V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="mie";29023683]Tästä tulee mieleen laulu: "Olen viikonloppuisä minä vain..."
Sori, mutta eikö tuossa tosiaan tule sellainen olo, että lapset ovat vain sivuseikka (tai rasite), jotka roudataan aamulla hoitoon ja haetaan iltapäivästä, vanhemmista toinen tai molemmat harrastuksiin, lapset ties minne, sitten syödään iltapala ja lapset nukkumaan. Olette siis viikonloppuvanhempia. Tunnetteko edes omia lapsianne? Kuka ne kasvattaa? Päiväkotiko?[/QUOTE]
Ei kyllä minulle tule sellainen olo. Eikö se toinen vanhempi aina ole lasten kanssa? Ja varmasti nauttii lasten kanssa touhaamisesta niinä aikoina aivan samoin kuin joku, joka ei harrastaisi mitään.
Itselläni ei sitä paitsi ainakaan mene koko ilta harrastamiseen. Saatan mennä liikuntaharrastukseen heti töiden jälkeen ja olla kotona jo puoli kuusi. Tällöin isä on syöttänyt lapset ja lähtee omaan harrastukseensa. Ja minulle jää koko ilta aikaa olla lasten kanssa rauhassa. Ei tosiaankaan ole viikonloppuvanhempiolo, eivätkä lapset ole meille rasite, vaan suuri ilo elämässä. Mutta pienellä arjen organisoinnilla ehtii muutakin, kuin olla vain lasten kanssa.
Täytyy tosin myöntää, että kun kutona on ollut alle 2-vuotias, niin minäkin olen karsinut myös liikunnan määrää. Meillä kun pienet ovat olleet hyvin kiinni minussa, eikä isä ole täysin korvannut läsnäoloani.
Sori, mutta eikö tuossa tosiaan tule sellainen olo, että lapset ovat vain sivuseikka (tai rasite), jotka roudataan aamulla hoitoon ja haetaan iltapäivästä, vanhemmista toinen tai molemmat harrastuksiin, lapset ties minne, sitten syödään iltapala ja lapset nukkumaan. Olette siis viikonloppuvanhempia. Tunnetteko edes omia lapsianne? Kuka ne kasvattaa? Päiväkotiko?[/QUOTE]
Ei kyllä minulle tule sellainen olo. Eikö se toinen vanhempi aina ole lasten kanssa? Ja varmasti nauttii lasten kanssa touhaamisesta niinä aikoina aivan samoin kuin joku, joka ei harrastaisi mitään.
Itselläni ei sitä paitsi ainakaan mene koko ilta harrastamiseen. Saatan mennä liikuntaharrastukseen heti töiden jälkeen ja olla kotona jo puoli kuusi. Tällöin isä on syöttänyt lapset ja lähtee omaan harrastukseensa. Ja minulle jää koko ilta aikaa olla lasten kanssa rauhassa. Ei tosiaankaan ole viikonloppuvanhempiolo, eivätkä lapset ole meille rasite, vaan suuri ilo elämässä. Mutta pienellä arjen organisoinnilla ehtii muutakin, kuin olla vain lasten kanssa.
Täytyy tosin myöntää, että kun kutona on ollut alle 2-vuotias, niin minäkin olen karsinut myös liikunnan määrää. Meillä kun pienet ovat olleet hyvin kiinni minussa, eikä isä ole täysin korvannut läsnäoloani.