päiväkotiin, vaikka äiti ja vauva kotona?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja siimeskä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Yksi näkökulma:
Kyllä kannattaisi ainakin kokeilla mitä kahden kanssa kotona olo on. Se voi jopa yllättää positiivisesti :) .

Hoh hoijaa. Kysehän on osa-aikahoidosta, ei että esikoinen on KOKONAAN pois kuvioista. Ei nyt tarvitse kertoa itsestäänselvyyksiä ja hehkutusta äitiyden onnesta - ihan kuin niillä jotka laittavat lapsen osa-aikahoitoon, ei olisi MITÄÄN kokemusta siitä mitä on olla kahden kanssa tai että miten ihanaa on olla äiti :D :D Mä ala jo pikkuhiljaa epäillä näiden kirjoittajien älynlahjoja. Ihan oikeesti, sumentaako kotonaolo sen pään vai mikä on? Ne jotka ovat olleet pitkään kotona eikä lapsi kenenkään hoidossa, eivät osaa suhteuttaa mitä hoitopäivä pari merkitsee oikeasti. Ihan kuin se lapsi olisi sitten kokonaan pois kuvioista tai joku yhteys siihen lapseen katkeaisi tms? Joskus kyllä äideillä ottaa kovemmalle löysätä sitä napanuoraa kuin lapselle..

Mäkin Nautin kotonaolosta ja lapsistani. Lapsen askelten tepsutuksesta, niiden äänistä, kaikesta. On hienoa kasvattaa lapsia, olla mukana iloissa ja suruissa. Olemme molemmat mieheni kanssa tosi sitoutuneita lapsien kasvattamiseen ja saamme niistä valtavasti iloa. On ihanaa nähdä lasten kasvavan, oppivan uutta, kehittyvän.

Olemme todenneet myös, että päiväkodilla on ollut hyvä lisävaikutuksensa kotikasvatuksemme päälle. Poika on jo luonnostaankin sosiaalinen ja menevä, ja tarhassa alkaa jo olla kavereita. Ehkä harkitsisin asiaa uudelleen jos vaikeuksia olisi ollut tai sinne meneminen vaikuttaisi vastenmieliseltä. Mutta kun ei.

Musta on ihan tervettä että lapsi luottaa muihinkin aikuisiin kuin vanhempiinsa ja on ollut tasapainoinen ja luottavainen uusissakin tilanteissa. En haluakaan välittää sellaista kuvaa, että koko muu maailma on paha, vain äiti ja isä kelpaavat pitämään huolta lapsistamme. Ehkä tämä asenne on välittynyt hyvin eikä ihmisarkuutta ja pelkoa ole joka toisessa tilanteessa.

Mä uskon että tätä hyvää, mitä jo näemme lapsessamme lähinnä oman kasvatuksemme tuloksena, mutta osittain myös päiväkodin kanssa yhteisvaikutuksena, ei tuhoa osa-aikahoidossa oleminen. Päinvastoin se ainakin meillä on ollut.
 
Se minusta on omituista, että usein kuvitellaan että näillä kamalilla hoitoonviejillä on syynä nimenomaan masennus tai muuten vaan laiskuus. Ihan niinkun maailmassa ei muita sairauksia ole. Itse sairastuin kun lapsi oli alle vuoden ja olin jonkun aikaa sairaalassa, teholla ja tavallisilla osastoilla. Kun pääsin pois olin aivan lopussa. Lapsi oli pakko viedä hoitoon sillä en pystynyt hoitamaan häntä, kyse oli ihan turvallisuussyistä. Mies ei voinut olla koko ajan pois töistä. Päivittäin kävelin ulkona että sain edes fyysiset voimani takaisin. En todella kailottanut tilastani kellekään sillä olo oli muutenki niin kamala.

Saattoihan joku päivitellä takana päin miten kamala tuo ihminen on, vie pienen lapsen hoitoon ja itse vaan kävelee pihalla päivät pitkät. Ja yllätys yllätys: KUKAAN esim samasta talosta ei tullut kysymään että miten minä voin, mitä kuuluu. Todennäköisesti kukaan ei edes huomannut mitään, sillä nyky-yhteiskunnassa ihmisten yksinäisyys on ihan todellista.
 
Mä rupean kohta hyväksyttäväksi äidiksi: vien lapset hoitoon ja menen itse kauas toiselle paikkakunnalle töihin ja olen lasteni kanssa tosi vähän aikaa päivästä. Kyllä mä olen sitten tosi arjen sankari!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Janniina:
Lyhyesti ja syyllistämättä: Itse työskentelen päiväkodissa (siellä työssä 12v.), pienten puolella ja voin kertoa,että KOTIA PAREMPAA PAIKKAA EI TUON IKÄISELLE LAPSELLE OLE, jos kotona vain on kaikki perusasiat kunnossa!!! Kyllä nykyisillä henk.kuntaa/lapsia suhdeluvuilla on ihme, jos näistä pienistä kasvaa tasapainoisia, hyvän itsetunnon omaavia aikuisia, vaikka me tietysti parhaamme teemmekin tämän eteen. Pk ei suinkaan ole ainoa vaihtoehto; on päiväkerhoja, leikkipuistoja ja perhekerhoja...hieman tietysti asuinpaikasta riippuen, jossa esikoisesi voi tavata ikäisiään sen muutaman tunnin viikossa. Vaikka sinulla ei koko ajan olekaan aikaa vauvan synnyttyä vanhemmalle lapsellesi, muista, että omaa äitiä ei korvaa kukaan ja kaksivuotiaasi on pieni enää hetken...haluatko antaa tämän ajan kulkea ohitsesi niin, että lastasi hoitaa joku muu, kuin sinä itse, vaikka sinulla nyt olisi siihen mahdollisuus? Niin kuin itsekin sanoit; ei tuon ikäiselle ne kaverit vielä NIIN tärkeitä ole, että hän jotain suurta menettäisi kotiin jäädessään! Ja ne hetket, kun vauva nukkuu päivällä, ovat korvaamattoman ihania hetkiä esikoisen kanssa, kokemusta on! =) Onnea loppuodotukseesi ja ihania kotipäiviä, mitä sitten ikinä päätätkään...
ÄLÄPÄS SYYLLISTÄ!ITSELLÄSI EI TAIDA LAPSIA OLLA!
 
Alkuperäinen kirjoittaja *P:
Mä rupean kohta hyväksyttäväksi äidiksi: vien lapset hoitoon ja menen itse kauas toiselle paikkakunnalle


No jos tuntuu siltä, että et tällä hetkellä ole hyväksyttävä äiti niin sitten on varmaan parasta kokeilla jotain toisenlaista ratkaisua. Kuka sinun äitiyttäsi väheksyy? Millä tavoin?
 
Minulla tilanne ihan sama kuin sinulla ap. Esikoinen on 1v11kk kun toinen syntyy. Esikoinen on ollut osa-aika hoidossa 1vuotiaasta saakka ja minä siis osa-aika töissä. Olen jo ilmoittanut hoitoon pitäväni osa-aika paikan siihen saakka, että uusi vauva on 2kk. Päätän sitten jatkosta.

Tahdon pitää tuon osa-aika paikan esikoiselle, koska viimeksi minulla oli synnytyksen jälkeen vaikea anemia josta toipuminen kesti n. 1kk. Lisäksi olin muutenkin heikossa kunnossa. Meillä ei ole myöskään puistoja lähellä (pitää ajaa lähimpään kaupunkiin 150km) ja täällä toimii tasan yksi pienten lasten kerho seurakunnan pitämänä. Me emme kuulu kirkkoon. Apujoukot (sukulaiset) asuvat myös kaikki yli 100km päässä ja mummot ja papat ovat kaikki vielä työelämässä. He auttavat toki tarvittaessa, mutta vain viikonloppuisin. Olen siis antanut itselleni aikaa 2kk toipua synnytyksestä. Sen jälkeen mietimme uudelleen esikoisen hoitojärjestelyt. Mies on yrittäjä eikä voi pitää pitkää isyyslomaa, ehkä muutaman päivän kotiutumisen jälkeen. Voi tehdä lyhyempää päivää joskus. Ei myöskään voi olla aamulla lasten kanssa, että saisin nukkua (menee töihin klo 6).

Meillä tuo osa-aikaisuus on siis 12 päivää kuukaudessa ja 4-5 tuntia päivässä. Eli enemmän lapsi todellakin on kotona kuin hoidossa. Lapsi on tykännyt olla päiväkodissa ja meillä täällä maalla on pieni päiväkoti ja paljon hoitajia :)
 
Meille syntyy keväällä toinen lapsi. Esikoinen on sitten n. 2v 8kk. Tällä hetkellä hän on kokopäiväisessä perhepäivähoidossa, ma - pe, keskimäärin klo 9 - 15.
Esikoinen viihtyy hoidossa todella hyvin ja ihan kaipaa kavereitaan vapaapäivinä ja lomilla.
Olemme miettineet tätä päivähoitoasiaa jo jonkin verran. Luultavasti ainakin kokeilemme alussa sellaista, että esikoinen käy päivähoidossa 2-3 pv/vko, vaikka äiti onkin vauvan kanssa kotona. Jos näyttää sitten siltä, että hoidossa käynti on turhaa, niin esikoinenkin jää sitten kotiin.

Esikoisen syntymän jälkeen olin todella väsynyt (hemoglobiini 80) ja jonkinlaista babybluesiakin oli. Tämänkin vuoksi haluan ainakin aluksi säilyttää esikoisella hoitopaikan, vaikkakin vain osaviikkoisena.
Kokopäivähoitoa emme ole edes harkinneet, se tuntuisi jo aika typerältä.
 
minä haluan ehdottomasti olla lasten kanssa kotona, siis molempien. käymme äiti-lapsi kerhossa, kyläillääm muiden lapsiperheiden luona ja puistossa leikitään.
Minä nautin. En mistään hinnasta haluaisi menettää nyt hetkeäkään, sillä lisää lapsia ei tule. En usko että vanhin lapsi jää mistään paitsi jos ei ole vähintään osapäivähoidossa, päinvastoin. Koulussa kerkiää kyllä sitten istua, jos äitiinsä tulevat, niin 20 vuotta..
 
"Meillä ei ole myöskään puistoja lähellä (pitää ajaa lähimpään kaupunkiin 150km) ja täällä toimii tasan yksi pienten lasten kerho seurakunnan pitämänä. Me emme kuulu kirkkoon."

Me emme myöskään kuulu kirkkoon mutta käymme silti seurakunnan äiti-lapsikerhossa (eli ei haittaa vaikka kirkkoon ei kuulukaan), meno on siellä ihan samaa kuin puistonkin kerhoissa eli ei mitään jeesustelua ;).
 
Lapselle tuskin tarumoja päivähoidosta muodostuu, mutta pitääkö siis oikeasti paikkaansa, että täällä ajatellaan lapsen etua ja laitetaan hänet osapäivähoitoon ja että lapsi oikein pyytää päästä joka viikko päiväkotiin??? En usko. Jos äiti on kunnossa, niin lapsen etu ei missään tapauksessa ole olla päiväkodissa tai hoidossa edes osa-aikaisesti kahta päivää viikossa. Jos lapsi ei valita niin se ei tarkoita sitä, että toimitaan lapsen edun mukaisesti. Monet lapset eivät valita, vaikka heidän elämässään olisi päivittäistä väkivaltaa, mutta vaikea on kuvitella, että lapsi pyytää lyömään.. (sori kärjistetty esimerkki, EI RINNASTUS)
 
Alkuperäinen kirjoittaja ei ole todellista!!:
Lapselle tuskin tarumoja päivähoidosta muodostuu, mutta pitääkö siis oikeasti paikkaansa, että täällä ajatellaan lapsen etua ja laitetaan hänet osapäivähoitoon ja että lapsi oikein pyytää päästä joka viikko päiväkotiin??? En usko. Jos äiti on kunnossa, niin lapsen etu ei missään tapauksessa ole olla päiväkodissa tai hoidossa edes osa-aikaisesti kahta päivää viikossa. Jos lapsi ei valita niin se ei tarkoita sitä, että toimitaan lapsen edun mukaisesti. Monet lapset eivät valita, vaikka heidän elämässään olisi päivittäistä väkivaltaa, mutta vaikea on kuvitella, että lapsi pyytää lyömään.. (sori kärjistetty esimerkki, EI RINNASTUS)

Omat kokemukset päiväkodista on myönteisiä ja itsellä on ollut siellä hurjan kivaa ja kivat kaverit ja tarhantädit (jotka eivät vielä silloin 80-luvulla vaihtuneet jatkuvasti). Voisin hyvin kuvitella että olen iltaisin jo innolla odottanut seuraavaa tarhapäivää.

Minulla on yks kaveri, ketä sai 2-vuotiaan poikansa syömään ruokaa, sanomalla näin: "jos syöt oikein reippaasti, sinusta kasvaa isopoika ja pääset tarhaan" ja tämä poikahan söi! Tosin hänellä ei ehkä ole kovin paljon kokemuksia tarhasta.

Mun oma epäusko vaan kasvaa tätä ketjua lukiessa, että tosissaanko osa äideistä on niin ehdottomia, että pitävät pahana asiana lapsen osapäivähoitoa. En vaan käsitä.

Näille ketkä sanovat "olisiko kannattanut olla hankkimatta toista lasta" tms. haluan sanoa, että tulos on silti sama-> esikoinen on tarhassa, tulee toinen lapsi tai ei, koska jos ei niin äiti on luultavasti töissä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ei ole todellista!!:
Lapselle tuskin tarumoja päivähoidosta muodostuu, mutta pitääkö siis oikeasti paikkaansa, että täällä ajatellaan lapsen etua ja laitetaan hänet osapäivähoitoon ja että lapsi oikein pyytää päästä joka viikko päiväkotiin??? En usko. Jos äiti on kunnossa, niin lapsen etu ei missään tapauksessa ole olla päiväkodissa tai hoidossa edes osa-aikaisesti kahta päivää viikossa. Jos lapsi ei valita niin se ei tarkoita sitä, että toimitaan lapsen edun mukaisesti. Monet lapset eivät valita, vaikka heidän elämässään olisi päivittäistä väkivaltaa, mutta vaikea on kuvitella, että lapsi pyytää lyömään.. (sori kärjistetty esimerkki, EI RINNASTUS)

...tässä taas aivotyöskentelyn huipennus..enkä edes mitenkään kärjistä, sorry vain itsellesi.

Meillä myös ollut tilanne, että lapsi ehti olla vuoden hoidossa kun toinen lapsi syntyi. Esikoinen luonnollisesti jäi vauvan ja minun kanssani kotiin. Päivät sujuivat hyvin ja ne kuluivat nopeasti. Esikoinen (2,5) kuitenkin useita kertoja viikossa kysyi että milloin mennään hoitoon tai tuleeko ne lapset meille leikkimään - viiden kuukauden kyselemisen jälkeen totesin että lapsi oikeasti kaipaa ikäistään seuraa ja nyt on ollut kaksi päivää viikossa hoidossa. Eli aivan oikeasti, rahallisesti kirpaisee, mutta sen voittaa kun lasta näinä päivinä hakee hoidosta ja kuinka onnellisena hän koko illan kertoo mitä hoidossa on tehty ja kenen kanssa. Eli kyllä, lasta ajatellen teimme tämän päätöksen, ei siitä syystä että kotona ei olisi viihdytty tai en olisi jaksanut. Paikkakunnallamme toimii myös yksi kerho (seurakunnan) mutta tässäkin ryhmät alkavat vasta 4-vuotiaista, joten tämäkään lapsen tilannetta ei olisi helpottanut. Nyt kärjistän: ehkä meillä sitten on fiksumpi lapsi kun osaa kertoa ja pyytää mitä hän kaipaa. Ehkä se johtuu siitä että en edellisen kirjoittajan tavoin luule tietäväni mikä on lapselle aina parasta vaan kuuntelen myös lastani, oli hän iso tai pieni.
 
'Mun oma epäusko vaan kasvaa tätä ketjua lukiessa, että tosissaanko osa äideistä on niin ehdottomia, että pitävät pahana asiana lapsen osapäivähoitoa. En vaan käsitä.

Näille ketkä sanovat "olisiko kannattanut olla hankkimatta toista lasta" tms. haluan sanoa, että tulos on silti sama-> esikoinen on tarhassa, tulee toinen lapsi tai ei, koska jos ei niin äiti on luultavasti töissä. '

En usko että kukaan pahana pitää, käsittääkseni kyse oli siitä, kumpi on parempi. Ja kyllä minäkin olen sitä mieltä, että lapsen paras paikka on koti, silloin kun isä tai äiti on kotona hoitamassa. Mielestäni lapset tulee hoitaa kotona, jos kerran itse on kotona, eikä ansiotyössä.
Eri asia silloin, jos sairastuu johonkin pidempiaikaiseen, esim.masennukseen tms. tai joutuu jopa sairaalahoitoon, niinkuin joku kertoi.
 
Jos lapsi tykkää käydä mummolassa tai kaveriperheen luona leikkimässä muiden lasten kanssa, eikö häntä kannata antaa sinne paria kertaa viikossa, koska "koti on paras paikka lapselle"?
 
En tarkoita, että voisi suoraan rinnastaa mummolaa, kavereita ja p-kotia, mutta ainakin itse olen pyrkinyt tekemään päiväkodista ja sen tädeistä osan sitä meidän tukiverkostoa, jota ei muuten oikein ole. Luulen että monet muutkin ovat samassa tilanteessa.

Ei niin, että lapsellekin opetetaan, että kyse on jostain kamalasta "laitoksesta", vaan että kyse on tutusta ja turvallisesta paikasta, tutuista tädeistä ja kavereista. Ollaan tutustuttu p-kotiin rauhassa yhdessä. Tunnen tädit hyvin ja muut lapset. Vaihdetaan mahdollisimman paljon kuulumisia puolin ja toisin. Vanhempien asenteesta riippuu tosi paljon, millaiseksi paikaksi lapsi päiväkodin kokee.
 
Alkuperäinen kirjoittaja -ajatusleikki-:
Jos lapsi tykkää käydä mummolassa tai kaveriperheen luona leikkimässä muiden lasten kanssa, eikö häntä kannata antaa sinne paria kertaa viikossa, koska "koti on paras paikka lapselle"?

Siitähän ne kaveriperheet tykkäisivätkin: tässä nämä meidän pienokaiset: haen ne sitten parin tunnin päästä pois...ja tosiaan, tulevat sitten taas ylihuomenna...
 
Alkuperäinen kirjoittaja -ajatusleikki-:
En tarkoita, että voisi suoraan rinnastaa mummolaa, kavereita ja p-kotia, mutta ainakin itse olen pyrkinyt tekemään päiväkodista ja sen tädeistä osan sitä meidän tukiverkostoa, jota ei muuten oikein ole. Luulen että monet muutkin ovat samassa tilanteessa.

Ei niin, että lapsellekin opetetaan, että kyse on jostain kamalasta "laitoksesta", vaan että kyse on tutusta ja turvallisesta paikasta, tutuista tädeistä ja kavereista. Ollaan tutustuttu p-kotiin rauhassa yhdessä. Tunnen tädit hyvin ja muut lapset. Vaihdetaan mahdollisimman paljon kuulumisia puolin ja toisin. Vanhempien asenteesta riippuu tosi paljon, millaiseksi paikaksi lapsi päiväkodin kokee.

Ja sinusta on ihan ok, että sellaiset jotka hoitopaikkaa OIKEASTI tarvitsevat (lue: molemmat vanhemmat ansoityössä) eivät sitä saa. Kyllä alunpitäen päiväkoti oli tarkoitettu paikaksi jossa lasta hoidetaan ja jossa lapselle tarjotaan ravintoa ja virikkeitä vanhempien ollessa työssä. Minusta on pöyristyttävää, että päiväkotipaikka on mahdollinen, vaikka vanhemmat ovat kotona. Kyllä minun mielestäni vanhempien ensi sijainen tehtävä on hoitaa lapsensa itse jos kotona ovat.
Yhtään en epäile sitä, etteivätkö lapset päiväkodissa viihtyisi, sehän kai on tarkoituskin, mutta jos ei ole työssä käyvä ihminen, niin silloin tulisi pystyä viihdyttämään lasta kotona ja käydä hänen kanssaan sitten muita lapsia jossain tapaamassa, jos sen kokee välttämättömäksi. On toki varmasti helpompaa viedä lapsi parina päivänä hoitoon ja koska lapsi siellä tykkää olla, niin jopa potematta asiasta huonoa omaatuntoa. Kotiin kävellessä voi sitten vihellellä ja ajatella mielessään: "että nyt on lapsen sosiaaliset tarpeet tältä viikolta tyydytetty,on se kätevää, kun vähän avaa kukkaron nyörejä, niin muut hoitavat homman.." Sillä näinhän se menee..
Vähän sama asia on että maksat jollekin ja valmis lopputyö tupsahtaa postiluukusta..

Ainahan näitä ihmisiä on ollut jotka ottavat kaikesta mahdollisesta hyödyn irti, mutta kaipa valtiolla sitten tässäkin tapauksessa on ylimääräistä rahaa tussattavana
 
Osapäivähoidossa oleva lapsi (äiti kotona) tulee yleensä aamuisin päiväkotiin klo. 9.00-9.30, klo.10 lähdetään ulos ja 11 sisälle. Sitten tulee ruokailu ja valmistautuminen päiväunille 12-14, unien jälkeen välipalan syötyään lapsi haetaan kotiin.
Eli varsin virikkeellinen päiväkotipäivä taaperolle?
 
Meidän osapäivähoidossa oleva taaperomme on kaksi kokonaista päivää: klo 8.00 hoitoon, aamupala, 9-10 askartelua, 10-11.30 ulkoleikkejä (tai sisäleikkejä), 11.30-12.00 ruoka, 12-13 päivälepo jonka jälkeen välipala ja tämän jälkeen leikkimistä 16 saakka jolloin haetaan kotiin. Eli varsin virikkeellinen päivä. Juuri tänään saimme kirjallisen "lukujärjestyksen" kuinka päivä menee.
 
Alkuperäinen kirjoittaja lisänäkökulma:
Meidän osapäivähoidossa oleva taaperomme on kaksi kokonaista päivää: klo 8.00 hoitoon, aamupala, 9-10 askartelua, 10-11.30 ulkoleikkejä (tai sisäleikkejä), 11.30-12.00 ruoka, 12-13 päivälepo jonka jälkeen välipala ja tämän jälkeen leikkimistä 16 saakka jolloin haetaan kotiin. Eli varsin virikkeellinen päivä. Juuri tänään saimme kirjallisen "lukujärjestyksen" kuinka päivä menee.

Minä en koe kauhean vaikeaksi järjestää tuota, sinusta niin hekumaalista ohjelmaa kotonakin.. Edellä mainitsemistasi asioista nimittäin juurikin koostuu normaalin lapsiperheen päivä, kun lapset ovat kotona, vieläpä melkeinpä kellon tarkasti. Koskaan en ole katunut, ekuuluisia omia valintoja ja enpähän vie keneltäkään päiväkotipaikkaa. Lapset aloittavat vuoden päästä osa-aikaisen hoidon kun minä lähden osa-aikatöihin.
Meillä tehdään hommat näin, eikä muita vaihtoehtoja ole edes mietitty. Jokainen hoidattakoon penskansa toisilla jos tahtoo, jos se itsestä tuntuu oikealta, niin mitäpä sitä kukaan moralisoimaan sen kummemmin..
 
Alkuperäinen kirjoittaja lisänäkökulma:
Meidän osapäivähoidossa oleva taaperomme on kaksi kokonaista päivää: klo 8.00 hoitoon, aamupala, 9-10 askartelua, 10-11.30 ulkoleikkejä (tai sisäleikkejä), 11.30-12.00 ruoka, 12-13 päivälepo jonka jälkeen välipala ja tämän jälkeen leikkimistä 16 saakka jolloin haetaan kotiin. Eli varsin virikkeellinen päivä. Juuri tänään saimme kirjallisen "lukujärjestyksen" kuinka päivä menee.

Onpa lyhyet päiväunet. Meidän taapero ei siistäkään syystä voisi hoitoon mennä, että nukkuu vielä kahdet 1,5h päikkärit tai vastaavasti yhdet 3h päiväunet.
1h päiväunta on aika vähän kun herätä kuitenkin pitää 07.00.. Omituista
 
Alkuperäinen kirjoittaja touhutäti..:
Alkuperäinen kirjoittaja lisänäkökulma:
Meidän osapäivähoidossa oleva taaperomme on kaksi kokonaista päivää: klo 8.00 hoitoon, aamupala, 9-10 askartelua, 10-11.30 ulkoleikkejä (tai sisäleikkejä), 11.30-12.00 ruoka, 12-13 päivälepo jonka jälkeen välipala ja tämän jälkeen leikkimistä 16 saakka jolloin haetaan kotiin. Eli varsin virikkeellinen päivä. Juuri tänään saimme kirjallisen "lukujärjestyksen" kuinka päivä menee.

Minä en koe kauhean vaikeaksi järjestää tuota, sinusta niin hekumaalista ohjelmaa kotonakin.. Edellä mainitsemistasi asioista nimittäin juurikin koostuu normaalin lapsiperheen päivä, kun lapset ovat kotona, vieläpä melkeinpä kellon tarkasti. Koskaan en ole katunut, ekuuluisia omia valintoja ja enpähän vie keneltäkään päiväkotipaikkaa. Lapset aloittavat vuoden päästä osa-aikaisen hoidon kun minä lähden osa-aikatöihin.
Meillä tehdään hommat näin, eikä muita vaihtoehtoja ole edes mietitty. Jokainen hoidattakoon penskansa toisilla jos tahtoo, jos se itsestä tuntuu oikealta, niin mitäpä sitä kukaan moralisoimaan sen kummemmin..


hienoa jos teillä riittää lapselle kotona kavereita ja on puuhaa. Meillä ei ole tällä paikkakunnalla lapselle kavereita kun ei ole kerhoja missä voisi tutustua. Joten tuo todella on silloin meidän lapsellemme paras vaihtoehto. Tyttömme on jo sen verran vanha, että harvoin nukkuu päiväunia mutta tunti pitää kuitenkin levätä - nukkui tai ei. Jos uni sattuu tulemaan niin kaksi tuntia annettaan nukkua. Jos lapsi on päivän tai pari viikossa hoidossa ja paikkakunnalla on tarjota paikkoja niin eihän se ole keneltäkään toiselta pois? Itse vähän oudoksun ylipäätään tätä keskustelua, että ne jotka pitävät lapsen kotonaan pitävät hirveää ääntä jos joku lapsen osa-aikahoitoon vie..kateutta vai mitä. Jokaisen oma asia miten tekee. Ja tokihan sen päivän saa kotona järjestettyä vaikka minkälaiseksi seikkailuksi...ainakin näin keskustelupalstoilla. Millainenhan sinunkin kuukautesi kotona olisi jos sitä salaa seurattaisiin...
 
Omituista ettei tälle palstalle kirjoittavien mukaan millään paikkakunnalla ole muita pieniä lapsia. Sitä voi vaikka äiti-lapsi kerhoilla omassa kotonaan jos niikseen tulee tai ilmoittaa neuvolassa tai pyytää neuvolan tätiä kyselemään olisiko kiinnostuneita äitejä äiti-lapsitapaamiseen. Kai joka paikkakunnalla kuitenkin neuvola on..?? Ihmiset kokee oman lapsensa viihdyttämisen hirmuisena taakkana. Huolestuttavaa on, että normaaliaskareet lapsen kanssa koetaan ylivoimaisina. Kaipa jokainen ihminen ulkoilee joka päivä, niin miksei sitä voi tehdä sitten vaikka lapsen kanssa. Moni lapsi on onnessaan vaikka siitä että pääsee hesburgerin lasten nurkkaukseen kiipeilemään. Siellä ainakin on muita lapsia ja ympärillä äitejä.
Edellinen kirjoittaja ei usko että joku piirtää lapsensa kanssa päivittäin ja käy hänen kanssaan kaksi kertaa päivässä ulkona. Eipä tuo oikeasti kummoisia vaadi.. Mitä te sitten niiden vauvojenne kanssa teette? Meillä on ainakin ollut tietyt rutiinit alusta asti, jo pienen kanssa päivään kuului lukemista laululeikkejä ja ulkoilua, siis normaaleja asioita. Ei niiden toteuttamiseen lastentarhanopettajia tarvita vai onko tilanne se ettei vanhemmat enää osaa/viitsi leikkiä, laulaa ja puuhastella lastensa kanssa??
Näissä tapauksissa ehkä parempi onkin että menevät hoitoon, niin saavat edes jolatain taholta huomiotaja edes joku on kiinnostunut tekemään jotain heidän kanssaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja sehän on:
Alkuperäinen kirjoittaja touhutäti..:
Alkuperäinen kirjoittaja lisänäkökulma:
Meidän osapäivähoidossa oleva taaperomme on kaksi kokonaista päivää: klo 8.00 hoitoon, aamupala, 9-10 askartelua, 10-11.30 ulkoleikkejä (tai sisäleikkejä), 11.30-12.00 ruoka, 12-13 päivälepo jonka jälkeen välipala ja tämän jälkeen leikkimistä 16 saakka jolloin haetaan kotiin. Eli varsin virikkeellinen päivä. Juuri tänään saimme kirjallisen "lukujärjestyksen" kuinka päivä menee.

Minä en koe kauhean vaikeaksi järjestää tuota, sinusta niin hekumaalista ohjelmaa kotonakin.. Edellä mainitsemistasi asioista nimittäin juurikin koostuu normaalin lapsiperheen päivä, kun lapset ovat kotona, vieläpä melkeinpä kellon tarkasti. Koskaan en ole katunut, ekuuluisia omia valintoja ja enpähän vie keneltäkään päiväkotipaikkaa. Lapset aloittavat vuoden päästä osa-aikaisen hoidon kun minä lähden osa-aikatöihin.
Meillä tehdään hommat näin, eikä muita vaihtoehtoja ole edes mietitty. Jokainen hoidattakoon penskansa toisilla jos tahtoo, jos se itsestä tuntuu oikealta, niin mitäpä sitä kukaan moralisoimaan sen kummemmin..


hienoa jos teillä riittää lapselle kotona kavereita ja on puuhaa. Meillä ei ole tällä paikkakunnalla lapselle kavereita kun ei ole kerhoja missä voisi tutustua. Joten tuo todella on silloin meidän lapsellemme paras vaihtoehto. Tyttömme on jo sen verran vanha, että harvoin nukkuu päiväunia mutta tunti pitää kuitenkin levätä - nukkui tai ei. Jos uni sattuu tulemaan niin kaksi tuntia annettaan nukkua. Jos lapsi on päivän tai pari viikossa hoidossa ja paikkakunnalla on tarjota paikkoja niin eihän se ole keneltäkään toiselta pois? Itse vähän oudoksun ylipäätään tätä keskustelua, että ne jotka pitävät lapsen kotonaan pitävät hirveää ääntä jos joku lapsen osa-aikahoitoon vie..kateutta vai mitä. Jokaisen oma asia miten tekee. Ja tokihan sen päivän saa kotona järjestettyä vaikka minkälaiseksi seikkailuksi...ainakin näin keskustelupalstoilla. Millainenhan sinunkin kuukautesi kotona olisi jos sitä salaa seurattaisiin...

8.30 herättiin, hetki touhuttiin, syötiin aamupala koko perheen voimin
10.00 lähdettiin anttilaan, matkalla pistäydyttiin puistossa(pari kertaa viikossa tähän aikaan meillä käy äiti-lapsi kavereita kahvittelemassa, osa on tullut tutuksi synnytysvalmennuksest, osa ihan lapsuuden ystäviä)
12.00 syötiin anttilan kahviossa
12.30-15.00 päikkärit. Mies lähti töihin, tein ruuan ja pikasiivoksen(1h) ja istuin 1,5h tietokoneella.
15.00 välipala, sitten luettiin kirjoja, kuunneltiin lastenlauluja ja sitten tytöt leikki yksinään legoilla yms.
17.00 ruoka
18.00 lähdettiin ulos. Käytiin 4km lenkki ja lopuksi mentiin vielä puistoon.
19.30 käytiin saunassa
20.00 iltapuuro
20.30 nukkumaan.

Tässäpä meidän päivä. Seikkailu hyvin kaukana. (tytöt 11kk ja 2v)Eipä päivät hirveästi toisistaan eroa, paitsi että joka toinen viikko mies on aamun töissä iltapäivät kotona..
 

Yhteistyössä