Pettäminen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Lady Luck
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
L

Lady Luck

Vieras
Olen seurustellut 1,5 vuotta maailman ihanimman miehen kanssa ja ollaan asuttu yhdessä koko se aika kun olemme seurustelleet.Minä kuitenkin olen pettänyt häntä useamman kerran.Joistain kerroista olen jäänyt kiinni mutta mies on antanut anteeksi.Ikinä en siis ole tunnustanut mitään,mutta kun teot ovat niin selviä ettei siinä jää paljon arvailemisen varaan,esim.baari illan jälkeen en ole tullut yöksi kotiin jne..Aina kun on sovittu ja kaikki menee hyvin niin taas minä vedän mieheltäni jalat alta ja teen taas jotain tyhmää..Hän antaa silti anteeksi.Miksi hän antaa jatkuvasti anteeksi?En ole niin ihana tyttöystävä että ansaitsisin saada anteeksi.Rakastaako hän minua niin paljon ettei halua jättää minua?En usko..Itse inhoan pettämistä todella paljon ja silti teen sitä,miksi?Luulen tuon kaiken johtuvan lapsuudestani,minulla on alkoholisti isä joka ei ikinä antanut rakkautta tai ollut juuri läsnä.Hänen kanssaan keskusteltiin vain silloin kun hän oli kännissä.Isä suhdetta ei ole siis ollut.Luulenpa vain hakevani hyväksyntää näiltä miehiltä ja katson kelle kelpaa.Kun miehille ei kelpaa kuin se yksi yö,masennun ja palaan häntä koipien välissä oman miehen luokse.Tämä on mielestäni jollain tapaa sairasta ja haluaisin lopettaa.Haluaisin normaalin parisuhteen mieheni kanssa,mutta mahtaako onnistua...??seksi riippuvainen en ole,mutta haen hyväksyntää ja huomiota.Pitäisikö mennä terapeutille?Jos jollain samaa kokemusta niin olisi kiva kuulla ja pelkästään asiallisia vastauksia,tämä on ongelma.
 
Tunnistan kirjoituksestasi itseni.
Olen jo aikuinen nainen, pian viisikymppinen.Minulla on hyvä elämä mieheni kanssa, lapset jo maailmalla.

Silti minun pitää saada vieraat miehet ihastumaan itseeni , heti kun on mahdollista.
Olen kuitenkin kasvanut nuoruuteni toisenlaiseen aikaan kun sinä, joten en ole pettänyt miestäni koskaan ns.oikeasti.
Vaikka pettämistähän tuokin on mitä harrastan..flirtti ja suukotkin.
Pahinta tietenkin tämä kaksoiselämäni, minulla on pari puhelinystävää.
Tapailen heitä joskus muutenkin.

Oikeastaan sinä kyllä voisit kokeilla terapeuttia, ainakin voisit puhua juoposta isästäsi ja päästä lapsuutesi kanssa sinuiksi.
Eiköhän se itsetuntokin siitä kohene, etkä tarvitse kuin yhden miehen rakkauden.
Minulle ei mikään riitä.
 
Oletko sinä miettinyt mitä sinä saat pettämällä?
Tai oletko miettinyt mitä voit menettää?
Voisiko sinua kohdella yhtä loukkaavasti, kuin sinä kohtelet miestäsi?
Kauanko kuvittelet, että voit asua miehen kanssa tuolla tyylillä?
Sinun kaltaisesi ns. helppo nakki, yksin asuessaan olisi aika turvaton.
Joskus lapsuudesta voi hakea syitä käytökseen, mutta sinun tilanteessasi tietoinen loukkaaminen on täysin sinun vastuullasi ja lähtöisin sinun korviesi välistä, eikä isäsi.
Olet kakara.
 
Olisiko kyse samanlaisesta itsekontrollin puutteesta kuin alkoholismissa. Hetkellinen nousuhumala/ihastuminen korvaa muutoin tyhjän ihmisen tunne-elämän. Voi olla, ettei terapiakaan auta, koskapa et kykene itse ottamaan vastuuta teoistasi, vaan syytät isääsi ja tukeudut mieheesi.
 

Yhteistyössä