Rankka suhde

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja murusia keräilevä mies...
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Suuri kiitos kaikille vastanneille. Kirjoitan varmaankin vielä jokuselle kommentteja, mutta tosiaan teidänkin sanat ovat saaneet minut ajattelemaan asioita hieman realistisemmin ja riisumaan ne vaaleanpunaiset lasit.

Viime kerrasta "selvisin" oikeastaan silleen, että kuvainnollisesti näin itseni ihmisenä, jolla on iso reikä sydämen kohdalla ja sydän on murskana jossakin valtavan lohkareen alla. Otan tässä vähän aikaa ja happea ja koitan hahmottaa todellista tilannetta. Vähän toisaalta huolettaa, että mitä tuollainen tekee minulle ihmisenä. Minulla oli ennen aiemmassa suhteessani jonkinlainen panssari päällä ja nyt olin päättänyt, että en enää ikinä sellaista rakenna.

Ei pidä ymmärtää, että en olisi sanonut vastaan tai että emme olisi riidelleet. Riitoja on ollut paljonkin. Ehkä tosiaan olen ottanut vastaan vähän turhan kovia kriittisiä huomioita. Olen koittanut viime aikoina tehdä selkeämmin selväksi, että minua ei voi kohdella, miten haluaa. Olen valmis eroon tai sitten keskustelemaan asioista niiden oikeilla nimillä.

Nyt on ollut ihmeen pitkä rauhan aika jo 11 päivää ilman erouhkailua. Tosin koskaan ei tiedä, milloin seuraava uhkaus tulee ja mistä aiheesta. Koitan olla ymmärtäväinen, tukeva, empaattinen ja avulias sekä läsnä, mutta en anna periksi minulle tärkeistä asioista. Saa nähdä, mihin se johtaa...
 
Koko tästä ketjusta käy ilmi, että tämä nainen vedättää miestä aivan täysillä. On sattunut yhteen harvinaisen "sopiva" pari siinä mielessä, että toinen on vedättäjätyyppiä ja toinen antaa vedättä minkä ehtii. Sitä ei voi kutsua ihan pelkäksi rakkaudeksi, vaan lähinnä kyseessä on viharakkaus-suhde.

Nyt nainen sitten odottaa lasta, mikä antaa hänelle entistä enemmän valtaa ja mahdollisuuksia vedättämiseen. Jos et tee täydellisen radikaalia ratkaisua elämäsi suhteen, varaudu järkyttävään vääntöön, joka sinua tulevaisuudessa odottaa.

Mikä on suhteesi kahteen lapseesi? Onko nainen mustasukkainen näistä, veikkaanpa että on. Juuri tuo, että et muka saa tulla synnytykseen, ja vanhempiasi ei muka saisi kutsua ristiäisiin, on aika selvä merkki mustasukkaisuudesta. Olethan jo kokenut nämä asiat kerran, mutta vain toisen naisen kanssa, mikä on helppo keino syyllistää sinua kaikesta mahdollisesta. Kun et mahda asialle mitään.

Kun lapsi syntyy, KAIKKI mitä sen jälkeen teet / et tee lapsen suhteen, aiheuttaa vääntöä. Sinun on osoitettava, että tämä lapsi ja varsinkin tämän lapsen äiti on viisi miljoonaa kertaa parempi, tärkeämpi ja olennaisempi elämässäsi kuin jo olemassa olevat lapsesi. Jos et tätä pysty osoittamaan aukottoman konkreettisesti (ja milläs pystyt!) niin hirveitä tapahtuu.

Jos olisit sellainen mies, joka karjaisee akan hiljaiseksi ja tarpeen tullen mätkii turpiin, heittää pienenkin kiukuttelun ilmetessä takin niskaansa ja lähtee kapakkaan ja PYSYY siellä kapakassa, kenties jopa iskee vieraita naisia ja viettää yönsä ties missä, eikä milloinkaan selittele mitään eikä pyytele anteeksi eikä muutenkaan ota kuuleviin korviinsa yhtään mitään, niin kenties voisit elää tuollaisenkin naisen kanssa. Eri asia sitten, voisiko hän elää sinun kanssasi.

Mutta kun kaiken olettamani jälkeen et ilmeisestikään ole tuollainen mies, niin vaihtoehtosi ovat joko lähteä tai jäädä ja jääminen merkitsee sitten sitä vääntöä.

Lähteminenkin voi merkitä sitä vääntöä, ellet ota toista linjaa käyttäytymisessäsi. Sinun on toimittava johdonmukaisesti koko ajan. Et suostu kuuntelemaan yhtään ylimääräisiä jankutuksia etkä kiukutteluja. Syy lähtemiseesi on simppeli: et kestä tuollaista oikuttelua. Et suostu riitelemään.

Sinähän olet nyt koko ajan kuin tämän naisen armoilla. Joku sanoisi, että varsinaisen munaton mies. Etkö pysty yhtään itse sanelemaan mitään, vaan annat naisen päättää kaikesta. Viimeisen viestisi mukaan alat taas myöntyä naisen oikutteluun. Puheet pääsiäisestä ja tulevaisuuden hankinnoista on selväsi naisen taholta kokeilemista, kuinka pitkällä olet eroajatuksissasi ja kuinka helposti sinut saisikin taas muuttamaan mieltäsi.

Näköjään hyvin helposti.


Kiitos sinulle myös. Juu, syntymätöntä lasta on tosiaan käytetty vallan keinona ja mun taluttamisessa. Puolisoni on tosiaan aika mustasukkaista sorttia, enkä minä mielestäni anna siihen aikuisten oikeasti mitään syytä. Tuo oli aika osuva kommetti, kun sanoit, että saan kuulla, että olen jo kokenut jutun jonkun toisen kanssa. Se pitää niin paikkaansa. Olen saanut siitä kuulla koko suhteemme ajan, että hänen pitäisi olla miehen kanssa, joka on samassa asemassa eli kokisi kaiken ekaa kertaa puolisoni kanssa. Olen vain sitä aina ihmetellyt, että miksi ihmeessä se sitten kuitenkin on mun kanssani.

Lisäksi sun varoituksen sana tulevasta lapsesta ja hänen tärkeydestään tulevat varmasti esille. En oikein uskalla edes miettiä moista. Olen ehdottanut, että voisimme mennä mun lasten ja meidän lapsen kanssa jo loppukesällä jonnekin vaikka risteilylle. Vastaus oli, että ei todellakaan... Haluan kyllä pitää lapsieni puolta, jotta he eivät joutuisi kokemaan, että heidän isä ei puolusta heitä. Lapset, kun ovat minulle aivan äärettömän rakkaita. Silti puolisoni silloin harvoin, kun on meidän kanssamme yhtä aikaa paikalla, saa myös huomiota.

Niin... tavallaan olen naiseni armolla koko ajan. Näin ei kyllä saisi olla, mutta kun ihan oikeasti rakastan ja välitän hänestä todella paljon. Kait sitä jossakin vaiheessa pitäisi ihan oikeasti alkaa pitää huolta myös itsestä. Kiitos vielä kerran ajatuksia herättäneestä viestistäsi.
 
Viimeksi muokattu:
Ei mitään! Vaimoke estää ne kaikki, valitsee, käyttää, päättää, toteuttaa! Sinulle jää vain vastuu käytetystä vallasta, ellet muuta ajatteluasi, minkä mukaan käyttäytymisesikin muuttuu!



Liian totta ollakseen hyvää! En kirjoita ilkeyksissäni vaan varoitan todella vakavasti!



Siis mitätön turhake, tapahtumahorisontin takana, syvällä pimeissä uumenissa, pohjan alle kuopattuna.



Epävarma olo, ajattelu sekavaa, päätöksiä ei pysty tekemään.



Se vika että tässä tilanteessa ne tunteet tuhoavat SINUT! Vaimoke ei niitä tarvitse eikä edes halua, sillä hän selviytyy paremmin ilman niistä aiheutuvaa riesaa.



Siksi että valitset niin! Uhraudut kun uhrataan!



Sillä on tietty tarkoitus ja kuuluu asiaan. Se on toimiva strategia, varsinkin niin kauan kun sitä ei ymmärrä.



Niin pitääkin olla. Tämä on älykkään manipuloinnin tulos. Olet käytännössä itsenäiseen toimintaan täysin kykenemätön, mutta käytettävissä vaimokkeen ohjaamiin tarkoituksiin. Olet hyvin hyödyllinen! Hän tekee mitä haluaa, ja päättää mitä te haluatte, eli käyttää kummankin valtaa! Tästä kaikesta hän sälyttää kannettavaksesi mahdollisimman suuren vastuun.


MANIPULOINTIA



Sen teho on ristiriitaisessa arvaamattomuudessa. Uhkailua ja jahkailua, ja toimii toistaiseksi.



Outo, kummallinen, käsittämätön, epävarma = hänen hallinnassaan.

olisin kyllä oikeastaan kiitollinen, jos hän lähtisi, kun itse en näköjään ole ainakaan tähän asti osannut kaikesta henkisestä väkivallasta huolimatta lähteä.

Koukussa ja kontrollissa, eli tiukasti ohjaksissa, hallitusti ohjattavissa.



Ei loppua luvassa, niin kauan kun jotain hyödynnettävää on.



Vaan kuinka sitten käy? Hänellä on tietenkin suunnitelmia, mitkä hän vakaasti ja harkitusti aikoo toteuttaa.



Entä jos oli? Kun: "Hän tekee kaiken niin kuin itse näkee parhaaksi.", hän ei tee aborttia?



Ehkä ei haluakaan, tai on samantekevää kenen kanssa, milloin mistäkin syystä. Ehkä syy on triviaali mielijohde tai jotain minkä ymmärtäminen ei ole välttämättä kovin terveellistäkään.



Entä jos on? Vaimokkeen käytös on hänen oman vapaan valintansa seurausta, ja henkilö jolla on seuraavia ominaisuuksia…



…on erinomainen valinta lapsen huoltajaksi, oli biologinen isä kuka tahansa, sillä » rakkaus on lumivalkoinen ».

Vaimoke tietää tämän, koska ei ole mitenkään todellisuudesta vieraantunut, eikä hänellä ole minkäänlaisia harhakuvitelmia toisista ihmisistä.



Halusi ja tarpeesi ovat merkityksettömiä, niillä ei ole arvoa. Olet tarpeellinen ilman omaa tahtoa, kun noudatat hänen tahtoaan ja toteutat hänen tarpeitaan.

Mitä teet?


Niin teen taas sitä, että toivon, että tilanne paranee lopullisesti. Joku ihme vain minussa uskoo, että se on mahdollista. Tosin se toivova osaa on pienenemässä koko ajan...

On ihan oikeasti tosi vaikea uskoa, että joku haluaisi tahalteen manipuloida tai käyttää valtaa, mutta asiaa mietittyäni näin kyllä taitaa olla. Haluan sen loppuvan ihan kokonaan, mutta en tiedä onnistunko siinä mitenkään.

Minusta yksi valaiseva esimerkki on, että sain kamalat valitukset kuinka kehtasin nousta katsomaan olympialaisten kiekkoa. Kun yleensä teen kaikkeni hänen uniensa puolesta, niin kerran kuin halusin itselleni jotakin, niin se oli sitten aivan hirveää.

Puolisoni kun näkee asiat täysin omalla tavallaan eikä hänen näkemystään muuta kukaan eikä mikään - tai ainakin siltä tuntuu.

Joka tapauksessa rehellisesti sanottuna tulevaisuus huolettaa, mutta selviän siitä kyllä. Olen mielestäni hyvä ja kunnollinen mies ja olen sen kyllä kuullut myös ystäviltäni hetkillä, kun oma usko on vakavasti horjunut.
 
Viimeksi muokattu:
Se on todella musertavaa myöntää itselleen, että joku läheinen jota rakastaa ja josta välittää paljon on manipuloiva ja ei oikeastaan välitä minun tunteistani. Se murtaa ihmisen ihan juuriaan myöten, mutta pidemmän päälle elämä on onnellisempaa kun suostuu näkemään todellisuuden ja ottaa ne ruusunpunaiset lasit pois.

Minä olen nainen ja olin itse suhteessa tuollaisen miehen kanssa kuin mitä ap sinä kuvailet vaimoasi. Minä tajusin lopulta, että kaikenlaisista uhkailuista huolimatta miehellä ei ollut aikomustakaan jättää minua ja tajusin, että jos aion selvitä hengissä ja säilyttää edes jotenkin mielenterveyteni niin minun täytyy itse tehdä päätös ja lähteä. Mies ei aio mitä päätöksiä tehdä, koska ei hänellä ole siihen syytä niin kauan kuin minä olen tahdoton ja tottelen hänen jokaista oikkuaan ja olen ovimatto. Se päätös erosta oli vaikea ja eron jälkeenkin oli puoli vuotta soutamista huopaamista. Mies oli hetken todella ystävällinen ja meillä oli mukavaa ja menin taas ansaan, mutta lopulta hänen todellinen luonteensa tuli esille. Muistin miksi halusin hänestä ihan oikeasti eroon ja se syyllistäminen, että kaikki on minun vikani. Ei sitä kestänyt kun aloin nähdä mistä on kyse.

Se oli todella rankka suhde ja rankka ero enkä ole vieläkään oikein toennut siitä täysin, vaikka siitä on kohta vuosi. Olen ollut todella vihainen ja katkera siitä alentavasta kohtelusta mitä sain osakseni. Olen miettinyt miksi alennuin sellaiseen. Ei se helppoa ole, mutta pikkuhiljaa pääsee eteenpäin. Joskus tulee jopa ikävä ja kaipaus, mutta sekin menee ohi ja jotenkin minä hyväksyn että asiat on menny niin kuin on menny ja olen ihan ok sen kanssa, että jos en löydä sopivaa miestä niin voin olla yksinkin. Ei siihen kuole. Mutta tuollainen itsensä nöyryyttäminen alistavassa ja manipuloivassa ja valtataisteluita täynnä olevassa suhteessa niin se voi olla kuolemaksi. Ainakin henkisesti ellei myös fyysisesti ja sellaista en halua enää ikinä.

Minä toivon sinulle voimia, rohkeutta ja päättäväisyyttä! Älä anna toisen kietoa omaa tahtoasi pikkusormensa ympärille ja käyttää sitä sinua vastaan. Kukaan muu ei voi puhua sinun puolestasi ja puolustaa sinua kuin sinä itse!
 
Alkuperäinen kirjoittaja murusia keräilevä mies...;10472789:
Olen mielestäni hyvä ja kunnollinen mies ja olen sen kyllä kuullut myös ystäviltäni hetkillä, kun oma usko on vakavasti horjunut.

Epäilemättä olet! Jaksat lämpimästi kiitellä meitä yhdessä ja eriksikseen. Ole hyvä! Oikein, mutta niin väärin! Tavallisesti se on hieno asia, mutta nyt merkittävä tilannetta ylläpitävä ongelma.

* kiltit ja joustavat ylläpitävät sairasta ilmapiiriä *

Minulla oli ennen aiemmassa suhteessani jonkinlainen panssari päällä ja nyt olin päättänyt, että en enää ikinä sellaista rakenna.

Taas oikein ja väärin. Ymmärrän että se panssari, kova rooli johtuu normaalista parisuhdeujoudesta. Siitä on läheisyyttä estävänä jossain vaiheessa päästävä (yhtaikaa) eroon tai se erottaa.

huolettaa, että mitä tuollainen tekee minulle ihmisenä.

Kun turpaan ei lakkaa tulemasta. Pahaa jälkeä bazookalla, oli panssaria tai ei.

Riitoja on ollut paljonkin.
– ottanut vastaan vähän turhan kovia
– iso reikä sydämen kohdalla ja sydän on murskana

Osuu, mutta ei uppoa? Voi hyvä jysäys!

* Uhrinakin hän vain syyttää itseään ja etsii vikaa omasta käytöksestään. *

teen taas sitä, että toivon, että tilanne paranee lopullisesti. Joku ihme vain minussa uskoo, että se on mahdollista.

Virheoletus ettei kukaan voi käyttäytyä tunteettomasti, olla kylmäverinen, aiheuttaa että sinnikkäästi mietit ja kokeilet erilaisia rauhanstrategioita lähes loputtomiin. Sven Tuuvan kaltaista pelotonta, uhriutuvaa, ideaalista sankaruutta. Toisenlaisessa suhteessa ihailtavaa, mutta tällä väärällä rintamalla hurmeesi värjää vain juoksuhautaa.

Olen koittanut viime aikoina tehdä selkeämmin selväksi, että minua ei voi kohdella, miten haluaa. Olen valmis eroon tai sitten keskustelemaan asioista niiden oikeilla nimillä.

Kertomasi mukaan et ole vielä valmis eroon! Entä ne oikeat nimet, mistä niitä saa?

En oikein uskalla edes miettiä moista. Olen ehdottanut… Vastaus oli, että ei todellakaan... olen naiseni armolla koko ajan. Näin ei kyllä saisi olla…

Ajattelet että Sinulla on liikaa menetettävää? Ehkä liikaa, mutta voitko enää menettää jos olet jo menettänyt? Onko ylipäätään varmaa mitä nyt on?

Olen saanut siitä kuulla koko suhteemme ajan, että hänen pitäisi olla miehen kanssa, joka on samassa asemassa – miksi ihmeessä se sitten kuitenkin on mun kanssani.

Et huomaa mikä hänen sanomassaan on totta ja millä hän onnistuu manipuloimaan, kun uskot liian hyvää ja 'parhain päin'.

* Hän pystyy kyllä esittämään myötätuntoista ja hämääkin siten monet. *

esimerkki on, että sain kamalat valitukset kuinka kehtasin nousta katsomaan olympialaisten kiekkoa. Kun yleensä teen kaikkeni hänen uniensa puolesta, niin kerran kuin halusin itselleni jotakin, niin se oli sitten aivan hirveää.

Eikö ole fakta ettet pysty ennustamaan hänen reaktiotaan yksinkertaisessakaan asiassa, tai jos pystyt niin uskot sisimmässäsi jotain muuta?

On ihan oikeasti tosi vaikea uskoa, että joku haluaisi tahalteen manipuloida tai käyttää valtaa, mutta asiaa mietittyäni näin kyllä taitaa olla. Haluan sen loppuvan ihan kokonaan, mutta en tiedä onnistunko siinä mitenkään.

Se ei ole siinä mielessä tahallista että hän ei osaa asettua toisen asemaan, eikä kykene siksi myötätuntoonkaan. Millä taikasanalla se loppuu?


NARSISTI VAI EI

Puolisoni kun näkee asiat täysin omalla tavallaan eikä hänen näkemystään muuta kukaan eikä mikään - tai ainakin siltä tuntuu.

* Koska tällainen henkilö hallitsee sosiaalisen käyttäytymisen koodit, hän pystyy näyttelemään oikeita tunteita oikeissa tilanteissa. Hänen käsityksensä oikeasta ja väärästä ovat kuitenkin omanlaisensa, eikä hänellä ei ole pysyviä arvoja tai tavoitteita elämässä. Koska hän katsoo olevansa aina oikeassa, ei psykoterapiastakaan ole apua. Hoito edellyttää, että potilas tarvitsee ja haluaa apua. Potilaan täytyy tunnustaa, että hänellä on ongelma. Psykopaatti ei koe, että hänellä on psyykkisiä tai tunneperäisiä ongelmia, eikä siten näe mitään syytä muuttaa käytöstään.

– useimmiten ulospäin suuntautunut ja hyvin työkykyinen, erinomainen esiintyjä ja loistava sanankäyttäjä. Hän ajattelee kirkkaasti ja kykenee argumentoimaan asiansa vakuuttavasti –

Ajattelu voi vaikuttaa johdonmukaiselta, hänen perustelunsa eivät aina ole loogisesti päteviä. Tehokas sanaton viestintä vie huomion puheen sisällöstä. Vain kohdistamalla katseensa toisaalle tai peräti sulkemalla silmänsä, kuulija voi havaita puheen ristiriitaisuudet. *

http://www.superliitto.fi/?cat=94&magid=29#177

syntymätöntä lasta on tosiaan käytetty vallan keinona ja mun taluttamisessa.

Ja taltuttamisessa. Kovempia panoksia, kauhun tasapainoa, likaisia pommeja ja tykillä kärpästä!

Silti puolisoni silloin harvoin, kun on meidän kanssamme yhtä aikaa paikalla, saa myös huomiota. Haluan kyllä pitää lapsieni puolta, jotta he eivät joutuisi kokemaan, että heidän isä ei puolusta heitä.

Aikuisen huomionhaku jyrää lapset, joita tuntee tarvetta puolustaa? Ajattele: Puolustaminen ei ole koskaan aukotonta, eikä voi mitenkään onnistua aina. Voi syntyä suurta vankoa vaikka yrittäisi kaikkensa. Lapsia on suojeltava, se onnistuu paremmin.

Puoliso jolta täytyy suojautua? Jumal'auta!

Puolisoni on tosiaan aika mustasukkaista sorttia, enkä minä mielestäni anna siihen aikuisten oikeasti mitään syytä. Tuo oli aika osuva kommetti, kun sanoit, että saan kuulla, että olen jo kokenut jutun jonkun toisen kanssa. Se pitää niin paikkaansa.

Minusta ei ole varsinaisesti mustasukkaisuutta, kun aikaisemmin sanoit: "Olen ollut poissa kotoa, eikä se ole häntä tuntunut haittaavan. Sitten toisaalta taas on kuulemma kurjaa, kun käyn työmatkoilla tai harrastuksessani." Esim. yöllä ei haittaa vaikket ole käytettävissä; 'ei ole käyttöäkään'.

Jos mustiskelu on keksittyä, onko se manipuloiva keino pitää kontrollissa?

…mutta kun ihan oikeasti rakastan ja välitän hänestä todella paljon.

Kuin inhottavasti pörräävä kärpänen pyrkimässä iholle? – "Älä koske minuun!" !läps! –

…sanat ovat saaneet minut ajattelemaan asioita hieman realistisemmin ja riisumaan ne vaaleanpunaiset lasit. Joka tapauksessa rehellisesti sanottuna tulevaisuus huolettaa, mutta selviän siitä kyllä.
Kait sitä jossakin vaiheessa pitäisi ihan oikeasti alkaa pitää huolta myös itsestä.

* käsittämätön kyky tunnistaa, keneen hänellä on henkistä valtaa ja keneen ei *

Onko sillä merkitystä kenessä on vikaa? Mitä tekee nimillä? Mietit onko hän jotain vai käyttäytyykö vain jotenkin jostain syystä, tai mitä itse olet ja koet ehkä kaiken ihan miten sattuu, niinkö?

Sinulla on se mitä on ja pelkäät menettäväsi sen ja mikä tahansa muutos tuntuu uhkaavalta? Oli se todellisuudentajuista tai pelkkää kuvitemaa, kaikissa tapauksissa lääke on sama:

Älä puolustele vaan selviydy, hae tarvittaessa apua! Eron voi katsoa selkeästi hyödyttävän, eikä sen tarvitse olla lopullinen. Julmuutta ei tarvita. Uuden tilannearvion voi tehdä milloin tahansa myöhemminkin, mutta tilanteen jatkuminen merkitsee häiriöidenkin jatkumista.

— SUOJAA JA SUOJAUDU! —
 
Se on todella musertavaa myöntää itselleen, että joku läheinen jota rakastaa ja josta välittää paljon on manipuloiva ja ei oikeastaan välitä minun tunteistani. Se murtaa ihmisen ihan juuriaan myöten, mutta pidemmän päälle elämä on onnellisempaa kun suostuu näkemään todellisuuden ja ottaa ne ruusunpunaiset lasit pois.

Kuinka pitkään taviksen pitää narskua oikein ymmärtää? Loputtomasti.

Ihmistä joka toimii täyttä ymmärrystä vailla, ei tule siitä rangaista!
Kun narsku ei ymmärrä kunnolla oikeata ja väärää, hän ei ymmärtäisi sitä vaikka hänelle olisi kuinka ankara tahansa. Sitä ei voi muuttaa.

Tavis ymmärtää oikean ja väärän, mutta hänkään ei voi ymmärtää sitä mitä ei tiedä, eikä sitä mitä oikeaa tai väärää se sisältää. Taviksen ja narskun kohtaamisen vahingollisuus syntyy siitä ettei asiasta tiedetä tarpeeksi, ja siten taviskin tältä osin toimii 'täyttä ymmärrystä vailla'.

Olkaa ymmärtäväisiä itseänne kohtaan, älkääkä ankaria! Ymmärtäkää asia ja antakaa vahinko myös itsellenne anteeksi!

Kun narsku ei kykene kantamaan vastuuta, lankeaa sekin taviksen kannettavaksi. Käyttäytykäämme vastuullisesti, jos sanomme vastuuseen kykenevämme. Opiskelkaamme tätä nasismiasiaa, ja suojautukaamme siten, oman itsemme tähden!
 
Viimeksi muokattu:
No, juu, nyt tilanne on sitten se, että olemme nyt eronnet aamulla. Puolisoni taas vaati, että sukulaisiani ei saa ottaa sairaalaan, mutta hänen omansa kyllä käy. Sanoin vain, että kyseessä on yhteinen lapsemme, jolloin sain kuulla, että minäkään en saa tulla sairalaan saati synnytykseen. Itse sanoin, että silloin jos en voi olla lapseni tärkeimmällä hetkellä paikalla, niin kumppanini voi puolestani olla poissa mun elämästäni. No, hän valitsi, että en saa olla paikalla, joten sitten siitä seurasi sitten ero.

No, en tiedä, miten tässä käy, mutta iso osa minusta toivoo, että ero tosiaan tulisi. Olen aikalailla täynnä puolisoani, kun hän käyttää valtaa muhun koko ajan ja syyllistää kaikesta. Viimeisin on, että hän ei uskalla nukkua vieressäni, kun liikautin yöllä jalkaani ja se osui hänen takapuoleen. Meidän sänky on kyllä aika pieni ja nukun siinäkin vain 1/4 kokoisella alueella.

Toisaalta taas on todella kurjaa, kun en saa olla mukana synnytyksessä eikä mulle kuulemma edes kerrota milloin vauva syntyy tai mitään...
 
... teillä ei ole sänkyjä erikseen??? Ihan sillai molemmille mittatilaustyönä tehty ergonomisesti oikeat painolle ja selälle.

Sinusta tulee mieleen kuva, jossa "hiiri istuu vessanpöntön sisällä ja on juuri vetämässä itseään vessasta alas" ... anteeks nyt vaan ...
 
Alkuperäinen kirjoittaja murusia keräilevä mies...;10489934:
No, juu, nyt tilanne on sitten se, että olemme nyt eronnet aamulla. Puolisoni taas vaati, että sukulaisiani ei saa ottaa sairaalaan, mutta hänen omansa kyllä käy. Sanoin vain, että kyseessä on yhteinen lapsemme, jolloin sain kuulla, että minäkään en saa tulla sairalaan saati synnytykseen. Itse sanoin, että silloin jos en voi olla lapseni tärkeimmällä hetkellä paikalla, niin kumppanini voi puolestani olla poissa mun elämästäni. No, hän valitsi, että en saa olla paikalla, joten sitten siitä seurasi sitten ero.

No, en tiedä, miten tässä käy, mutta iso osa minusta toivoo, että ero tosiaan tulisi. Olen aikalailla täynnä puolisoani, kun hän käyttää valtaa muhun koko ajan ja syyllistää kaikesta. Viimeisin on, että hän ei uskalla nukkua vieressäni, kun liikautin yöllä jalkaani ja se osui hänen takapuoleen. Meidän sänky on kyllä aika pieni ja nukun siinäkin vain 1/4 kokoisella alueella.

Toisaalta taas on todella kurjaa, kun en saa olla mukana synnytyksessä eikä mulle kuulemma edes kerrota milloin vauva syntyy tai mitään...

Joo pysy lujana vain. Olen seurannut vierestä mieheni veljen samanlaista tilannetta. Vaimo oli hirvittävä alusta alkaen, mustasukkainenkin, mutta sai miehen koukkuun juuri kiristämällä syntymättömällä lapsella. Mies ei saanut mitään tehdä tai mihinkään edes lähteä yksin. Vaimo suuttui minun miehelleni koska tämä pyysi veljeään kanssaan golfaamaan, ja sitten minullekin kun minä annoin oman mieheni lähteä ulos golfaamaan pariksi tunniksi mikä johti siihen että mieheni pyysi veljeään mukaan ja sitten olikin iso riita pystyssä...

No, pitkä tarina lyhyeksi, ovat nyt eronneet ja mies on onnellisempi kuin koskaan. Niin on varmaan se lapsikin.
 
Niinpä... olipahan ilta tai oikeastaan yö. Hieman taustaa ensin. Meillä meni viime aikoina oikein hyvin ainakin mielestäni. Puolisoini oli hellempi ja suloisempi kuin aikoihin toissapäivänä, mutta sitten eilen hän oli kuin toinen ihminen hyökkäävä ja aggressiivinen puheissaan. No, joka tapauksessa hän sanoi, että on kuulemma parempi äiti, kun eroaa musta ja että tämä sitten oli tässä.

Tuli jotenkin petetty ja satutettu olo. Itse olen ollut kaikesta huolimatta suhteessa ihan tosissani ja vakavasti ja rakastanut jokaisella solullani, hieronut lähes joka ilta pari tuntia ja muutenkin osoittanut hellyyttä ja lämpöä. Mieleni ei jotenkaan ymmärrä tätä olen ihan puulla päähän lyöty.

Nyt sitten vauva tulee hajonneeseen suhteeseen, jonka ei ihan oikeasti olisi tarvinnut edes hajota, sillä suhteessamme on kosolti rakkautta paitsi näinä myrskyn päivinä.

Tuntuu ihan hirveältä.
 
Luin kirjoituksesi ja se oli kuin oma tarinani. Ja nyt tulee varoitus ja neuvo, sinun parasta ajattelen ja siksi kirjoitan omasta tarinastani sen jatko-osan. Toivottavasti sinun tarinan jatko-osa ei mene näin:

Seuraavaksi se nainen menee sossuun ja kertoo, kuinka kamala olet.
Siitä alkaa sirkus, jota kestää vuosikaudet. Nainen pelaa, syyttää ja keksii koko ajan uusia syytöksiä ja mies taistelee ja pelkää vuosikaudet. Pelinappulana kun on lapsi ja pelko, saako ylipäätään tavata lastaan.

Se perusneuvo on tässä:
=> Sosiaalitantat uskovat lähtökohtaisesti kaiken, mitä se nainen sinusta keksii.
=> Tantoilla on kuitenkin valtaa vain elatusapu- ja tapaamispapereiden vahvistamiseen.
=> Jos nuo paperit eivät miellytä sinua, älä laita nimeäsi niihin, vaikka tantta painostaisi kuinka.
=> Ota lakimies ja mene oikeuteen. Lähivanhemmuutta et saa, niitä ei Suomessa isälle paljoa anneta, mutta sieltä tulee kuitenkin murusia... tapaamisia...

Voimia sinulle, menetät paljon, mutta saat ennen pitkää tilalle elämän!
 
Anteeksi vaan, mutta toi suhde on niin hullu ja ei oikein tiedä kumpi on hullumpi, että evvk kuule enää sun ruikutus. Toivottavasti lapsi otetaan huostaan ja se saa jostakin normaalin perheen.
 
Anteeksi vaan, mutta toi suhde on niin hullu ja ei oikein tiedä kumpi on hullumpi, että evvk kuule enää sun ruikutus. Toivottavasti lapsi otetaan huostaan ja se saa jostakin normaalin perheen.

Näin on.

Etkö sinä, ap, todellakaan näe itse, millaisessa järjettömässä mukamassuhteessa sinä yrität räpeltää? Se ei tule koskaan ikinä muuttumaan hyväksi, eikä edes paremmaksi. Ei kuuna päivänä. Te elätte manipulaatio-omistushalu-itsekkyys-syyttely-syyllisys-riippuvuus-yhteis-erikseen-elämää, joka ei muuksi muutu kuin eroamalla.

Äläkä yritä vedota lapseen. Hänellä ei ole osaa eikä arpaa teidän aikuisten älyttömyksiin. Hän ei sitä ansaitse, hän ei sitä ymmärrä, eikä hän voi sitä muuttaa.

Ole sinä teistä se viisaampi ja poistu takavasemmalle ennen kuin on myöhäistä. Voit vielä pelastaa lapsesi elämän ainakin omalta osaltasi - lapsesi äidin tekemisiin sinä et voi vaikuttaa. Elämä on hankalaa ja maailma pelottava ilmankin sitä, että se jo lähtökohtaisesti on täysin holtitonta ja turvatonta.
 
Viimeksi muokattu:
Nyt sitten vauva tulee hajonneeseen suhteeseen, jonka ei ihan oikeasti olisi tarvinnut edes hajota, sillä suhteessamme on kosolti rakkautta paitsi näinä myrskyn päivinä.

Tuntuu ihan hirveältä.

Ei se ole rakkautta. Ei se ole, vaikka sinä niin luulet ja varsinkin haluat uskoa. Sinä rakastat ajatusta hyvästä ja kauniista, jota kykenet hetkittäin näkemään suhteessanne, mutta et sinä sitä toista ihmistä rakasta.

Se voi olla intohimoa, läheisyydenkaipuuta, omistushalua, riippuvuutta ja yksinäisyyden estämistä ehkä, mutta ei se rakkautta ole. Se saattaa tuntua rakkaudelta, mutta onkin oikeastaan vain tottumusta tai yhteistä historiaa, jonka toivoo jatkuvan. Se voi olla helpotusta ja hetken rauhaa riidattomina hetkinä, tai se voi olla kattetonta uskoa paremmasta huomisesta, vaikka sisimmässään tietää hyvän hetken olevan väliaikaista.

Itseään on niin kovin helppo huijata, ja kovan tahdon ja yrityksen edessä sitä uskoo valheenkin.

Vanhempien välistä rakkautta ei ole rikkoa lapsen kotia ennenkuin lapsi on edes syntynyt.
 
Viimeksi muokattu:
Uskon vakaasti, että lapsesta tulee tasapainoisempi jos hänen ei tarvitse asua kahden sekopään kanssa. Mikä järki roikkua tuollaisessa suhteessa? Nainen kiukuttelee ja pitää miestä tossun alla ja mies vinkua vikisee kuin aivoton hiiri. Parasta olisi antaa lapsi adoptoitavaksi tasapainoiseen perheeseen.
 
Niinpä... olipahan ilta tai oikeastaan yö… Tuntuu ihan hirveältä.
Niin, 15. yö ja hirveä krapula. Tuntuu kuin olisit umpihumalainen, joka kysyy: "Hei, kuule hei… paljoks kello on?", ja kun sanottu on, kysyy: "Aha! Tiätsä mitä hei… onks sul kelloo, mut kuule hei…, paljo kello?". Taas täällä ja selitykset käyvät vähiin, niinkuin aikakin pikkutunneille, kello yhteen ja yksipuoliseen rakastumiseen:
_______________________________________________________

Tavallisesti rakastumisprosessi tasoittuu noin kahden vuoden sisällä.
Joskus tunnekuohu kestää vain kolme päivää, joskus oikea toivon ja
epävarmuuden koostumus pitää sitä yllä vuosikymmeniä. (Tennov)
_______________________________________________________

Jos: "Hän tekee kaiken niin kuin itse näkee parhaaksi… niin mitä vikaa on olla tunteva ihminen?"
Meillä meni viime aikoina oikein hyvin ainakin mielestäni. Puolisoini oli hellempi ja suloisempi kuin aikoihin toissapäivänä…
Tämän voi ymmärtää uskon vahvistukseksi ja vastatoimiksi näille: "Alan kyllä oikeasti valmistautua eroamiseen. En oikein enää jaksa tätä... Sanoin kyllä, että jos eron haluat niin siitä vain ja vaikka heti. "

Sinussa on silti jotain mihin hän voi edelleen luottaa: "No, olisin kyllä oikeastaan kiitollinen, jos hän lähtisi, kun itse en näköjään ole ainakaan tähän asti osannut kaikesta henkisestä väkivallasta huolimatta lähteä. "

…mutta sitten eilen hän oli kuin toinen ihminen hyökkäävä ja aggressiivinen puheissaan.
Aloit luulla jotakin ja hän otti tietenkin luulot pois (niin narsku tekisi), niinkuin aina ennenkin:

Ote aloituksestasi: "Mikään ei kuitenkaan tunnu riittävän. Minkä verran sitä pitää kestää jatkuvia erouhkailuja (tälläkin viikolla jo kahdesti) ja kiukuttelua? Sain tänään aamullakin verbaalisesti niin kovaa turpiin, että ei mitään rajaa."

Sitten seuraavaan asiaan. Hieman taustaa ensin: "No, nyt tuli ero taas puheeksi ja nyt se sitten toteutuu. Se kyllä tuntuu tosi pahalta, kun eroa voi heitellä esille tuosta vain. Ihan kuin en merkitsisi mitään tai meidän suhde olisi ihan nolla. Jotenkin outoa, kun vielä eilen hän hoivasi minua, kun olin kipeänä ja nyt hän sitten haluaa erota."

Sinä et voi muka luottaa mihinkään: "Tosin koskaan ei tiedä, milloin seuraava uhkaus tulee ja mistä aiheesta. Koitan olla ymmärtäväinen, tukeva, empaattinen ja avulias sekä läsnä, mutta en anna periksi minulle tärkeistä asioista. Saa nähdä, mihin se johtaa...", ja se johti tähän:

No, joka tapauksessa hän sanoi, että on kuulemma parempi äiti, kun eroaa musta ja että tämä sitten oli tässä.
Onko puolisosi tosiaan aika mustasukkaista sorttia??? Olet vain sitä aina ihmetellyt, että miksi ihmeessä se sitten kuitenkin on sun kanssasi?

Kyllä avokkisi on aina ollut melko hankala ja kovin epävarma itsestään, vaikka ulospäin hän on itse varmuus. Avokkisi lukee aina, kun on tilaisuus kaikkia mailejasi tai tekstareitasi. Avokkisi ei pidä vanhemmistasi, jotka haluavat olla tekemisissä myös exäsi kanssa.
_________________________________________________________________________

Koska rakastumisen kehitykseen vaikuttavat tulkinnat rakastumisen kohteen käyttäytymisestä,
hylätyksi tulemisen pelko aiheuttaa tuskaa, mutta kasvattaa myös intohimoa. (Tennov)
_________________________________________________________________________

Intohimo on sitten sama asia kuin rakastuminen ja siitä taas rakastunut puhuisi siten kuin olet kirjoittanut kirjoittamasta päästyäsi. Ote aloituksestasi: "Tilanteen tekee ongelmalliseksi se, että minä ihan oikeasti rakastan avovaimoani aivan äärettömästi. Tuntuu aivan mielettömän kurjalta, kun pitäisi voida olla tosi onnellinen, niin samalla joutuu pohtimaan eroa rakastamastani naisesta… Musta mulla on tosi paljon rakkautta ja välitämistä annettavana. Näin ei kyllä saisi olla, mutta kun ihan oikeasti rakastan ja välitän hänestä todella paljon."

Mieleni ei jotenkaan ymmärrä tätä olen ihan puulla päähän lyöty.
Silti olet niinkuin rakastunut on: "Tuli jotenkin petetty ja satutettu olo. Itse olen ollut kaikesta huolimatta suhteessa ihan tosissani ja vakavasti ja rakastanut jokaisella solullani, hieronut lähes joka ilta pari tuntia ja muutenkin osoittanut hellyyttä ja lämpöä."

Nyt sitten vauva tulee hajonneeseen suhteeseen, jonka ei ihan oikeasti olisi tarvinnut edes hajota, sillä suhteessamme on kosolti rakkautta paitsi näinä myrskyn päivinä.
Mistä Sinä voisit tietää, että tämäkertainen ero ei olekaan se lopullinen ero. Tuollaisessa tilanteessa eläminen on tosi raskasta.

Hieman taustaa ensin: "Niinpä... no nyt sitten avokkini alkoi eropuheen ja lastensuojeluun soittamisen jälkeen yllättäen puhumaan yhteisestä pääsiäisestä ja muutenkin kaikista hankinnoista tulevaisuutta varten. Hän ei kyllä ole sanonut, että ei haluaisi eroa, mutta tosiaan alkoi puhumaan jostakin ihan muusta."
Hieman lisää taustaa: "No, juu, nyt tilanne on sitten se, että olemme nyt eronnet aamulla. Puolisoni taas vaati, että sukulaisiani ei saa ottaa sairaalaan, mutta hänen omansa kyllä käy. Sanoin vain, että kyseessä on yhteinen lapsemme, jolloin sain kuulla, että minäkään en saa tulla sairalaan saati synnytykseen. No, hän valitsi, että en saa olla paikalla, joten sitten siitä seurasi sitten ero.No, juu, nyt tilanne on sitten se, että olemme nyt eronnet aamulla."

Niin... tavallaan olet naisesi armolla koko ajan.
Niin teet taas sitä, että toivot, että tilanne paranee lopullisesti.
Joku ihme vain Sinussa uskoo, että se on mahdollista. Se ihme on rakastuminen, jolloin ihminen on kuin humalainen. Järkipuheella ei ole juuri vaikutusta saman toiston toistamisen toistamiseen: "Olen valmis eroon tai sitten keskustelemaan asioista niiden oikeilla nimillä."

_______________________________________________________________________
Hieman taustaa: "No, en tiedä, miten tässä käy, mutta iso osa minusta toivoo,
että ero tosiaan tulisi. Olen aikalailla täynnä puolisoani, kun hän käyttää valtaa muhun
koko ajan ja syyllistää kaikesta. Viimeisin on, että hän ei uskalla nukkua vieressäni,
kun liikautin yöllä jalkaani ja se osui hänen takapuoleen."

Luultavasti kuuluu tässä vaiheessa lukijoiden hartaimpiin toiveuniin!
Taka-ajatuksena: "Kait sitä jossakin vaiheessa pitäisi ihan oikeasti alkaa pitää huolta myös itsestä."
 
Viimeksi muokattu:
Murusia....!

Tuo sinun tarina jäi syvällä tavalla mietityttämään minua, ja palasin nyt illalla tänne uudelleen. Mikäs minäkin lopulta olen sinua neuvomaan? En mikään! Pidä kuitenkin huolta itsestäsi. Ole tekemisissä muiden ihmisten kanssa ja pidä yllä ystävyyssuhteita. Sinä olet tekemisissä sellaisen mielettömyyden kanssa, joka lannistaa, alistaa ja vie lopulta elämän ilon.

Sitä ihmistä voi yrittää ymmärtää, sitä voi yrittää palvella ja tuota tilannetta voisi myös psykolgisoida vaikka kuinka pitkälle. Sillä on vaikeaa, mutta sillä ei ole keinoja kertoa siitä. Se tarvitsisi tukea, mutta sillä ei ole kykyä ottaa sitä vastaan. Tälle tielle ei todellakaan kannata lähteä. Sinä itse uit kohta aivan liian syvissä vesissä. Nämä eivät ole sinun ongelmia, vaan sen.

Elä omaa elämääsi, ja tee itsellesi varasuunnitelma siltä varalta, että se tosiaan lähtee!

Pitkän ajan kuluttua itse ymmärsin, että se kaikki on lopulta vain oman edun ajamista. Se nainen tekee mitä tahansa saadakseen oman etunsa ajettua. Se on se suuri mielettömyys ja sitä ei kannata psykologisoida eikä siihen kannata alistua.
 

Yhteistyössä