parisuhde ja omistusasunto

[mie]

Mitä tekisitte tilanteessani?

Olen avoliitossa (6 vuotta seurusteltu ja siitä 4 vuotta asuttu yhdessä) ja opinnot suoritettu ja vakituinen työpaikka. Poikaystäväni valmistuu tänä keväänä, mutta aloittaa vuoden kestävän siviilipalveluksen. Minä olen suunnitellut omistusasunnon ostoa, mutta häntä ei kiinnosta ostaa asuntoa koska se sitoisi liikaa. Hän kun ei tiedä mistä saa työpaikan valmistumisen jälkeen. Hän on valmis muuttamaan vaikka pääkaupunkiseudulle. Minä taas en ole yhtään kiinnostunut muuttamaan pois nykyisestä kaupungista kun ystävät, perhe ja työpaikka on täällä. Nykyisen taantuman takia työpaikkaa hän ei varmaaankaan saa nopeasti.

Kannaataako minun odottaa omistusasunnon ostoa kunnes hänkin saa työpaikan? Toisaalta, jos hän saa toisesta kaupungista työpaikan, niin siinä tapauksessa meille tulisi varmaankin ero. En jaksa enää tällaista odottamista. Tässä odotellessa aikaa kuluu ja pahimmassa tapauksessa odottaminen on ollut turhaa jos hän lähteekin töiden perässä muualle. Sehän se olisi vasta masentavaa ja varmaan olisin siinä vaiheessa jo kolmikymppinen (ilman poikaystävää, ilman omistusasuntoa)...

Toisaalta olen pohtinut, että ostaisin asunnon vain itselleni ja muuttaisimme erilleen. Voihan sitä seurustelua edelleen jatkaa vaikka erillään asuttaisiin. Siinähän selviäisi myös se, että onko suhteemme niin vahva että kestäisi erillään asumista. Välillä muutenkin tuntuu, että yhdessä asuminen hänen kanssaan ei ole mitenkään laadukasta, hän viettää aikaansa vain tietokoneensa äärellä ja yleensä minä menen aikaisin nukkumaan töiden takia ja hän valvoo keskiyöhön.

 

[wela]

Voithan ostaa asunnon yksin ja ottaa poikaystäväsi asumaan siihen vuokraamalla puolet asunnosta hänelle. Ymmärrän hyvin, että hän ei ole valmis ostamaan asuntoa ainakaan juuri nyt, koska hänellä tulee olemaan hyvin pienet tulot seuraavan vuoden aikana siviilipalveluksen takia, eikä opiskelujen aikana varmaan ole voinut säästää kovinkaan suuria summia asuntoa varten. Tosin tuolta riveiltä ja niiden väleistä kyllä voi lukea sen, että suhteenne ei muutenkaan taida olla kovin toimiva ja tyydyttävä. Parempi varmaan, että toteutatte molemmat omat unelmanne toisistanne riippumatta. Tuntuu siltä, että olet jo suht valmis eroamaan.

 

[Vaimo]

Mielestäni teidän kannattaa istua alas ja jutella asiat selviksi. Keskustelkaa mitkä ovat toiveenne ja unelmanne tulevaisuutta ajatellen. Jos ne ovat samanlaiset, niin tehkää pitkäntähtäimen suunnitelma. Milloin ja mistä asunto, hankitteko lapsia, menettekö naimisiin jne.

Itse seurustelin aikoinaan viisi vuotta miehen kanssa, mutta emme asuneet yhdessä. Mies ilmoitti muuttavansa toiseen kaupunkiin ja pyysi minua mukaan. Kysyin mitkä ovat hänen tulevaisuudenvisionsa. Ei aikonut muuttaa kenenkään kanssa saman katon alle, ei aikonut naimisiin, ei halunnut lapsia. Se oli minulle hyvin helppo ratkaisu, vaikka miehestä välitinkin paljon. Hän lähti ja minä jäin. En halunnut "uhrata" perhettäni, ystäviäni ja työtä tyhjän tähden.

Nyt minulla aviomies ja lapsi, sekä yhteinen katto pään päällä. En voisi olla onnellisempi. Jos olisin lähtenyt exän perään "vastoin tahtoani", olisin nyt varmasti katkera vittumainen akka.

Tärkeintä on ettet jää "odottelemaan" jotain mitä ei tule tapahtumaan. Jos päätät luopua perheestäsi ja ystävistäsi muuton muodossa, ota selville mitä saat sen tilalle. Jos käteesi jää ns. tyhjä arpa, niin mieti tarkkaan.

Jos suhteenne on hyvä ja haluatte olla yhdessä forever, niin kaikki kyllä järjestyy, on paikkakunta sitten Ivalo tai Helsinki. Tsemppiä

 

[lokki]

Toisaalta, jos hän saa toisesta kaupungista työpaikan, niin siinä tapauksessa meille tulisi varmaankin ero. Toisaalta olen pohtinut, että ostaisin asunnon vain itselleni ja muuttaisimme erilleen.

Miksi olette yhdessä? Et kuulosta kovin rakastuneelle, koska lyhessä viestissä on mainittu ero ja erilleen muuttaminen useaan kertaan. Näetkö teillä ylipäätään yhteistä tulevaisuutta?

Mikä sinulle on oikeasti tärkeää? Omistusasunto vai poikaystäväsi? Jos mies ei halua asua nyk. kaupungissanne ja sinä haluat, onko tärkeämpi jäädä vai lähteä mukaan?

Miksi omistusasunnon osto on sinulle niin tärkeää? Merkitseekö se vakiintumista ja aikuistumista?

Sinuna kertoisin miehelle, missä mennään. Saisi hänkin osallistua yhteisen elämänne TAI vaihtoehtoisesti eroprosessinne kulkuun.

 

[hispanjoola]

Jos olisin sinun sijassasi, niin ostaisin omistusasunnon yksin. Jos mies haluaa asua vielä kanssasi, niin hän maksaisi vuokraa sinulle. Toinen vaihtoehtoinen malli on se, että hän maksaa puolet yhtiövastikkeesta, sähköstä, netistä, ruoasta jne. Jos suhteenne voi muuten hyvin, niin katsoisitte sitten miehen sivarin jälkeen, että mitä mies tekee eli muuttaako hän työn perässä toiselle paikkakunnalle ja eroatte vai löytääkö hän työtä nykyiseltä asuinpaikkakunnaltanne, jolloin voitte jatkaa yhdessä asumista.

Asuntoahan kannattaa pitää vähintään 2 vuotta, jotta mahdollisesta voitosta ei tarvitse maksaa myyntivoiton veroa. Tuo 2 vuotta menee tosi nopeasti eli vaikka suhteenne jatkuisikin, niin vuosi menee hänellä sivarissa ja siinä menee äkkiä muutama kuukausi, että hän löytää työtä ja kun alkaisi katsella uutta kämppää, jonka ostaisitte puoliksi, niin tosiaan se 2 vuotta on äkkiä mennyt. Siinä parissa vuodessa ehdit maksamaan jo ison siivun lainanlyhennyksiä verrattuna siihen, että olet vuokralla eikä mitään jää siitä käteen.

Ei kannata liikaa laskea suhteen varaan, jos et nyt nuorenakaan vaikuta kovin innostuneelta tästä miehestä. Jos mies haluaa jatkossakin tehdä asiat siten, kuin hän itse haluaa (hän määrää asuinpaikan, hän haluaa rentoutua kotona yksin koneen ääressä), niin sinusta tulee aika yksinäinen ja onneton hänen kanssaan.