Auttaakaa mua. Tuntuu, että tulen hulluksi. Meillä on noin yksi vuotias lapsi. Mies ei tee mitään kotitöitä eikä edes ulkotöitä, siis esim. ruohon leikkuu tms. Hoitaa lasta kyllä joskus iltaisin, että pääsen harrastuksiin. Siis muutaman tunnin. Muuten käytännössä kaikki kodin hoito on mun vastuulla. Ja lapsi.
Lisäksi mies juo aika paljon alkoholia. Ollaan tosi paljon näistä puhuttu, tai yksinpuhelua se on ollut, kun mies ei suostu puhumaan.
Olen joutnut lähtemään pari kertaa pois kotoa lapsen kanssa, kun mies ei ole suostunut tuomaan maitoa tai antamaan mulle autoa käyttöön, että saisin hankittua ruokaa lapselle.
Lopulta mies suostui pariterapiaan. Mentiin sinne, mutta seuraava on vasta kuukauden päästä ja musta tuntuu, että mä räjähdän tähän. Kun olen tyhmä, vanha , mäkättäjä tms. jos yritän keskustella näistä asioista. Ja pitäisi vielä odottaa se kuukausi seuraavaan terapiaan. Ja taas tänään riidan pääteeksi mies meni päiväkännit ottamaan jonnekin. Eikä suostunut auttamaan mua kotitöissä taaskaan.
Siis odotanko mä vielä ton kuukauden ja ties kuin paljon vai lähdenkö? Mä en osaa päättää. Oon kai jumissa jotenkin. Kun terapiakin alkoi. Tuntuu,et pitäisi odottaa, mut en kestä katsoa koko ukkoa enää yhtään.
Täs ei ollu vielä kaikki ees. Oon aivan poikki henkisesti. En jaksa kaikkea kirjoittaa. Pahinta on ehkä manipulointi puhumattomuudella. Ja en saa käyttää autoa tms. jos alan liian hankalaksi. Siis vuoden olen yrittänyt jo kestää.
Lisäksi mies juo aika paljon alkoholia. Ollaan tosi paljon näistä puhuttu, tai yksinpuhelua se on ollut, kun mies ei suostu puhumaan.
Olen joutnut lähtemään pari kertaa pois kotoa lapsen kanssa, kun mies ei ole suostunut tuomaan maitoa tai antamaan mulle autoa käyttöön, että saisin hankittua ruokaa lapselle.
Lopulta mies suostui pariterapiaan. Mentiin sinne, mutta seuraava on vasta kuukauden päästä ja musta tuntuu, että mä räjähdän tähän. Kun olen tyhmä, vanha , mäkättäjä tms. jos yritän keskustella näistä asioista. Ja pitäisi vielä odottaa se kuukausi seuraavaan terapiaan. Ja taas tänään riidan pääteeksi mies meni päiväkännit ottamaan jonnekin. Eikä suostunut auttamaan mua kotitöissä taaskaan.
Siis odotanko mä vielä ton kuukauden ja ties kuin paljon vai lähdenkö? Mä en osaa päättää. Oon kai jumissa jotenkin. Kun terapiakin alkoi. Tuntuu,et pitäisi odottaa, mut en kestä katsoa koko ukkoa enää yhtään.
Täs ei ollu vielä kaikki ees. Oon aivan poikki henkisesti. En jaksa kaikkea kirjoittaa. Pahinta on ehkä manipulointi puhumattomuudella. Ja en saa käyttää autoa tms. jos alan liian hankalaksi. Siis vuoden olen yrittänyt jo kestää.