H
"harmis"
Vieras
hyvä juttu puolisosi kanssa?
Minulla on muutamien vuosien välein tullut ajatuksia, että onko tämä meidän juttu sittenkään ihan jees?
Vaikka mihis tästä nyt voi lähteä, asuntolainaa niin paljon maksamati, että jos tästä lähtisin, niin saattaisin olla oman osuuteni suhteen ns. velkavankeudessa useita vuosia.
Toinen seikka olisi sitten lapsemme. Saattaisi tenava haluta jäädä mieluiten isänsä kanssa asumaan. Eihän se tietysti itsestä kivalta tuntuisi, mutta lapsella olisi oikeus mielipiteisiinsä. Ja minusta toisaalta olisi ihan ok tavata lasta esim; joka vkl. Sen sijaan kyllä taatusti tuollaisesta ratkaisusta kuulisin ns. pahoja puheita.
Miehessä ainostaan tökkii ja nyppii se, että hän haluaa aina olla oikeassa + aina on sanomassa yhdestä sun toisesta asiasta, se ärsyttää - hermostuttaa - suututtaa ja harmittaa minua. Tosin se on hänessä hyvää, että hän ei juo viinaa eikä tupakoi.
Ja kuitenkin mietin sitten sitäkin, että tässäkö sitten olla hamaan vanhuuteen asti? Toisaalta sitten on paljon hyviäkin hetkiä ja päiviä. On tämä ihmiselo hankalaa.... Olisi kai sittenkin pitänyt nuorempana katsoa ja harkita asioita pikkaisen paremmin, kyllä sen kieltämäti nyt huomaan. Toisaalta pidän hirmuisesti miehestäni ja toisaalta hän aika ajoin ottaa päähän pahasti.
Tuntuu, että yksinään nämä sisähommat (tiskit, pyykit, siivous) pyöritän ja toinen ei tee mitään. Ulkotyötkin mitkä hänen pitäisi tehdä, ovat vain jääneet tekemäti ja pihalla on keskeneräisen näköistä.
En tiedä mitä tässä tehdä? Kun toisaalta ei tästä voi minnekään lähteä.
Minulla on muutamien vuosien välein tullut ajatuksia, että onko tämä meidän juttu sittenkään ihan jees?
Vaikka mihis tästä nyt voi lähteä, asuntolainaa niin paljon maksamati, että jos tästä lähtisin, niin saattaisin olla oman osuuteni suhteen ns. velkavankeudessa useita vuosia.
Toinen seikka olisi sitten lapsemme. Saattaisi tenava haluta jäädä mieluiten isänsä kanssa asumaan. Eihän se tietysti itsestä kivalta tuntuisi, mutta lapsella olisi oikeus mielipiteisiinsä. Ja minusta toisaalta olisi ihan ok tavata lasta esim; joka vkl. Sen sijaan kyllä taatusti tuollaisesta ratkaisusta kuulisin ns. pahoja puheita.
Miehessä ainostaan tökkii ja nyppii se, että hän haluaa aina olla oikeassa + aina on sanomassa yhdestä sun toisesta asiasta, se ärsyttää - hermostuttaa - suututtaa ja harmittaa minua. Tosin se on hänessä hyvää, että hän ei juo viinaa eikä tupakoi.
Ja kuitenkin mietin sitten sitäkin, että tässäkö sitten olla hamaan vanhuuteen asti? Toisaalta sitten on paljon hyviäkin hetkiä ja päiviä. On tämä ihmiselo hankalaa.... Olisi kai sittenkin pitänyt nuorempana katsoa ja harkita asioita pikkaisen paremmin, kyllä sen kieltämäti nyt huomaan. Toisaalta pidän hirmuisesti miehestäni ja toisaalta hän aika ajoin ottaa päähän pahasti.
Tuntuu, että yksinään nämä sisähommat (tiskit, pyykit, siivous) pyöritän ja toinen ei tee mitään. Ulkotyötkin mitkä hänen pitäisi tehdä, ovat vain jääneet tekemäti ja pihalla on keskeneräisen näköistä.
En tiedä mitä tässä tehdä? Kun toisaalta ei tästä voi minnekään lähteä.
