L
Li.
Vieras
Nyt on vaan pakko saada sanoa suoraan asioita, mitään kaunistelematta. Kotona kun ei saa mistään sanoa mitään ja tuntuu, että homma leviää kohta käsiin ( :saan raivarit).
Tuntuu, kuin pyörittäisin täyshoitolaa! Mies tekee kyllä paljon, hänessä ei ole mitään muuta vikaa kun tämä yksi: en saa sanoa mitään, en _mitään_, mitä tulee hänen lastensa tekemisiin tai tekemättä jättämisiin. On väärin sanoa, että valot pitäisi sammuttaa, kun niitä ei tarvita. Mun tehtävä on kulkea kouluikäisten lasten perässä sammuttamassa valoja. Noille lapsille laitetaan kaikki valmiiksi, leivät voidellaan ja maidot kaadetaan lasiin, ihan joka asia tehdään heidän puolesta. Lapset joko pelaavat tai katsovat ohjelmia varmasti ainakin 9h päivästä, eipä nuo juuri muuta teekkään. Mistään asiasta ei tule mitään seurauksia. Jatkuvasti peli/telkkari on lujalla ja mies sanoo että laittakaa vähän hiljemmalle. Mä oon kolme vuotta kuullut ton lauseen useita kertoja päivässä. Eilen, kun erehdyin sanomaan, että "ihan totta, nyt riittää samasta asiasta sanominen, seuraavaksi sammuu se tietokone", niin mies kiirehti sanomaan, että ei tarvitse hermostua! Hermostua?! Mä SANOIN ton lauseen, ihan normaalilla äänensävyllä! Sitäpaitsi: kyllä pikkuhiljaa olisi syytä hermostua ja sanoa vähän vaativammalla äänensävyllä.
Kerran uskalsin ottaa tämän asian puheeksi, n. Vuosi sitten. En saanut mitään vastausta mihinkään. Ainoastaan, että "eihän niitä valoja voi muistaa sammuttaa, ei naapureita voi muistaa aina ottaa huomioon, ei voi vaatia, että leivänpääliset muistaisi laittaa jääkaappiin, jos itsekseen joutuu välipalan tekemään" jne. No ei voi varmaan vaatia niin, kun ei ole ikinä mitään opetettu tai vaadittu!
Sanoin myös, että olisi kiva jos muutkin osallistuisivat vaikka ruuanlaittoon, leipomiseen jne, tehtäisiin yhdessä. Auta armias, jos noilta lapsilta sellaista vaatii! Naama menee heti mutrulle, jos pitäisi muuta tehdä kun tuijottaa sitä ruutua.
Oman lapseni otan mukaan puuhiin, olen aina ottanut ja lapsi haluaa osallistua. Pieniä hommia, kuten astianpesukoneen tyhjennyt, vessapaperipaketin tyhjentäminen kaappiin, lisäksi leipominen ja ruuanlaitto: lapsi todella haluaa osallistua ja on jo melko taitava leipuri ja kokki, vaikka ikää 5v.
Meillä kotona tehtiin yhdessä asioita ja siksi tää touhu on mun mielestä niin omituista. On myös vaikea soveltaa samoja sääntöjä kaikille lapsille, kun en mitään uskalla sanoa.
Nyt en myöskään todellakaan tarkoita, että jatkuvasti pitäisi jotain olla tekemässä, ei todellakaan! Mutta kun edes joskus!
Tulipa sekava ja pitkä teksti, mutta huh, kun helpotti!
Tuntuu, kuin pyörittäisin täyshoitolaa! Mies tekee kyllä paljon, hänessä ei ole mitään muuta vikaa kun tämä yksi: en saa sanoa mitään, en _mitään_, mitä tulee hänen lastensa tekemisiin tai tekemättä jättämisiin. On väärin sanoa, että valot pitäisi sammuttaa, kun niitä ei tarvita. Mun tehtävä on kulkea kouluikäisten lasten perässä sammuttamassa valoja. Noille lapsille laitetaan kaikki valmiiksi, leivät voidellaan ja maidot kaadetaan lasiin, ihan joka asia tehdään heidän puolesta. Lapset joko pelaavat tai katsovat ohjelmia varmasti ainakin 9h päivästä, eipä nuo juuri muuta teekkään. Mistään asiasta ei tule mitään seurauksia. Jatkuvasti peli/telkkari on lujalla ja mies sanoo että laittakaa vähän hiljemmalle. Mä oon kolme vuotta kuullut ton lauseen useita kertoja päivässä. Eilen, kun erehdyin sanomaan, että "ihan totta, nyt riittää samasta asiasta sanominen, seuraavaksi sammuu se tietokone", niin mies kiirehti sanomaan, että ei tarvitse hermostua! Hermostua?! Mä SANOIN ton lauseen, ihan normaalilla äänensävyllä! Sitäpaitsi: kyllä pikkuhiljaa olisi syytä hermostua ja sanoa vähän vaativammalla äänensävyllä.
Kerran uskalsin ottaa tämän asian puheeksi, n. Vuosi sitten. En saanut mitään vastausta mihinkään. Ainoastaan, että "eihän niitä valoja voi muistaa sammuttaa, ei naapureita voi muistaa aina ottaa huomioon, ei voi vaatia, että leivänpääliset muistaisi laittaa jääkaappiin, jos itsekseen joutuu välipalan tekemään" jne. No ei voi varmaan vaatia niin, kun ei ole ikinä mitään opetettu tai vaadittu!
Sanoin myös, että olisi kiva jos muutkin osallistuisivat vaikka ruuanlaittoon, leipomiseen jne, tehtäisiin yhdessä. Auta armias, jos noilta lapsilta sellaista vaatii! Naama menee heti mutrulle, jos pitäisi muuta tehdä kun tuijottaa sitä ruutua.
Oman lapseni otan mukaan puuhiin, olen aina ottanut ja lapsi haluaa osallistua. Pieniä hommia, kuten astianpesukoneen tyhjennyt, vessapaperipaketin tyhjentäminen kaappiin, lisäksi leipominen ja ruuanlaitto: lapsi todella haluaa osallistua ja on jo melko taitava leipuri ja kokki, vaikka ikää 5v.
Nyt en myöskään todellakaan tarkoita, että jatkuvasti pitäisi jotain olla tekemässä, ei todellakaan! Mutta kun edes joskus!
Tulipa sekava ja pitkä teksti, mutta huh, kun helpotti!