M
"madame"
Vieras
Minusta kuulostaa siltä että isoin ongelma on aloittajan pään sisällä. minä en pelkäisi miestäni, enkä ketään muutakaan jos joku puristais kerran kädestä,miksi pelkäisin?
aloittaja taitaa olla niinku mun ex mies, mistään ei voitu keskustella aikuisten oikeesti, mihinkään ei uskaltanut sanoo omaa mielipidettä, kun jos se sit eroaakin mun mielipiteestä,kun ei hän kestänyt että kukaan suuttuu hänelle. ei minkäänlaista kykyä käsitellä hankalia tunteita/tilanteita. lopulta kyllästyin sellaiseen ihmiseen joka ei oo aito ja joka ei suutaan uskalla avaa että kukaan ei vaan suutu. herran jestas hän ei uskaltanut edes omille vanhemmilleen sanoo mielipiteitänsä(ja ihan tavalliset vanhemmat ollut) ei sellasta jaksa katsella.
mä luulen että puhumattomuus ja seksinpuute ajaa miehen katkeraksi ja vihaiseksi! ehkä hän on masentunut.
mä luulen että aloittajalla on muutakin kuin masennus.
aloittaja taitaa olla niinku mun ex mies, mistään ei voitu keskustella aikuisten oikeesti, mihinkään ei uskaltanut sanoo omaa mielipidettä, kun jos se sit eroaakin mun mielipiteestä,kun ei hän kestänyt että kukaan suuttuu hänelle. ei minkäänlaista kykyä käsitellä hankalia tunteita/tilanteita. lopulta kyllästyin sellaiseen ihmiseen joka ei oo aito ja joka ei suutaan uskalla avaa että kukaan ei vaan suutu. herran jestas hän ei uskaltanut edes omille vanhemmilleen sanoo mielipiteitänsä(ja ihan tavalliset vanhemmat ollut) ei sellasta jaksa katsella.
mä luulen että puhumattomuus ja seksinpuute ajaa miehen katkeraksi ja vihaiseksi! ehkä hän on masentunut.
mä luulen että aloittajalla on muutakin kuin masennus.
V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="Mies";27132400]joo ja juuri siksi parisuhteen tulisi ollan anteeksi antava. Sinun suhteesi kuulostaa hyvältä suhteelta. Itse en vaan uskaltaisi missään vaiheessa antaan neuvoja eroamisesta jos en tietäisi suhteen taustoja. Jos tämä neitokainen jättäisi kumppaninsa esim sinun rohkaisemana. Olisitko valmis aidosti tukemaan häntä? Helppo on neuvoa kun ei ole penniäkään kiinni.
Mielestäni tässä maassa on ihan liikaa yksinhuoltajia ja rikkonaisia ihmissuhteita. Ihan vaan syystä että suhteessa ei saisi olla ongelmia.
Tiedoksi että en ole eläessäni kajonnut väkivaltaisesti vaimooni tai lapseeni koskaan. Vastoinkäymisiä on kyllä ollut! Taas menee täysin sen pikkiin että halutaan ymmärtää asiat ihan omalla tavallaa.
toisaalta kaksi keskenmenoa huh. Meillä yksi. Tämän tulisi rohkaista minusta Almaa jatkamaan eteenpäin. Niin me teimme. Täytä ihminen elämäsi ilolla älä pahalla. Sillä sillä se on helppo täyttää.[/QUOTE]
No itse taas katson sen niin, että Suomessa on ihan liian paljon naisia väkivaltaisessa suhteessa. Ja jos suhde on tuossa vaiheessa (ilman lapsia) molempia ahdistava siihen pisteeseen, että jo ensimmäinen mustelma on tullut, niin mitä järkeä sitä on jatkaa? Varsinkin jos puhuminen ei edes onnistu? Niin monet hankkii tuossa vaiheessa vielä lapsen ja sittenhän se vasta "iloksi" muuttuu kun huomataan, että ei ne ongelmat kadonneet mihinkään eikä se yöt valvova lapsi kyllä väsymystä/ahdistusta/masennusta helpota. Nämä näkyy sitten meille normaaleille ihmisile iltalehtien surullisina lööppeinä
Jos todellakin on niin, että aloittajan mielestä vielä toivoa olisi ja hän saisi roudattua sen miehen terapiaan (vihanhallintakurssille ehkäpä myös, jos sellaisia tässä maassa on) niin sitten voisi kokeilla suhdetta jatkaa. Mutta tuossa pisteessä oleva suhde ilman ulkopuolista apua ja ilman kommunikointia; parempi mun mielestä lopettaa ennen kuin joku vahingoittuu vakavasti.
Mielestäni tässä maassa on ihan liikaa yksinhuoltajia ja rikkonaisia ihmissuhteita. Ihan vaan syystä että suhteessa ei saisi olla ongelmia.
Tiedoksi että en ole eläessäni kajonnut väkivaltaisesti vaimooni tai lapseeni koskaan. Vastoinkäymisiä on kyllä ollut! Taas menee täysin sen pikkiin että halutaan ymmärtää asiat ihan omalla tavallaa.
toisaalta kaksi keskenmenoa huh. Meillä yksi. Tämän tulisi rohkaista minusta Almaa jatkamaan eteenpäin. Niin me teimme. Täytä ihminen elämäsi ilolla älä pahalla. Sillä sillä se on helppo täyttää.[/QUOTE]
No itse taas katson sen niin, että Suomessa on ihan liian paljon naisia väkivaltaisessa suhteessa. Ja jos suhde on tuossa vaiheessa (ilman lapsia) molempia ahdistava siihen pisteeseen, että jo ensimmäinen mustelma on tullut, niin mitä järkeä sitä on jatkaa? Varsinkin jos puhuminen ei edes onnistu? Niin monet hankkii tuossa vaiheessa vielä lapsen ja sittenhän se vasta "iloksi" muuttuu kun huomataan, että ei ne ongelmat kadonneet mihinkään eikä se yöt valvova lapsi kyllä väsymystä/ahdistusta/masennusta helpota. Nämä näkyy sitten meille normaaleille ihmisile iltalehtien surullisina lööppeinä
Jos todellakin on niin, että aloittajan mielestä vielä toivoa olisi ja hän saisi roudattua sen miehen terapiaan (vihanhallintakurssille ehkäpä myös, jos sellaisia tässä maassa on) niin sitten voisi kokeilla suhdetta jatkaa. Mutta tuossa pisteessä oleva suhde ilman ulkopuolista apua ja ilman kommunikointia; parempi mun mielestä lopettaa ennen kuin joku vahingoittuu vakavasti.
A
"alma"
Vieras
[QUOTE="Mies";27132400]joo ja juuri siksi parisuhteen tulisi ollan anteeksi antava. Sinun suhteesi kuulostaa hyvältä suhteelta. Itse en vaan uskaltaisi missään vaiheessa antaan neuvoja eroamisesta jos en tietäisi suhteen taustoja. Jos tämä neitokainen jättäisi kumppaninsa esim sinun rohkaisemana. Olisitko valmis aidosti tukemaan häntä? Helppo on neuvoa kun ei ole penniäkään kiinni.
Mielestäni tässä maassa on ihan liikaa yksinhuoltajia ja rikkonaisia ihmissuhteita. Ihan vaan syystä että suhteessa ei saisi olla ongelmia.
Tiedoksi että en ole eläessäni kajonnut väkivaltaisesti vaimooni tai lapseeni koskaan. Vastoinkäymisiä on kyllä ollut! Taas menee täysin sen pikkiin että halutaan ymmärtää asiat ihan omalla tavallaa.
toisaalta kaksi keskenmenoa huh. Meillä yksi. Tämän tulisi rohkaista minusta Almaa jatkamaan eteenpäin. Niin me teimme. Täytä ihminen elämäsi ilolla älä pahalla. Sillä sillä se on helppo täyttää.[/QUOTE]
en hyväksy henkistä enkä fyysistä väkivaltaa ja se mitä mieheni teki oli todella väärin, koska minuun sattui, mutta sanoin miehelle että jos hän vielä satuttaa minua niin sitten alan harkita eroa. en kuitenkaan halua enkä ole eroamassa miehestäni ja mies on samaa mieltä. rakastamme toisiamme ja haluamme parasta mutta näin ei voi jatkua. haluan oppia kuuntelemaan ja tukemaan miestäni kun taas mieheni voisi parantaa tapaansa puhujana. uskon keskenmenon olevan suurin ongelma kaikkeen kurjaan. aion ehdottaa miehelleni terapiaa kunhan hän tulee töistä. sitten en tiedä mitä teen jos hän kieltäytyy.
Mielestäni tässä maassa on ihan liikaa yksinhuoltajia ja rikkonaisia ihmissuhteita. Ihan vaan syystä että suhteessa ei saisi olla ongelmia.
Tiedoksi että en ole eläessäni kajonnut väkivaltaisesti vaimooni tai lapseeni koskaan. Vastoinkäymisiä on kyllä ollut! Taas menee täysin sen pikkiin että halutaan ymmärtää asiat ihan omalla tavallaa.
toisaalta kaksi keskenmenoa huh. Meillä yksi. Tämän tulisi rohkaista minusta Almaa jatkamaan eteenpäin. Niin me teimme. Täytä ihminen elämäsi ilolla älä pahalla. Sillä sillä se on helppo täyttää.[/QUOTE]
en hyväksy henkistä enkä fyysistä väkivaltaa ja se mitä mieheni teki oli todella väärin, koska minuun sattui, mutta sanoin miehelle että jos hän vielä satuttaa minua niin sitten alan harkita eroa. en kuitenkaan halua enkä ole eroamassa miehestäni ja mies on samaa mieltä. rakastamme toisiamme ja haluamme parasta mutta näin ei voi jatkua. haluan oppia kuuntelemaan ja tukemaan miestäni kun taas mieheni voisi parantaa tapaansa puhujana. uskon keskenmenon olevan suurin ongelma kaikkeen kurjaan. aion ehdottaa miehelleni terapiaa kunhan hän tulee töistä. sitten en tiedä mitä teen jos hän kieltäytyy.
M
"madame"
Vieras
mut entä jos ap:n pelko ei perustu oikeesti mihinkään? entä jos hän onkin persoonaltaan sellanen joka pakenee kaikkea? jota pelottaa kun joku korottaa vähän ääntään? vaikka todellista uhkaa ei olisikaan (tälläsiäkin ihmisiä on).
entä jos ap:lla onkin psykoottistasoinen amsennus ja todellisuus vääristynyt(eihän oo normaalia että ei saa edes syötyä, vaikka vakavaa todellsita uhkaa ei ole).
A
"alma"
Vieras
[QUOTE="madame";27132458]mut entä jos ap:n pelko ei perustu oikeesti mihinkään? entä jos hän onkin persoonaltaan sellanen joka pakenee kaikkea? jota pelottaa kun joku korottaa vähän ääntään? vaikka todellista uhkaa ei olisikaan (tälläsiäkin ihmisiä on).
entä jos ap:lla onkin psykoottistasoinen amsennus ja todellisuus vääristynyt(eihän oo normaalia että ei saa edes syötyä, vaikka vakavaa todellsita uhkaa ei ole).[/QUOTE]
en ole psykoottisesti sairas vaan pahasti masentunut anorektikko.
entä jos ap:lla onkin psykoottistasoinen amsennus ja todellisuus vääristynyt(eihän oo normaalia että ei saa edes syötyä, vaikka vakavaa todellsita uhkaa ei ole).[/QUOTE]
en ole psykoottisesti sairas vaan pahasti masentunut anorektikko.
M
"madame"
Vieras
[QUOTE="vieras";27132454]No itse taas katson sen niin, että Suomessa on ihan liian paljon naisia väkivaltaisessa suhteessa. Ja jos suhde on tuossa vaiheessa (ilman lapsia) molempia ahdistava siihen pisteeseen, että jo ensimmäinen mustelma on tullut, niin mitä järkeä sitä on jatkaa? Varsinkin jos puhuminen ei edes onnistu? Niin monet hankkii tuossa vaiheessa vielä lapsen ja sittenhän se vasta "iloksi" muuttuu kun huomataan, että ei ne ongelmat kadonneet mihinkään eikä se yöt valvova lapsi kyllä väsymystä/ahdistusta/masennusta helpota. Nämä näkyy sitten meille normaaleille ihmisile iltalehtien surullisina lööppeinä
Jos todellakin on niin, että aloittajan mielestä vielä toivoa olisi ja hän saisi roudattua sen miehen terapiaan (vihanhallintakurssille ehkäpä myös, jos sellaisia tässä maassa on) niin sitten voisi kokeilla suhdetta jatkaa. Mutta tuossa pisteessä oleva suhde ilman ulkopuolista apua ja ilman kommunikointia; parempi mun mielestä lopettaa ennen kuin joku vahingoittuu vakavasti.[/QUOTE]
Meinaatko että ap:n miehellä ei oo mitään syytä turhautua? ei seksiä=toistuva/jatkuva torjunta. ei keskustelua=lisää torjuntaa tms. kyllä sitä vikaa on aloittajassakin vähintään yhtä paljon. Tottakai mies teki väärin(mutta hän ei oo aloittajaa hakannut tms) voi olla että ap:n puhumattomuus ja haluttomuus on ajanut miehen ns.nurkkaan.
kylläpä sitä nyt oikein kovasta liioitellaan. tuskin tää tarina johtaa mihinkään lööppilehtiin.
Jos todellakin on niin, että aloittajan mielestä vielä toivoa olisi ja hän saisi roudattua sen miehen terapiaan (vihanhallintakurssille ehkäpä myös, jos sellaisia tässä maassa on) niin sitten voisi kokeilla suhdetta jatkaa. Mutta tuossa pisteessä oleva suhde ilman ulkopuolista apua ja ilman kommunikointia; parempi mun mielestä lopettaa ennen kuin joku vahingoittuu vakavasti.[/QUOTE]
Meinaatko että ap:n miehellä ei oo mitään syytä turhautua? ei seksiä=toistuva/jatkuva torjunta. ei keskustelua=lisää torjuntaa tms. kyllä sitä vikaa on aloittajassakin vähintään yhtä paljon. Tottakai mies teki väärin(mutta hän ei oo aloittajaa hakannut tms) voi olla että ap:n puhumattomuus ja haluttomuus on ajanut miehen ns.nurkkaan.
kylläpä sitä nyt oikein kovasta liioitellaan. tuskin tää tarina johtaa mihinkään lööppilehtiin.
R
rakkautta vaan
Vieras
Kuinka voit rakastaa ihmistä jota pelkäät ?!
Minulle sana rakkaus on synonyyminä asioille "hyvä olla lähekkäin", "ikävä kun ollaan erossa", "täydellinen luottamus", "lupa olla omana itsenään ilman huolta toisen hermostumisesta".
Suosittelen ihan vakavasti avun hakemista, itse olisin jo ensimmäisestä "sekokohtauksesta" ottanut opikseni ja eronnut. Rakastan itseäni sen verran paljon etten suostu olemaan kenenkään kaltoin kohdeltavana.
Minulle sana rakkaus on synonyyminä asioille "hyvä olla lähekkäin", "ikävä kun ollaan erossa", "täydellinen luottamus", "lupa olla omana itsenään ilman huolta toisen hermostumisesta".
Suosittelen ihan vakavasti avun hakemista, itse olisin jo ensimmäisestä "sekokohtauksesta" ottanut opikseni ja eronnut. Rakastan itseäni sen verran paljon etten suostu olemaan kenenkään kaltoin kohdeltavana.
M
"madame"
Vieras
[QUOTE="alma";27132481]en ole psykoottisesti sairas vaan pahasti masentunut anorektikko.[/QUOTE]
eli aika pahasti sairas kuitenkin. (sitäpaitsi masennusta on oikeesti psykoottistasoista ja nämä ihmiset ei tietenkään asiaa myönnä,koska eivät itse edes ymmärrä että todellisuus on vääristynyt).
Mut kyllähän noi sun sairaudet väkisinkin vaikuttaa myös toiseen osapuoleen. etenkin jos hän ei saa suhteesta mitään.
ja jos sä oot sellanen hissukka joka ei uskalla puhuakkaan ongelmistaan, niinku exäni, ni kyllä se on aika ärsyttävää. ite katon mielummin vaikka huutavaa miestä kuin sellaista joka sulkeutuu(se sulkeutuminen loukkaa enemmän).
ja se millaset mittasuhteet 1keskenmeno on saanut sun päässä,ni eihän se nyt kauheen normaalia ole. sä et voinut sille mitään, tiedät varmaan että keskenmeno voi tulla vaikka kromosomipoikkeavuuden vuoksi, jolloin alkio on ollut alusta asti elinkelvoton, silloin ehitys pysähtyy ja alkio poistuu=keskenmeno. no se siitä, sitä voi hetken surra ja sit yritetään uudelleen.
sitäpaitsi jos sä haluat että lapsella on hyvä olla ja että sun raskaus menee loppuun saakka, niin hyvänen aika hankkiudu eroon syömishäiriöstä ensin! sekä masennuksesta.
eli aika pahasti sairas kuitenkin. (sitäpaitsi masennusta on oikeesti psykoottistasoista ja nämä ihmiset ei tietenkään asiaa myönnä,koska eivät itse edes ymmärrä että todellisuus on vääristynyt).
Mut kyllähän noi sun sairaudet väkisinkin vaikuttaa myös toiseen osapuoleen. etenkin jos hän ei saa suhteesta mitään.
ja jos sä oot sellanen hissukka joka ei uskalla puhuakkaan ongelmistaan, niinku exäni, ni kyllä se on aika ärsyttävää. ite katon mielummin vaikka huutavaa miestä kuin sellaista joka sulkeutuu(se sulkeutuminen loukkaa enemmän).
ja se millaset mittasuhteet 1keskenmeno on saanut sun päässä,ni eihän se nyt kauheen normaalia ole. sä et voinut sille mitään, tiedät varmaan että keskenmeno voi tulla vaikka kromosomipoikkeavuuden vuoksi, jolloin alkio on ollut alusta asti elinkelvoton, silloin ehitys pysähtyy ja alkio poistuu=keskenmeno. no se siitä, sitä voi hetken surra ja sit yritetään uudelleen.
sitäpaitsi jos sä haluat että lapsella on hyvä olla ja että sun raskaus menee loppuun saakka, niin hyvänen aika hankkiudu eroon syömishäiriöstä ensin! sekä masennuksesta.
V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="madame";27132484]Meinaatko että ap:n miehellä ei oo mitään syytä turhautua? ei seksiä=toistuva/jatkuva torjunta. ei keskustelua=lisää torjuntaa tms. kyllä sitä vikaa on aloittajassakin vähintään yhtä paljon. Tottakai mies teki väärin(mutta hän ei oo aloittajaa hakannut tms) voi olla että ap:n puhumattomuus ja haluttomuus on ajanut miehen ns.nurkkaan.
kylläpä sitä nyt oikein kovasta liioitellaan. tuskin tää tarina johtaa mihinkään lööppilehtiin.[/QUOTE]
Ai että seksinpuute antaa oikeutuksen aiheuttaa toisille mustelmia? Juu, ihan varmaan.
En sano, että miehessä on pelkästään se vika, sanon vaan että jos kerran aiheuttaa toiselle ihmiselle fyysistä kipua, tulee melko varmasti tekemään sen uudestaan, varsinkin jos siitä mitään seurauksia ei ole. Ja ihan sama vaikka joku pihtaa vuoden, silloin vaikka otetaan ja EROTAAN, eikä aleta elämään siten että toinen pelkää. Juuri tuo sunkin asenne mahdollistaa ne tilanteet, jossa sekä äiti, että lapset elää kotonaan jatkuvassa pelossa. Kun eihän se ole miehen vika jne. muuta pskaa.
kylläpä sitä nyt oikein kovasta liioitellaan. tuskin tää tarina johtaa mihinkään lööppilehtiin.[/QUOTE]
Ai että seksinpuute antaa oikeutuksen aiheuttaa toisille mustelmia? Juu, ihan varmaan.
En sano, että miehessä on pelkästään se vika, sanon vaan että jos kerran aiheuttaa toiselle ihmiselle fyysistä kipua, tulee melko varmasti tekemään sen uudestaan, varsinkin jos siitä mitään seurauksia ei ole. Ja ihan sama vaikka joku pihtaa vuoden, silloin vaikka otetaan ja EROTAAN, eikä aleta elämään siten että toinen pelkää. Juuri tuo sunkin asenne mahdollistaa ne tilanteet, jossa sekä äiti, että lapset elää kotonaan jatkuvassa pelossa. Kun eihän se ole miehen vika jne. muuta pskaa.
A
"alma"
Vieras
rakastan miestäni silloin kun hän on normaali itsensä eikä pelottava ja vihainen mies, jolloin pelkään häntä. en vaan voi mennä sänkyyn miehen kanssa jos hän on vihainen. en pysty luottamaan. viime aikoina mieheni on näyttänyt hyviä puoliaan harvoin. tiedän että minussakin on vikaa kun alistun pelolle mutta haluan todella pois tästä umpikujasta.
Hmm... Kuulostaa joltain Aki Kaurismäki-leffalta. Miksi olet kotirouvana ap? Kannattaisiko alkaa hankkimaan elämään sisältöä (miehestä riippumatonta) ja myös puhua hiertävistä asioista miehen kanssa? Mä lähtisin noista. Pariterapia ois kans paikallaan.
A
"alma"
Vieras
olin töissä ennen raskautta mutta keskenmenon ja masennuksen takia jäin pois töistä. uskoisin pääseväni sinne takaisin jos haluaisin. pomoni on meille kummallekin tuttu. työ voisi piristää mutta en halua mennä töihin ennen kuin tilanne mieheni kanssa on selvitetty. en halua että erkaannumme entistä kauemmaksi toisistamme. valitettavasti tämä ei ole elokuvasta vaan tosi elämästä.