Toggle sidebar

Pystyisikö joku jättämään lapsena uppoavaan laivaan,palavaan taloon jos vain sinä voisit pelastua?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja örri
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Alkuperäinen kirjoittaja Champion:
Peesi tälle. Ajatus et lapselle sattus jotain on ihan kaamea mut en osaa yhtään arvioida miten reagoisin..

Nimimerkillä: Olen tosi allerginen ampiaisille ja jätin poikani joskus autoon ampiaisen kanssa kun paniikissa itse juoksin karkuun :ashamed: (tosin amppari onneks oli tullut samalla oven avauksella ulos mun kans mut luulin et jäi autoon ja sisko meni pelastaan poikaa sieltä )
Click to expand...

Me jouduttiin joskus ampiaisparveen. Eivät erityisen vihaisia olleet, mutta valtasivat auton sisätilat, kun olin jo lapset laittanut vöihin. En paiskannut sentään ovia kiinni, mutten kyllä päästänyt lapsia vöistäkään. Yritin pysyä rauhallisena, laitoin auton ovet selälleen ja selitin pojille, kuinka piti laittaa kädet kasvojen ja silmien eteen ja olla ihan liikkumatta. Sitä olisi jotenkin kuvitellut, että olisi rynnännyt pelastamaan lapsia, repimään niitä vöistä pois, mutta ei. Sen sijaan avasin ovet ja odotin. Oli silti kamalaa katsoa, kuinka lasten silmät oli pelosta ymmyrkäisinä. Niin pieni asia, mutta lapsen pelko oli niin aitoa, että tuntui kuin olisi omakin sydän ollut pelosta sykkyrällä. Aina sitä toivoisi, että pelastaisi lapsensa tai kuolisi näiden mukana, mutta en kyllä menisi silmät sinisenä uhoamaan, kuinka varma olen omasta sankaruudestani. En todellakaan ole varma. Toivon, mutten ole varma.
 
kamala tilanne jos tuollainen tulisi... tajusin että meillä joutuis tekemään tuollaisen päätöksen jos tulipallo yllättäisi keskellä yötä... meidän makkari on eteisen vieressä ja lasten huone on talon perimmäisessä nurkassa. Korostan vielä että asumme kerrostalossa, jossa ei ole parvekkeita.. enkä minä yksinäni saisi kahta nukkuvaa lasta turvaan (kamala tilanne olisi myös valita kumman lapsen ottaa ensin. Vaikka siinä tilanteessa ei jäädä valitsemaan vaan otetaan toinen ja mennään). Vaikka onhan minulla kyllä mieheni, mutta herääkö hän ajoissa? miten hän toimii tilanteessa? Häntä en jäisi herättelemään. jos hän ei heräisi ääneen ja yhteen tönäisyyn
 
http://www.riemurasia.net/jylppy/media.php?id=59049
40 sekunttia palon syttymisestä, ei näe enää eteensä, suuntavaisto katoaa ja tukehtuu ennen kuin löytää ulos.
Säälittävä totuus mutta siinä vaiheessa kun palohälytin soi, monesti ei pysty enää pelastautumaan.
(toki tästä syystä itsellä hälyttimet joka huoneessa missä sähkölaitteitakin)
 
Alkuperäinen kirjoittaja rgrge:
http://www.riemurasia.net/jylppy/media.php?id=59049
40 sekunttia palon syttymisestä, ei näe enää eteensä, suuntavaisto katoaa ja tukehtuu ennen kuin löytää ulos.
Säälittävä totuus mutta siinä vaiheessa kun palohälytin soi, monesti ei pysty enää pelastautumaan.
(toki tästä syystä itsellä hälyttimet joka huoneessa missä sähkölaitteitakin)
Click to expand...

Normaali huoneistopalo ei ihan samalla nopeudella etene, ainahan ei palon sytykkeenä ole kuivaa kuusta joka lehahtaa kuin ruuti. Toki normaalistikin verhoihin kaatuneesta kynttilästä syttynyt palo ob parissa minuutissa täydessä loimussa.
Näin tulipalo leviää kerrostaloasunnossa - Videot - Savon Sanomat
 
Viimeksi muokattu:
Alkuperäinen kirjoittaja Timppa:
Normaali huoneistopalo ei ihan samalla nopeudella etene, ainahan ei palon sytykkeenä ole kuivaa kuusta joka lehahtaa kuin ruuti. Toki normaalistikin verhoihin kaatuneesta kynttilästä syttynyt palo ob parissa minuutissa täydessä loimussa.
Näin tulipalo leviää kerrostaloasunnossa - Videot - Savon Sanomat
Click to expand...

No riippuu varmaan siitä mistä syttyy (sähkölaite vai kynttilä) ja kuinka nopeasti esim. se sohva syttyy. Joka tapauksessa en usko että tuonne kukaan vapaaehtoisesti jäisi, vaikka kuinka haluaisi uskoa jäävänsä lapsensa luo..
 
Vaikea kuvitella, että voisin lapseni jättää kuolemaan. Nytkin, jos lapsella on paha mieli tai pelottaa, haluan olla hänen vieressä/pitää häntä sylissä. En pystyisi elämään itseni kanssa, jos tietoisesti olisin hylännyt peloissaan olevan lapseni kuolemaan.
 
En tiedä. Istuessani nyt turvallisesti kotonani on helppoa vastata, että pelastaisin tietenkin lapseni. Mutta se tekisinkö todella niin, tilanteessa jossa olisi joku suuri henkeämme vaativa uhka, en tiedä.
Uskon, että ihmisen eloonjäämisvietti on aika korkea, ja se voi saada ihmisen käyttäytymään toisin, kun miten hän olettaisi järjen ja tunteen perusteella toimivansa.
En ole ollut liekkien tai aaltojen saartamina, mutta voisin kuvitella ( joskin vaan tosiaan kuvitella) ettei ainkaan liekkimeren keskellä kykenisi mitenkään rationaaliseen tai emotionaaliseen ajatteluun, vaan pyrkisi vaan ulos talosta.

Ajatustasolla pelastaisin lapseni, on helppoa ajatella, että uhraisin oman elämäni. Omat lapseni voisivat kyllä jatkaa elämäänsä, vaikka minä kuolisin. En usko olevani korvaamaton, etenkin jos lasten isä olisi kuitenkin sitten elossa.
Kaikkein suurin kauhuskeenario minulle olisi se, jos joutuisin valitsemaan lasteni välillä, jos voisin pelastaa vain yhden tai vaikkapa kaksikin, mutta yksi heistä olisi tietoisella valinalla jätettävä kuolemaan.
 
Viimeksi muokattu:
Hiton raskaushormonit! Mä rupesin itkee... |O

Oon joskus miettinyt tätä samaa, en voisi jättää lastani/lapsiani. Yrittäisin kaikin voimin pelastaa heidät. Jos se olisi mahdotonta niin jäisin heidän kanssaan siihen sijoilleen pitämään kovasti kiinni, lohduttamaan ja rauhoittamaan.. Paijailemaan..

Byäääää :'( Tää on hirveetä......
 
Mikä se tilanne olisi, ettei sitä lasta voisi yrittää pelastaa, jos itsellä olisi mahdollisuus pelastua? Ehkä joku että kattoparru on pudonnut lapsen päälle eikä sitä itse saa nostettua ja liekit jo nuolee lahkeita?
 
Kuuntelin Estoniasta pelastuneen haastattelua missä hän kertoi, että lopulta laivassa piti kiivetä melkein pystysuoraa käytävää pitkin ylöspäin. Mietin jo silloin miten jaksaisin ja miten hankalaa se olisi lapsi sylissä. En voi kuvitella, että tuossa tilanteessa yrittäisin kiivetä yksin, mutta minulla on kolme lasta! Mitä jos vaihtoehtona olisi jäädä auttamaan isompia tai sitten nopeasti pelastaa itseni ja pienin. Missä vaiheessa olisi vain jatkettava, päätettävä pelastaa edes yksi, ja jättää kaksi isompaa. Tietysti alkuun auttaisin heitäkin, mutta mitä jos tosiaan viahtoehdot olisi tuossa. En tiedä miten toimisin, en todellakaan. Jotenkin ap:n kysymykseen on liiankin helppo vastata, että tietysti pelastaisin lapseni tai kuolisin itsekin, mutta mitä jos lapsia on monta!? :( Karmeaa edes ajatella. Mä kyllä uskon, että eloonjäämisvietin edelle menee äidin vaisto pelastaa oma lapsi. Suurin osa paheksui tässä taannoin kapteenia, joka ei "uhrautunut" ventovieraitten eteen, miksi äiti ei siis uhrautuisi lapsensa eteen?
 
[QUOTE="vieras";25953578]Kuuntelin Estoniasta pelastuneen haastattelua missä hän kertoi, että lopulta laivassa piti kiivetä melkein pystysuoraa käytävää pitkin ylöspäin. Mietin jo silloin miten jaksaisin ja miten hankalaa se olisi lapsi sylissä. En voi kuvitella, että tuossa tilanteessa yrittäisin kiivetä yksin, mutta minulla on kolme lasta! Mitä jos vaihtoehtona olisi jäädä auttamaan isompia tai sitten nopeasti pelastaa itseni ja pienin. Missä vaiheessa olisi vain jatkettava, päätettävä pelastaa edes yksi, ja jättää kaksi isompaa. Tietysti alkuun auttaisin heitäkin, mutta mitä jos tosiaan viahtoehdot olisi tuossa. En tiedä miten toimisin, en todellakaan. Jotenkin ap:n kysymykseen on liiankin helppo vastata, että tietysti pelastaisin lapseni tai kuolisin itsekin, mutta mitä jos lapsia on monta!? :( Karmeaa edes ajatella. Mä kyllä uskon, että eloonjäämisvietin edelle menee äidin vaisto pelastaa oma lapsi. Suurin osa paheksui tässä taannoin kapteenia, joka ei "uhrautunut" ventovieraitten eteen, miksi äiti ei siis uhrautuisi lapsensa eteen?[/QUOTE]

Miksiköhän estoniasta ei pelastunut yhtään lasta...?
 
Mä yksi uneton yö jäin pohtimaan, mitä tekisin jos joutuisin auton kanssa veteen. Takapenkillä olis kolme lasta 4v ja 2x2v sekä takaboksissa koira. Kenet pelastaisin. Ajatusmallina, että auos on kokonaan veden alla.

Kyllä mä lopulta siihen johtopäätökseen tulin, että pystyisin pelastamaan vain itseni ja yhden lapsen. Siinä sitten valvoinkin loppu yönkin kun pohdin, että kenetköhän sitä sitten pelastais ja mitä psykologisia vaikutuksia sillä olis lapsen myöhemmälle kehitykselle (oletuksena, että muut menehtyis)

Öisin on aikaa pohtia kaikenlaista...
 
[QUOTE="vieras";25953661]Olosuhteiden vuoksi..? Heikoimmat eivät selvinneet. Mistä me voimme tietää moniko äiti jäi myös pelastumatta siksi, että auttoivat lapsiaan..?[/QUOTE]

Eipä kyllä voi tietää montako äitiä sieltä pelastui ilman lapsia. Näistä ei paljoa julkisuudessa ole huudeltu.
 
[QUOTE="hoppis";25953692]Mä yksi uneton yö jäin pohtimaan, mitä tekisin jos joutuisin auton kanssa veteen. Takapenkillä olis kolme lasta 4v ja 2x2v sekä takaboksissa koira. Kenet pelastaisin. Ajatusmallina, että auos on kokonaan veden alla.

Kyllä mä lopulta siihen johtopäätökseen tulin, että pystyisin pelastamaan vain itseni ja yhden lapsen. Siinä sitten valvoinkin loppu yönkin kun pohdin, että kenetköhän sitä sitten pelastais ja mitä psykologisia vaikutuksia sillä olis lapsen myöhemmälle kehitykselle (oletuksena, että muut menehtyis)

Öisin on aikaa pohtia kaikenlaista...[/QUOTE]

Toi olis taas vähän eri tilanne. Tuossa missä sanoin pelavani/yrittäväni pelastaa pienin perustelu oli juuri se, että pienin olisi helpoin kantaa mukana koska on kevyin. Tuossa autojutussa ehkä pelastaisin sen joka nopeiten saa turvavyön auki ja vähän itse osaa auttaa pääsemään pois..? Tai en tiedä, kamala tuotakin on ajatella. :(
 

Similar threads

Y
Lasteni suusta kuultua.
Viestiä
4
Luettu
2K
Aihe vapaa
vierailija
V
Y
Lasteni suusta kuultua eri ihmisten kertomina.
Viestiä
3
Luettu
4K
Aihe vapaa
vierailija
V

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa