Pennit

[Mami]

Raha-asiat on miehen kanssa ihan p:stä. Miehellä paljon lainoja, jotka useimmat otettu ennen mua. Mulla tulot äitiyspäivärahoilla n.900.Tossa on mukana mun lapsilisät kahdesta lapsesta. Mies laskee, että mun täytyy maksaa sille 800/kk, että lainanlyhennykset hoituvat eikä tartte lisää ottaa lainaa. Mulle ei siis jää käteen paljon Peetäkään.

Joskus on kiva ostaa lapsille jotain kirjojakin ja oma puh.laskukin on. Vaatteita lapsille ostetaan yhdessä. Mies maksaa. Mulle ei koskaan jää rahaa ostaa itselle mitään.

Alkuun ajattelin, että oikeampi summa maksaa miehelle ois joku 500. Mutta siitä se on ihan liian vähän. Mullehan jäis 400 itselle. Tosin silloinhan mä voisin käydä kaupassa itsekin! Sille ei käy! Se ahdistuu ajatuksestakin.
Miehellä suuremmat tulot ja hyvä työ. On vaan sitä velkaa niin paljon.
Puolet vuokrasta ois 400, eli 500 on siis enemmän.
Mua tympii..omia laskuja on maksamatta iso kasa siksi.
Eikä ajatustakaan, että voisi kerrankin käyttää lapsilisät lapsiin ihan itse.

 

[Mymmeli]

Ja sun täytyy osallistua miehesi valkojen maksuun, joihin sulla ei ole osaa eikä arpaa?? KUMMALLISTA.

Meillä mies lyhentää autonmaksut ja lainanlyhennyksen (yhteinen asuntolaina) ja maksaa laskuja.
Minä maksan vastikkeen ja laskuja.

Olen hoitovapaalla ja lapsilisät tulee mulle, jotta edes vähäsen olis mullakin rahaa. Yhdessä ostamme ruuat ja vaatteet itselle sekä lapselle. Kohta jään äitiyslomalle ja sitten tulot taas hieman nousee. Jää itselle sitten pikkuisen enemmän.

 

[Mies kuriin]

Osallistuminen yhteisiin menohin tulojen suhteissa, ja mies hoitakkon velkansa ihan itse!

 

[Höh]

Kuulostaapa tylsältä. Koitapa vielä selittää miehellesi, että sullakin täytyisi olla omaa rahaa käytössä. Musta sun kuuluu maksaa miehellesi vain esim just vuokran osuus ja pitää loput äitiyspäivärahasta itselläsi ja käyttää ne niinkuin parhaaksi katsot. Äidit hoitaa kotona kuitenkin lapsia, ei meitä voi ihan tossun alla pitää siitä hyvästä.

Oletteko naimissa? Aviopuolisoilla (eron tullessa) omaisuus on yhteistä (ellei ole avioehtoa), mutta laina henklökohtaista velkaa, joten voisi ajatella, että naimisissa ollessasi et ole vastuussa miehesi lainoista. Mutta jos talous on yhteinen, pitänee keskustelemalla löytää sopiva ratkaisu.

Jos sinulla on/olisi opintolainaa, osallistuisiko miehesi takaisinmaksuun? Meillä ei ainakaan mies maksa minun velkojani.

 

[Ap]

Tää mun mies on niin kiltti ja niin ahdistuneen näköinen, että musta on tuntunut etten pysty jättämään häntä ""pulaan"", mutta totta..tää on vähän P:stä!

 

[outoa]

Mun mielestä on luonnollista että perheessä on ns. yhteiset rahat viimeistään kun lapsia tulee. Jonkun on oltava kotona niitä hoitamassa, eikä se ole sen vähempiarvoista työtä kuin ""oikea"" töissä käynti! TIETYSTI mies elättää mut ja lapset jos on yhdessä sovittu että minä jään kotiin, mun ura on katkolla ja työpaikkakin vaarantuu. Jos tekee tiukkaa lainojen yms. kanssa, molemmat tinkii ""turhista"" menoistaan yhtä paljon.

Toinen vaihtoehto on se että mies jää kotiin ja minä käyn töissä ja maksan viulut. Ihan sama mulle

 

[aurinko]

Elämäntilanteet ovat tietysti ihmisillä erilaisia...Kun me menimme naimisiin, vanhemmalla iällä kylläkin, kummallakaan ei ollut lapsia ennestään. Joitakin luottokorttivelkoja oli, mutta ne hoidimme pois ennen naimisiín menoa. Meillä on yhteinen tili johon molemmilla käyttöoikeus ja siihen tulevat siis myös molempien tulot. Molemmilla on lisäksi omat henk.kohtaiset tilit. Yhteiseltä tililtä maksamme kaikki menot, niin asuntolainan lyhennykset, kauppalaskut ym. laskut. Nyttemmin meillä yksi yhteinen lapsi ja olen hoitovapaalla. Olemme tehneet tarkan suunnitelman kuukaudelle, sekä menot että tulot. Jos jompi kumpi tekee yli 150 euron ostoksia niin tästä neuvotellaan ensin ennen kuin yhteiseltä tililtä rahaa käytetään. Meillä tämä toiminut ok. Mutta niin kuin totesin, ei varmasti toimiva kaikilla..

 

[Jaa]

Olettako naimisissa?

Jos ette, niin älä missään nimessä maksa ylimääräistä, mihin sinulla oikeasti ei ole varaa.

Avioliitossakaan entiset velat eivät tule puolison maksettavaksi!!!

Pidä tiukasti taloudestasi kiinni.

On tietynlaista toisen hallitsemista, kun sinä olet varaton ja mies toimii tulojesi haltijana ja päättää mitä saat ja mitä et saa rahoillasi tehdä!

Jos miehellä ei ole varaa lyhentää velkojaan, on hänellä mahdollisuus velkaneuvontaan, jossa maksuaikaa tarkistetaan ja maksusuunnitelma tehdään tulojen mukaiseksi.

Sinun tulojasi ei hänen velkasaneeraukseen tarvita.

 

[sini]

Niin kauan kuin olemme olleet yhdessä (kohta 10v.) on rahat olleet yhteisiä vaikka molemmilla on oma henk.kohtainen tili. Minä hoidan meidän perheen laskut, mutta voin sen tehdä kummalta tililtä tahansa. Yleensä seuraan molempien tiliä ja veloitan tasapuolisesti vaikka miehellä isommat tulot. Kun olin kotona äippälomalla ja tuloni olivat pienemmät, elimme enemmän miehen tilillä. Asunto- ja autolainan kuukausieriä pienensimme, jotta ei tarvinnut penniä venyttää. Älomilla ollessani minä vastasin perheen ruoka- ja vaateostoksista ja hankinnoista, mies osti itselleen vaatteet, hänellä kun on sen verran kalliimpi maku. Mielestäni jos on lapsia ja eletään yhdessä, niin eikö olisi reilua elää ""yhdestä"" pussista, kaikki mikä on minun on myös sinun? Mutta tapauksessasi miehesi pitäisi ajatella sitäkin, että hän kuitenkin tienaa enemmän kuin sinä, joten hänellä on käytettävissäänkin enemmän rahaa. Ettekö saa pienennettyä lainaeriä? Ja miksi kummassa miehesi ei anna sun hoitaa ruokaostoksia? Hämärää..

 

[Äippä 79]

En kyllä maksaisi lainoista, jotka eivät minulle kuulu. Olen myös sitä mieltä että kumpikin osallistuu yhteisen talouden menoihin tuloihin suhteutettuna. Itselleni tämä on välillä vaikeaa. Meillä yhteinen asuntolaina, itselläni opintolaina ja miehellä autolaina. Tähän asti kumpikin on huolehtinut omista lainoistaan ja omista laskuista ja muista menoista. Yhteinen laina ja laskut on maksettu puoliksi kuin myös ruokamenot. Nyt hirvittää, kun aion jäädä hoitovapaalle ja tulot tippuvat huomattavasti. En tiedä riitävätkö rahani tähän systeemiin ja minulle on TOSI vaikeaa pyytää mieheltäni rahaa. Olen sillä tavalla ylpeä, että en kykene elämään muiden ""siivellä"".

 

[elli]

Ei ole oikein... tuo teidän systeemi, ei sinne päinkään...

Meillä ei ole ollut kummallakaan entisiä velkoja. siitä saakka kun yhteen muutettiin (oltiin naimissa jo) on systeeminä ollut se, että mies maksaa vuokran, tonttilainan, sähkölaskut - hänellä on minuun verrattuna vähintään kaksinkertaiset tulot joten noidenkin jälkeen hänelle on jäänyt yhtä lailla rahaa kuin minulle.

Suuremmat hankinnat on sovittu yhdessä, siis kokoluokkaa televisio, kamera, puhelimet jne. Kaupassa olen käynyt enimmäkseen minä, mutta mies osallistuu ihan nurkumatta.

 

[Uu]

Meillä on yhteiset rahat, laskut maksetaan sen tililtä,jolla rahaa on. Molemmille tileille yritän laskujen maksun jälkeen jättää rahaa tasapuolisesti. Jos rahaa jää vähän, niin jätän itselleni vähemmän, kun en sitä niin tarvitse. Miehellä kuitenkin auton tankkausta yms., johon menee rahaa.

 

[siipiveikko]

Jännää että monet naiset ajattelee elävänsä miehen ""siivellä"" jos on kotona esim. kotihoidontuella ja mies maksaa valtaosan perheen menoista... Lapsethan on yhteisiä! Eikös se mies ole siinä ihan yhtä ""siivellä"" kun joku hoitaa hänen lapsiaan? Ja hoitaja joutuu sen aikaa olemaan pois omasta työstään. Ei ole hoitajan syy että kotihoidontuki on pienempi kuin palkka.

Eri juttu jos nainen olisi kotona ihan vaan huvin vuoksi ja lakkaisi päivät varpaankynsiään, silloin voisi musta puhua että elää miehen siivellä... ;-)

 

[sanna]

Mulla on meidän perheestä lainat. Niin asunto kuin autolainaakin ja ne mä hoidan itse äitiyspäivärahasta.
Mies maksaa aika usein yhtiövastikkeen ja suurimman osan ruokakuluista, sekä sähkön.
Noi mun lainat on hankittu kauan ennen miestä ja ei tuli mieleenkään, et sen pitäis niitä ruveta maksamaan.

 

[Uu]

Omituisia on nykyajan miehet.

Kaverilleni tuli avioero, eikä mies antanut ottaa edes pyykinpesukonetta (kaverini itse ostama) mukaansa, kun oli vaimo tullut niin kalliiksi avioliiton aikana... Heilläkin oli koko ajan omat rahat ja laskut, asuminen ja ruoka puoliksi.
Älytöntä, etenkin jos ei ole yhtä suuret tulot molemmilla.

 

[Miksi oi miksi]

Miksi teette lapsia tuollaisille kitupiikkimiehille? Kyllähän tuo rahankäyttö ja elämänarvojen arvostus on haistettavissa aika nopeasti suhteen alkuaikoina. Siinä vaiheessa, kun perheeseen syntyy lapsi, on vanhempien puhallettava ns. yhteen hiileen. Yhteinen elämä tarkoittaa yhteisiä velkoja ja myös yhteisiä tuloja. Yhdessä pitää sitten miettiä, miten niistä menoista selvitään.

Meillä on alusta asti ollut yhteiset rahat. Molemmilla on oma tili, mutta nettipankin kautta meillä molemmilla on pääsy toistemme tileihin. Pystymme siis siirtämään rahoja tililtä toiselle, jos tarve vaatii. Minulla on pankkikortti mieheni tilille. Kaikki lainanlyhennykset menevät minun tililtäni. Muut laskut maksetaan sieltä, missä rahaa on ja omalta tililtäni siirrän rahaa mieheni tilille, koska molemmilla on kortit siihen.

Suuremmista hankinnoista keskustelemme aina, mutta koskaan ei ole tarvinnut rahasta tapella. Minä myös ilmoitan miehelleni, jos seuraava viikko tai kaksi on tiukkaa aikaa eli rahavarannot ovat vähissä. Silloin on pitäydyttävä vain ruoka- ja bensaostoksissa eikä mitään kalliimpaa saa ostaa. Pidän myös tarkkaa kirjanpitoa taloutemme menoista ja tuloista monta kuukautta eteenpäin, jolloin suuretkaan laskut eivät tule yllätyksenä. Näin voimme myös tehdä isompia hankintoja ilman lainanottoa.

Tämä on toiminut hyvin myös silloin, kun olen ollut äitiyslomalla kahteen eri otteeseen. Silloin perheemme tulot ovat pienentyneet hetkeksi ja sen kanssa on vain täytynyt elää.

 

[!]

Täysin samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa!