Pph ja nirso lapsi

[kohtalotoveri]

Kuulostaa ihan meidän 3-vuotiaalta. Hänkään ei syö päiväkodissa juurikaan. Sanoin siellä, että laittakaa maistiaisiksi aina ruokaa ja pitää maistaa, mutta ei pakottaa. Sitten saa leivän ja maitoa, kun on maistanut. Muuta ei kai päivän aikana syö. En ole enää jaksanut kysellä, koska asia stressaa ja päätin, että olkoot. Illalla syö kahden tunnin välein, tankkaa seuraavaa päivää varten. Hyvin rajoittunut ruokavalio: riisiä, makaroonia, kanaa, nakkeja pääruoaksi yleensä. Kurkkua ja porkkanaa syö kasviksista. Hedelmistä omenaa ja päärynää. Maitoa ja leipää menee. Näillä hän kasvaa pitkänä, hoikkana tyttönä +2-käyrällä. Mä en jaksa enää stressata asiasta. Veriarvot on kohdallaan ja terve, jos ei syö, niin ei syö.

Älä anna illalla 2 tunnin välein ja tarjotaan samaa ruokaa kun muutin syö, jos eioo erityisruokavaliota.

Niin, en kaivannut neuvoja... Minä en halua enää pitää lasta illalla nälässä. Annan hänelle kahden tunnin välein hänen pyynnöstä ruokaa, joka on terveellistä ja josta hän pitää. Voin olla jonkun mielestä huono äiti, mutta näin tämä nyt meillä on. Meille lastenlääkäri sanoi, että saattaa olla kyse myös allergiasta ja lapsi itse tiedostaa, mistä ruoasta tulee huono olo. Mutta tiedä häntä. Voi olla perinnöllistäkin, koska itse söin lapsena lähinnä näkkäriä ja join vettä. Kasvoin kuitenkin tähän ikään ja nyt maistuu.

Sun lapsellasi saattaa olla joku allergia ja sä toteat vain, että "Mutta tiedä häntä"? Mä olisin vienyt lapsen jo testeihin enkä opettaisi häntä nirsoksi.

No anteeksi nyt, kun en kertonut tässä yhteydessä koko lapseni tutkimushistoriaa ja syntyi epäselvyyttä. Olemme käyneet lastenlääkärin konsultaatiossa. Hän sanoi, että tutkimustarvetta ei ole, jos noita syö eikä ole sen rajoittuneempi ruokavalio, lapsi on terve ja voi hyvin. Eli emme saaneet lähetettä ja hän sanoi, että jotkut lapset osaavat omaehtoisesti rajata ruokavalioaan. Minusta se kuulosti hieman omituiselta, mutta päätin, ettei tämän lapsen kanssa lähdetä allergiatutkimuksiin, koska toisen kanssa sellaisissa olemme käyneet ja lopputulos on ihan sama: rajoittunut ruokavalio.

 

[Ohis]

Kannustusta ei ole se, että antaa lapsen itse päättää syökö kasviksia vai ei. Kannustusta on esim. juuri se että saa jälkkärin palkkioksi kun syö kasviksetkin.

ok. meillä on sitten vaan näkemysero.
kun minusta tuo on vääränlaista kannustusta - ikäänkuin vaan vahvistamista siihen, että joo kasvikset onkin pahoja yökyök, mut koita saada ne nyt alas vaan niin saat sitten jotakin HYVÄÄ.

Näinhän se on elämässä. On niitä ikäviä juttuja, joista ei koskaan opi tykkäämään ja silti niitä pitää sietää ja tehdä. Ja sitten voi palkkioksi saada jotain kivaa ja hyvää...

Eli kun syö pahaa ruokaa saa palkkioksi hyvän jälkiruuan? Näin on taas vahvistettu sitä, että jälkiruoka on tavoittelemisen arvoinen, mutta ruoka välttämätön paha.

Miten päin se pitäisi sitten tehdä jos tilanne on esim. sama kuin ap:n lapsella, että hän ei syö mitään kasviksia? Millä saat sellaisen lapsen mieltämään ne kasvikset ihanaksi herkuksi?

 

[ninaTT]

Anteeksi, mutta sun lapsesi on vielä niin pieni, että sun on aika paha sanoa tähän vielä mitään muuta kuin sun omia periaatteita, joiden uskot toimivan. Tosin mua vähän ihmetyttää, että rajoitatko sinä lapsesi herkkujen syöntiä?

En rajoita. Tai no, xylitolfluoripastilleja saa ottaa vaa yhden

 

[vieras]

Omasta kokemuksesta.....

Kun olin pph mulla luki hoitosopimuksessa nän;
Hoitaja tarjoaa lapselle terveellistä ja ravitsevaa ruokaa ( kokopäivähoidossa aamupalan, lounaan ja iltapäivävälipalan ja puolipäivähoidossa yhden edellä mainituista aterioista). Erikoisruokavaliota hoitaja noudattaa vain mikäli siitä on terveystodistus (erikoisruokavaliosta peritään lisäkorvaus). Ellei lapsi syö tarjottua ruokaa, ei hoitaja ole velvollinen valmistamaan erikoisannoksia

Päti siis omaan esikkoon myös tämä sääntö , olikin useasti syömättä kun ei kelvannut ruoka.
Alkoi syömään vasta kunnolla kun meni eskariin 6vanhana.
Ja nyt koululaisena syö jo hyvinkin.

Nyt kun kuopus aloitti pph vajaa 3v iässä ja oli vuoden pph.lla ei syönyt siellä
juuri mitään eikä myöskään saanut mitään erikoiskohtelua , tosin ei syönyt kotonakaan muuatkuin puuroa joka kelpasi myös hoitopaikassa.

Olen erittäin tarkka joten en anna periksi ja mitään allegioita ei lapsella ole todettu, ei syäö niin ei syö, kokeiltu tarravihkoa sun muuta mutta tuloksetta.


Päiväotiin siityessä alkoi ruoka maistua ja myös kotona, nykyään syö siis melkein kaikkea kotiruokaa.




Pahin virhe on se ttä sanot lapsellesi : Ruoka on pahaa, yök, tök.
sano mielummin ja puhu mielummin että : Kaikesta ruuasta ei tarvitse pitää mutta voi maistaa vähän.
Ruoka ei ole pahaa vaan siitä ei voi pitää.


Kokemus opettaa

 

[Aaban]

Omasta kokemuksesta.....

Kun olin pph mulla luki hoitosopimuksessa nän;
Hoitaja tarjoaa lapselle terveellistä ja ravitsevaa ruokaa ( kokopäivähoidossa aamupalan, lounaan ja iltapäivävälipalan ja puolipäivähoidossa yhden edellä mainituista aterioista). Erikoisruokavaliota hoitaja noudattaa vain mikäli siitä on terveystodistus (erikoisruokavaliosta peritään lisäkorvaus). Ellei lapsi syö tarjottua ruokaa, ei hoitaja ole velvollinen valmistamaan erikoisannoksia

Päti siis omaan esikkoon myös tämä sääntö , olikin useasti syömättä kun ei kelvannut ruoka.
Alkoi syömään vasta kunnolla kun meni eskariin 6vanhana.
Ja nyt koululaisena syö jo hyvinkin.

Nyt kun kuopus aloitti pph vajaa 3v iässä ja oli vuoden pph.lla ei syönyt siellä
juuri mitään eikä myöskään saanut mitään erikoiskohtelua , tosin ei syönyt kotonakaan muuatkuin puuroa joka kelpasi myös hoitopaikassa.

Olen erittäin tarkka joten en anna periksi ja mitään allegioita ei lapsella ole todettu, ei syäö niin ei syö, kokeiltu tarravihkoa sun muuta mutta tuloksetta.


Päiväotiin siityessä alkoi ruoka maistua ja myös kotona, nykyään syö siis melkein kaikkea kotiruokaa.





Tätä syömättömyyttä

Juu... Ei hoitajan tarvitse erikoisruokia valmistaa, mutta jos ruualla muillekin siihen sisältyy leipää, on se sisällyttävä kaikille vaikka sitten söisi vaan sen leivän. Ei tuommoinen ruualla kiristys ja keinottelu ole hyvä juttu. Eikä myöskään se, että lapsi on koko hoitopäivän syömättä mitään.

 

[Ohis]

Kuulostaa ihan meidän 3-vuotiaalta. Hänkään ei syö päiväkodissa juurikaan. Sanoin siellä, että laittakaa maistiaisiksi aina ruokaa ja pitää maistaa, mutta ei pakottaa. Sitten saa leivän ja maitoa, kun on maistanut. Muuta ei kai päivän aikana syö. En ole enää jaksanut kysellä, koska asia stressaa ja päätin, että olkoot. Illalla syö kahden tunnin välein, tankkaa seuraavaa päivää varten. Hyvin rajoittunut ruokavalio: riisiä, makaroonia, kanaa, nakkeja pääruoaksi yleensä. Kurkkua ja porkkanaa syö kasviksista. Hedelmistä omenaa ja päärynää. Maitoa ja leipää menee. Näillä hän kasvaa pitkänä, hoikkana tyttönä +2-käyrällä. Mä en jaksa enää stressata asiasta. Veriarvot on kohdallaan ja terve, jos ei syö, niin ei syö.

Älä anna illalla 2 tunnin välein ja tarjotaan samaa ruokaa kun muutin syö, jos eioo erityisruokavaliota.

Niin, en kaivannut neuvoja... Minä en halua enää pitää lasta illalla nälässä. Annan hänelle kahden tunnin välein hänen pyynnöstä ruokaa, joka on terveellistä ja josta hän pitää. Voin olla jonkun mielestä huono äiti, mutta näin tämä nyt meillä on. Meille lastenlääkäri sanoi, että saattaa olla kyse myös allergiasta ja lapsi itse tiedostaa, mistä ruoasta tulee huono olo. Mutta tiedä häntä. Voi olla perinnöllistäkin, koska itse söin lapsena lähinnä näkkäriä ja join vettä. Kasvoin kuitenkin tähän ikään ja nyt maistuu.

Sun lapsellasi saattaa olla joku allergia ja sä toteat vain, että "Mutta tiedä häntä"? Mä olisin vienyt lapsen jo testeihin enkä opettaisi häntä nirsoksi.

No anteeksi nyt, kun en kertonut tässä yhteydessä koko lapseni tutkimushistoriaa ja syntyi epäselvyyttä. Olemme käyneet lastenlääkärin konsultaatiossa. Hän sanoi, että tutkimustarvetta ei ole, jos noita syö eikä ole sen rajoittuneempi ruokavalio, lapsi on terve ja voi hyvin. Eli emme saaneet lähetettä ja hän sanoi, että jotkut lapset osaavat omaehtoisesti rajata ruokavalioaan. Minusta se kuulosti hieman omituiselta, mutta päätin, ettei tämän lapsen kanssa lähdetä allergiatutkimuksiin, koska toisen kanssa sellaisissa olemme käyneet ja lopputulos on ihan sama: rajoittunut ruokavalio.

Ok. Mun mielestä jos perheessä on kaksi lasta, joilla on hyvin rajoittunut ruokavalio, niin kyse on enemmän kasvatusympäristöstä kuin muusta. Enkä ihmettele, vaikka pienempi sisarus ottaisi isomman nirsoilusta mallia.

 

[kohtalotoveri]

Kuulostaa ihan meidän 3-vuotiaalta. Hänkään ei syö päiväkodissa juurikaan. Sanoin siellä, että laittakaa maistiaisiksi aina ruokaa ja pitää maistaa, mutta ei pakottaa. Sitten saa leivän ja maitoa, kun on maistanut. Muuta ei kai päivän aikana syö. En ole enää jaksanut kysellä, koska asia stressaa ja päätin, että olkoot. Illalla syö kahden tunnin välein, tankkaa seuraavaa päivää varten. Hyvin rajoittunut ruokavalio: riisiä, makaroonia, kanaa, nakkeja pääruoaksi yleensä. Kurkkua ja porkkanaa syö kasviksista. Hedelmistä omenaa ja päärynää. Maitoa ja leipää menee. Näillä hän kasvaa pitkänä, hoikkana tyttönä +2-käyrällä. Mä en jaksa enää stressata asiasta. Veriarvot on kohdallaan ja terve, jos ei syö, niin ei syö.

Sähän selvästi tuet vielä tätä lapsen nirsoilua: annat illalla tankata vain haluamiaan ruokia ja samalla viestität, että on ihan ok olla syömättä päivällä.

Jep. Niinpä sitä taidan tehdä. Tytön verensokeri on aina ihan matalalla illalla ja mä en kannata mitään nälkäkuureja. Mä olen valinnut tämän linjan ihan tietoisesti. Hyväksyn, jos jotkut listalaiset pitävät minua sen takia huonona äitinä.

Aijaa? Tietoinen valinta? Mun mielestä sä annoit hyvinkin ekana ymmärtää, että sä et vain jaksa enää stressata, vaan annat lapsen päättää.

Tietoinen valinta, että annan lapsen päättää, mitä hän syö enkä stressaa siitä enää. Tarjoan monipuolisesti erilaista ruokaa, mutta jos hän ei syö, niin ei syö. Näin.

 

[endie]

Kannustusta ei ole se, että antaa lapsen itse päättää syökö kasviksia vai ei. Kannustusta on esim. juuri se että saa jälkkärin palkkioksi kun syö kasviksetkin.

ok. meillä on sitten vaan näkemysero.
kun minusta tuo on vääränlaista kannustusta - ikäänkuin vaan vahvistamista siihen, että joo kasvikset onkin pahoja yökyök, mut koita saada ne nyt alas vaan niin saat sitten jotakin HYVÄÄ.

Näinhän se on elämässä. On niitä ikäviä juttuja, joista ei koskaan opi tykkäämään ja silti niitä pitää sietää ja tehdä. Ja sitten voi palkkioksi saada jotain kivaa ja hyvää...

Eli kun syö pahaa ruokaa saa palkkioksi hyvän jälkiruuan? Näin on taas vahvistettu sitä, että jälkiruoka on tavoittelemisen arvoinen, mutta ruoka välttämätön paha.

Miten päin se pitäisi sitten tehdä jos tilanne on esim. sama kuin ap:n lapsella, että hän ei syö mitään kasviksia? Millä saat sellaisen lapsen mieltämään ne kasvikset ihanaksi herkuksi?

ajan kanssa se tulee jos tulee. ei hänestä ehkä koskaan tule kasvisten suurinta ystävää, mutta jälkkärin nostaminen johonkin jalustalle on kyllä ihan turhaa tällasen takia.

 

[ninaTT]

Miten päin se pitäisi sitten tehdä jos tilanne on esim. sama kuin ap:n lapsella, että hän ei syö mitään kasviksia? Millä saat sellaisen lapsen mieltämään ne kasvikset ihanaksi herkuksi?

Helppoa. Tekee hyvää ruokaa, tarjoilee sitä mielekkäässä ympäristössä ja syö niitä kasviksia itsekin. Ei tee ruoasta numeroa; ei korosta ruoan terveellisyyttä, hvyyttä tai pahuutta. Kunhan syö yhdessä, nauttii yhdessä, tekee ruokaa yhdessä ja nauttii.

 

[Ohis]

Mäkin tykkään syödä sitä lämmintä ruokaa. En tosin välttämättä tuota yllämainittua soppaa. Ja tässähän kysyttiin, että mitä oppii sillä että syö sen pahan sopan. Mitä oppii jos ei saa suoraan syödä jälkkäriä... Mä kerroin mitä siitä oppii.

Ei kaikki lämmin ruoka ole pahaa, eihän tässä nyt siitä ollut kyse, vaan siitä että lapsenkin on hyvä oppia että elämä ei kulje aina niin, että voi ottaa vain ne kivat asiat ja jättää sivuun ne ei-niin-kivat asiat. Mä tosin olen sitä mieltä että koko lautasta ei tarvitse syödä, mutta maistaa pitää kunnolla. Maistaminen ei ole sitä että ottaa lusikankärjellisen suuhun ja toteaa yök.

Kerroppa mulle mitä haittaa siitä on, että lapsi yhtenä päivänä jättääkin väliin sen sopan? :xmas: En minäkään ole lihonnu vaikka olen joskus syönyt pikaruokaa, joskus jättänyt lämpimän ruoan väliin ja syöny keksipaketin

Jos lapsi oppii, että lämmin ruoka = paskaa, jota on pakko syödä jotta saisi jälkkäriä, on se vahingollista. Sen sijaan jos hän saa jättää pahan ruoan pois ja itse valita mitä syö, hän oppii, että ruoka on hyvää ja mukavaa ja positiivista eikä hänelle tule turhia traumoja ruoan suhteen. Hänellä siis säilyy terve suhtautuminen ruokaan =)

Jos se johtaa siihen, että lapsi syö pelkästään jälkkäriä niin sitten tarjolla on aivan liikaa herkkuja

Entä jos se sun lapsesi haluaakin jättää joka päivä sen lämpimän ruoan syömättä ja haluaa syödä vain Heseä ja suklaata? Onko se terve suhtautuminen ruokaan?

 

[kohtalotoveri]

Kuulostaa ihan meidän 3-vuotiaalta. Hänkään ei syö päiväkodissa juurikaan. Sanoin siellä, että laittakaa maistiaisiksi aina ruokaa ja pitää maistaa, mutta ei pakottaa. Sitten saa leivän ja maitoa, kun on maistanut. Muuta ei kai päivän aikana syö. En ole enää jaksanut kysellä, koska asia stressaa ja päätin, että olkoot. Illalla syö kahden tunnin välein, tankkaa seuraavaa päivää varten. Hyvin rajoittunut ruokavalio: riisiä, makaroonia, kanaa, nakkeja pääruoaksi yleensä. Kurkkua ja porkkanaa syö kasviksista. Hedelmistä omenaa ja päärynää. Maitoa ja leipää menee. Näillä hän kasvaa pitkänä, hoikkana tyttönä +2-käyrällä. Mä en jaksa enää stressata asiasta. Veriarvot on kohdallaan ja terve, jos ei syö, niin ei syö.

Sähän selvästi tuet vielä tätä lapsen nirsoilua: annat illalla tankata vain haluamiaan ruokia ja samalla viestität, että on ihan ok olla syömättä päivällä.

Kerran viikossa noin syö nakkeja. Sitten on kanaa ja usein myös kalkkunanlihasta tehtyjä lihapullia.

Jep. Niinpä sitä taidan tehdä. Tytön verensokeri on aina ihan matalalla illalla ja mä en kannata mitään nälkäkuureja. Mä olen valinnut tämän linjan ihan tietoisesti. Hyväksyn, jos jotkut listalaiset pitävät minua sen takia huonona äitinä.

Syötätkö nakkeja lähes joka päivä???Tosi hyvää ja tervellistä ruokaa joo...

 

[näin]

Tuttavani poika on aivan kauhean nirso ollu, äidillä just oli se periaate että syö mitä syö eli leipää,maitoa ja jälkkäri.. no veriarvot alko heittelemään ,käytösongelmia yms.. nyt on opettanu pojan syömään ja lapsiki voi hyvin. Muutamalla palalla kun aloitta niin ei se lapsi siihen kuole. Huutaa ei tarvi eikä väkisin suuhun tunkea, jälkkär8ä ei tipu jos ei syö ensin oikeaa eikä myöskään leipää jos ei maistu niin voi nousta pöydästa. Syömisongelmat johtuu tosi pitkälle siitä että vanhemmat antaa lapsen liikaa päättää että mitä syö. Kaikesta ei tarvi tykätä mutta jos mistään ei tykkää niin ongelmia on tiedossa.

 

[Ohis]

Miten päin se pitäisi sitten tehdä jos tilanne on esim. sama kuin ap:n lapsella, että hän ei syö mitään kasviksia? Millä saat sellaisen lapsen mieltämään ne kasvikset ihanaksi herkuksi?

Helppoa. Tekee hyvää ruokaa, tarjoilee sitä mielekkäässä ympäristössä ja syö niitä kasviksia itsekin. Ei tee ruoasta numeroa; ei korosta ruoan terveellisyyttä, hvyyttä tai pahuutta. Kunhan syö yhdessä, nauttii yhdessä, tekee ruokaa yhdessä ja nauttii.

Ja jos se ruoka ei sittenkään maistu ihan vain siksi, että lapsi ei tykkää sen mausta? Ai niin, sehän on tietenkin mahdotonta koska sun lapsesi tekee niinkuin sä haluat.

 

[Aaban]

Miten päin se pitäisi sitten tehdä jos tilanne on esim. sama kuin ap:n lapsella, että hän ei syö mitään kasviksia? Millä saat sellaisen lapsen mieltämään ne kasvikset ihanaksi herkuksi?

Kiinnittämällä mahdollisimman vähän huomiota siihen, että hän ei syö niitä. Hän syö ruualta sen minkä maistuu ja se siitä. Pakottamalla lapsi syömään sellaista ruokaa mikä hänelle ei maistu, saadaan aikaisiksi vaan se, että hänelle tulee entistä suurempi kammo kyseistä ruokaa kohtaan ja se ei maistu todennäköisesti ikinä hyvältä. Jos taas siihen ei kiinnitetä huomiota, tuo vaihe menee todennäköisesti ohitse itsestään ennemmin tai myöhemmin. Lapsen voi ottaa mukaan ruuanlaittoon ym. , se houkuttelee maistamaan.

 

[ninaTT]

Entä jos se sun lapsesi haluaakin jättää joka päivä sen lämpimän ruoan syömättä ja haluaa syödä vain Heseä ja suklaata? Onko se terve suhtautuminen ruokaan?

Ei, mutta miksi ihmeessä hän niin tekisi? Ei meillä heseä ole tarjolla oikeastaan koskaan ja suklaatakin aika harvoin, joten söisi ihan tavisruokaa vaikka jostain syystä noin tekisin En kyllä ymmärrä miksi kun tykkää ihan mun tavisruoasta

 

[Ohis]

Kannustusta ei ole se, että antaa lapsen itse päättää syökö kasviksia vai ei. Kannustusta on esim. juuri se että saa jälkkärin palkkioksi kun syö kasviksetkin.

ok. meillä on sitten vaan näkemysero.
kun minusta tuo on vääränlaista kannustusta - ikäänkuin vaan vahvistamista siihen, että joo kasvikset onkin pahoja yökyök, mut koita saada ne nyt alas vaan niin saat sitten jotakin HYVÄÄ.

Näinhän se on elämässä. On niitä ikäviä juttuja, joista ei koskaan opi tykkäämään ja silti niitä pitää sietää ja tehdä. Ja sitten voi palkkioksi saada jotain kivaa ja hyvää...

Eli kun syö pahaa ruokaa saa palkkioksi hyvän jälkiruuan? Näin on taas vahvistettu sitä, että jälkiruoka on tavoittelemisen arvoinen, mutta ruoka välttämätön paha.

Miten päin se pitäisi sitten tehdä jos tilanne on esim. sama kuin ap:n lapsella, että hän ei syö mitään kasviksia? Millä saat sellaisen lapsen mieltämään ne kasvikset ihanaksi herkuksi?

ajan kanssa se tulee jos tulee. ei hänestä ehkä koskaan tule kasvisten suurinta ystävää, mutta jälkkärin nostaminen johonkin jalustalle on kyllä ihan turhaa tällasen takia.

Sepä se. Mä käytän mieluummin sitä jälkkäriä apuna, että se lapsi syö niitä kasviksia. Mä en jätä sitä herran huomaan ja toivo, että joinain päivänä se niistä oppii tykkäämään.

 

[mie pien]

mä kyllä puuttusin jo tuohonkin että lautanen on syötävä tyhjäksi. minusta se on todella huono kasvatusperiaate ja vaatimus - etenkin sellaiselle lapselle jolla on jo syömisen kanssa ongelmia.
Maistaminen riittää. ja oikein hyvä on tuo, että kolme vuotias maistaa sen kolme lusikallista ( sitä ällöä kiisseliäkin ) ja sitten voi saada sitä leipääkin.

Äitini jäi pph:ksi minun synnyttyäni aikanaan. 30-vuotta hän toimi ammatissaan ja kertaakaan ei pakottanut lasta syömään ruokaa, mitä lapsi ei voinut sietää. Ruuan yhteydessä oli aina leipäpala ja lapset tiesivät että edes kerran maistettuaan ruokaa sai syödä leivän ja tarvittaessa leipää sai lisää. Aikuisetkaan eivät pidä kaikista mauista; miksi lapsen pitäisi?
Hyvä ap, minä veisin tuommoiselle hoitotädille lapsen omat ruuat kotoa ja leivät margariinin (mahd. leikkeleen) kera hoitotädille TAI ottaisin pph:n esimieheen kunnassa yhteyttä

 

[kohtalotoveri]

Kuulostaa ihan meidän 3-vuotiaalta. Hänkään ei syö päiväkodissa juurikaan. Sanoin siellä, että laittakaa maistiaisiksi aina ruokaa ja pitää maistaa, mutta ei pakottaa. Sitten saa leivän ja maitoa, kun on maistanut. Muuta ei kai päivän aikana syö. En ole enää jaksanut kysellä, koska asia stressaa ja päätin, että olkoot. Illalla syö kahden tunnin välein, tankkaa seuraavaa päivää varten. Hyvin rajoittunut ruokavalio: riisiä, makaroonia, kanaa, nakkeja pääruoaksi yleensä. Kurkkua ja porkkanaa syö kasviksista. Hedelmistä omenaa ja päärynää. Maitoa ja leipää menee. Näillä hän kasvaa pitkänä, hoikkana tyttönä +2-käyrällä. Mä en jaksa enää stressata asiasta. Veriarvot on kohdallaan ja terve, jos ei syö, niin ei syö.

Älä anna illalla 2 tunnin välein ja tarjotaan samaa ruokaa kun muutin syö, jos eioo erityisruokavaliota.

Niin, en kaivannut neuvoja... Minä en halua enää pitää lasta illalla nälässä. Annan hänelle kahden tunnin välein hänen pyynnöstä ruokaa, joka on terveellistä ja josta hän pitää. Voin olla jonkun mielestä huono äiti, mutta näin tämä nyt meillä on. Meille lastenlääkäri sanoi, että saattaa olla kyse myös allergiasta ja lapsi itse tiedostaa, mistä ruoasta tulee huono olo. Mutta tiedä häntä. Voi olla perinnöllistäkin, koska itse söin lapsena lähinnä näkkäriä ja join vettä. Kasvoin kuitenkin tähän ikään ja nyt maistuu.

Sun lapsellasi saattaa olla joku allergia ja sä toteat vain, että "Mutta tiedä häntä"? Mä olisin vienyt lapsen jo testeihin enkä opettaisi häntä nirsoksi.

No anteeksi nyt, kun en kertonut tässä yhteydessä koko lapseni tutkimushistoriaa ja syntyi epäselvyyttä. Olemme käyneet lastenlääkärin konsultaatiossa. Hän sanoi, että tutkimustarvetta ei ole, jos noita syö eikä ole sen rajoittuneempi ruokavalio, lapsi on terve ja voi hyvin. Eli emme saaneet lähetettä ja hän sanoi, että jotkut lapset osaavat omaehtoisesti rajata ruokavalioaan. Minusta se kuulosti hieman omituiselta, mutta päätin, ettei tämän lapsen kanssa lähdetä allergiatutkimuksiin, koska toisen kanssa sellaisissa olemme käyneet ja lopputulos on ihan sama: rajoittunut ruokavalio.

Ok. Mun mielestä jos perheessä on kaksi lasta, joilla on hyvin rajoittunut ruokavalio, niin kyse on enemmän kasvatusympäristöstä kuin muusta. Enkä ihmettele, vaikka pienempi sisarus ottaisi isomman nirsoilusta mallia.

niin, eli tälle pienemmälle, 1-vuotiaalle on tehty altistusta jos sun mille ja todettu, että hänelle käy tällä hetkellä 3-4 ruoka-ainetta, yksi niistä kengurunliha. Kaipa ne lääkärit sitten on arvioineet, että meidän kasvatusympäristössä ei voi syödä muuta, muuten tulee pahat allergiaoireet. Ja isompaa tutkaillut lastenlääkäri totesi, että todennäköisesti myös isompi on herkkä reagoija, mutta ei kokenut tarvetta allergiatestauksille, koska lapsi kasvaa ja voi hyvin nykyruokavaliolla. Olen itse vähän samalla kannalla, että seuraillaan tilannetta.

 

[ninaTT]

Miten päin se pitäisi sitten tehdä jos tilanne on esim. sama kuin ap:n lapsella, että hän ei syö mitään kasviksia? Millä saat sellaisen lapsen mieltämään ne kasvikset ihanaksi herkuksi?

Helppoa. Tekee hyvää ruokaa, tarjoilee sitä mielekkäässä ympäristössä ja syö niitä kasviksia itsekin. Ei tee ruoasta numeroa; ei korosta ruoan terveellisyyttä, hvyyttä tai pahuutta. Kunhan syö yhdessä, nauttii yhdessä, tekee ruokaa yhdessä ja nauttii.

Ja jos se ruoka ei sittenkään maistu ihan vain siksi, että lapsi ei tykkää sen mausta? Ai niin, sehän on tietenkin mahdotonta koska sun lapsesi tekee niinkuin sä haluat.

Jos lapsi ei tykkää sen mausta niin jättää syömättä. Yksinkertaista. En mä esim puolisoa pakottaisi syömään pahaa ruokaa. Miksi pakottaisin lapsen?

 

[Aaban]

Miten päin se pitäisi sitten tehdä jos tilanne on esim. sama kuin ap:n lapsella, että hän ei syö mitään kasviksia? Millä saat sellaisen lapsen mieltämään ne kasvikset ihanaksi herkuksi?

Helppoa. Tekee hyvää ruokaa, tarjoilee sitä mielekkäässä ympäristössä ja syö niitä kasviksia itsekin. Ei tee ruoasta numeroa; ei korosta ruoan terveellisyyttä, hvyyttä tai pahuutta. Kunhan syö yhdessä, nauttii yhdessä, tekee ruokaa yhdessä ja nauttii.

Ja jos se ruoka ei sittenkään maistu ihan vain siksi, että lapsi ei tykkää sen mausta? Ai niin, sehän on tietenkin mahdotonta koska sun lapsesi tekee niinkuin sä haluat.

No sitten se ei maistu, mutta saattaa ehkä joskus myöhemmässä vaiheessa maistuakin. Eivät aikuisetkaan kyllä tykkää kaikesta ruuasta eikä siihen auta yhtään se, että syö väkisin pahaa ruokaa.

 

[Ohis]

Anteeksi, mutta sun lapsesi on vielä niin pieni, että sun on aika paha sanoa tähän vielä mitään muuta kuin sun omia periaatteita, joiden uskot toimivan. Tosin mua vähän ihmetyttää, että rajoitatko sinä lapsesi herkkujen syöntiä?

En rajoita. Tai no, xylitolfluoripastilleja saa ottaa vaa yhden

Eikö se ole väärin häntä kohtaan? Muistaakseni sulla oli aika jyrkkiä mielipiteitä siitä, että lapsi osaa aina valita itse oikein eikä häntä saa kieltää.

 

[Ohis]

Miten päin se pitäisi sitten tehdä jos tilanne on esim. sama kuin ap:n lapsella, että hän ei syö mitään kasviksia? Millä saat sellaisen lapsen mieltämään ne kasvikset ihanaksi herkuksi?

Helppoa. Tekee hyvää ruokaa, tarjoilee sitä mielekkäässä ympäristössä ja syö niitä kasviksia itsekin. Ei tee ruoasta numeroa; ei korosta ruoan terveellisyyttä, hvyyttä tai pahuutta. Kunhan syö yhdessä, nauttii yhdessä, tekee ruokaa yhdessä ja nauttii.

Ja jos se ruoka ei sittenkään maistu ihan vain siksi, että lapsi ei tykkää sen mausta? Ai niin, sehän on tietenkin mahdotonta koska sun lapsesi tekee niinkuin sä haluat.

No sitten se ei maistu, mutta saattaa ehkä joskus myöhemmässä vaiheessa maistuakin. Eivät aikuisetkaan kyllä tykkää kaikesta ruuasta eikä siihen auta yhtään se, että syö väkisin pahaa ruokaa.

Ei toki. Mutta kyllä mä pakotan itseni maistamaan uusia ruokia ja uusia makuja. Montakin kertaa. Ja kuten sanoin: mä en ole sitä mieltä, että tarvii syödä iso lautasellinen jotain mistä ei tykkää, vaan että on maistettava kunnolla. Tosin kasvisten kohdalla mä olen sitä mieltä, että jos MIKÄÄN kasvis ei maistu hyvältä, niin kyse ei ole enää makuongelmasta.

 

[vieras]

Jos ei käskemällä mene, niin sitten ei tule esim. jälkkäriä.

eli aina joku rangaistus peliin ?
Minusta parempi lähestymistapa olisi kannustus vaan. Ja itseasiassa vielä enempi se, että siihe lapsen nirsoiluun ei sen ihmeemmin puututtais millään tavalla..
Tässä vois Pph vaikka ottaa asiakseen, että tutustuu lapsiryhmän kanssa viikottain johonkin uuteen ja erilaiseen kasvikseen vaikka. Siis että askarrellaan vaikka porkkanaan liittyviä juttuja, syöv´dään porkkanaa eri muodoissa, lauletaan porkkanajuttuja jne. Kyllä mä uskoisin, että lapsen mielenkiinto heräisi sitten ja uteliaisuus. Toki se sitten vaatisi, että kotijoukot kans olis mukana vahvistamassa lapsen kokemuksia eikä vain sortuisi helpommin tarjoamaan "leipää ja riisiä".

Kannustusta ei ole se, että antaa lapsen itse päättää syökö kasviksia vai ei. Kannustusta on esim. juuri se että saa jälkkärin palkkioksi kun syö kasviksetkin.

Vääränlaista kannustusta. Ruoka ei saa koskaan olla palkinto tai rangaistus. Ruoka on ruokaa.

 

[kohtalotoveri]

Mutta hei, ap:lle vielä. Ehkä ei voi kauhean tarkasti lähteä pph:ta neuvomaan hänen kasvatustyylissään. Jos lapsi ei syö, niin sitten ei syö. Tehkää kotona omalla tyylillä ja päivähoidossa saa hoitaja tehdä omalla tyylillä. Ei se lapsi päivän aikana nälkään kuole. itse vain toivon, ettei väkisin pakoteta päiväkodissa syömään. Jos sitten ei saa leipääkään, niin ei sitten saa.

Ja noin yleisesti ottaen musta oli kiva lukea noita suvaitsevampia, jotenkin avoimemmin syömiseen ja ruokailuun suhtautuvia kommentteja. Väkipakolla ei synny mitään.

 

[Aaban]

Miten päin se pitäisi sitten tehdä jos tilanne on esim. sama kuin ap:n lapsella, että hän ei syö mitään kasviksia? Millä saat sellaisen lapsen mieltämään ne kasvikset ihanaksi herkuksi?

Helppoa. Tekee hyvää ruokaa, tarjoilee sitä mielekkäässä ympäristössä ja syö niitä kasviksia itsekin. Ei tee ruoasta numeroa; ei korosta ruoan terveellisyyttä, hvyyttä tai pahuutta. Kunhan syö yhdessä, nauttii yhdessä, tekee ruokaa yhdessä ja nauttii.

Ja jos se ruoka ei sittenkään maistu ihan vain siksi, että lapsi ei tykkää sen mausta? Ai niin, sehän on tietenkin mahdotonta koska sun lapsesi tekee niinkuin sä haluat.

No sitten se ei maistu, mutta saattaa ehkä joskus myöhemmässä vaiheessa maistuakin. Eivät aikuisetkaan kyllä tykkää kaikesta ruuasta eikä siihen auta yhtään se, että syö väkisin pahaa ruokaa.

Ei toki. Mutta kyllä mä pakotan itseni maistamaan uusia ruokia ja uusia makuja. Montakin kertaa. Ja kuten sanoin: mä en ole sitä mieltä, että tarvii syödä iso lautasellinen jotain mistä ei tykkää, vaan että on maistettava kunnolla. Tosin kasvisten kohdalla mä olen sitä mieltä, että jos MIKÄÄN kasvis ei maistu hyvältä, niin kyse ei ole enää makuongelmasta.

Totta, ehkä lapsi on vain oppinut sen, että ruualla voi keinotella, koska aikuiset menevät siihen hommaan mukaan. Lahjovat jälkiruualla, tekevät syömisistä ison numeron jne.