Provosoimatta ketään...supistuksista asiaa

[Dietorelle]

ihan ekaksi sanon ettei se kivunlievitys poista kyllä sitä kipua.. pirusti sattu esikon kanssa vaikka oli epiduraali.

no toisen kanssa en ehtinyt saamaan mitään. olin jo ajatellutkin että synnytän ilman lääkkeitä ja niin yritin..mutta todellisuus iski päin kasvoja kun alko tulee sietämättömät supistukset.. pyysin lääkettä.. ei ehtinyt lääkäri tulemaan.

siitä alkoi puolen tunnin päästää ponnistukset ja voin sanoa että oli ihan tappotouhua., oikein kunnon kidutusta. hyvä ettei taju mennyt siitä kivusta.

vaikka vauva syntyi ei kipu lakannut vaan silmät kiinni tärisin..en pystynyt katsomaan vauvaa ja avaamaan silmiäni..

esikoisessa kivunlievityksen kanssa se kipu loppu kuin seinään kun vauva tuli ulos..

silti luulen että jos joskus vielä meen synnyttämään niin olen taas muka niin kestävä että en ota ennen kuin pakko...ja sit en varmaan taas kerkeä.. no luultavasti kolmatta kertaa ei tuu

 

[Edna Birch]

Ekaa odottaessa päätin tietoisesti välttää kipulääkkeitä siihen asti kunnes en enää kestä, selkäydinpuudutteita minulle ei edes voi laittaa. Kuopusta odottaessa sama homma, tällöin vain minulle ei annettu sitäkään vähää kipulääkettä mitä halusin.
Eka syntyi ilokaasun, petidiinin ja pudendaalin voimalla ja ihan ok fiilis jäi, erityisesti pudendaalista; se vei viimeisenkin "Kiristävän"tunteen ja sain ponnistella rauhassa. Kuopus syntyi ilokaasun ja petidiinin voimalla.Pudendaalia pyysin kahteen otteeseen mutta kätilö ei muistanut sitä minulle tuoda.
Näin jälkeenpäin ajatellen petidiinistä oli ainoastaan haittaa, se kun lopetti supparit kokonaan muutamaksi tunniksi.

 

[Melisa]

Mä menny sillä mielellä molempia synnyttämään että katotaan miltä tuntuu ja mitä tarvitaan ja ilokaasulla olen sitte molemmat synnyttäny =)

 

[tiinu]

Minä siis pelkään (tietoon perustuen) selkäydinpuudutuksia.

Miksi?

 

[viisikon äiti]

Aina olen lähtenyt synnyttämään ajatuksella, että katsotaan miten pitkään pärjään ilman kivunlievitystä, enkä sitä ole kertaakaan tarvinnut.

 

[tiinu]

Kipua on joskus ihan hyvä hoitaa. Vaikka synnytyskipu on ns. hyvää kipua, niin joskus se voi hidastaa synnytyksen kulkua ja se taas voi vaikuttaa sitten moneenkin asiaan. Joten itse ajattelisin, että vaikka asenne synnyttämään mentäessä olisikin, että luomuna ja luonnollisesti, niin kuitenkin joissain tilanteissa pitäisi jaksaa kuunnella myös omaa kehoa ja myös niitä kätilöitäkin.

 

[kookosta]

Sen kummemmin ketjua lukematta, itselläni oli ajatus että mennään niin pitkään ilman lääkkeitä kun hyvälle tuntuu. Pitkälle niin päästiinkin, lopulta tuikattiin kohdunkaulanpuudute joka piisasi sitten mukavasti koko loppu synnytyksen ajaksi.

 

[Dietorelle]

niin ja siis kysymykseen että mä olen ain asellainen sissi että kyllä mä kestän ja kärsvitelen loppuun asti..

sikossa mulle sitä epiduraalia tarjottiin ja oli kipuja..ei ihan järjettömiä..mutta sano jos et nyt ota.. ei lääkäri ehdi enään ja otin kun en tiennyt mitä tuleman piti. ja hyvä että otin.koska oli ihana synnytys :heart:

 

[grau]

Kyllä ajattelin synnyttää ilman kivunlievitystä. Kipukynnykseni on korkea enkä esim. valitellut, vaikka jalkani murtui.
Synnytys oli kuitenkin vaikea ja erittäin tuskallinen. Salissa yritin ensin sinnitellä pitkään mutta, kun en pysynyt enää tajuissani, olin valmis ottamaan kaikki mömmöt mitä tarjolla oli. Sain epiduraalin ja se lievitti kipuja jonkin verran.
Ponnistusvaiheessa se ei enää vaikuttanut yhtään, repesin todella pahasti ja tuskat olivat taas sen mukaisia. Pitkään olin erittäin kipeä synnytyksen jäljiltä.

Joskus toivoisin, että helppoja synnytyksiä kokeneet saisivat kokea edes hetken minun synnytyksestäni. Ehkäpä he sitten ymmärtäisivät, että kaikki synntykset eivät ole samanlaisia.

 

[vieras]

eikohan suurin osa kestaisi ns. helpon ja nopean synnytyksen ilman kivunlievitysta. kaikki synnytykset kun vaan eivat mene tuon kaavan mukaan.

Juu,mulla itsellä ei kokemuksia kuin nopeista synnytyksistä kun paikat olleet aina auki sairaalaan mentäessä.
Mutta kuten sanoin,en raskauden aikana tuota pahemmin miettinyt,ajattelin että katsotaan sitten kun synnytys käynnistyy mikä tilanne.

 

[vieras2]

En ajatellut synnyttäväni ilman kivunlievitystä. Mutta jokainen synnyttäköön miten haluaa puudutuksella tai ilman.

 

[illuusia]

No en ajatelut en.. Mutta niin siinä sitten pääsi käymään ja hienostihan se meni.
Ja jos joskus meille toinen suodaan ja kaikki menee normaalisti niin en usko tarvitsevani lievitystä jatkossakaan.

Tosin, synnytykseni kesti 7h joista olin sairaalassa vain 3h, voipi olla että pitkä ja vaikea synnytys rättiväsyneenä saisi mut rukoilemaan lievitystä..

 

[grau]

ihan ekaksi sanon ettei se kivunlievitys poista kyllä sitä kipua.. pirusti sattu esikon kanssa vaikka oli epiduraali.

no toisen kanssa en ehtinyt saamaan mitään. olin jo ajatellutkin että synnytän ilman lääkkeitä ja niin yritin..mutta todellisuus iski päin kasvoja kun alko tulee sietämättömät supistukset.. pyysin lääkettä.. ei ehtinyt lääkäri tulemaan.

siitä alkoi puolen tunnin päästää ponnistukset ja voin sanoa että oli ihan tappotouhua., oikein kunnon kidutusta. hyvä ettei taju mennyt siitä kivusta.

vaikka vauva syntyi ei kipu lakannut vaan silmät kiinni tärisin..en pystynyt katsomaan vauvaa ja avaamaan silmiäni..

esikoisessa kivunlievityksen kanssa se kipu loppu kuin seinään kun vauva tuli ulos..

silti luulen että jos joskus vielä meen synnyttämään niin olen taas muka niin kestävä että en ota ennen kuin pakko...ja sit en varmaan taas kerkeä.. no luultavasti kolmatta kertaa ei tuu

Samanaisia kokemuksia kuin sulla toisesta. Todellakin tappotouhua, eikä kivut synnytykseen loppuneet. Minä en myöskään pystynyt silmiäni avaamaan lasta katsoakseni, vaan tärisin kivusta tuskissani. Enkä siis kokenut autuutta lapsen synnyttyä, vaan olin kivuista lähes järjiltäni. Olin kauhean kipeä vielä useita viikkoja synnytyksen jälkeenkin.

 

[Vankkis]

Mä menin asenteella tuli mitä tuli. En siis suunnitellut mitään etukäteen. Synnytys käynnistettiin ja kätilö jossain välissä ehdotti epiduraalia. Mulle oli aivan sama, sattuhan se ja oksitosiini tippa vissiin tuppaa lisäämään sitä "rajuutta" synnytyksessä. Siispä epiduraalin voimin ja imukupin avulla 1½ tunnin ponnistusvaiheen jälkeen poika syntyi.

 

[Gluteus maximus]

Kyllä minä olin ilman kivunlievitystä niin pitkään kuin se oli mahdollista. Minulla on korkea kipukynnys ja olin ainakin esikoisen kohdalla miettinyt jopa synnyttäväni ilman kivunlievitystä. Minulla vaan on kumpikin synnytys kestänyt hirveän pitkään. Esikoista käynnistettiin 4 päivää ja sitten kun lähti käyntiin niin kivut oli todella kovat ja synnytys jämähti jne. Olen kyllä todella tyytyväinen, että sain kummassakin synnytyksessä Spinaalipuudutuksen.

 

[iina]

Tuohon kipukynnysasiaan, mulla on matala kipukynnys, luulisin, koska tarvitsen esimerkiksi migreeniin voimakkaat lääkkeet, hammaslääkärissä en käy ilman puudutusta, kuukautiskipuihin joudun käyttämään särkylääkettä jne. Synnytykset on silti hoituneet ilman kivunlievitystä. Yksi syy siihen lienee synnytysten nopeus, toinen se, että osaan rentouttaa itseni hyvin.

 

[KeljuK]

jokaisesta olen ottanut kivunlievityksen,tytöillä epiduraali ei auttanut joten synnytin tavallaan ilman,kipu oli niin hirvee kun olivat molemmat kiinni ja kätilö pisti ponnistamaa,niistä synnytyksistä ei kauheesti muistiin jäänyt.neljännellä otin spinaalin ja oli mahtava synnyttää ilman tuskaa.

 

[vieras]

SELKOKIELELLÄ kysymys kuuluu, raskaana ollessasi ajattelitko synnyttäväsi ILMAN kivunlievitystä jos vaan kipukynnyksesi sen sallii?

Esikoista olin menossa synnyttämään ilman kivunlievitystä, koska pelkäsin sitä oloa mikä minulle lääkkeistä tulee.. No, avautuminen oli NIIN kivulias, että muutaman tunnin jälkeen oli pakko ottaa kun kylpy ei mitän auttanut ja suihkua pelkästään en tajunnut kokeilla (ilokaasu sai vain pahan olon, sitä yritin ottaa ja kun mies jossain vaiheessa kysyi että auttaako vastasin "ei, mutta tulee paha olo niin että unohdan hetkeksi sen kivun" mies totesi että ei enää sitä.. )

Olin harkinnut aquarakkuloita mutta eivät sopineet (kipu olisi pitänyt olla selässä jotta olisi auttanut ja minulla oli vain alavatsassa ), hetken siinä kätilön kanssa pohdittuamme suostuin epiduraaliin.. (ja pakko myöstää, kakkosen synnytykseen lähtiessä en edes muuta harkinnut.. vei ne kuolettavat kivut kerta heitolla.. en nyt heti heti sielläkään sitä ottanut, n. tuntia ennen ku neiti oli maailmassa mutta pakko oli ku enää kestän ja suihku ei enää auttanut.. )

 

[kyllä]

Ajattelin, että kyllä minä ilman mitään puudutuksia synnytän, että onhan ennenkin saunassa synnytetty,mutta sitten kun olikin tosi paikka pyysin puudutteen. Nyt kun kohta synnytän niin en ota mitään, kun tiedän mitä myrkkyjä ne puudutteet sille vauvalle on.

 

[Dietorelle]

ihan ekaksi sanon ettei se kivunlievitys poista kyllä sitä kipua.. pirusti sattu esikon kanssa vaikka oli epiduraali.

no toisen kanssa en ehtinyt saamaan mitään. olin jo ajatellutkin että synnytän ilman lääkkeitä ja niin yritin..mutta todellisuus iski päin kasvoja kun alko tulee sietämättömät supistukset.. pyysin lääkettä.. ei ehtinyt lääkäri tulemaan.

siitä alkoi puolen tunnin päästää ponnistukset ja voin sanoa että oli ihan tappotouhua., oikein kunnon kidutusta. hyvä ettei taju mennyt siitä kivusta.

vaikka vauva syntyi ei kipu lakannut vaan silmät kiinni tärisin..en pystynyt katsomaan vauvaa ja avaamaan silmiäni..

esikoisessa kivunlievityksen kanssa se kipu loppu kuin seinään kun vauva tuli ulos..

silti luulen että jos joskus vielä meen synnyttämään niin olen taas muka niin kestävä että en ota ennen kuin pakko...ja sit en varmaan taas kerkeä.. no luultavasti kolmatta kertaa ei tuu

Samanaisia kokemuksia kuin sulla toisesta. Todellakin tappotouhua, eikä kivut synnytykseen loppuneet. Minä en myöskään pystynyt silmiäni avaamaan lasta katsoakseni, vaan tärisin kivusta tuskissani. Enkä siis kokenut autuutta lapsen synnyttyä, vaan olin kivuista lähes järjiltäni. Olin kauhean kipeä vielä useita viikkoja synnytyksen jälkeenkin.

mulla onneksi meni se sitten ohi.. kun salista lähin niin jo aika hyvin voin ja kun ei revennyt tai muuta.. ainut mikä vaivasi oli jälkisupistukset.

ekasta oli just se ihana autuus kun vauva synty ..se iso rakkaus ja oi..sitä mä jäin kaipaa toisessa kun vaan tärisin siinä.

 

[Emme-Liina 37]

Mä tulen niin loppu vaiheessa kipeex että en oo ehtinyt saada kivunlieviystä... Ilokaasumaski haisi niin pahalle etten sitä voinnut käyttää...Spinaalipuudutuksen oo saanut, lääkäri tosin sanoi sillonkin että ei saa sitä ihan oikeisiin kohiin laitettua, pari minuuttia myöhemmin sitä ei olis enään voinnut laittaa

 

[Seinäruusu]

Eipä juuri tullut valmiiksi mietittyä otanko lääkitystä vai en. Avoimin mielin menin synnyttämään. Lopputulos molemmissa synnytyksissä epiduraali.

 

[SuklaaMousse]

esikoisen aikana sain puudutteen ja kuopuksen aikana en...
esikoisen synnytys kesti puolisen vuorokautta...
ja kuopuksen vain 2h

 

[vieras]

En ole ajatellut asiaa. Otan varmasti kivunlievitystä jos se on tarpeen.

 

[Tinttamooses7]

Minä itseasiassa ajattelin ensimmäisessä raskaudessa että yritän synnyttää ilman kivunlievitystä ja näin kävikin
En ehtinyt mitään saamaan,toinen raskaus meni samalla lailla,enkä myöskään saanut mitään lievitystä.
Kolmannen kohdalla päätin etten todellakaan synnytä ilman kaikkia mahdollisia kivunlievityksiä,mutta toisin kävi taas :/

Nyt meille ei lapsia enää tulekaan,koska pyynnöistäni huolimatta en lievitystä saanut ja hirvittävä pelko tuosta kolmannesta synnytyksestä jäi päälle :ashamed: