Kirjoittelen tänne nyt asiasta jota olen vatvonut mielessäni kauan. Olen täällä kirjoitellut joskus vuosia siten, kun muksu oli pieni, nyt takana ns. ruuhkavuosia (rakentamista, töitä, sairaslomaa jne.) ja just tänäaamuna muistui mieleen tämä ihana foorumi.
No niin..taustaa: olen 42v nainen, meillä avoliitossa 1 lapsi joka on nyt 5 vuotias. Aikaan on mahtunut kaikenlaista, mies on kulkenut paljon omissa harrastuksissaan lapsen ollessa pienempi, nyt viimeisen ½ vuoden aikana hän on viettänyt enemmän aikaa pojan kanssa. No, pakosta, sillä aloitin vuorotyöt vuoden vaihteessa. Hän ei tietnkään muista aiempia menoja, elää tässä ja nyt hetkessä. Teen pätkätöitä hoitoalalla, hyvin epäsäännöllistä ja epävarmaa. Yrittäjä olen olut myös ja olen osa-aikainen edelleenkin..stressipisteitä hyvin juu
Mutta otsikon aiheeseen: meillä kahdella ei ole ollut seksielämää 4 vuoteen. Aivan oikein, viimeksi 4 vuotta sitten mieheni suostui seksiin kanssani. Ja joo, en ole kovinkaan ruma enkä lihavakaan, ihan normaali, tavallinen nainen. Seksi väheni jo raskausaikana (ei halunnut, kun vauva kuulema oli läsnä ) ja synnytyksen jälkeen on ollut n. 4 tai 5 rakastelukertaa..nyt 4 vuoteen ei siis ensimmäistäkään.. käytännössä 6 vuotta ilman seksiä. Mies ei halua puhua tilanteesta, valvoo yksin iltaisin yömyöhään, katsoo telkkaria. Ettei tarvitsisi tulla kanssani nukkumaan, ilmeisesti... joskus olen pojan nukahdettua jäänyt kaveriksi leffaa katsomaan, tällöin mies pakenee sitten nukkumaan. Nykyisin minä luen kirjaa yksin makkarissa, mies valvoo toisessa päässä taloa.
Alussa syyt haluttomuuteen olivat väsymystä ja kipuja milloin missäkin ja ties mitä. Nyt en ole pariin vuoteen jaksanut puhua asiasta enkä yrittää tehdä aloitetta. Olen tullut ilkeäksi, nimitän liittoa asuntovelkaosakeyhtiöksi ja ilkeilen muutenkin. Itsestä tuntuu, että olen lähes aina vihainen. Eroa olen miettinyt ainakin pari vuotta, mutta viime vuoden jouduin sairaslomalle koko vuodeksi tapaturman vuoksi..ei silloin voi mitään eroa ottaa, tulot nolalssa yrittäjällä eikä tulevaisuudesta tietoa. Ajatukset kiertävät samaa kehää.
Poitsu tietysti palvoo isäänsä, onhan hän oikea miesten mies. Iso, lihaksikas, hauska (?), metsästää, kalastaa, pelaa jääkiekkoa..osaa kaiken ja hyvin. Sekin jo mietityttää, että onko minulla oikeus repia poika irti isästä omien halujeni ja pystyyn kuolemisen vuoksi? Olen jo harkinnut viime viikkoina, että lähden yksin ja poika saa jäädä isälle..en olisi ikinä uskonut mieleeni tulevan sellaista ajatusta. Lapsi on minulle kaikki kaikessa.
Aikalisiä on otettu, viimeksi viime syksynä..sovittiin että uuteen vuoteen katsotaan. Vuoden vaihteessa kysyin, että mitä hän nyt ajattelee.. "Ai mistä?" oli vastaus. Elämme kuin sisko ja veli, emme enää edes paljoa riitele. Ja jos riidellään, minä olen sitten kiittämätön kusipää. Oli sanonut pojalle tällä viikolla, että äiti ei ole mihinkään tyytyväinen vaikka hän tekee mitä vain. Poika sitten kertoi minulle, sanoi että äidin pitää kiittää isiä. Kysyin, että mistä hän semmoista päättelee..no kun isi on sanonut. Voi ei..sotkee ymmärtämättömyyksissään lasta mukaan aikuisten juttuihin. Tämä sai alkunsa siitä, että en saanut äitienpäiväkorttia..poitsu luulee että äiteienpäivänä juhlitaan mummoja. Sanoin sitten pahoittaneeni mieleni asiasta..olisi voinut hankkia yhdessä pojan kanssa sen kortin, mielestäni. Isänpäivät on muistettu pojan kanssa aina yhdessä ja ne ovat lapselle tärkeitä päiviä.
Olen miettinyt ihan käytännön asioitakin..vuorotyö, 5 vee lapsi, koira ja yksinhuoltaja...mitenköhän sitä pärjäisi?! Mummoja ja ukkeja ei ole käytettävissä, tai tukiverkkoa ylipäänsäkään.
Tästä tuli pitkä sepustus..jos jaksoit lukea tänne saakka, kiitos siitä. Kuulen mielelläni kommentteja aj ajatuksia joita tämä herätti. Turhaa on neuvoa, että ottakaa aikaa kahden kesken,se ei ole mahdollista eikä kumpikaan sitä varmaan enää halua edes. Ja pettänytkään en ole..ainakaan vielä. Eikä se ole ratkaisu, vaikka seksin puute onkin joskus ihan fyysistä kipua. :'(
Aurinkoista kevättä kaikille... :flower:
No niin..taustaa: olen 42v nainen, meillä avoliitossa 1 lapsi joka on nyt 5 vuotias. Aikaan on mahtunut kaikenlaista, mies on kulkenut paljon omissa harrastuksissaan lapsen ollessa pienempi, nyt viimeisen ½ vuoden aikana hän on viettänyt enemmän aikaa pojan kanssa. No, pakosta, sillä aloitin vuorotyöt vuoden vaihteessa. Hän ei tietnkään muista aiempia menoja, elää tässä ja nyt hetkessä. Teen pätkätöitä hoitoalalla, hyvin epäsäännöllistä ja epävarmaa. Yrittäjä olen olut myös ja olen osa-aikainen edelleenkin..stressipisteitä hyvin juu
Mutta otsikon aiheeseen: meillä kahdella ei ole ollut seksielämää 4 vuoteen. Aivan oikein, viimeksi 4 vuotta sitten mieheni suostui seksiin kanssani. Ja joo, en ole kovinkaan ruma enkä lihavakaan, ihan normaali, tavallinen nainen. Seksi väheni jo raskausaikana (ei halunnut, kun vauva kuulema oli läsnä ) ja synnytyksen jälkeen on ollut n. 4 tai 5 rakastelukertaa..nyt 4 vuoteen ei siis ensimmäistäkään.. käytännössä 6 vuotta ilman seksiä. Mies ei halua puhua tilanteesta, valvoo yksin iltaisin yömyöhään, katsoo telkkaria. Ettei tarvitsisi tulla kanssani nukkumaan, ilmeisesti... joskus olen pojan nukahdettua jäänyt kaveriksi leffaa katsomaan, tällöin mies pakenee sitten nukkumaan. Nykyisin minä luen kirjaa yksin makkarissa, mies valvoo toisessa päässä taloa.
Alussa syyt haluttomuuteen olivat väsymystä ja kipuja milloin missäkin ja ties mitä. Nyt en ole pariin vuoteen jaksanut puhua asiasta enkä yrittää tehdä aloitetta. Olen tullut ilkeäksi, nimitän liittoa asuntovelkaosakeyhtiöksi ja ilkeilen muutenkin. Itsestä tuntuu, että olen lähes aina vihainen. Eroa olen miettinyt ainakin pari vuotta, mutta viime vuoden jouduin sairaslomalle koko vuodeksi tapaturman vuoksi..ei silloin voi mitään eroa ottaa, tulot nolalssa yrittäjällä eikä tulevaisuudesta tietoa. Ajatukset kiertävät samaa kehää.
Poitsu tietysti palvoo isäänsä, onhan hän oikea miesten mies. Iso, lihaksikas, hauska (?), metsästää, kalastaa, pelaa jääkiekkoa..osaa kaiken ja hyvin. Sekin jo mietityttää, että onko minulla oikeus repia poika irti isästä omien halujeni ja pystyyn kuolemisen vuoksi? Olen jo harkinnut viime viikkoina, että lähden yksin ja poika saa jäädä isälle..en olisi ikinä uskonut mieleeni tulevan sellaista ajatusta. Lapsi on minulle kaikki kaikessa.
Aikalisiä on otettu, viimeksi viime syksynä..sovittiin että uuteen vuoteen katsotaan. Vuoden vaihteessa kysyin, että mitä hän nyt ajattelee.. "Ai mistä?" oli vastaus. Elämme kuin sisko ja veli, emme enää edes paljoa riitele. Ja jos riidellään, minä olen sitten kiittämätön kusipää. Oli sanonut pojalle tällä viikolla, että äiti ei ole mihinkään tyytyväinen vaikka hän tekee mitä vain. Poika sitten kertoi minulle, sanoi että äidin pitää kiittää isiä. Kysyin, että mistä hän semmoista päättelee..no kun isi on sanonut. Voi ei..sotkee ymmärtämättömyyksissään lasta mukaan aikuisten juttuihin. Tämä sai alkunsa siitä, että en saanut äitienpäiväkorttia..poitsu luulee että äiteienpäivänä juhlitaan mummoja. Sanoin sitten pahoittaneeni mieleni asiasta..olisi voinut hankkia yhdessä pojan kanssa sen kortin, mielestäni. Isänpäivät on muistettu pojan kanssa aina yhdessä ja ne ovat lapselle tärkeitä päiviä.
Olen miettinyt ihan käytännön asioitakin..vuorotyö, 5 vee lapsi, koira ja yksinhuoltaja...mitenköhän sitä pärjäisi?! Mummoja ja ukkeja ei ole käytettävissä, tai tukiverkkoa ylipäänsäkään.
Tästä tuli pitkä sepustus..jos jaksoit lukea tänne saakka, kiitos siitä. Kuulen mielelläni kommentteja aj ajatuksia joita tämä herätti. Turhaa on neuvoa, että ottakaa aikaa kahden kesken,se ei ole mahdollista eikä kumpikaan sitä varmaan enää halua edes. Ja pettänytkään en ole..ainakaan vielä. Eikä se ole ratkaisu, vaikka seksin puute onkin joskus ihan fyysistä kipua. :'(
Aurinkoista kevättä kaikille... :flower:
