Y
"yksinkö"
Vieras
... vaikka tasan tarkkaan on. ollaan yhdessä oltu 1,5 vuotta. ensimmäisen kerran olin raskaana syksyllä 2012, huomasin jo 4rv jotain outoa ja menin lääkäriin. ei edes sydäntä vielä ollut, tein abortin miehen painostuksella. tällä kertaa raskautta oli vaikeampi huomata, koska oireita ei ollut ja menkat tuli oikeaan aikaan. oltiin jo viikolla 12 ja edellisestä aborttikerrasta sanoin miehellekkin, että jos seuraava tulee niin sitten se tulee. oli ymmärtävinään, vaikka ei tuu koskaan kokemaan niitä tunnontuskia, painajaisia...
eilen mies sanoi mm. " nythän mä voin panna ketä vaan ilman ehkäisyä kun peli on jo menetetty ", " jos joku kysyy ikinä mitään niin kiellän isyyteni, ja oot vaikka sitten käynyt mun puolesta vieraissa, ihan sama ". joudun muuttaan toiseen kaupunkiin, en halua että mua ja mun lasta kyylätään kadulla kuin jotain häkkieläimiä miettien päässään " kenenköhän lapsi toikin nyt si on. huora mikä huora " jne..
ollaan parikymppisiä, mulla ihan vähän opintoja kesken, mutta motivaatio kova itsellä lapsen takia. amk:iin heti kun lapsi on vuoden ikäinen. oon alusta asti kelannut, että jos pidän lapsen, jään yksin 95% varmuudella.
mutta voi rakkaus! onko ollut samoja tilanteita ja kuinka todennäköistä on, että mies peruu puheensa, asennoituu aikuisuuteen kun on mua muutenkin pari vuotta vanhempi (silti käyttäytyy kuin 16v.. romantisoi rappioo..) mies on fikdu, helvetin äkkipikainen vaan, eikä mitään pahaa yleensä halua tarkoittaa... ei siis mieti yhtään mitä suustaan päästää. mä rakastan sitä kaikesta huolimatta, siksi meidän lapsikin on mulle niin rakas jo. kokemuksia nyt kehiin?
eilen mies sanoi mm. " nythän mä voin panna ketä vaan ilman ehkäisyä kun peli on jo menetetty ", " jos joku kysyy ikinä mitään niin kiellän isyyteni, ja oot vaikka sitten käynyt mun puolesta vieraissa, ihan sama ". joudun muuttaan toiseen kaupunkiin, en halua että mua ja mun lasta kyylätään kadulla kuin jotain häkkieläimiä miettien päässään " kenenköhän lapsi toikin nyt si on. huora mikä huora " jne..
ollaan parikymppisiä, mulla ihan vähän opintoja kesken, mutta motivaatio kova itsellä lapsen takia. amk:iin heti kun lapsi on vuoden ikäinen. oon alusta asti kelannut, että jos pidän lapsen, jään yksin 95% varmuudella.
mutta voi rakkaus! onko ollut samoja tilanteita ja kuinka todennäköistä on, että mies peruu puheensa, asennoituu aikuisuuteen kun on mua muutenkin pari vuotta vanhempi (silti käyttäytyy kuin 16v.. romantisoi rappioo..) mies on fikdu, helvetin äkkipikainen vaan, eikä mitään pahaa yleensä halua tarkoittaa... ei siis mieti yhtään mitä suustaan päästää. mä rakastan sitä kaikesta huolimatta, siksi meidän lapsikin on mulle niin rakas jo. kokemuksia nyt kehiin?