[quote="ei mulla muuta[/quote]
En usko että nykyäidit ovat yhtään sen laiskempia kun ennenkään. Nykyään on vaan paineet ja tavoitteet niin erilaisia kun silloin "ennen vanhaan", mitä se sitten kenenkin mielikuvissa on.
itse olen kasvanut maaseudulla, siellä onnen ja rauhan paratiisissa joka kaikkein mielestä on se paras vaihtoehto lapsen kasvulle, etenkin kun saa olla kotona kouluikään asti. Mutta siellä ei lapsia todelllakaan koko ajan hoidettu samalla tavalla kuin nykyään, vaan lapset pyöri jaloissa millon missäkin eikä niitä mihinkään kerhoihin viety (olisiko niitä edes ollutkaan). Lähde nyt viemään vauvaa johonkin uimaryhmään tai värikylpyyn, hei haloo!
Ei silloin tarvinnut ajatella mitään lapsen viihdykkeitä, sillä lapset joko viihtyivät niissä olosuhteissa missä olivat tai sitten eivät. Välillä äiti ehti olla lasten kanssa ihan älyttömän paljon ja välillä hoitajaksi kelpasi sokea mummokin kun oli muuta tekemistä. Toisaalta oli edes se mummo jonka jättää vahtimaan, monilla ei nykyään ole kaupunkiolosuhteissa sitäkään.
Vaikka tämä viestini menee taas ap asiasta ihan sivuun, niin pakko kommentoida vielä päivähoitoa. Minusta on älytöntä että nykyään pidetään niin pahana viedä lapset ammattitaitoiseen päivähoitoon esim pph:lle. "Silloin ennen" lapset ehti olla paljon enemmän pahanteossa keskenään ilman mitään hoitajaa ja se oli ihan ok.
Sen kummemmin en osaa perustella, kunhan muistelen lapsuutta
[/quote]
Nimenomaan. Lastenhoidon laatu, oma "vaatimustaso" kasvatuksen suhteen, koko elämänlaadun taso.. Kaikki ovat nousseet verrattuna vaikka 70/80-lukuun kun itse olin pieni. Ei silloin tosiaan muksujen perään katsottu tai leikitty niiden kanssa. Pihalle heitettiin jos kitisi sisällä ja kyllä siellä aina tekemistä keksi. Välillä turvallisia, välillä aika tosi vaarallisia leikkejä. Ihme että on hengissä selvinnyt. Hyvä vaatimustaso hoidolle olikin se, että lapsi selvisi ilman pahempia vammoja isoksi. Näin kärjistetysti sanottuna
Laiskempia nykyäidit eivät tosiaankaan ole. Päinvastoin. Paljon enemmän nähdään vaivaa lasten eteen ja se on pakkokin, koska harvoilla on niitä mummoja tai naapurin tätejä auttamassa. Ja monet ovat lisäksi vielä töissäkin.
Ei niitä muksuja perhekahviloihin ennenkään kuskattu. Eivät äidit joka päivä käyneet leikkikentällä lasten kanssa. Ei ulkonakaan välttämättä. Mun ainakin käskettiin mennä itekseen pihalle (no maalla asuttiin..), ei siinä äiti patsastellut koko aikaa vieressä niin kuin nykyään tehdään. Eivät vanhemmat olleet meidän kanssa pulkkamäessä ihan pienenäkään. Toisin on tänä päivänä.
Kaikki asiat annetaan lasten tehdä nykyään vanhempana kuin mitä ennen tehtiin - vaikka esim kulkea itsekseen kouluun, pyöräillä itsekseen, mennä itsekseen pulkkamäkeen, leikkimään kavereille jnejne. Siinä on hyvä puolensa, mutta myös kääntöpuolensa mitä vaikka vanhempien jaksamiseen tulee. Mutta että vaatimus-, laatu- ja turvallisuustaso on kaiken kaikkiaan korkeampi.
Mun lapsuudessa muksut heitettiin mummolaan hoitoon silloin tällöin eikä siitä tehty sen isompaa numeroa. Mitä vanhemmat sillä ajalla sitten tekikään, ketään ei kiinnostanut. Olivatko he Itsekkäitä kun näin "halusivat päästä eroon lapsistaan"?? tai jopa vauvastaan! Hui!! Sekään ei ketään kiinnostanut. Ei sellaisesta edes varmaan puhuttu eivätkä vanhemmat sillä ainakaan itseään syyllistäneet. Nykyään vain hetken erossaolostakin tehdään kauhea haloo.
Ollaanko sitten empaattisempia, herkempiä ja tunneälykkäämpiä kuin ennen? Musta ollaan. Sillä on hyvät ja huonot vaikutuksensa.. Myös tieto (ja tiedonvaihto esim netissä) lisää tuskaa..
Ennemminkin (kuin äitien "laiskuudesta?") olisin enemmän huolissani nykyajan kauheasta suorittamisesta, joka ulottuu jo vanhemmuuteenkin. Ollaan niin kauhean huolissaan Kaikesta. Ei kaikkeen lapsiin liittyvään tarvitse suhtautua niin haudan vakavasti ja silti niistä lapsista kasvaa todennäköisesti ihan hyviä ihmisiä. Ettei menetetä kaikkea sitä hauskaa ja ihanaa mitä lapsiin liittyy tappelemalla epäolennaisuuksista.
