Pelottaa, itkettää, ahdistaa...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Kylkiluu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Hyvä että sait kuvattua kohtauksen, auttaa taatusti tilanteen selvittämisessä. Koitas nyt kerätä itses kasaan, jospa huomenna oltaisiin jo viisaampia sen suhteen, mikä on muna ja kana tässä tilanteessa. Ja ihan totta, lopeta itsesyyttely. Ihan kenelle tahansa voi käydä noin, tai ehkä olis riittänyt se, että lapsi olisi kompastunut omia aikojaan.

Voimia huomiseen.
 
hyvä kuulla että saitte heti toimintaa aikaiseksi, kyllä huoli on kova, mun ystävän lapsi söi kaksi vuotta lääkettä vastaavan laisiin kohtauksiin, ei ollu epilepsiaa mutta jotain vastaavaa. Hän sai hengityskatkoksia, ja joutuivat viettämään pitkiä aikoja tampereen yliopistollisella. Toivottavasti saatte jo selvyyden ja voimia tuskan ja ahdistuksen keskelle !
 
Alkuperäinen kirjoittaja m:
hyvä kuulla että saitte heti toimintaa aikaiseksi, kyllä huoli on kova, mun ystävän lapsi söi kaksi vuotta lääkettä vastaavan laisiin kohtauksiin, ei ollu epilepsiaa mutta jotain vastaavaa. Hän sai hengityskatkoksia, ja joutuivat viettämään pitkiä aikoja tampereen yliopistollisella. Toivottavasti saatte jo selvyyden ja voimia tuskan ja ahdistuksen keskelle !


ja ne kohtaukset alkoi aika samoihin aikoihin kuin teilläkin, hetki syntymän jälkeen, en muista kuukausia , mutta nopeasti, ja selvittely vei pitkän aikaa, ja lapsi söi siis lääkettä epilepsiaan , vaikka sitä ei virallisesti todettu. Joku viisas osaisi kertoa tarkemmin, tsemppiä...
 
Alkuperäinen kirjoittaja m:
hyvä kuulla että saitte heti toimintaa aikaiseksi, kyllä huoli on kova, mun ystävän lapsi söi kaksi vuotta lääkettä vastaavan laisiin kohtauksiin, ei ollu epilepsiaa mutta jotain vastaavaa. Hän sai hengityskatkoksia, ja joutuivat viettämään pitkiä aikoja tampereen yliopistollisella. Toivottavasti saatte jo selvyyden ja voimia tuskan ja ahdistuksen keskelle !

Miten tämä ystäväsi lapsi tänä päivänä voi? Loppuivatko kohtaukset ajan myötä?

 
voi että, voin vaan kuvitella kuin suuri huoli sulla on *hali* mutta älä syytä itseäsi!! paljon jaksamisia sinne teille, toivotaan et kaikki kääntyy parhain päin!!
 
ei kannata pelätä esim nukutusta jos kuvaavat päätä.se on hyvin kevyt nukutus ja ei kestä ajallisesti kauan.meillä on tyttö nukutettu pari kertaa pään kuvauksiin ja leikkauksiin useita kertoja.

mutta aika kauhea tilanne teillä,varmaan olisin paniikissa itsekkin.tuli kyllä paha mieli pienen puolesta ja myöskin sinun puolesta.
onneksi nykyään osataan ja pystytään hoitamaan ja tutkimaan hyvin tarkkaan kaikki (meillä saatu risaisesta raajasta täysin ehjä)
voimia paljon!!
 
Voi että, voin vain kuvitella huolesi!! :hug: :hug: Aina ku pienelle sattuu jotain, niin huoli ja pelko on kova..meilläki pienin tippui n.7kk iässä korkealta pöydältä ja se syyllisyys ja pelko mitä siitä seurasi, oli kamalaa, mut onneksi selvittiin säikäyksellä. Älä kuitenkaan syyllistä itseäsi, tuollasia tapahtuu varmasti jokaiselle äidille ja jokainen pieni pääsee joskus tippumaan jostain. Toivottavasti tutkimuksissa selviää syy kohtauksille ja saatte hyvän hoidon niihin :hug: voimia! :hug:
 
osaan kuvitella huolesi!meidän poika oli kans joku 10 -kuinen kun putosi rappuset alas(15askelmaa) ja pää kopsahti tietenkin lattiaan alas tullessa!Mitään hälle ei tapahtuneesta tullut,pieniä mustelmia vain päähän.alkoi heti huutamaan ja oli itkun jälkeen oma itsensä.mutta itsesyytökset oli valtavat kun tajusin mitä olis voinu tapahtua(mulla oli vahingossa jääny portti auki --oli muuten eka ja toistaiseksi viimeinen kerta kun jäi,poika nyt 1v9kk)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kylkiluu:
Alkuperäinen kirjoittaja m:
hyvä kuulla että saitte heti toimintaa aikaiseksi, kyllä huoli on kova, mun ystävän lapsi söi kaksi vuotta lääkettä vastaavan laisiin kohtauksiin, ei ollu epilepsiaa mutta jotain vastaavaa. Hän sai hengityskatkoksia, ja joutuivat viettämään pitkiä aikoja tampereen yliopistollisella. Toivottavasti saatte jo selvyyden ja voimia tuskan ja ahdistuksen keskelle !

Miten tämä ystäväsi lapsi tänä päivänä voi? Loppuivatko kohtaukset ajan myötä?


joo terve poika nyt tänä päivänä, kaikki olivat silloin huolissaan kun kohtaukset jatkuivat, hengitys vaan loppui hetkeksu, silloin seurannat alkoivat, nyt sis kaikki hyvin ja tietääkseni ei siis syö enää lääkettä, se jatkui toiseen ikävuoteen saakka .


 
Voi ap, tsemppiä täältäkin ! :hug:

Itku tuli mullakin teidän tarinaa lukiessa. :'(
Mulla on samanikäinen tyttö kun sulla ja tiedän kyllä hyvin minkälaisia ne on menemään! Ihan mahdotonta sitä on olla aina suojaamassa, niitä tärskyjä tulee kyllä aina ennemmin tai myöhemmin. :/

Onneksi Suomessa on huippu-asiantuntijat, tyttösi on varmasti parhaassa mahdollisessa hoidossa!

Koittakaahan jaksella !
 
Meilläkin lapsi sai suunnilleen saman ikäisenä epileptisiä kohtauksia. Mutta ne olivat sellaisia kouristuskohtauksia, jonka jälkeen tuli tajuttomuus. Kävimme myös lastenklinikalla ja lastenlinnassa. Neurologin vastaanotolla kävimme usein. Mitään ei koskaan löytynyt... eli syy kohtauksille jäi epäselväksi.
Lapsi söi vuoden ajan epilepsialääkkeitä eikä kohtauksia tullut enää ollenkaan. Lapsi on ollut täysin terve! Ja nyt ikää on jo 10v.

 
Paljon voimia ja älä itseäsi syytä ollenkaan! JOS on epilepsiaa, ja putoamisesta johtuva kolaus laukaisi sen näkyviin, niin se olisi tullut eteen ennemmin tai myöhemmin. Mutta muista, että senkin sairauden kanssa voi elää ihan normaalia elämää =)

Nuo on kyllä hirveitä aikoja, juosta tutkimuksissa ja se _odotus_ ja _epätieto_ on kaikkein pahinta. Pura tänne vaan, älä patoa sisällesi, niinkuin minä tein. Käsittelin asian halki mielessäni vasta vuoden kuluttua kuopuksen diagnoosista (jonka sai ollessaan 4½kk vanha) ja se oli todella raskasta.

Paljon tsemppiä ja jaksamista :hug: :hug: :hug:
 

Yhteistyössä