Toggle sidebar

Pitääkö joku akateemisesti koulutettu ihan oikeasti duunareita alempiarvoisina?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Suzyanne
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Alkuperäinen kirjoittaja Oisku:
Riippuu ihan mitä tarkoitat kunnianhimolla. Itse en ole missään nimessä esimerkiksi tutkimusorientoitunut. Musta on aivan käsittämtöntä se kenen nimi on artikkelissa ensimmäisenä -pähkäily, vaikka tajuankin mistä siinä on kyse. Samoin mulla ei ole mitään vallanjanoa, en halua olla mikään iso kiho, joka vetelee suuria linjoja ja hallitsee miljoonien budjettia ja juoksee kokouksesta toiseen. Eli siinä mielessä olen "maksalaatikkotehtaalla" lopun ikääni. ;)
Click to expand...

Ehkä tarkoitan sellaista kunnianhimoa, joka näkyy ennemminkin itselle kuin muille. Mä nostan itse sitä rimaa jatkuvasti, vaikka muille se mun vähempikin riittäisi. Hmm. Jotain sellaista, että janoaa oppia uutta, tehdä uusia asioita, tehdä paremmin kuin ennen, ylittää itsensä... Vaikea selittää. :) Mutta mä ajattelen niin, että jokaisella pitäisi olla tavoitteita ja unelmia, joita kohti pyrkiä. Jokaisella on ne omat tavoitteet tietty. Ehkä se on jollekin katsoa illalla se BB tai laulaa Enkelin silmin karaokessa vielä vähän paremmin. En siis koe voivani arvostella kenenkään tavoitteita ja unelmia. Sen vaan sanon, etten ehkä ymmärrä kaikkia. Mutta onhan kaikilla tavoitteita ja unelmia? Se mua joskus harmittaa, jos jollain on unelma, mutta ei uskallusta tehdä mitään sen eteen. Se on kamalan surullista. (ja johan meni ot...)

No ehkä joskus olen kateellinen niille, joilla ei ole tätä vammaa. Tämä kyllä palkitsee, se on aikamoinen endorfiiniryöppy, kun haastaa itsensä tekemään jotain älyttömän haasteellista ja on lähes paniikissa siitä, onnistunko varmasti. Sitten kun onnistuu, niin jes! Pari kertaa on sitten mennyt puihinkin. Tiedän edustavani jotain ehkä sairasta ääripäätä.
 
[QUOTE="mietiskelijä";24807187]Ehkä tarkoitan sellaista kunnianhimoa, joka näkyy ennemminkin itselle kuin muille. Mä nostan itse sitä rimaa jatkuvasti, vaikka muille se mun vähempikin riittäisi. Hmm. Jotain sellaista, että janoaa oppia uutta, tehdä uusia asioita, tehdä paremmin kuin ennen, ylittää itsensä... Vaikea selittää. :) Mutta mä ajattelen niin, että jokaisella pitäisi olla tavoitteita ja unelmia, joita kohti pyrkiä. Jokaisella on ne omat tavoitteet tietty. Ehkä se on jollekin katsoa illalla se BB tai laulaa Enkelin silmin karaokessa vielä vähän paremmin. En siis koe voivani arvostella kenenkään tavoitteita ja unelmia. Sen vaan sanon, etten ehkä ymmärrä kaikkia. Mutta onhan kaikilla tavoitteita ja unelmia? Se mua joskus harmittaa, jos jollain on unelma, mutta ei uskallusta tehdä mitään sen eteen. Se on kamalan surullista. (ja johan meni ot...)

No ehkä joskus olen kateellinen niille, joilla ei ole tätä vammaa. Tämä kyllä palkitsee, se on aikamoinen endorfiiniryöppy, kun haastaa itsensä tekemään jotain älyttömän haasteellista ja on lähes paniikissa siitä, onnistunko varmasti. Sitten kun onnistuu, niin jes! Pari kertaa on sitten mennyt puihinkin. Tiedän edustavani jotain ehkä sairasta ääripäätä.[/QUOTE]

Joo ymmärrän täysin tuon kunnianhimon, vaikka duunari olenkin. Mulla se kunnianhimo ei näy siinä työssä mitä nyt päätyökseni teen, eli se ei ole mikään kutsumustyö, olen siihen vaan ajautunut, mutta olen oppinut tykkäämään siitä.

Kutsumustyöni (joka on minulle tällä hetkellä harrastus) on Suomessa vähän sellainen että sillä ei todellakaan kaikki pysty itseään elättämään, täytyy olla ammattitaidon lisäksi myös ihan mielettömästi tuuria.
 
[QUOTE="mietiskelijä";24807187]Ehkä tarkoitan sellaista kunnianhimoa, joka näkyy ennemminkin itselle kuin muille. Mä nostan itse sitä rimaa jatkuvasti, vaikka muille se mun vähempikin riittäisi. Hmm. Jotain sellaista, että janoaa oppia uutta, tehdä uusia asioita, tehdä paremmin kuin ennen, ylittää itsensä... Vaikea selittää. :) Mutta mä ajattelen niin, että jokaisella pitäisi olla tavoitteita ja unelmia, joita kohti pyrkiä. [/QUOTE]

Miksi siis ajattelet ettei duunarilla voisi olla jotain tuollaisia tavoitteita? Kuten jo aiemmin sanottu, duunarilla voi olla mikä tahansa harrastus tai muu jossa haastaa itsensä, ylittää itsensä päivittäin. Siitä vain ei todennäköisesti makseta niin paljon että sillä elättäisi itsensä ja perheensä, joten jostain on rahaakin saatava. :) Toisaalta, se hyvinkin korkealle koulutettu akateemikko saattaa olla juuri se äijä, joka istuu viinapirulaisen vietävänä kulmapubin pöydässä.

Jotenkin tämä koko keskustelu on ihan absurdi. Mulla on tuttavapiirissä kaikkia koulutustasoja edustavia ihmisiä tohtoreihin asti, eikä niistä oikeasti päällepäin juuri näe kuka on mitenkin koulutettu. Ja tuskin sinäkään huomaisit, ellet varta vasten kysyisi koulutusta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Oisku:
Miksi siis ajattelet ettei duunarilla voisi olla jotain tuollaisia tavoitteita? Kuten jo aiemmin sanottu, duunarilla voi olla mikä tahansa harrastus tai muu jossa haastaa itsensä, ylittää itsensä päivittäin. Siitä vain ei todennäköisesti makseta niin paljon että sillä elättäisi itsensä ja perheensä, joten jostain on rahaakin saatava. :) Toisaalta, se hyvinkin korkealle koulutettu akateemikko saattaa olla juuri se äijä, joka istuu viinapirulaisen vietävänä kulmapubin pöydässä.

Jotenkin tämä koko keskustelu on ihan absurdi. Mulla on tuttavapiirissä kaikkia koulutustasoja edustavia ihmisiä tohtoreihin asti, eikä niistä oikeasti päällepäin juuri näe kuka on mitenkin koulutettu. Ja tuskin sinäkään huomaisit, ellet varta vasten kysyisi koulutusta.
Click to expand...

Enhän mä sanonut, ettei duunarilla voisi olla kunnianhimoa. Sanoin myös, että
niitä tavoitteita voi olla muussakin kun työelämässä. On ihan ok, että joku tekee vaan sen perusduunin, eikä edes halua edetä urallaan tms. Tekee työtä rahan eteen, jotta saa sitten vapaa-ajalla tehdä vaikka mitä.

Myönnän, että lähti lapasesta toi mun ajatus, sitä on hankala sanallistaa. Sen sanoin, että ainakin meillä suvussa on sellaista ajatusta akateemisuudesta jonain itseisarvona, vaikka akateemisia ei nämä henkilöt itsekään ole. Tää nyt varmaan oli tähän topiciin eniten liittyvä ajatus mun viesteissä: eli kyllä joissakin ihmisissä asuu vielä se mun mielestä vanhanaikainen käsitys siitä, että akateemisuus tekisi ihmisestä jotenkin hienomman.

Toisaalta, opetusministerikin on sitä mieltä, että koulutuksen periytyvyys on huono asia ja sille pitäisi tehdä jotain. Onko se huono asia, jos paperityöläisen lapsesta tulee paperityöläinen? Tai lääkärin lapsesta lääkäri.

Äh. Mä meen nukkumaan. On ihan väsyneen horinoita, kun ei osaa itseään ilmaista. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Beep:
Miksi kaikilla edes pitäisi olla kunnianhimoa?
Click to expand...

No ei pitäis olla, mutta sitähän just sanoin, että mun on vaikea ymmärtää ihmistä, jolla ei ole tavoitteita ja haaveita. Tää on taas yksi niistä tuhansista asioista, joita on vaikea käsittää kun toiset tekee ja kokee eri tavalla. Olisi kyllä mielenkiintoista kuulla, miksi jollakin ei ole elämässä tavoitteita. Tietenkin ehkä esim. masennus voi olla sellainen tila, ettei juuri jaksa tavoitella saati yrittää saavuttaa niitä. No, jään pohtimaan.
 
[QUOTE="mietiskelijä";24807426]No ei pitäis olla, mutta sitähän just sanoin, että mun on vaikea ymmärtää ihmistä, jolla ei ole tavoitteita ja haaveita. Tää on taas yksi niistä tuhansista asioista, joita on vaikea käsittää kun toiset tekee ja kokee eri tavalla. Olisi kyllä mielenkiintoista kuulla, miksi jollakin ei ole elämässä tavoitteita. Tietenkin ehkä esim. masennus voi olla sellainen tila, ettei juuri jaksa tavoitella saati yrittää saavuttaa niitä. No, jään pohtimaan.[/QUOTE]

Mä tarkoitin sitten tolla kunnianhimolla ammatillista kunnianhimoa, ketjun aiheeseen liittyen. Mä en tajua miksi kaikilla pitäisi sellaista olla.

Voihan kunnianhimoa olla niin paljon muussakin.
 
Otsikkoon vastaten: ainakaan omassa tuttavapiirissäni ei ole sellaisia henkilöitä, jotka koulutuksen tai töiden perusteella jakavat ihmisiä erilaisiin kategorioihin. Onneksi.f
 
Alkuperäinen kirjoittaja Beep:
Mä tarkoitin sitten tolla kunnianhimolla ammatillista kunnianhimoa, ketjun aiheeseen liittyen. Mä en tajua miksi kaikilla pitäisi sellaista olla.

Voihan kunnianhimoa olla niin paljon muussakin.
Click to expand...

Niin, ja ammatillista kunnianhimoa voi olla duunarillakin. Ainakin itse pyrin tekemään työni mahdollisimman hyvin. On mahtavaa saada kiitosta työstään, vaikka se ei mitään kauhea korkealentoista olisikaan.
 
Olen kyllä törmännyt ihmisiin, jotka eivät arvosta duunareita pätkääkään... mutta kyllä siinä vaiheessa rupeevat yleensä arvostamaan kun tarvii sähkö tai putkitöitä tehdä :D (kumma homma).

Itse olen ylpeä ammatistani ja tykkään työstäni tosi paljon. Usein kuitenkin ihmiset ihmettelevät, miksen lue itseäni insinööriksi tms, kun olin niin hyvä koulussa jne- mutta yksinkertaisesti en vaan tällähetkellä halua. Itse arvostan tavallisia duunareita todella paljon, koska mikään tässä maailmassa ei toimisi ilman heitä.
 
Töissä tulee vastaan muutamia näitä itseään parempana pitäviä arkkitehtejä. He eivät suostu edes keskustelemaan kuin toisten arkkitehtien kanssa. Tämä nyt voi olla tietty ala-kohtainen juttukin.
 
Erittäin hyvä avaus.

Ja joo, olen minä ainakin törmännyt tähän ilmiöön, en kyllä itseeni kohdistuen suuntaan tai toiseen. Se mitä perustelua on muiden lomassa kuullut käytettävän joskus on se että pidempään koulutettu on esittänyt kuinka "kuka tahansa voi tehdä tuon homman". Niin se koskee kyllä aika monta pitkälle kouluttautuneen työtä myös,itselläni on jopa yksi hyvä kaveri joka tekee esimiestason töitä yhdessä etelä-suomen rakennusalan firmassa, ei ole koulutuksellista pätevyyttä, mutta on jämpti ihminen ja omaa kokemusta alalta duunarina aika monelta vuodelta. Pätkääkään heppu ei ole ylimielinen, kohtelee reilusti työntekijöitä. Periaatteessahan tuo työ vaatisi ihan kunnollisen esimieskoulutuksen ja rakennusalan korkeamman tason koulutuksen.
 
Otsikkoon vastaus: Pitää, kuten moni duunarikin pitää akateemisia alempiarvoisina.

Helposti itsekin tulee arvotettua ihmisiä tiettyjen kriteerien perusteella, kehtaan myöntää. Sellaista ensimielikuvaa luodessa siis. Koulutus on joskus yksi sellainen kriteeri, koska koulutus on minusta arvo sinänsä (akateemisuus ei).

Jonkun akateemisuus tai siis sen arvottaminen saattaa tulla esille siten, että arvostan tietyissä asioissa akateemisen - tai joissain asioissa duunarin - mielipidettä enemmän kuin toisin koulutetun.

Voikohan tuota enää hankalammin sanoa...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lilii lisänimetön;24808044:
Otsikkoon vastaus: Pitää, kuten moni duunarikin pitää akateemisia alempiarvoisina.

Helposti itsekin tulee arvotettua ihmisiä tiettyjen kriteerien perusteella, kehtaan myöntää. Sellaista ensimielikuvaa luodessa siis. Koulutus on joskus yksi sellainen kriteeri, koska koulutus on minusta arvo sinänsä (akateemisuus ei).

Jonkun akateemisuus tai siis sen arvottaminen saattaa tulla esille siten, että arvostan tietyissä asioissa akateemisen - tai joissain asioissa duunarin - mielipidettä enemmän kuin toisin koulutetun.

Voikohan tuota enää hankalammin sanoa...
Click to expand...
:Dminä saattaisin onnistua siinä.
 
Niin ja siis ihmisillä on yleensä tarve asetella toisia ihmisiä erilaisiin lokeroihin: nainen, mies, laiha, vanha, akateeminen, musta, homo, ryppyinen, kaunis, ruma, maisteri, haalari, kotiäiti, duunari, lapsi, mamu, persu, kepu, kalju, hyvä, paha, köyhä, rikas, rillipää, lukee, ei lue, leipoo, ei leivo, laskee, ei laske, hellä, kova, herkkä, pelle, pälli, pöllö. Jne.

En kiellä. Sitten niitä palasia jotkut järjestelevät myös arvoasteikolle. Silloin ollaan jotenkin vaarallisilla vesillä. Itse yritän ajatella ihmiset samanarvoisina. Vaikeaahan se joskus on.
 
  • Tykkää
Reactions: Ultramariini
No, mä olen duunari ja työskentelen päivittäin amk ihmisten kanssa.
Jakautuvat ihan selkeesti kahteen koulukuntaan. Toiset eivät pidä minun työnäni minkään arvoisena. Tuhahtelevat, naureskelevat johonkin väliin ja lyttäävät. Suurin osa (onneksi! ) ainakin edessäpäin (:D ) ovat mukavia ja arvostavat ammattiani. Minäkin arvostan heidän ammattiaan. Kunnioitan (ja ehkä pikkuisen kadehdinkin ).

Minä pidän automaattisesti hiukan yksinkertaisena ihmistä, joka korkeasta koulutuksestaan johtuen pitää duunareita jotenkin vajaaälyisinätai heikkolahjaisina. Suhtautuminen erilaisiin ammatteihin kertoo ihmisestä tavattoman paljon =).

Toisista oikein huokuu ja he puhuttelevatkin duunareita alempiarvoisesti, toiset ottavat tosi hyvin meidät duunaritkin =).
 
Mulla oli aikoinaan työkaveri, joka oli aidosti ja vahvasti sitä mieltä, että ihan kaikkien pitäisi hankkia itseleen korkeakoulututkinto, koska ilman sitä ei voi tehdä työtään erinomaisesti, oli se työ mitä tahansa. Siis kaikki siivoojat, rakennusmiehet sun muut tekivät hänen mielestään työtään vain kohtalaisesti, jos tuo maaginen korkeakoulututkinto puuttui. Hauskinta tässä oli se, että tämä kyseinen työkaveri oli itse kyllä korkeakoulussa, oli ollut jo 20 vuotta kirjoilla, muttei koskaan sieltä valmistunut, tokkopa enää valmistuukaan :-)
 
Me ollaan molemmat miehen kanssa akateemisia, mutta kunnianhimoisiako - ei todellakaan! Ollaan oltu hyvin samankaltaisia koululaisia: oppiminen oli helppoa, mutta töitä sen eteen emme tehneet pätkän vertaa. Itse olen ammatissa, josta todella pidän; mies taas haluaisi kaikkein mieluiten olla postinkantaja. Valitettavasti meillä on sen verran iso asuntolaina, että tuolle haaveelle on ollut pakko sanoa ei.

Mieheni siis haluaisi tehdä työtä, jossa ei tarvitse ajatella: hän haluaisi keskittyä perheeseen ja harrastuksiinsa ilman työn stressaavuutta ja henkistä sitovuutta. Tämän takia meidän perheessä kadehditaan duunareita ja vielä enemmän lampaankasvattajia, sillä se työ vasta sopisikin miehelleni, mikäli sillä eläisi :).
 
No ne jotka minä tunnen ei pidä.
Minä arvostan heidän osaamistaan ja he arvostavat esim mun kädentaitoja kateellisuuteen asti.Keskustelu ja kanssakäyminen on luonnollista ja lämmintä.
Palkkaeroja ei meidän perheissä ole,eli me duunarit tienataan saman verran kuin tämä tuttava perhe.
 
muistaakseni vain kerran joukkoon akateemisia (vielä tosin opiskelijoita, eli voi varmaan nuoruudenkin piikkiin laittaa) jotka ihan selkeästi pitivät "amislaisia" jotenkin tyhminä. Itse duunarina kuuntelin huvittuneena, eivät ilmeisesti kuitenkaan tajunneet minunkin olevan tyhmä kun siinä kanssani iloisesti rupattelivat :D Tiesivät kyllä minun käyneen lukion, joten olettivat varmaan minun jatkaneen yliopistoon.
Sen sijaan useammin olen kohdannut hämmästelyä siitä, miksen ole mennyt yliopistoon kun kerran lukupäätä olisi riittänyt? - No kenties siksi, ettei mikään akateeminen ammatti kiinnostanut...?
Noista olen hieman hämmentynyt. Eikö tärkeämpää ole se, että ihminen pääsee tekemään mieluisaa työtä jossa viihtyy? Vai onko se vaan niin käsittämätöntä, että duunarikin voi osata keskustella politiikasta tai filosofiasta, vaikkei ole istunut kuutta vuotta yliopistolla?

Mutta kaiken kaikkiaan en ole kokenut, etteikö minua arvostettaisi oman alani ammattilaisena. Ihan mukavaa kohtelua olen saanut niin työssä kuin siviilissäkin.
 
Anoppi ja appiukko pitävät kouluttautuneita jotenkin outoina ja työtä vieroksuvina. Heidän mielestään ammattikoulutkin on turhia ja merkonomit turhan tärkeitä. Tulevat parhaiten toimeen kaltaistensa "tavallisten" kouluttamattomien ahkerien ihmisten kanssa, mitä arvostavat. Appi kyllä tienaakin moninkertaisesti moniin korkeakoulutettuihin verrattuna. Lukevat kyllä kirjoja ja appi puhuu politiikastakin.
Kai meitä on joka lähtöön.
 
Jotkut pitää. Osa avoimesti, osalla on asenteet piilossa.

Esim. omat vanhempani joilla molemmilla akat. tutkinto halveksivat duunareita. Itse halusin mennä lukion sijasta ammattikouluun (VIHASIN opiskelua jo tuolloin), ei tullut kuuloonkaan koska amiksesta valmistuu "siivoojia ja huoria". Minut siis pakotettiin menemään lukioon josta juuri ja juuri selviydyin enkä luonnollisesti pääse mihinkään jatko-opiskelemaan paskoilla papereilla. Sen sijaan että olisin nyt suht mielekästä koulutusta vastaavaa työtä tekevä duunari olen lähes kolmikymppinen osa-aikapaskaduunari jolla ei edelleenkään ole muuta kuin koulutusta kuin lukio. Kiitos korkeakoulutettujen vanhempien :)
Olen heille häpeäksi ja ylpeä siitä :))))
 
Jotkut tekniikan alan korkeakoulutetut taas halveksivat toisia huuhaa-alojen korkeakoulutettuja. Kaiken maailman humanisteja, taiteijoita ja kauppakorkean käyneitä yms.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa