rakkaan puolison möläytykset

[Malllu]

Niin joo, ja mitään kersoja ei todellakaan tule.

 

[Elli-Noora Lydia]

Hahhah joo, tuota ei usko kukaan. Mitä aineita se sun ukko vetää? XD

Minulle on aivan sama mitä sinä uskot tai et.
Mutta tiedätkös, kommenttisi voisin tulkita kunnianloukkaukseksi.

Vaan sinä ja minä taidamme elää niin erilaisessa kulttuurissa, vaikka samassa maassa elämmekin, ettei sinun kanssasi kannata aikaansa tuhlata.

Oikein hyvää loppu elämää sinulle, ja opettele käyttäytymään, niin saatat jopa joskus nousta sieltä omasta loastasi pois ;D

 

[Orvokkityttö]

Ai kunnianloukkaus..? Huhhuh.. Ja mitähän toi sit, mitä sä sanoit Mallul? Saattais syyte napsahtaa siit myös.

Muuten, miten toi niinku virallisesti menee..? Eli mies ei saa sanoo naisel turpa kii..
Mut saaks nainen sanoo miehel?
Nainen naisel?
Mies miehel?
Mis se raja menee?

 

[ainokainen]

No eikö lähtökohta voisi olla se, että kukaan ei saa puhua kenellekään rumasti ja loukkaavasti. Eikö näin opeteta jo lastentarhassa?

 

[Herkistävää teinirakkautta]

No jos Mallu ja Orvokki ovat onnellisia toisilleen vittuillessaan, niin annetaan heidän olla. Ovatpahan pois muita ihmisiä komentelemasta. Lupasivat jopa vielä etteivät tee kersoja noita ihanuuksia kuuntelemaan. Reilun pelin henki!

 

[no]

Kyllä keskustelutapa perheen sisällä voi olle mitä tahansa. minulla on ystäviä, jotka kiroavat joka toisen sanan, siis heidän lapsensakin ja toisilleenkin, mutta kyllä se on heillä ihan normaalia kielenkäyttöä. menin sitten heille kylään ja siellä oli vieraita, tää sanavalmis emäntä sitten tokaisi jossakin jossakin keskustelun lomassa minulle, että oot sääkin aika pukki, kyllä menin niin hämilleni, että en saanut sanaa suustani. Eikä pitänyt edes paikkansa. Olemme edelleen hyviä ystäviä, vaikka toista kävi mielessä. En ollut huomaavinani, mutta ihan kiva jos sitten käyttäisivät vain oman perheen kesken näitä tehosanoja, mutta kun sekin tuppaa unohtumaan)

 

[Malllu]

[viesti moderoitu]

 

[Ihanan miehen ihana vaimo]

Minulle on aivan sama mitä sinä uskot tai et.
Mutta tiedätkös, kommenttisi voisin tulkita kunnianloukkaukseksi.

Vaan sinä ja minä taidamme elää niin erilaisessa kulttuurissa, vaikka samassa maassa elämmekin, ettei sinun kanssasi kannata aikaansa tuhlata.

Oikein hyvää loppu elämää sinulle, ja opettele käyttäytymään, niin saatat jopa joskus nousta sieltä omasta loastasi pois ;D

Olet oikeassa, turha yrittää kommentoida tai selittää asiaa ihmisille, joilla ei ole pienintäkään käsitystä siitä, millaista on elää toista kunnioittavassa, onnellisessa suhteessa, jossa asiat osataan hoitaa puhumalla eikä siinä tarvita nälvimistä, voimasanoja tai muutakaan uhkailua.

Minäkin olen ollut mieheni kanssa jo yli 30 vuotta ja meillä on upea avioliitto. Jos minua ei alun alkaen olisi kohdeltu kunnioittavasti, rakastavasti ja aina ystävällisesti, ei liitosta pitkäikäistä olisi tullutkaan. Meillä haetaan vaihtelevuus jostain ihan muualta kuin toisen haukkumisesta ja kiroilemisesta. Sellainen on mielestäni sivistymätöntä käytöstä, mutta eihän kaikilta voi sivistyneisyyttä edellyttääkään ja silloin on vain hyvä asia, että sellaiset ihmiset löytävät toisensa, sillä muunlainen yhtälö olisi mahdottomuus.

 

[Häh?]

Mikä keskustelu tää oikein on?

 

[Lyyli-Elviira Meirami]

Näitähän on näitä ihmisiä, joiden liitto on omasta mielestään niiiiin mahtava, että "poikkipuolista sanaa emme koskaa ole toisillemme sanoneet". Justiinsa juu.
Kylläpä ovatkin onnellisia, voi perseen suti.

Miten ihminen voi aina olla samaa mieltä kuin puolisonsa?
Mulle tulee mieleen, että jos aina täytyy olla samaa mieltä kuin puoliso, silloin on alistettu olemaan niin. Ei uskalleta olla eri mieltä.
Joku puhuikin jo läheisriippuvuudesta ja yhdyn täysin mielipiteeseen.

On asioita, missä täytyy pitää oma päänsä, vaikka toinen kuinka sitä haluaisi muuttaa.
Emme ole kloonattuja puolisomme kanssa.
Saatamme olla aivan erilaisista kulttuureista, lähtökohdista ja kasvatustaustamme on tyystin erilainen. Arvostamme eri asioita ja pystymme toteuttamaan erilaisia asioita kuin puoliso.
Edelliset seikat eivät kuitenkaan sulje pois sitä, että liittomme kestää vuosikausia.
Eivät kaikki asiat voi tasoittua pelkästään puhumalla ja ajatuksia vaihtamalla, silloinhan olisimme yli-ihmisiä. Ah, niin rakastettavia ja ymmärtäväisiä.
Joskus on vaan ihan pakko suuttua ja voi kauhistus, jopa ihan haastaa riitaa. Hui miten brutaalia!

Kunnon riita, joskus kun on PAKKO, puhdistaa ilman. Asiat selkenee ja voimme jatkaa samalta viivalta ilman "mörköjä".

Suorastaan käy sääliksi noi "nelkyt vuotta liittoa takana ja koskaan ei ole riidelty" tyyppejä.
Hankkikaa elämä itsellennekin.

 

[Elli-Noora Lydia]

Kuten todettua, turha yrittää selittää mitään sellaisille jotka eivät mistään mitään ymmärrä, hyvänä esimerkkinä Lyyli-Elviira Meirami.
Kun ei lukemaansa ymmärrä niin eipä sille sitten mitään voi.
Surullista, mutta totta.

 

[ollu aviossa yli 20]

Mulle tuli mieleen sarja "pokka pitää", jossa kotirouva hyacinth on niin vieraskorea ihmisille ja mies myötäilee vierestä,? Sellainen tulee mieleen ihmisistä, jotka ovat olleet naimisissa 30-40v ja edelleen ihana liitto jatkuu ilman isoja riitojakaan. Ei voi olla totta, että kaksi eri sukupuolta olevaa ihmistä ovat aina samaa mieltä tai eivät riitele ikinä?ehkä on niin, että mies on tossukka-hiirulainen, jota vaimo ohjailee. Tai sitten mies määrää melkein kaikesta ja nainen nöyrästi kuuntelee myöntyy miehen mieliksi ehkä sanoo mielipiteensä, mutta sillä ei ole mitään merkitystä sinänsä.

 

[tuli yllärinä]

Itselläni on kokemusta suhteesta, jossa ei koskaan riidelty. Kuvittelinkin siis mielessäni, että kylläpä olemmekin samanmielisiä ja onnellisia. Sitten tuli ero hänen taholtaan mm. sillä perusteella, että kumppanini koki minun mielipiteeni aina niin vahvoiksi, että ei ollut koskaan uskaltanut ilmaista poikkipuolista sanaa, vaan oli alistunut siihen, että minun sanani on se, joka määrää. Olin siis elellyt siinä harhassa, että olin kerrankin löytänyt kumppanin, joka oli kaikessa samaa mieltä. Pidin meitä melkein sielunkumppaneina, mutta voi kuinka väärässä sitten olinkaan. Olen yrittänyt ottaa opikseni. Sen jälkeisissä suhteissa olen aktiivisemmin pyrkinyt kuuntelemaan sitä, mitä toinen todella haluaa, en vain omaa mielipidettäni, ottamaan toisen mielipiteen paremmin huomioon. Enkä minä edes ole mikään Hyacinth, en todellakaan.

 

[no]

Itselläni on kokemusta suhteesta, jossa ei koskaan riidelty. Kuvittelinkin siis mielessäni, että kylläpä olemmekin samanmielisiä ja onnellisia. Sitten tuli ero hänen taholtaan mm. sillä perusteella, että kumppanini koki minun mielipiteeni aina niin vahvoiksi, että ei ollut koskaan uskaltanut ilmaista poikkipuolista sanaa, vaan oli alistunut siihen, että minun sanani on se, joka määrää. Olin siis elellyt siinä harhassa, että olin kerrankin löytänyt kumppanin, joka oli kaikessa samaa mieltä. Pidin meitä melkein sielunkumppaneina, mutta voi kuinka väärässä sitten olinkaan. Olen yrittänyt ottaa opikseni. Sen jälkeisissä suhteissa olen aktiivisemmin pyrkinyt kuuntelemaan sitä, mitä toinen todella haluaa, en vain omaa mielipidettäni, ottamaan toisen mielipiteen paremmin huomioon. Enkä minä edes ole mikään Hyacinth, en todellakaan.

Tuo on niin taivaan tosi. Jos koskaan ei riidellä (olla eri mieltä), niin 100% varmuudella toinen puolisoista alistuu.

 

[Keskustelut]

Siitä että riidelläänkö parisuhteessa ja miten riidellään.

 

[Siiri Sylvia]

Meillä parisuhdetta takana reilu 20 vuotta. Ollaan riidelty ja rakastettu, oltu eri ja samaa mieltä.

Silti kai normaalisivistystason omaavat ihmiset voivat olla eri mieltä ja riidelläkin kunnioittamalla toisiaan? Ei riiteleminen vaadi vittuilua tai haukkumista. Ei ainakaan meillä.

 

[Lyyli-Elviira Meirami]

Kuten todettua, turha yrittää selittää mitään sellaisille jotka eivät mistään mitään ymmärrä, hyvänä esimerkkinä Lyyli-Elviira Meirami.
Kun ei lukemaansa ymmärrä niin eipä sille sitten mitään voi.
Surullista, mutta totta.

Kiitos, kiitos palautteesta. Huomaatko, että olen hyvin sivistynyt kun kiittelen jopa
moitteista.
Miten ihmeessä noin otit itseesi, että suorastaan ymmärtämättömäksi
minua mainitset.
Kylläpä on surullista kun loukkaannuit. Enhän toki, hyvä ystävä Sinua tarkoittanut
loukata. Ehei, en suinkaan. (Taputtelee pitsisellä nenäliinalla suppusuutaan.)

OIKEESTI!
Sain kirjoituksestasi edellä kuvatun fiiliksen.
Näin näitä asioita ymmärretään "eri piireissä".
Me alhaisemman sivistystason ihmiset puhumme asioista niiden oikeilla nimillä
ja joskus jopa kiroilemme.

 

[Elli-Noora Lydia]

Sitä vaan eivät kaikki millään tunnu ymmärtävän että todellakin asioista voidaan olla erimieltä ilman suurta riitaa ja toisen haukkumista ja omaan tahtoon alistamista.

Kyllä meilläkin ollaan erimieltä, mutta koskaan ei ole tarvinnut ääntään korottaa eikä toista nimitellä.
Asiat on puhumalla selvitetty, ja molemmilla on oikeus omaan mielipiteeseen, eikä toista oman tahdon alle jyrätä.

Tälläinen ihan yksinkertainen asia tuntuu olevan niin vaikea täällä ymmärtää.
Vaan eipä sitä väkisin voi kenenkään kalloon takoa

 

[Velli-Loora]

Kova on Ellilyytian pätemisen tarve ja riitelyhalu muitten palstalaisten kanssa

 

[Haloota vaan]

taas on lievästi puurot ja vellit sekaisin...

Eihän haukkumisten puute tarkoita riitelyn puuttumista. Eri mieltä voi, saa ja pitää välissä olla ja ihan varmasti jokainen onkin. Mutta EI kaikissa liitoissa sanota silti RUMASTI! Ne ovat ihan eri asioita. Ihmiset voivat olla jopa useimmista asioista eri mieltä, ja silti tingata niistä ihan normaalina jutteluna, sanomatta pahasti, kiroamatta, vähättelemättä. Ei siinä ole mitään kummallista ja mahdotonta!

 

[Yksinkertaisuuden huippu]

Kova on Ellilyytian pätemisen tarve ja riitelyhalu muitten palstalaisten kanssa

Kukahan täällä riitelee ja kenen kanssa.
Moukat ette vain tunnu käsittävän selkeää asiaa vaikka sitä teille rautalangasta monikin yrittää vääntää.

 

[juuuuuuh]

Pysytään viilipyttyinä hillittyinä ei hermo repee kun ollaan niin sivistyneitä että.
Koskaan ei tartte suuttua tai muutenkaan tuohtua...

Kyllä riita on välistä ihan paikallaan ja se sovintohan on parasta sitten sen riidan jälkeen.

Kyseessä ei ole nimittely pahimmasta päästä tahi nyrkkitappelu.

Sammakoita saattaa päästä joskus suusta mutta jos siitä sikiää kunnon keskustelu niin kannatti kait sitten ainakin minun mielestäni.

Alentavaa jatkuvaa nimittelyä tai väkivaltaa ei kenekään tulisi sietää.

 

[Lyyli-Elviira Meirami]

Joku jo mainitsikin Hyacintin. On aivan mainio sarja ja kuvaa osuvasti ukokultaisia, muka sivistyneitä ihmisiä, joilla kaikki on niin hienoa ja mahtavaa, että eivät pieruaan haista.

Näitä saman tyyppisiä ihmisiä on paljon varsinkin vanhemmissa naisissa.
Jaksavat teeskennellä parempaa kun ovat, joka suhteessa.

Niillä on rikkaita ja lukeneita sukulaisia. Leuhkivat ihan normaalissa puheessa ja luulevat, että kuulija ei tajua, missä mennään.

Toivottavasti sellainen elämä ei käy liian raskaaksi, siis jatkuva asioiden kaunistelu ja suorastaan valehtelu.
Luulisi olevan raskasta, jos koko ajan täytyy teeskennellä.

 

[Etkö usko]

mihinkään hyvään ja kauniiseen elämässä? Kaikki toisenlainenko teeskentelyä? Vaikka nyt sitten se sopuisa riitely? Tunnen aika paljon pariskuntia, jotka riitelevät niin. Riitelevät, mutta eivät sano järin pahasti. Jos on lapsesta opetettu hyvä käytös, kyllä se on luissa ja ytimissä myös suuttuessa. Ei suuttuminen edellytä pahasti sanomista, eikä siinä mitään teeskentelyä ole. Meitä on moneksi ihan aitoinakin!

 

[Ihanan miehen ihana vaimo]

Sellainen tulee mieleen ihmisistä, jotka ovat olleet naimisissa 30-40v ja edelleen ihana liitto jatkuu ilman isoja riitojakaan. Ei voi olla totta, että kaksi eri sukupuolta olevaa ihmistä ovat aina samaa mieltä tai eivät riitele ikinä?ehkä on niin, että mies on tossukka-hiirulainen, jota vaimo ohjailee. Tai sitten mies määrää melkein kaikesta ja nainen nöyrästi kuuntelee myöntyy miehen mieliksi ehkä sanoo mielipiteensä, mutta sillä ei ole mitään merkitystä sinänsä.

Ja myös Lyyli-Elviira Meirami :

Voi elämän kevät, että teidän on vaikea ymmärtää, että joku tosissaan voi olla onnellinen pitkässäkin liitossa aina vaan?! Ei kukaan ole väittänyt, ettei koskaan riitele, mutta kun asiat voi hoitaa sivistyneesti, ei ole pakko huutaa, ei kiroilla, ei lyödä eikä edes iskeä nyrkkiä pöytään. Me olemme monestakin asiasta täysin eri mieltä, mutta niistäpä saadaan hyviä ja mielenkiintoisia väittelyjä aikaiseksi enkä ollenkaan ymmärrä, että niistä pitäisi sen kummemmin riidellä. Sanotaanko vaikka niin, että asiat voivat riidellä, mutteivät ihmiset. Näin meillä ollaan menty yli 30 vuotta ja aina vaan suhde pysyy mielenkiintoisena ja onnellisena.

meillä on molemmilla myös oma elämä, voimme matkusetella yksin ja yhdessä, mustasukkaisuus ei riivaa. Meillä on yhteisiä harrastuksia mutta myös omia. Kumpikaan ei ole "tossun alla" eikä kumpaakaan tarvitse ohjailla tai määräillä, olemmehan aikuisia ihmisiä.