Voin yrittää selittää, tosin ei ole helppo ilman filosofian papereita
Itsetunto = nimenomaan se rakastatko itseäsi, pidätkö joistain asioista itsessäsi vai inhoatko.
Omanarvontunto = Se miten näet itsesi verrattuna muihin ihmisiin.
p.s. täysin omia sanoja, miten itse näen nuo asiat.
Ei se ole helppoa papereillakaan. Paitsi että nämä taitavat olla hiukan semmoisia avaria käsitteitä, joille voidaan laittaa eri teoriapohjalta eri merkitykset jotka voivat mennä ristiinkin.
Mun yritys näin mutupohjalta, täytyypä perehtyä ja palata asiaan...
itsetunto = se pohjimmainen tunne siitä, oletko rakkauden arvoinen, eli olisin jopa taipuvainen sanomaan, että hyvällä itsetunnolla varustettu ihminen voi vapaasti inhota huonoja puoliaan kokematta silti tarvetta keksiä tekosyitä oikeudelleen olla olemassa. Eli itsetunto on se, minkä ihminen saa kun perusluottamus on ollut riittävä
ai pahus, nyt mulla alkaa mennä itsetunto ja omanarvontunto ehkä sekaisin, kun rupesin miettimään mitä se jälkimmäinen sitten olisi.
Mutta siis no, kun mä masennun ja menetän uskon omiin voimiin ja unohdan että mulla on edelleen tietyt kyvyt olemassa, niin silti mä tiedän että ne on tallessa ja että mä saan ne sieltä vielä käyttöön. Ehkä silloin käy niin, että tunne omasta arvosta jonkinverran laskee sekin, mutta silti tieto siitä säilyy...
Ei pahus, nyt tää on solmussa tää lanka. Tätähän se filosofin homma on: luulee tietävänsä mitä ajattelee kunnes kirjoittaa sen johonkin. Huomenna takaisin asiaan, eikös?
Ja Kepsis, mitä tarkoitat sillä, että verrattuna muihin ihmisiin? eli onko se objektiivisuutta itsearvioinnissa suhteessa siihen, miten arvioi muita? Vaiko päinvastoin sitä, että jos muut arvioi mut alas, niin itsearvostukseni alenee myös? Kieli kun on harvoin yksiselitteinen väline...
kiitos tähänastisesta