Parisuhde+Raha

[vivve]

Meillä on miehen kanssa nyt yhteenmuutettuamme tullut hieman ongelmia (tai minulla ainakin ) raha-asioista. Olemme molemmat työssäkäyviä, mies tienaa kyllä paremmin kuin minä, mutta molemmat siis ihan ok tienataan. Minä olen luonteeltani sellainen etten ole niin pennin päälle tarkka. Eli jos olemme kaupassa niin mielelläni maksan ja ostelen joskus miehelle jotain kivaa, samoin voin maksaa majoituksemme jos ollaan reissussa, enkä ota mitään kuitteja talteen. Vaan tähän asti olen ajatellut että se on vastavuoroista, joskus sitten mies maksaa. Mutta kun... Mies on ihan erilainen! Hän on tarkka rahoistaan ja haluaisi että esim. jos hän maksaa kaupassa niin minä annan puolet hänelle, tai jos olemme tankanneet auton niin minun pitäisi antaa puolet hänelle jne. Eikö se ole aika vaikeeta? Kun musta luonnollisempaa ja helpompaa olisi että vuorotellen tai suurinpiirtein vuorotellen maksettais näitä, eikä niin että hirvee stressi kokoajan et oonko mä nyt "velkaa" miehelle vai en.. En mä halua rahasta riidellä, mutten mä halua myöskään tota systeemiä että siirrellään rahaa tililtä toiselle sen takia, ettei voida käyttää sitä kuuluisaa maalaisjärkeä. Sama kuin se että minä pärjään kuukauden helposti vaikka 300 eurolla jos on pakko (siis asumiskulujen yms jälkeen ), mutta mies saattaa itkeä puolessa välissä kuuta että "ei oo enää ku 800 euroo rahaa". Jos mulla jäis kaikkien kulujen jälkeen 800 e niin hyppisin tasajalkaa ja sillä se jää kuitenkin tuplaten koko kuukaudeks!! En halua että kukaan elättää mua, mutta haluan ettei tarvitse kokoajan laskea pennosia ja miettiä että kumpi nyt viimeks makso ja mitä hä, koska en mäkään tietenkään halua olla avokätinen ja maksaa huvikseen, jos sit mitään en koskaan vastineeksi saa. Sehän olis ihan tyhmää.

Onkos mitään neuvoja miten tästä pääsis?

 

[Nasumamma]

Voisko "yhteinen" tili ruokamenoihin yms. menoihin olla ratkaisu???
Tai ihan purkki mihin molemmat pistää tietty summa joka kuukausi ja sieltä otatte rahaa kun meette kauppaan, tankaamaan...???


En osaa oikein "hyvää neuvoa" antaa kun meillä aina ollut "yhteiset rahat".....

 

[samaa mieltä]

Mielestäni kans tuo yhteinen tili on hyvä idea.

Meillä tehdään niin, että laitan miehen tilille about summan mitä menee ruokaan (mulla ei toimi aina pankkikortti, ilmeisesti jotain häikkää..joten tämä on jäänyt kuin päälle että toimin sitten näin). Ja sitten laitan puolet vuokrasta, sähköstä ja vedestä myös hänen tililleen. Bensakuluihin en laita, kun autoa käytän aika harvoin. Sitten jos mulla ei ole lompakko mukana ja tartten jotain ylimääräistä, niin laitan monesti miehen tilille sitten siitä rahaa. En koe sitä vaikeaksi. Mutta laitan ennemmin hänen tililleen rahaa, koska hän yleensä sijoittelee noita rahoja ym.

Meillä ei ole tosiaan kovin nöpönuukaa kyllä. Olen opiskelija+käyn töissä ja avomies on taas hyvätuloinen työssäkävijä. Mutta tykkään esim. ruokalaskut maksaa hänelle suoraan. Mielestäni on helppoa, että aina hän maksaa ruokalaskun kaupassa. Ei tartte arpoa, että kumman vuoro se ois ja miettiä mitään "suurinpiirtein" juttua. Koska jos toinen on tosi tarkka, niin voi jäädä kaivelemaan että toinen maksaaki enemmän (ihan sama kumpi!). Joten teille tosiaan ois hyväksi tuo yhteinen kulutili.

 

[Saraldo]

Meillä on niin, että mies laittaa suurimman osan palkastaan mun tilille. Hänen omalle tililleen jää vain autoon menevä raha ja se, mitä hän tarvitsee työpäivien aikana. Kaikki muut tulee mulle. Ja mä sitten taas maksan omalta tililtäni ihan kaiken. Ruuat, asuntolainat, molempien laskut jne. Ja on toiminut todella hyvin!

 

[Kukkahattu]

Minusta Sinun rahankäyttösi kuullostaa normaalilta. Sinun asenteellasi ei synny ongelmia: rahat yhteisiä, pientä suurpiirteisyyttä, vastavuoroisuutta. Luottamuksellinen suhde toimii näin. Meilläkin on ollut niin, että takavuosina käytettiin yhteisiin menoihin minun tiliä, ja miehen tili karttui. Nyt on päinvastoin. Aivan sattumaa, eikä ole laskeskeltu mitään osuuksia.
En voi käsittää, miten suhteessa voisi olla "mun ja sun" varoja, jos yhdessä aiotaan olla - siis pitkään. Minä en ole muuhun uskonut yhdessäkään suhteessani.
Mutta miten siihen saa miehesi kaltaisen mukaan. Voi olla vaikeaa, mutta eihän siinä ole muuta vaihtoehtoa kuin puhua asiasta. Muuten tulee vielä isoja ristiriitoja.
Vetoaisin helppouteen, joustavuuteen, ja siihen, että pikkutarkasta senttien seulomisesta tulee väkisinkin vielä harmia. Esimerkiksi: jos koko perheen tai lasten etu vaatii toiselta ratkaisuja, joista seuraa suoraan tai välillisesti pienempi palkka - tai eläke! Mitenkäs se toinen osapuoli esimerkiksi sitä sitten kompensoisi.
Ajatus on mahdoton: mitään yhteispeliä ei voi syntyä, jos molempien pitää vahtia ja ajaa ns. omaa taloudellista etua. Molempien etu pitäisi olla yhteisessä elossa se perheen yhteinen etu, jota ei pääse syntymään, jos taloudelliset assetit on pidettävä kahdessa kasassa.
Tässä asiassa olen vähän jyrkkä, mutta minulle tämä asia on ollut lapsesta asti selvä. Eikä ole ollut parisuhteissa ongelmia tämän takia.
Tämä rahakysymys ja mustasukkaisuus ovat minulle kysymyksiä yhdestä tärkeästä asiasta, luottamuksesta. Sitä on tai ei ole. Ja jos minula ei ole suhteessa luottamusta, ei ole sitten mitään suhdettakaan.

 

[HKa]

Yhteinen tili mistä yhteiset menot maksetaan

 

[Työäiti]

Sinun pitää kunnioittaa miehesi tapaa ihan yhtälailla kun miehesi varmaan kunnioittaa jotain mjuuta tapaasi (mikä saattaa hänestä ärsyttää, jne)

Meillä on täysin erilliset rahat, koska kummallakin on oma tapansa säästää ja kuluttaa. Kun varallisuus on erillistä, niin kummankaan ei tarvitse ottaa pulttia toisesta. Tämä on yhteisesti sovittu juttu. Käytännössä on ihan simppeliä ja vaatii meillä kerran pari kuussa pienen exelin täyttämisen (30-60min). Isot ostokset, kodin ylläpito ja lapsen kulut menevät yleensä puoliksi ja huomioidaan "budjetissa". Muuten kun toinen meistä oli kotona, niin samaten silloin maksoimme tulon tasausta ("koti-isän palkkaa") toiselle osapuolelle. Käytänössä tämä on paljon paperilla, silloin tällöin saatamme maksaa toiselle rahana. Uskomatonta, miten ihmiset kuvittelevat tämän olevan vaikea???? Varmaan johtuu siitä, että he eivät puhu asioista toisen osapuolen kanssa ja ymmärrä että pelisäännöistä on sovittava. Tuo tähän menojen seuraamiseen meidän käyttämä aika on varmasti sama, mitä yhteisten rahojen käyttäjät kuitenkin kuluttavat, kun kertovat toisillensa mihin rahojaan pistävät...

Toki tuo "yhteinen tili" talousmenoille on yksi tapa hoitaa tämä sama.

 

[Mina]

En voi käsittää, miten suhteessa voisi olla "mun ja sun" varoja, jos yhdessä aiotaan olla - siis pitkään. Minä en ole muuhun uskonut yhdessäkään suhteessani.

Itse tykkään niistä erillisistä rahoista sen vuoksi, että minun ei tarvitse napista miehelle rahankäytöstä. Jos hän haluaa ostaa uuden parintonnin sähköpianon, niin ostakoot. Jos olisi täysin yhteiset rahat, niin varmasti en antaisi ostaa (entinenkin toimii).

Meillä sellainen systeemi toimii, että molemmat laittaa yhteiselle tilille tietyn summan rahaa ja sitten loput jää omaan käyttöön. Niitä voi sitten molemmat oman maun mukaan tuhlata tai säästää. Ja se yhteiselle tilille laitetun rahan määrä riippuu menoista: jos on lainaa, niin silloin isompi summa ja jos ei niin hieman pienempi yms. Ja tietysti lasten kulut maksetaan myös yhteiseltä tililtä ja yhteisellä tilillä pidetään aina muutaman sadan euron pesämuna yllättäviä menoja varten.

Minua ainakin ketuttaisi suunnattomasti enemmän esim. miehen kalliimmat baarireissut, jos menisi yhteisistä rahoista. Nyt mies voi tuhlata 100 e baarireissuun ja minä voin tuhlata omista rahoistani sen 100 e vaikka hierojalla käyntiin. Eikä kummankaan tarvitse kokea, että nyt se tuhlaa mun rahoja.

Täysin yhteiset rahat voi toimia silloin, jos on samanlaiset kulutustottumukset. Jos ei ole, niin helposti toisella on koko ajan sellainen olo, että nyt se tuhlaa mun rahoja kun minä tässä vaan säästän.

 

[Micosa]

Meillä omat tilit eikä onneksi maksella toiselle puolia takaisin.Se maksaa kellä rahaa.

 

[mamma]

Komppaan Minaa. Meillä on omat rahat, ennen maksettiin laskut puoliksi ja ruokakaupassa ostettiin noin suurinpiirtein vuorotellen. Meillä se kyllä toimi, eikä pennin päälle laskettu. Nyt perheessämme on vauva, ja minä käyn kaupassa useimmiten ja ostan vauvan vaipat, vaatteet yms. niin avattiin yhteinen tili tätä tarkoitusta varten. Sinne molemmat siirretään rahaa. Ja kuten työäidilläkin, niin meilläkin on semmoin "kotiäidin kompensaatio" eli mies laittaa enemmän ja maksaa vastikkeet, kun minä olen nyt äitiyspäivärahalla. Eikä tarvi raha-asioista riidellä, loput rahat saa kumpikin kuluttaa tai säästää miten haluaa.

Yrittäkää päästä sopuun ja varsinkin jos lapsia on tulossa, niin olisi tärkeä sopia noi jutut etukäteen.

 

[Kukkahattu]

Siinä sitten opetellaan uusia tapoja, jos toinen saa vaikka kivan, hyvinpalkatun homman ulkomailta. En ymmärrä, miten se sopu yhteisistä rahoista ja menoista sitten löytyisi. Parempi olisi harjoitella hyvissä ajoin.
Yllättävän monella kuulu kuitenkin toimivan, mutta joskus shit hits the fan: työttömyys, sairastuminen, palkkaerojen kasvu.
Minä esimerkiksi viihdyn hyvässä hotellissa, hienoissa ravintoloissa... Entäpä jos toinen tienaisi oleellisesti vähemmän? Menisikö puoliso kahden tähden hotelliin, minä Ritziin? Joisiko puoliso kivennäisvettä ja minä Taittingeria? Söisikö puoliso burgeria ja minä hanhenmaksaa? Jäisikö puoliso kotiin nököttämään, kun minulla olisi halu ja varaa maailmanympärimatkaan?

 

[Wilppu]

Yhteisten menojen tili, jonne siirretään kuukausittain sovittu summa toimii ihan oikeasti. Ei sitä kannata kauhistella jonkin periaatteen takia. Meillä tehdään just noin niin kuin Mina kirjoitti, eikä ole koskaan tarvinnut riidellä rahasta. Kumpikin voi käyttää omat rahansa omilta tileiltään niin kuin parhaaksi näkee. Ja yhteiselle tilille laitetaan sen verran rahaa, että sinne kertyy koko ajan pientä pesämunaa yllättäviä yhteisiä menoja varten.

Niinä aikoina, kun toisella on ollut huonompipalkkainen homma tai kun toinen on opiskellut tai ollut äitiys/vanhempainvapaalla, parempituloinen laittaa enemmän ja huonompituloinen vähemmän, jotta myös sille vähemmän tienaavalle on jäänyt omaa rahaa. Koska tottakai parisuhteessa joustetaan tilanteiden mukaan!

 

[Lilii lisänimetön]

Hankala juttu varmaan, jos teillä ap on eri näkemys asiasta. Mutta olitkos sinä se joka valitteli vippilainojaan tänään? eli sulla olisi muutenkin vähän hälläväliä-tapoja?

Meillä on omat tilit, ja se maksaa kumpi ehtii/haluaa/viitsii
Miehellä hiukan parempi palkka, se maksaa monet isot laskut (tv-lupa, auto ym). Mutta muuten maksetaan miten sattuu. Ei ne rahat kummankaan tililtä koskaan kuitenkaan ole loppuneet tms. Joten eihän sillä ole merkitystä ovatko yhdellä vai kahdella tilillä.

 

[vivve-ap]

en ikinä ole ottanut vippilainaa

 

[vivve]

Enkä tarkoittanut "hällä väliä", vaan sellaista että vuorotellen ostetaan ja molemmat hyötyy, eli ei silleen kuten nyt että miehelle sopii että minä maksan, eikä ole tyrkyttämässä osuuttaan mutta jos itse mies maksaa niin pyytää laittamaan oman osuuteni tilille. Eli sitä tasapuolisuutta haen tässä, että ei mulle ole väliä kumpi maksaa, kunhan joku maksaa, mutta kuitenkin säilyttäen se reiluus ja tasapuolisuus. Ymmärsiköhän kukaan...

 

[Nalkuttava Talonmies]

Jäisikö puoliso kotiin nököttämään, kun minulla olisi halu ja varaa maailmanympärimatkaan?

Tuota, eikös joka tapauksessa pidä perheessä olla yhteinen mielipide asiasta oli sitten rahat yhteiset tai ei.

Meillä asia tulkitaan näin. "jos haluat jotain niin kovasti, niin sinä maksat sen kokonaan itse". Siis olettaen, että toinen ei halua investoida siihen... Mitähän tapahtuu, jos rahat ovat täysin yhteiset - toinen menee ja ostaa ja sitten ilta kuluu tapellessa raha-asioista?

 

[minäpäs]

Täysin yhteiset rahat voi toimia silloin, jos on samanlaiset kulutustottumukset. Jos ei ole, niin helposti toisella on koko ajan sellainen olo, että nyt se tuhlaa mun rahoja kun minä tässä vaan säästän.

Nimenomaan näin. Meillä yhteiseloa takana reilu 6 vuotta ja rahat on koko ajan olleet yhteiset, ainoastaan 1 tilikin on jonne palkat ja kaikki tulee - ja menee Toistaiseksi ei oo ollut ongelmia ja tämä sopii meille ja on mielestäni takuulla helpointa, muttei varmaan toimi sillon jos näkemykset rahankäytöstä on kovin erilaiset.

Yhdessä vaiheessa oltiin molemmat muutaman kuukauden työttömiä ja pariin kuukauteen ei saatu mitään mistään kun kelan päätökset kesti ja kesti ja sillon oikeastaan on ainut kerta kun on meinannut tulla riitaa. Minä olisin halunnut edes kerran kesässä litran mansikkaa, miehen mielestä piti mieluummin ostaa leipää... Ollessani kotiäitinä on ollut itsestään selvää, että minä teen tavallaan työtä kotona ja mies käy kodin ulkopuolella töissä. Kokeiltiin jonkun aikaa toisinkin päin ja oli ihan avartavaa!

Mutta sitä en VOI ymmärtää, että parin kaverin on ollut "pakko" mennä töihin siksi, ettei hoitorahasta pysty maksamaan puolikastaan asuntolainasta. No ei tietenkään pysty, eihän sillä saa juuri mitään!!!??? Molempien perheet olis tulleet mainiosti toimeen miehen palkalla, mutta sehän ei periaatteesta käynyt päinsä, miehelle ainakaan. Mielestäni lasten saanti ja hoito on yhteinen projekti, johon molemmat osallistuu, kumpikin tavallaan. Hyväksyn kaikkien valinnat olla kotona tai mennä töihin, mutta tollainen syy on mielestäni älyttömän huono!

 

[vieras]

ei kai tuo nyt ole mies eikä mikään joka vahtii omia rahojaan eikä halua elättää perhettään. Yök.

 

[minäpäs]

Niin ja vielä se hyvä puoli yhteisissä rahoissa on, että tulee kyllä harkittua tarkemmin mitä ostaa kun tietää että pitää tavalla tai toisella perustella toiselle Kertaakaan ei silti oo kunnon riitaa saatu aikaiseksi. Jos oon epävarma isoista ostoksista, varmistan ensin miehen mielipiteen ja samoin hän minun. Ja molempien pitää kyllä joustaa tarvittaessa. Monesti sanotaan toisillemme, ettei riemusta kiljuta mutta jos asia on kerran tärkeä niin toinen voi käyttää siihen sitten rahoja. Sen jälkeen ei saa sitten näyttää nyrpeää nenää, vaan pitää tarkottaa mitä sanoo. Ai niin, kerran asetuin poikkiteloin kun mies olis halunnut uudet aluvanteet autoon ja hädin tuski selvittiin sen kuun muista laskuista.. Eikä muuten ole aluvanteita näkynyt

 

[vi3railij4]

Meillä riitaa aiheutti poikaystävän jatkuva lainaaminen eli juuri nuo vipit. Itselläni oli aikamoinen asenneongelma sitä vastaan, mutta lopulta päätin lopettaa nalkuttamisen ja antaa hänen hoitaa omat raha-asiansa ja minä hoidan omani. Olen nyt ymmärtänyt paremmin tuon vippaamisen ja jos vippien takaisinmaksu hoidetaan ajoissa niin ei siitä niin kauheesti kuluja kerry.

Itse suosittelisin tosiaan molempia hoitamaan omat rahansa itse niin säästyy monilta riidoilta.