Miehen pitäisi tietää mitä haluaa..
Ilman muuta lapsi menee sun edelle, mutta lapsen äidin ei pitäisi mennä sun edelle millään lailla - aikuinen ihminen on kyllä kykenevä hoitamaan itsensä ja lapsensa kotiin.
Noista rajoista sun pitää puhua miehes kanssa, ja sitten voitte asettaa niitä rajoja teille. Toki loistavaa on, jos miehelläs ja hänen ex-eukollaan olis samanlainen näkemys lapsenkasvatukseen ja rajoihin.
Mutta vanhemmiten lapsi ymmärtää että äitin ja isin luona on omat sääntönsä.l
Itse oon paininu aikoinaan samojen asioiden kanssa, ja tiedän sen että musta ei tule miehen lapselle yhtä tärkeää mitä lapsen oma äiti on, mutta ei se ole tarkoituskaan. Mä olen pojan äitipuoli. Isän vaimo, jonka kanssa voi touhuta kaikkea, ja siihen voi luottaa.
Ei se ole multa millään lailla pois, että miehellä on lapsi toisen naisen kanssa. Pikemminkin äitiviikkoina meillä on kahdenkeskistä aikaa. Ja se, että nykyään harmittaa kun viikko vaihtuu ja poika lähtee äidilleen
Toisaalta ymmärrän kyllä pointtis - kyllä mullekin tulee välillä tosi surkea fiilis kun mulla ei ole lopultakaan juuri päätäntävaltaa pojan asioista. Että asiat aina pitää pyörittää miehen sekä hänen exänsä kautta.
Mutta kuten parisuhde, on myös lapsenkasvatus täynnä kompromisseja, mikäli haluat kasvattaa lasta toisen ihmisen kanssa.
Näissä asioissa saa kärpäsestä härkäsen jo ihan siitä lähtien että laitetaanko ensin kengät jalkaan vai takki päälle - trust me
Kuten jo sanottiin, lapsella on uhma-ikä. Sillon mikään ei kelpaa ja varsinainen virhe on se, että itse noustaan pöydästä ja mennään syömään karkkia toisen nenän eteen. Minkä takia aikuinen ihminen ei voi edes yrittää tehdä uhma-ikäisen oloa vähän helpommaksi, eikä lähde turhaan provosoimaan pientä ihmistä?
Olisit voinu syödä karkkia vaikka kun lapsi on nukkumassa.
Ennenkuin sä olet valmis hyväksymään lapsen niin ei kannata haaveilla sen kasvattamisesta.
