Pieni, tylsä ja aivan liian pitkä parisuhde

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja been there, done that
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja been there:
Alkuperäinen kirjoittaja Ntt:
... ihmisellä on tosiaan taipumus hankkiutua ihmissuhteisiin, joissa voi toistaa lapsuutensa ihmissuhteitten ongelmia. Kuullostaa järjettömältä, mutta eipä ihminen mikään järkiolento olekaan.

No jos kysymyksessä ei ole järkiolento, ei silloin ole kyseessä ihminen.

Ihminen, jos kuka, on nimenomaan järkiolento. Tämä ominaisuus, kyky arvioida ja punnita tekojensa seurauksia ja olla toimimatta pelkän tunteen tai 'vaiston' varassa, erottaa meidän eläimistä.

Tuota vähän tarkennan.

Tarkoitin sitä, että moni ihmisen toiminta ei vaikuta järkevältä toisesta ihmisestä. Silti ihmisen toiminta on hänen omasta vinkkelistään järkevää. Vinkkelit voivat kyllä olla vinot, mutta se onkin ihan eri asia se.

Lapsenahan tehdään tulkintoja maailmasta, omista rooleista ja selviämisen keinoista täällä jne. Ne tulkinnat voivat palvella senhetkistä tilannetta, mutta ihminen ei kovin vähällä rupea arvioimaan tilannetta, roolejaan ja ajatusmallejaan myöhemmin uudestaan. Ei siksikään, että ne lapsuuden päätelmät häipyvät sinne pohjalle pimentoon vaikuttamaan, ei niitä vähillä tunnista sieltä enää. "Luonne on varhaislapsuudessa tehtyjen päätösten summa", kuten runoilija Eija Partanen kirjoittaa (ammatiltaan mielisairaanhoitaja). Ja lapsuudessa tehdään myös huomattava määrä väärinkäsityksiä, jotka eivät koskaan korjaannu, ja ne ihmisen tulevat toimimisen palvelevat sitten sitä väärinkäsitystä. Ulkopuolinen ei näe hommassa järjen häivää, mutta siitä toimijan omasta maailmankuvasta käsin tilanne voi näyttää ihan toiselta.

Se, että ihminen hakeutuu esim. huonoihin ihmissuhteisiin, joissa tulee esim. nöyryytetyksi uudestaan tai uudestaan, tai päätyy hoitajan rooliin uudestaan ja uudestaan, palvelee sille ihmiselle jotain vanhan mallin toteutusta. Tämä on se, mitä psykologit nimittävät tunnelukoksi, tapa toistaa huonoa kuviota. En sano, että se on hyvä tai että niin pitäisi toimia, mutta sanon, että sieltä pohjalla olevasta roolimallista käsin sen ymmärtää. Vaikkapa niistä lapsuuden täysistä väärinkäsityksistä käsin. Ja voidakseen purkaa systeemiä ihmiselle on ainakin eduksi, jos myös tunnistaa sen alkuperäisen kuvion, josta toimintatapa on syntynyt.

Monestihan toimii itse asiassa järjettömästi myös omasta mielestään, mutta kas kummaa toimii silti. Se voi olla myös se tapa, mitä joku kutsuu tunteella toimimiseksi, mutta kyllä sekin siellä jossain syövereissä perustuu ajatusmalliin, joka on olevinaan järkevä. Joskus koettuun maailmaan.

Ei esim. skitsofreenikon toiminta ole järkevää ulkopuolisesta. Mutta siinä maailmassa, missä hän itse elää, joka asia palvelee jotain tarkoitusta. Itse tautikin palvelee.

Tätä tarkoitin sillä, ettei ihminen ole järkiolento vaan psykologinen olento. Ei siis järkevä 'objektiivisesti', tai usein toisen vinkkelistä, vaan siitä omasta maailmastaan käsin. Maailma voi silti olla pahasti vinksahtanut, mutta harva sen itse näkee, kun siinä on koko ajan sisällä.

"Sille, joka löytää rajansa, on mahdollista ne ylittää", kirjoittaa samainen Eija Partanen

(Kirja "Ei itseään voi selittää", ihan tutustumisen arvoinen tekele!)
 
Alkuperäinen kirjoittaja eräsperäs:
Alkuperäinen kirjoittaja Xy1:
Kun parisuhteesta loppuu tunne, niin järki ei riittä sen pelastamiseen

Omaan kommenttiini selvennystä kaipaaville. Varmasti on parisuhteita joissa pelkän tunteen ja intuition virrassa eteneminen on ok, mutta yleispätevää totuutta siitä ei ole syytä tehdä.

No joo, olisi taas pitänyt arvata, että vertauskuvat eivät täällä toimi, vaan siitä tulee itse pääasiassa: Oppiiko rakki isäntänsä kalsarikännilukujärjestyksen vaiko eikö.

*huoh*

Ja joo, jos kaikki tunteet loppuvat, on ainoa lähinnä oleva tunne välinpitämättömyys, silloin suhde on emotionaalisella tasolla loppu.
Suhde voi silti jatkua järkiperusteisena ja toimia silläkin tavoin hyvin, jos joku sellaiseen elämän kohdallaan katsoo riittävän hyväksi.

Järki on kuitenkin se, joka kantaa suhteen niiden suvantovaiheiden ylitse, jolloin intohimo, rakkaus tai mikä tähansa muu tunne on madaltunut tai toisaalta ylikorostunut; suuttumus, turhautuneisuus, kyllästyminen jne.

Sen lisäksi, yhä edelleen, järki ja tunne eivät sulje pois toisiaan, minä en ainakaan haluaisi kumppania, joka olisi vain tunteidensa vietävänä järjettömästi tai järkeilisi kaiken tunteettomasti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja justiisa noinnikkääsä:
En viitsi lainata koko Ntt:n pitkää, viimeistä kirjoitusta, mutta olen täysin samaa mieltä.

Tässäpä asiasisältöä kommentissa kerrakseen. Oletko aina ollut samaa mieltä vai aloitko juuri nyt olla samaa mieltä?

Mutta itse kommenttiin, josta 'oltiin täysin samaa mieltä': Ei siinä sinänsä mitään erityistä kiistettävää olekaan, jos on tuon 'oppisuunnan' kannattaja.

Minä olen eri mieltä ja näitäkin tutkimuksia on, ettei ihminen ole täysin automaattisesti lapsuutensa tai ylipäätään menneisyytensä vanki. Mikäli hän siis kehittyy myös psykologisesti kypsemmäksi kuin lapsi, eikä vain fyysisesti. Kaikki eivät tosin kehity.

Aikuisikään mennessä, joka ei siis ole mikään täsmällinen päivämäärä, vaan se aika jolloin aletaan elää omillaan ja otetaan vastuu omasta elämästään täysimääräisesti, on yleensä jokaisella ihmisellä jo niin paljon elämänkokemusta, että omasta historiastaan huolimatta hän pystyy tekemään vertailuja kuinka hän itse elää ja menettelee muihin verrattuna.

Silloin hän pystyy tekemään valintoja, täysin tietoisesti, ja perustuen muuhunkin kuin omaan subjektiiviseen vinkkeliinsä. Olettaen, että hän on ns. 'terveiden kirjoissa', kaikkihan eivät ole, eikä heiltä silloin odotetakaan samanlaista panosta kuin niiltä, jotka ovat.

Itseanalysointi on ajoittain hyväksi, mutta on olemassa ylianalysoinnin riski, varsinkin sellaisilla, jotka tietävät aiheesta vähän, muttei tarpeeksi. On myös riski keskittyä itseanalyyseissä vain tiettyihin, itseä miellyttäviin tai kiinnostaviin asioihin, jolloin kokonaiskuva voi vääristyä pahasti.

Kaiken kaikkiaan, jos aikuisen ihmisen tarve kaivaa selityksiä omalle toiminnalleen päivittäisessä arjessa ja parisuhteessa juontaa juurensa kovin syvälle lapsuuteen, on syytä analysoida asiaa ammattilaisten parissa, ei ainoastaan kyökistään käsin.

 
Minä en oikein vieläkään käsitä; eikö siis rakkaus olekaan se tärkein asia parisuhteessa. Käytännössä se tarkoittaa että rakastaa toista ihmistä juuri sellaisena kuin hän on ja käyttäytyy itse hyväksyvästi ja kunnioittavasti puolisoaan kohtaan.
Eri asia on, jos puoliso tekee tyhmyyksiä - niistä on voitava keskustella ja ne on voitava selvittää älyn tasolla - ne syyt miksi toinen on toiminut epätoivotulla tavalla.
Parisuhteessa kumpikin voi hengittää, kasvaa, olla autettava ja auttaja jne...
Jos mitään em asioista ei pysty soveltamaan / hyväksymään - niin sitten on todellakin parasta olla ihan yksin - eikä hakea itselleen marionettia ja toiveiden toteuttajaa... jne... näytteloybuudelia
 
Alkuperäinen kirjoittaja yks tavis:
Minä en oikein vieläkään käsitä; eikö siis rakkaus olekaan se tärkein asia parisuhteessa. Käytännössä se tarkoittaa että rakastaa toista ihmistä juuri sellaisena kuin hän on ja käyttäytyy itse hyväksyvästi ja kunnioittavasti puolisoaan kohtaan.

"yks tavis": Olet oikeassa. Rakkaus voittaa järjen, koska rakkaus sisältää kaiken sen, mitä järki yrittää ymmärtää ja vielä enemmän.
 
Alkuperäinen kirjoittaja been there:
Järki on kuitenkin se, joka kantaa suhteen niiden suvantovaiheiden ylitse, jolloin intohimo, rakkaus tai mikä tähansa muu tunne on madaltunut tai toisaalta ylikorostunut; suuttumus, turhautuneisuus, kyllästyminen jne.

Eiköhän tuossa ole tosiaan kyse siitä avioliittolupauksen kohdasta, jossa kysytään "tahdotko rakastaa?" Joskus sitä tahdotko kysymystä on mietittävä ihan konkreettisesti rakkauden tunteen ollessa hävinnyt johonkin arjen kiireen ja väsymyksen, suuren pettymyksen, vihan tai surun keskelle. Silloin se tahto rakastaa ja olla yhdessä punnitaan.

Avioliitto on sopimus yhdessä olosta myötä -ja vastamäessä. Vastamäki on juuri silloin, kun se rakkaus on kiinni molempien tai toisen tahdosta olla yhdessä vaikeuksista huolimatta ja vaikka se rakkaus ei juuri sillä hetkellä niin räiskyisikään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja eräsperäs:
Eiköhän tuossa ole tosiaan kyse siitä avioliittolupauksen kohdasta, jossa kysytään "tahdotko rakastaa?" Joskus sitä tahdotko kysymystä on mietittävä ihan konkreettisesti rakkauden tunteen ollessa hävinnyt johonkin arjen kiireen ja väsymyksen, suuren pettymyksen, vihan tai surun keskelle. Silloin se tahto rakastaa ja olla yhdessä punnitaan.

Ehkä se on näin, ne jotka virallistavat suhteensa, miettivät tätä kysymystä jo etukäteen, mutta viimeistään silloin kun siihen on vastattava tahtooko vai ei.

Alkuperäinen kirjoittaja eräsperäs:
...rakkaus on kiinni molempien tai toisen tahdosta olla yhdessä...

Kyllä. Tunne seuraa tekoa.

Ja tästäkin on monta tutkimusta tehty; pahantuulinen piristyy vaikka vetää ensialkuun vain tekohymyn naamalleen, pian se kuitenkin muuttuu aidoksi.
Samaan perustuvat jotkin onnistuneet järjestetyt liitot, ensialkuun rakkaus ei räisky, mutta molempien tahto tulla toimeen ja toimia yhteiseksi hyväksi nostaa positiiviset tunteet pintaan, myös rakkauden.

Vanhempien rakkaus lastaan kohtaan toimii myös näin: Lapsen parhaasta pidetään huolta (naisilla myös jo raskausaikana alkaa huolenpito lapsen parhaasta) ja hoivaaminen nostattaa tunteen; minä rakastan tätä pientä ihmistä.


 
Alkuperäinen kirjoittaja been there:
Alkuperäinen kirjoittaja eräsperäs:
Eiköhän tuossa ole tosiaan kyse siitä avioliittolupauksen kohdasta, jossa kysytään "tahdotko rakastaa?" Joskus sitä tahdotko kysymystä on mietittävä ihan konkreettisesti rakkauden tunteen ollessa hävinnyt johonkin arjen kiireen ja väsymyksen, suuren pettymyksen, vihan tai surun keskelle. Silloin se tahto rakastaa ja olla yhdessä punnitaan.

Ehkä se on näin, ne jotka virallistavat suhteensa, miettivät tätä kysymystä jo etukäteen, mutta viimeistään silloin kun siihen on vastattava tahtooko vai ei.

Alkuperäinen kirjoittaja eräsperäs:
...rakkaus on kiinni molempien tai toisen tahdosta olla yhdessä...

Kyllä. Tunne seuraa tekoa.

Ja, jos tahdon lopettaa rakastamasta narkkislastani, päätän vain tahtoa niin ja NAKS?
 
Alkuperäinen kirjoittaja been there:
Vanhempien rakkaus lastaan kohtaan toimii myös näin: Lapsen parhaasta pidetään huolta (naisilla myös jo raskausaikana alkaa huolenpito lapsen parhaasta) ja hoivaaminen nostattaa tunteen; minä rakastan tätä pientä ihmistä.

Käsittääkseni tuota käytetään ihan pariterapiassakin. Eli pienten rakkauden tekojen tekeminen saa puolisot taas lähentymään toisiaan kohden pikkuhiljaa.

Edellytyksenä että on tahtoa ottaa nämä askeleet.

Ensin on tahdottava parannusta epätyydyttävältä tuntuvaan suhteeseen, sitten on tehtävä päätös tehdä asialle konkreettisesti jotain, esim mennä pariterapiaan. Sen jälkeen on toteutettava tämä kiteytynyt tahto vaikkapa ajan varaamisen muodossa. Sitten täytyy suoriutua sinne terapiaan ja sitten on vielä tahdottava noudattaa terapeutin ohjeita käytönnössä.

Kaikkein viimeiseksi tulisi myös löytää jostain järkeä tajua milloin näistä toimenpiteistä ei ole saavutettavissa mitään hyötyä vaikka tahtoa riittäisikin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja rusinalautanen:
Mietin vaa että onko vakikirjoittajilla, eräsperäs ja been there.... lapsia? Rakkaus ei kuulkaa ole tahdosta kiinni se on kyllä ihan syvällä sydämestä.

Söin jo päivällä rusinani loppuun. Joten en ole nimimerkki rusinalautanen. Nyt ulkona sataa kaatamalla.
Luin IS:n nettilehdesta Herlin jutun. Poika sanoo isänsä olleen sika. Kyllä alkoholisti osaa olla ikävä.
Mutta sairaus runtelee luonnetta.

Ellien lukunurkkapalstalla on kuukauden kirjana Uupunut. Tuttua tarinaa. Mutta en enää lue terapiakirjallisuutta.

Kyllähän meitä kilteydestä kipeitä ellejä saa ravistella ja arvostella. Huomasin taas tänään itsessäni
kiltteyden piirteitä.

On ihanaa, että nuoret aikuiset ovat tervepäisiä ja asioita tiedostavia ihmisiä. Herlinin poika
on siitä hyvä esimerkki. Arvostan suorapuheisuutta.

Sinkun elämää ja parisuhdepalstat eivät ole vahvinta osaamisaluettani. Mutta ellit 50+ palstalla on niin hiljaista. Tulkaa pitämään seuraa 50+ palstalle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja rusinalautanen:
Mietin vaa että onko vakikirjoittajilla, eräsperäs ja been there.... lapsia? Rakkaus ei kuulkaa ole tahdosta kiinni se on kyllä ihan syvällä sydämestä.

Kuinka uskalsit sanoa niin, juuri on pitkään todisteltu, että järkeilemällä rakkauskin kukoistaa. Oikeasti asia on niin, että rakkaus on pelottavaa, koska se joko on tai ei ole. Jos et pysty hallitsemaan jotakin, niin se muuttuu vaikeaksi asiaksi.

 
Alkuperäinen kirjoittaja eräsperäs:
Käsittääkseni tuota käytetään ihan pariterapiassakin. Eli pienten rakkauden tekojen tekeminen saa puolisot taas lähentymään toisiaan kohden pikkuhiljaa.

Juuri näin. Siinä nimenomaan lähdetään ajatuksesta, että tahtoa on ja nyt etsitään polkua sen yhteisen rakkauden äärelle. Kun käyttäytyy rakastavasti, tunne seuraa tekoa.

Alkuperäinen kirjoittaja eräsperäs:
Kaikkein viimeiseksi tulisi myös löytää jostain järkeä tajua milloin näistä toimenpiteistä ei ole saavutettavissa mitään hyötyä vaikka tahtoa riittäisikin.

Vastuullinen terapeutti ei edes ota työstettäväkseen mahdotonta tehtävää, esimerkiksi sellaista paria, jonka tahtotila ei riitä terapiatyöskentelyyn. Mahdotonta on myös työskennellä, jos pelkät tunteet myllertävät, eikä järki aseta mitään rajoja käytökselle.

 
Alkuperäinen kirjoittaja rusinalautanen:
Mietin vaa että onko vakikirjoittajilla, eräsperäs ja been there.... lapsia? Rakkaus ei kuulkaa ole tahdosta kiinni se on kyllä ihan syvällä sydämestä.
Voit miettiä asiaa edelleen ihan rauhassa, mutta tähän parisuhdekeskusteluun sillä ei varsinaisesti ole mitään yhtymäkohtaa. Parisuhde on parisuhde, oli lapsia tai ei.

Minulle ei ole koskaan selvinnyt noin tarkoitan rakkauden fyysinen olinpaikka kehossa, minun rakkauteni yltää päästä varpaisiin, aivot yhtenä tärkeänä elimenä, eikä rakkauteni koskaan jumitu vain genitaalialueelle.

Alkuperäinen kirjoittaja a-täti:
Arvostan suorapuheisuutta.

Sinkun elämää ja parisuhdepalstat eivät ole vahvinta osaamisaluettani. Mutta ellit 50+ palstalla on niin hiljaista. Tulkaa pitämään seuraa 50+ palstalle.

Minä taas arvostaisin, jos hoitaisit seuranhakusi sille tarkoitetulla palstalla, etkä sotkisi sitä muiden keskustelujen lomaan. Näin voisit löytää sellaista kirjoittelu- tai muuta seuraa, jota yksityiskohtaisen tarkat päiväraporttisi ohi varsinaisen keskusteluaiheen kiinnostaisivat.
 
Alkuperäinen kirjoittaja been there:
Alkuperäinen kirjoittaja justiisa noinnikkääsä:
En viitsi lainata koko Ntt:n pitkää, viimeistä kirjoitusta, mutta olen täysin samaa mieltä.

Tässäpä asiasisältöä kommentissa kerrakseen. Oletko aina ollut samaa mieltä vai aloitko juuri nyt olla samaa mieltä?

Ei saa olla samaa mieltä

Alkuperäinen kirjoittaja been there:
Alkuperäinen kirjoittaja eräsperäs:
Käsittääkseni tuota käytetään ihan pariterapiassakin. Eli pienten rakkauden tekojen tekeminen saa puolisot taas lähentymään toisiaan kohden pikkuhiljaa.

Juuri näin. Siinä nimenomaan lähdetään ajatuksesta, että tahtoa on ja nyt etsitään polkua sen yhteisen rakkauden äärelle. Kun käyttäytyy rakastavasti, tunne seuraa tekoa.

Vain minä saan olla samaa mieltä ja eräsperäs, heh

 
Arvostaisin, jos been there done that ja eräsperäs vaihtaisivat mailosoja jossa voisivat olla keskenään samaa mieltä meitä muita kun mielipiteidenne vaihto ei kiinnosta. Rilli.
 
Alkuperäinen kirjoittaja been there:
e]

Vastuullinen terapeutti ei edes ota työstettäväkseen mahdotonta tehtävää, esimerkiksi sellaista paria, jonka tahtotila ei riitä terapiatyöskentelyyn. Mahdotonta on myös työskennellä, jos pelkät tunteet myllertävät, eikä järki aseta mitään rajoja käytökselle.

No joo. Kaipa siellä terapiassa on tarkoitus niitä tunteita tuuletellakin, tosin tiettyyn rajaan asti. Jokaisen ohikiitävän tunteen vallassa ei voi toimia sielläkään.

Kaksinpuheluluksi tosiaan menee muiden järkevien kommenttien puuttuessa. Mutta laatu vai määrä, kas siinäpä kysymys..
 
Alkuperäinen kirjoittaja säälin been there done thatia:
bdtd on kiukkuinen, koska kukaan ei tykkää hänestä.

Ai "kukaan"? Vai no kukaan? Oikeasti. Taas kerran ketju pilaantuu tuosta noon lässytyksestä ja öhrmm. ja 'nokkeluudesta'. Kuinka sä jaksat!

Paljon pointteja ketjussa. Osallistun ehkä paremmin ja enemmän huomenna, nyt ei jaksa. *työn väsynyt raataja*.

Mielestäni rakkaus on siinä ominaisuudessaan tahdon asia, että kun rakkaus ei ole niin pinnalla, niin tahto muistaa se rakkaus, joka kuitenkin on olemassa, pyörittää suhdetta.

Jos rakkautta ei alun alkaenkaan ole ollut olemassa, niin silloin pelkkä halu ja tahto rakastua ja rakastaa 'paperilla' sopivaa ihmistä ei onnistu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lillukka-:
Alkuperäinen kirjoittaja säälin been there done thatia:
bdtd on kiukkuinen, koska kukaan ei tykkää hänestä.

Ai "kukaan"? Vai no kukaan? Oikeasti. Taas kerran ketju pilaantuu tuosta noon lässytyksestä ja öhrmm. ja 'nokkeluudesta'. Kuinka sä jaksat!

Voi sentään... Jos nuo puska-Jussit ja -Justiinat eivät saa minua kiinnostumaan tykkäämisistään, niin en niistä pidä kenenkään muunkaan hermostua. Menee vain turhaan sivuun itse aiheesta ja kohta on taas kirv... moderaattorille töitä.

Alkuperäinen kirjoittaja Lillukka-:
Paljon pointteja ketjussa. Osallistun ehkä paremmin ja enemmän huomenna, nyt ei jaksa. *työn väsynyt raataja*.

Mieluiten niin, koska se on paljon mielenkiintoisempaa luettavaa ja saadaan ehkä keskusteluun taas joku uusi näkökulma.


 

Yhteistyössä