Sun turhauma johtuu siitä, että puhut eri asioista kuin aloittaja ja muut kirjoittajat.
Sinä puhut siitä, miten Suomesta voitaisiin vuosien ja vuosikymmenien kuluessa muodostaa ekologinen, omavarainen ja eettinen pienyhteisöihin perustuva yhteiskunta. Mikä juuri vaatii järjestäytyneen yhteiskunnan, internetin, tiedon vapaan liikkuvuuden ja pysyvät fasiliteetit. Järkevällä energiapoliittisella ohjauksella energiantuotanto voidaan hajaannuttaa pieniin yksiköhin, samoin ruuantuotanto, sekä täydentään kriisiajan varastot, jotka nyt on viime vuosina käytännössä laiminlyöty.
Sinun tapasi ajatella on kaunis ja järkevä.
Se ei kuitenkaan ole se, mitä aloituksessa kysyttiin.
Aloituksessa kysyttiin sitä, että selviätkö hengissä, jos Suomen yhteiskunta romahtaisia. Jos ei olisi sairaanhoitoa, ja kymmenet tuhanet ihmiset jäisivät yhtäkkiä ilman elintärkeitä lääkkeitään ja hoitoja. Jos ei olisi palo - ja pelastuslaitosta, ei poliisia eikä tavallisella ihmisellä mitään suojaa rikollisia vastaan. Jos ei olisi hätänumeroa mihin soittaa eikä kenttää millä soittaa. Ettei olisi mitään, yhtäkkiä. Se on kriisi, ei siinä tilanteessa kyetä huolehtimaan miljoonista ihmisistä, koska tämä yhteiskunta on rakentunut eri tavalla.
Se, että ihmiset toimivat yhdessä, rauhallisesti ja loogisesti, vaatii sen että homma on organisoitua ja joku sitä organisoi. Kriisissä tällaista tilannetta ei ole, se on kaaos joka nopeasti kulminoituu väkivallaksi. Pistä viisituhatta syöpäsairasta tappelemaan viimeisistä syöpälääkkeistä niin ei ne tee sitä hymistellen ja kahvia juoden ja toisiaan ymmärtäen. Pistä viisi miljoonaa ihmsitä taistelemaan viimeisestä ruuanmurusta ja öljytynnyristä niin niitä kiinnostaa vaan se oma selviäminen, koska sen vastapainona ei ole kuin kärsimystä ja kuolema, eikä kukaan koe ansainneensa sitä sen enempää kuin toinenkaan.