oma lapsenne omasta mielestäsi söpömpi kuin itse olet ollut samassa iässä?
 
Kyllä, äitini palvoo lapsiani. Minua ei, mutta vanhempien tehtävä onkin kasvattaa lapsensa, ei palvoa heitä. Isovanhemmat eivät ole kasvatusvastuussa, joten suhdekin on erilainen lapsenlapsiin. En tiedä onko kyse rakkauden määrästä, mutta ainakin lapsenlapsille sitä on helpompi osoittaa eikä äitiäni enää paina sama stressimäärä kuin minun lapsuudessani.
 
Äitini, samoin kun isäni, palvoo lapsiani. Mutta niin he ovat minuakin palvoneet ja rakastavat yhä aivan kamalasti ja ovat ylpeitä minusta. Eikä vähiten siksi että olen heidän eläämäänsä tuonut noin ihanat lapsenlapset.
 
En usko, että äitini rakastaa lapsiani enemmän kuin minua, mutta aivan varmasti hän rakastaa lapsiani eri tavalla. Isovanhemmuuteen kun liittyy se ihana puoli, että mummin ei tarvitse koskaan olla lapsenlapsilleen ikävä tyyppi kuten äiti joutuu olemaan joskus lapsilleen. Isovanhemmuus on vapaampaa ja rennompaa kuin vanhemmuus, koska siihen ei liity samanlaista kasvatusvastuuta kuin vanhemmuuteen. Isovanhemmat voivat hemmotella lastenlapsiaan mielin määrin miettimättä lainkaan sitä, millainen hunsvotti pilalle hemmotellusta kakarasta isona tulee.

Myös mun äitini silmät alkavat loistaa lapsenlapsiaan nähdessään. Eri tavalla kuin silloin, kun minä olin lapsi. En kuitenkaan usko, että hän rakastaisi lapsiani enemmän kuin minua.
 
Kyllä, äitini rakastaa enemmän lapsenlapsiaan kuin minua ja sen huomaa. Itselläni siis ei ole lapsia, mutta siskoni lapset ovat hänelle kaikki kaikessa, minä olen hänelle nykyään vain ilmaa ja elämäni ja kuulumiseni eivät häntä kiinnosta. Ei hän minun kuulumisiakaan kysele, kun olemme yhteydessä, niin yleensä juttelee vain siskon lapsista. Jos lapsenlapsilla on jokin huonosti, se sattuu äitiin. Minun vaikeuteni eivät kosketa.

Viime viikonloppuna minun piti mennä lounaalle äidin luo ja lapsenlastenkin tulla. Matkalla sitten äitini soitti ja sanoi, että he söivätkin jo ja lähtevät nyt kaupoille hakemaan lapsille jotain, että jos tulisin sittenkin joku toinen kerta. Kyllähän se pahalta tuntui. Jouluna kävi ihan samalla tavalla. Piti mennä joululounaalle, mutta juuri kun olin lähdössä äiti soitti ja ilmoitti, että lapset söivätkin kaiken ja tuli muita suunnitelmia, minä voin tulla sitten joku toinen kerta.

Heistä on tullut niin kiinteä osa äitini elämää ja minä olen jäänyt pois. Välillä tämä harmittaa, koska olen kuitenkin hänen lapsensa ja koska isä on kuollut, en saa rakkautta toiseltakaan vanhemmalta, mutta en aio jäädä suremaan.
 
Kyllä. Pitää enemmän lapsistani kuin minusta. Luulen.
Ei suukottele, halaile tai palvo heitä kuitenkaan kuten ei ole palvonut minuakaan. Olisi kiva jos lapsilla olisi läheiset isovanhemmat jotka toimivat noin.
 
Mummo ja pappa ei välitä minusta eikä minun lapsistani...ei käy katsomassa eikä soittele. Veljieni ja siskojeni lapset kiinnostavat aina ja heitä vaan hyysää. Epäreilu ämmä!
 
Minun äitini on suoraan sanonut, että rakastaa lastani enemmän kuin omia lapsiaan. :D Minulla ja jokaisella sisaruksellani on erittäin hyvät välit äitiimme ja tiedämme, että äitini kuolisi jokaisen meidän puolesta. Myös sisaruksilleni lapseni on kaikki kaikessa ja ei kenelläkään ole tämän asian kanssa ongelmaa. :)
 
Meillä mun äiti taitaa rakastaa sekä minua ja sisarruksiani että mun lasta saman verran mutta eri tavalla.

Onkin joskus todennut kun oli jotain puhetta meidän tytöstä että kaikki te olette hänen lapsiaan ja musta se oli varsin kauniisti sanottu siinä tilanteessa.
 
Oisko mitään tekemistä sillä ett omien lapsien kanssa ollaan koko ajan, lapsenlapsia näkee harvemmin. :)

Ja äitini naureskeli kaverilleen kerran ett kyllä mummotettavat on niin helppoja, ne jos alkaa kiukkuamaan niin ne voi antaa äitin syliin kiukkuamaan.. :D
 
Oisko mitään tekemistä sillä ett omien lapsien kanssa ollaan koko ajan, lapsenlapsia näkee harvemmin. :)

Ja äitini naureskeli kaverilleen kerran ett kyllä mummotettavat on niin helppoja, ne jos alkaa kiukkuamaan niin ne voi antaa äitin syliin kiukkuamaan.. :D

Tässä voi olla perää. Luin tutkimuksesta jonka mukaan sellaiset äidit, jotka tekevät uraa ja vievät lapset jo varhain päivähoitoon, suukottavat ja halaavat lapsiaan enemmän- siis noin keskimäärin, mutta tilastollisesti ero oli merkitsevä. He kokevat enemmän ikävän tunteita ja jotkut siksi myös hemmottelevat lapsiaan enemmän iltaisin kun aika on kortilla (tehden ehkä karhunpalveluksen)

Eli vähemmän yhteistä aikaa merkitsisi tilastollisesti merkittävästi enemmän hemmottelua ja lasten "palvomista", niin äideillä kuin isovanhemmilla. Karkeasti sanoen.

Tässä linkki Positive Effects of Working Mothers - Brief Article | USA Today (Society for the Advancement of Education) | Find Articles


T. Ap
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;25900308:
En usko, että äitini rakastaa lapsiani enemmän kuin minua, mutta aivan varmasti hän rakastaa lapsiani eri tavalla. Isovanhemmuuteen kun liittyy se ihana puoli, että mummin ei tarvitse koskaan olla lapsenlapsilleen ikävä tyyppi kuten äiti joutuu olemaan joskus lapsilleen. Isovanhemmuus on vapaampaa ja rennompaa kuin vanhemmuus, koska siihen ei liity samanlaista kasvatusvastuuta kuin vanhemmuuteen. Isovanhemmat voivat hemmotella lastenlapsiaan mielin määrin miettimättä lainkaan sitä, millainen hunsvotti pilalle hemmotellusta kakarasta isona tulee.

Myös mun äitini silmät alkavat loistaa lapsenlapsiaan nähdessään. Eri tavalla kuin silloin, kun minä olin lapsi. En kuitenkaan usko, että hän rakastaisi lapsiani enemmän kuin minua.

Tämä oli hyvin sanottu ja näin varmasti asia on!
 
Mummilla on mahdollisuus, aikaa, elämänkokemusta ja taitoja tehdä erilaisia asioita lastenlasten kanssa kuin meidän hänen omien lastensa kanssa aikanaa. Tietyt asiat esim. tunteiden näyttäminen on nykyään sallitumpia kuin siinä ympäristössä missä hän meitä lapsia kasvatti. En usko että rakkautta voi edes mitata sillä tavalla että osaisin sanoa rakastaako esim. äitini lastenlapsia enemmän kuin meitä lapsia ja vaikka voisikin en usko että niin tapahtuisi. En osaa myöskään kadehtia omia lapsiani tai sisarusten lapsia siitä että vanhempani tekevät heidän kanssaan joitakin asioita toisin kuin mitä tekivät tai jättivät tekemättä meidän kanssamme.
 

Yhteistyössä