J
jests
Vieras
[QUOTE="voi elämä";28434803]Et kai oikeasti luule "tykittäväsi" ketään henkisesti turpaan? Onko sinulle tuttu käsite: ampua itseään jalkaan? Sitä tuo sinun tykkeilysi on.[/QUOTE]Peesi 
Ä
äiti 37v
Vieras
Exä ei voi määrätä nyxänsä uusia naisia. Mutta tietänee lapsensa rytmit parhaiten. Joskus voi olla tilanne, jossa äidin vain tarvii saada lapsi hoitoon päikkäriajalla. Joskus taas jos äiti on valvonut öitä lapsen kanssa hän tietää, ettei rytmiä kannnata sotkea ja lapsen herättäminen sotkee seuraavatkin yöt jne.
Edelleen mulla särähtää korvaan tuo "HOITOON". Isän koti ei pitäisi olla mikään hoitopaikka, vaan myös koti lapselle. Suosittelen lämpimästi sitä lastenvalvojalla käyntiä isälle ja lapsen äidille. Selvät tapaamisjärjestelyt helpottavat kaikkia. Tosin ihanteellisissa tapauksissa niistäkin joustetaan, mutta ihannetapaukseen taitaa nyt olla pitkä matka.
Edelleen mulla särähtää korvaan tuo "HOITOON". Isän koti ei pitäisi olla mikään hoitopaikka, vaan myös koti lapselle. Suosittelen lämpimästi sitä lastenvalvojalla käyntiä isälle ja lapsen äidille. Selvät tapaamisjärjestelyt helpottavat kaikkia. Tosin ihanteellisissa tapauksissa niistäkin joustetaan, mutta ihannetapaukseen taitaa nyt olla pitkä matka.
J
jests
Vieras
Lapsellinen käytökseksi ei paranna ainakaan tätä kuvaa!Todella aikuisiahan ne nämä on jotka haukkuivat minut sairasmieliseksi ja nauroivat mulle ja sanoivat että musta saa myötähäpeän.
Mutta lopetampa itse tämän räyhäämisen kanssa sitten tähän, niin musta saa aikuisemman kuvan.
T
tiinali94
Vieras
Joo, ymmärrän tietty.
Mun mieltäni helpottaa jo se, että oon ymmärtäny ettei minun omat metodit riitä enää itseni käsittelyyn. Oon ymmärtäny myös sen että lapsi ei oo syypää tähän, se ei ole tähän maailmaan halunnut. Mies on myöntänyt lapsen olleen vahinko, joka exän oli sit ihan ihan ihan pakko saada, vaikka suhde kiikkui muutenkin vaakalaudalla valehtelun ja pettämisten takia. Synnytyksen jälkeen vauvan hoiti pääasiassa poikaystäväni. Heräili yöt, vaihtoi vaipat ja touhusi vauvan kanssa ja nainen syötti vauvan. En sitten tiedä onko tämä OIKEASTI totuus vai kärjistetty versio. Eukon touhuja katseltuani saattaisin jopa uskoa tuon. Nyt äiti on alkanut kantaa jopa vastuuta omalla tavallaan.
Yksinhuoltajuutta isälle ei annettu, eikä hän sitä edes tietääkseni halunnut, vaan yhteishuoltajuuden. Isovanhemmat ovat erittäin suuri osa pienen arkea.
Lastensuojelu on myös yhteistyössä kasvatuksen kanssa. Tapaamisia usein heidän kanssaan tms. Tämän tiedän koska lapsen mummo on kertonut nämä asiat minulle, tai ne oli tarkoitettu oikeastaan poikaystävälleni mutta olinhan minäkin vieressä.
Mun mieltäni helpottaa jo se, että oon ymmärtäny ettei minun omat metodit riitä enää itseni käsittelyyn. Oon ymmärtäny myös sen että lapsi ei oo syypää tähän, se ei ole tähän maailmaan halunnut. Mies on myöntänyt lapsen olleen vahinko, joka exän oli sit ihan ihan ihan pakko saada, vaikka suhde kiikkui muutenkin vaakalaudalla valehtelun ja pettämisten takia. Synnytyksen jälkeen vauvan hoiti pääasiassa poikaystäväni. Heräili yöt, vaihtoi vaipat ja touhusi vauvan kanssa ja nainen syötti vauvan. En sitten tiedä onko tämä OIKEASTI totuus vai kärjistetty versio. Eukon touhuja katseltuani saattaisin jopa uskoa tuon. Nyt äiti on alkanut kantaa jopa vastuuta omalla tavallaan.
Yksinhuoltajuutta isälle ei annettu, eikä hän sitä edes tietääkseni halunnut, vaan yhteishuoltajuuden. Isovanhemmat ovat erittäin suuri osa pienen arkea.
Lastensuojelu on myös yhteistyössä kasvatuksen kanssa. Tapaamisia usein heidän kanssaan tms. Tämän tiedän koska lapsen mummo on kertonut nämä asiat minulle, tai ne oli tarkoitettu oikeastaan poikaystävälleni mutta olinhan minäkin vieressä.
T
Trelainen
Vieras
A
"aloittaja"
Vieras
Onko tää oleellinen tieto? Mä en haluais paljastua sen takia, että joku tuntee jonkun joka tuntee minut ja se on sit helvetinmoinen haloo. Fakta on se, että joku joka tällä palstalla seikkailee voi olla jopa yks mun parhaimmista ystävistä, joille oon jonkun verran vuodattanut ahdistustani ja siitä nousee sit järjetön rumba. Jota mä en nyt haluais, se ei edistä mun lapseen suhtautumista mitenkään. Se edistää, että saan apua ja opin tuntemaan itseni.
Ä
äiti ja äitipuoli
Vieras
[QUOTE="vieras";28433986]Lisään nimimerkki "hmm":n puolesta: Normaaleilla vanhemmilla lapsi tulee aina ennen puolisoa.[/QUOTE]
Normaali ihminen ei pakota toista tekemään valintaa.
Normaali ihminen ei pakota toista tekemään valintaa.
V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="aloittaja";28434977]Onko tää oleellinen tieto? Mä en haluais paljastua sen takia, että joku tuntee jonkun joka tuntee minut ja se on sit helvetinmoinen haloo. Fakta on se, että joku joka tällä palstalla seikkailee voi olla jopa yks mun parhaimmista ystävistä, joille oon jonkun verran vuodattanut ahdistustani ja siitä nousee sit järjetön rumba. Jota mä en nyt haluais, se ei edistä mun lapseen suhtautumista mitenkään. Se edistää, että saan apua ja opin tuntemaan itseni.[/QUOTE]
Olet kyllä kertonut jo tarpeeksi, että sinut tunnistaa, jos tuttu sattuu lukemaan. Mutta toivotaan, ettei satu lukemaan.
Olet kyllä kertonut jo tarpeeksi, että sinut tunnistaa, jos tuttu sattuu lukemaan. Mutta toivotaan, ettei satu lukemaan.
T
tiinali94
Vieras
[QUOTE="vieras";28434994]Olet kyllä kertonut jo tarpeeksi, että sinut tunnistaa, jos tuttu sattuu lukemaan. Mutta toivotaan, ettei satu lukemaan.[/QUOTE]
Toivotaan että ei. Onneks Tampere on sentään sen verran iso paikka, et voi olla muillaki näitä ongelmia... Nää tunteet oon kyllä saanu peitettyä kaikilta joten kuten, paitsi läheisimmältä ystävältäni.
Pelottaa se huominen aika, mutta muuta keinoa ei ole.
Toivotaan että ei. Onneks Tampere on sentään sen verran iso paikka, et voi olla muillaki näitä ongelmia... Nää tunteet oon kyllä saanu peitettyä kaikilta joten kuten, paitsi läheisimmältä ystävältäni.
Pelottaa se huominen aika, mutta muuta keinoa ei ole.
Ä
äiti 37v
Vieras
Minusta on todella hienoa että ajattelet näitä asioita ja teet tilanteelle jotain! Ajatuksethan eivät ole vaarallisia ennen kuin muuttuvat teoiksi. Eli jos pystyt käytökselläsi tukemaan lapselle turvallista, rakastavaa arkea ja tukemaan isyyttä olet jo pitkällä!
Puolustelematta exää huomautan kuitenkin, että esikoisen synytymä muuttaa kaiken elämässä. Se miten paljon, on suurimalle osalle ihmisistä yllätys vaikka sitä osaakin odottaa. Itselleni se rakkauden määrä oli yllätys, vaikka minua on rakastettu ehdoitta omassa lapseuudessani. Mutta myös oman ajan menetys, lapsen sitovuus, arjen rankkuus jne. Synnytyksen jälkeinen masennus on suhteellisen yleistä, etenkin jos elämässä ei asiat ole kohdillaan. Naisella on aina oikeus omaan kehoonsa. Jos seksiä on päätetty harrastaa yhdessä niin vastuukin kannetaan yhdessä. Mikään ehkäisykään ei ole 100%. Vaikka itse inhosin "äitikortin" käyttöä keskustelussa silloin kun minulla ei ollut lapsia, käytän sitä kuitenkin nyt. Kun et ole äiti niin, et voi ymmärtää äitiyden tuomia tunteita.
Jollen olisi varma lapsen isän asettavan kaikessa toiminnassaan lapsen parhaan etusijalle, ajatuskin siitä, että lapseni viettäisi aikaa minulle täysin vieraan naisen kanssa, jota en ole itse valinnut hänen elämäänsä olisi sietämätön. Jos äiti aikojen kuluessa huomaa sinun arvostavan hänen äitiyttää etkä ole viemässä hänen rooliaan (Mihin et pysty vaikka haluaisitkin. Äiti on aina äiti. Adoptoidutkin tuntuvat haluavan yhteyden bioäitiin), hänen suhautumisesi sinuun muuttunee ajan kanssa. Ja jos ei, niin miehesi ja ympärillä olevat ihmiset huomaavat kummalla teistä viiraa pahemmin.
Lastensuojelun mukanaolo on todella hieno juttu! Tukitoimista voi olla paljon apua! Sinuna jättäisin exästä murehtimisen sikseen. Et voi muuttaa hänen käytöstään, vain omaasi. Voit keskittyä lapseen ja hänen hyvinvointiinsa. Sekä tietenkin omaan hyvinvointiisi. Oletko aivan varma, että tämä mies on se oikea? Sinulla olisi vuosia aikaa viettää huoletonta elämää!
Puolustelematta exää huomautan kuitenkin, että esikoisen synytymä muuttaa kaiken elämässä. Se miten paljon, on suurimalle osalle ihmisistä yllätys vaikka sitä osaakin odottaa. Itselleni se rakkauden määrä oli yllätys, vaikka minua on rakastettu ehdoitta omassa lapseuudessani. Mutta myös oman ajan menetys, lapsen sitovuus, arjen rankkuus jne. Synnytyksen jälkeinen masennus on suhteellisen yleistä, etenkin jos elämässä ei asiat ole kohdillaan. Naisella on aina oikeus omaan kehoonsa. Jos seksiä on päätetty harrastaa yhdessä niin vastuukin kannetaan yhdessä. Mikään ehkäisykään ei ole 100%. Vaikka itse inhosin "äitikortin" käyttöä keskustelussa silloin kun minulla ei ollut lapsia, käytän sitä kuitenkin nyt. Kun et ole äiti niin, et voi ymmärtää äitiyden tuomia tunteita.
Jollen olisi varma lapsen isän asettavan kaikessa toiminnassaan lapsen parhaan etusijalle, ajatuskin siitä, että lapseni viettäisi aikaa minulle täysin vieraan naisen kanssa, jota en ole itse valinnut hänen elämäänsä olisi sietämätön. Jos äiti aikojen kuluessa huomaa sinun arvostavan hänen äitiyttää etkä ole viemässä hänen rooliaan (Mihin et pysty vaikka haluaisitkin. Äiti on aina äiti. Adoptoidutkin tuntuvat haluavan yhteyden bioäitiin), hänen suhautumisesi sinuun muuttunee ajan kanssa. Ja jos ei, niin miehesi ja ympärillä olevat ihmiset huomaavat kummalla teistä viiraa pahemmin.
Lastensuojelun mukanaolo on todella hieno juttu! Tukitoimista voi olla paljon apua! Sinuna jättäisin exästä murehtimisen sikseen. Et voi muuttaa hänen käytöstään, vain omaasi. Voit keskittyä lapseen ja hänen hyvinvointiinsa. Sekä tietenkin omaan hyvinvointiisi. Oletko aivan varma, että tämä mies on se oikea? Sinulla olisi vuosia aikaa viettää huoletonta elämää!
V
"vieras"
Vieras
V
"vieras"
Vieras
V
"vieras"
Vieras
M
Momosmdi
Vieras
Tää on kyllä viihdyttävä ketju, Nenni on totisesti tykittänyt kaikkia turpaan täällä 
Kivat wt-fibat tuli jostain... Vai tulikohan ne kaikesta tästä?
Aloittajalle paljon tsemppiä, itsevarmuutta tarvitset! Mustasukkaisuus on täysin turha mielenmyrkyttäjä josta kannattaa parhaansa mukaan koittaa päästä eroon.
Kivat wt-fibat tuli jostain... Vai tulikohan ne kaikesta tästä?Aloittajalle paljon tsemppiä, itsevarmuutta tarvitset! Mustasukkaisuus on täysin turha mielenmyrkyttäjä josta kannattaa parhaansa mukaan koittaa päästä eroon.
V
"vieras"
Vieras
Tää on kyllä viihdyttävä ketju, Nenni on totisesti tykittänyt kaikkia turpaan täällä
Aloittajalle paljon tsemppiä, itsevarmuutta tarvitset! Mustasukkaisuus on täysin turha mielenmyrkyttäjä josta kannattaa parhaansa mukaan koittaa päästä eroon.
Joku teinipelle luulee tykittäneensä..
O
olet joutunut
Vieras
tilanteeseen mikä on liian suuri noin nuorelle lapselle, koska lapsi olet vieläkin. Neuvoisin että anna tuon suhteen olla ja jatka elämääsi. Olet liian nuori äitipuoleksi, nauti ja mene vielä kun voit!
V
"Vieras"
Vieras
Lähipiirissä tapaus jossa "aikuinen" yli 30-v nainen niin mustasukkainen miehensä aikaisemman avioliiton lapsista ettei antanut isän heitä tavata. Ja tyhmä isä alistui...
R
rhtaj
Vieras
Tässä ketjussa on paskan seassa ollut paljon helmiäkin, joten itse sanon vaan nää asiat:
-Sun ei tarvitse eikä kannata olla exän kanssa MISSÄÄN tekemisissä. Jollei se ole välttämätöntä, estä hänen puhelunsa ja poista itse hänen numeronsa puhelimestasi. Mikäli kommunikaatio välillänne on pelkkää panettelua, ei sitä tarvitse olla, lapsen vanhemmat voivat kommunikoida keskenään. Toki hätätilanteiden varalta on hyvä, että exän puhelinnumero on jossain saatavilla, mutta muuten. Älä mene mukaan hakemaan lasta, älä provosoi tai provosoidu. Tilanteen rauhoittuminen voi viedä vuosia, siihen asti suosittelen täyttä radiohiljaisuutta.
-Lapsen kanssa ei tarvitse puuhailla mitään erityistä. Toki tunteidesi käsittelemisen kannalta yhteinen aika voi olla hyödyllistä, mutta noin yleensä normaali arki ja rutiinit riittävät. Ottakaa lapsi mukaan tavalliseen elämään, kuten siivoamiseen, kaupassa käymiseen, ruuanlaittoon, pötköttelyyn, -se riittää. Tietysti extrakiva on extrakivaa, mutta sinun ei tarvitse keksiä joka kerralle jotain erityistä puuhaa.
-Sun ei tarvitse eikä kannata olla exän kanssa MISSÄÄN tekemisissä. Jollei se ole välttämätöntä, estä hänen puhelunsa ja poista itse hänen numeronsa puhelimestasi. Mikäli kommunikaatio välillänne on pelkkää panettelua, ei sitä tarvitse olla, lapsen vanhemmat voivat kommunikoida keskenään. Toki hätätilanteiden varalta on hyvä, että exän puhelinnumero on jossain saatavilla, mutta muuten. Älä mene mukaan hakemaan lasta, älä provosoi tai provosoidu. Tilanteen rauhoittuminen voi viedä vuosia, siihen asti suosittelen täyttä radiohiljaisuutta.
-Lapsen kanssa ei tarvitse puuhailla mitään erityistä. Toki tunteidesi käsittelemisen kannalta yhteinen aika voi olla hyödyllistä, mutta noin yleensä normaali arki ja rutiinit riittävät. Ottakaa lapsi mukaan tavalliseen elämään, kuten siivoamiseen, kaupassa käymiseen, ruuanlaittoon, pötköttelyyn, -se riittää. Tietysti extrakiva on extrakivaa, mutta sinun ei tarvitse keksiä joka kerralle jotain erityistä puuhaa.
T
tiinali94
Vieras
Tuntuu etten riitä lapselle jos en koko ajan ole se "kiva äitipuoli", ja riittämättömyyden tunteesta alkaa mulla se paha olo ja ahdistus.
Osaamattomuus on mulla aivan uskomatonta, mä en todellakaan tiedä miten vaippa vaihdetaan (kyllä, 3-vuotiaalla pidetään edelleen vaippoja mikä on ilmeisesti outoa? Myös tuttipullolla ja nokkamukilla juotetaan "vauvalle" maitoa, toki osaa juoda lasistakin mutta jos haluaa pullon hän saa pullon) enkä miten lasten kanssa kuuluisi olla, mikä on "oikein"?
Tuo normaali arki kuulostaa hyvältä. Ajattelin, että käväisen ostamassa palapelin meille, koska pidän itsekin kokoamisista eikä meillä ole lapselle mitään leluja kotona.
Minkäkokoiset palat on 3-vuotiaalle hyvät? 10 palaa?
Osaamattomuus on mulla aivan uskomatonta, mä en todellakaan tiedä miten vaippa vaihdetaan (kyllä, 3-vuotiaalla pidetään edelleen vaippoja mikä on ilmeisesti outoa? Myös tuttipullolla ja nokkamukilla juotetaan "vauvalle" maitoa, toki osaa juoda lasistakin mutta jos haluaa pullon hän saa pullon) enkä miten lasten kanssa kuuluisi olla, mikä on "oikein"?
Tuo normaali arki kuulostaa hyvältä. Ajattelin, että käväisen ostamassa palapelin meille, koska pidän itsekin kokoamisista eikä meillä ole lapselle mitään leluja kotona.
Minkäkokoiset palat on 3-vuotiaalle hyvät? 10 palaa?
V
"vieras"
Vieras
Voi että, kuulostat nyt oikein mukavalta ja siltä tosiaan, että tahdot asioitten sujuvan
en muista, kuinka paljon paloja yleensä kolmivuotiaita kiinnostavissa palapeleissä on, mutta varmaan niissä pakkauksissa on suositukset. Hyvä tuosta tulee!
V
"vieras"
Vieras
Kaupasta saat apua minkälaiset lelut, palapelit ja kirjat ovat minkäikäiselle lapselle sopivia. Olisihan se kiva, että lapsella olisi jotain leluja teidän luona.
Siitä leikkimisestä ja lapsen kanssa olemisesta ei oikeasti kannata stressata. Tiedän, että se on helpommin sanottu kuin tehty. Minullakaan ei ole kokemusta lapsista ja alussa ystävien lapset hermostuttivat kun en oikein tiennyt miten heidän kanssaan tulee olla. Sun ei tarvitse olla järjestämässä lapselle mitään ihmeellisiä leikkejä, anna hänelle leluja tai vaikka pahvilaatikko ja hän viihdyttää itse itseään. Jos ja kun hän hakee sinua mukaan leikkeihin niin menet vain mukaan. Jos mun ystävän lapsi tulee kirjan kanssa mun syliin niin mä luen sille sitä kirjaa, mutta en mä sille ala erikseen ehdottelemaan, että luetaan kirjaa. Jos se tuo mulla leikkiautojansa niin ihailen niitä ja ajelen niillä menemään.
Mies nyt varmaan osaa sen vaipan vaihtaa? Pyydä häntä opettamaan sinua. Se mustasukkaisuuskin voi vähetä kun saat osallistua enemmän lapsen hoitoon.
A
"aapee"
Vieras
Lukeekohan tätä enää kukaan?
just tulin sieltä psykiatrilta, ja hän tuumi että ei riitä yks tai kaks aikaa näihin mun ongelmien purkuun.
En edes ehtinyt mennä siihen lapsiasiaan kunnolla, kun vuodatin lapsuuttani niin paljon hälle ja hän kuunteli, tuki ja neuvoi. On nyt jo niin kevyt olo että voisin nousta lentoon. Tosin en tiedä mitä nää traumojen purkamiset ja läpikäymiset tekee mulle lähiaikoina - ahdistunko taas uudelleen kun kaikki palaa mieleen niin elävänä.
Psyka arveli että mulla on tosiaan niin paha hylkäämisenpelko lapsuudesta, että yritän purkaa sitä lapsen kautta naiseen ja osittain jopa lapseen. Mustasukkaisuus johtuu samasta asiasta, hylkäämisenpelosta. pelkään lapsen tulevan tiellemme ja mieheni hylkäävän minut näin. Mielisairas tai en, en tiedä.
Mä koen terapiasta olevan apua. Poikaystävältä oon asian salannut, enkä aio kertoakaan. Psykiatri sanoi, että olisi parempi kertoa hänelle. En koe olevani siihen valmis nyt enkä ehkä ikinä.
just tulin sieltä psykiatrilta, ja hän tuumi että ei riitä yks tai kaks aikaa näihin mun ongelmien purkuun.
En edes ehtinyt mennä siihen lapsiasiaan kunnolla, kun vuodatin lapsuuttani niin paljon hälle ja hän kuunteli, tuki ja neuvoi. On nyt jo niin kevyt olo että voisin nousta lentoon. Tosin en tiedä mitä nää traumojen purkamiset ja läpikäymiset tekee mulle lähiaikoina - ahdistunko taas uudelleen kun kaikki palaa mieleen niin elävänä.
Psyka arveli että mulla on tosiaan niin paha hylkäämisenpelko lapsuudesta, että yritän purkaa sitä lapsen kautta naiseen ja osittain jopa lapseen. Mustasukkaisuus johtuu samasta asiasta, hylkäämisenpelosta. pelkään lapsen tulevan tiellemme ja mieheni hylkäävän minut näin. Mielisairas tai en, en tiedä.
Mä koen terapiasta olevan apua. Poikaystävältä oon asian salannut, enkä aio kertoakaan. Psykiatri sanoi, että olisi parempi kertoa hänelle. En koe olevani siihen valmis nyt enkä ehkä ikinä.
S
"Sirkkeli"
Vieras
Mun mielestä sun pitäis laittaa poikaystäväsi kanssa suhde katkolle. Pilaat yhden viattoman lapsen elämän omilla patoutumillasi. Tee siis lapselle palvelus, ja älä ota muutenkaan enää miestä jolla on lapsi.
Ä
äiti 37v
Vieras
Hyvä ap!!!
Olet ottanut ensimmäisen askeleen!
Roolisi olisi hankala kenelle tahansa "täyspäisellekin". Saati nuorelle tytölle, jolla omassa lapsuudessa vaikeita asioita. Toisaalta voit kääntää vaikeudet voitoksi: olet nähnyt elämän nurjaa puolta ja tiedät miltä lapsesta tuntuu jos aikuiset hylkäävät eivätkä arvosta. Voit siis tarjota toisenlaisen mallin itse.
Muista myös, että jokaisen meistä tulee pärjätä myös yksin. Eli jos suhteesi loppuukin niin mitä sitten? Itse elän elämäni rakkauden kanssa (tai niin uskon nyt), mutta jos hän minut jättäisi niin maailma ei lakkaisi pyörimästä. Toki se olisi todella surullista ja toipuminen veisi aikaa. Minulla on kuitenkin ammatti, kiva työ, perhettä, ystäviä, mielenkiinnon kohteita ja harrastuksia parisuhteen lisäksi. Kehoitan lämpimästi sinuakin keskittymään muuhunkin, ja ehkä sitä teetkin! Niin annat enemmän myös parisuhteessa!
Tsemppiä ja voimia!
Olet ottanut ensimmäisen askeleen!
Roolisi olisi hankala kenelle tahansa "täyspäisellekin". Saati nuorelle tytölle, jolla omassa lapsuudessa vaikeita asioita. Toisaalta voit kääntää vaikeudet voitoksi: olet nähnyt elämän nurjaa puolta ja tiedät miltä lapsesta tuntuu jos aikuiset hylkäävät eivätkä arvosta. Voit siis tarjota toisenlaisen mallin itse.
Muista myös, että jokaisen meistä tulee pärjätä myös yksin. Eli jos suhteesi loppuukin niin mitä sitten? Itse elän elämäni rakkauden kanssa (tai niin uskon nyt), mutta jos hän minut jättäisi niin maailma ei lakkaisi pyörimästä. Toki se olisi todella surullista ja toipuminen veisi aikaa. Minulla on kuitenkin ammatti, kiva työ, perhettä, ystäviä, mielenkiinnon kohteita ja harrastuksia parisuhteen lisäksi. Kehoitan lämpimästi sinuakin keskittymään muuhunkin, ja ehkä sitä teetkin! Niin annat enemmän myös parisuhteessa!
Tsemppiä ja voimia!
C
"CIS"
Vieras
traumat on vain käsiteltävä ja käytävä läpi vaikka ne tuskaa tuottaa, ei niistä muuten pääse ylitse.
jos et pysty olemaan lapsen seurassa sun on erottava sen isästä. se lapsi ei kuitenkaan katoa isänsä elämästä mihinkään ja niinkauan kun sinä olet noin epätasapainossa et ole hyvää seuraa sille eikä se sulle.
ei ero välttämättä ole lopullinen, mutta koitat nyt ensin käydä asiasi läpi.
exät on exiä syystä, mutta aina kun on lapsia menty tekemään on se toinen vanhempi mukana elämässä jollaintavalla. kannattaa nyt rauhoittaa tilanne ja käyt siellä psykalla vaan juttelemassa.
jos päätät jatkaa suhdetta sen miehen kanssa on sen hyvä olla tietoinen sun ongelmista, ettei kummastele sun käytöstä.
lisäksi siihen lapseen on paras olla hyvät välit, jos haastaa ongelmia jälkikasvun kanssa, jäät kakkoseksi siinä taistelussa. lapset on (tai pitäisi olla!!) aina ykkösiä.
jos et pysty olemaan lapsen seurassa sun on erottava sen isästä. se lapsi ei kuitenkaan katoa isänsä elämästä mihinkään ja niinkauan kun sinä olet noin epätasapainossa et ole hyvää seuraa sille eikä se sulle.
ei ero välttämättä ole lopullinen, mutta koitat nyt ensin käydä asiasi läpi.
exät on exiä syystä, mutta aina kun on lapsia menty tekemään on se toinen vanhempi mukana elämässä jollaintavalla. kannattaa nyt rauhoittaa tilanne ja käyt siellä psykalla vaan juttelemassa.
jos päätät jatkaa suhdetta sen miehen kanssa on sen hyvä olla tietoinen sun ongelmista, ettei kummastele sun käytöstä.
lisäksi siihen lapseen on paras olla hyvät välit, jos haastaa ongelmia jälkikasvun kanssa, jäät kakkoseksi siinä taistelussa. lapset on (tai pitäisi olla!!) aina ykkösiä.