Raskaana enkä tiedä mitä tehdä

[vierailija]

Onko täällä yhtään kohtalotoveria. Tilanne on seuraava: ollaan oltu miehen kanssa yhdessä yli 10 vuotta, joista 2 naimisissa. Rakensimme juuri yhteisen kodin joka oli minun elämäni suurimpia unelmia. Mieheni suurimpia unelmia on ollut oma lapsi, itse en ole ikinä varsinaisesti halunnut lasta, mutta kuvittelin että asia järjestyy kyllä, koska mies on rakas ja hyvä ja meillä on kaikki puitteet kunnossa. Jätimme ehkäisyn pois reilu kuukausi sitten, olen siis syönyt e pilleteitä koko yhdessä olo aikamme. Ikääkin minulla on jo 36 vuotta ja mies on 40. Kuvittelin että raskaaksi tulo kestäisi useampia kuukausia, olin lukenut että ottaa monesti hyvin pitkän aikaa ennen kuin naisen hormonitoiminta tasoittuu niin että raskaaksi tulo onnistuu. Mutta nyt siis yhden ainoasta yhdynnästä kuin vahingossa napsahdin raskaaksi, tein positiivisen testin toissapäivänä. Olen itkenyt siitä lähtien. Tuntuu että olen tehnyt elämäni suurimman virheen. Mies ilmoitti että jos teen abortin, hän ei halua jatkaa kanssani. Mutta itse tajusin vasta nyt ettei minusta ole äidiksi. Onko täällä ketään kuka olisi ollut vastaavassa tilanteessa?Onko mahdollista että alkaisin rakastaa lasta kuitenkin? Auttakaa, tarvitsen ulkopuolisen näkemyksen. Olen aivan suunniltani ja tämä pahoinvointi ei yhtään paranna asiaa.

 

[Pin]

Tietenkin on iso todennäköisyys, että rakastat lastasi. Jos kuitenkin tuntuu pienen alkujärkytyksen jälkeen samalta, niin menisin aborttiin. Antaisin ajatuksen hetken muhia päässä ja miettiä sitten uudelleen.

Jättääkö se mies nyt oikeasti sinut, vai mahtaako vain uhkailla kiukuspäissään?

Sano, että meni kesken? Tähän saa olla jo pokkaa, että pysyy valehtelemaan näin, mutta jotkut pystyy ja toiset ei.

 

[vierailija]

Anna ajatustesi ja tunteidesi hiukan selkiytyä. Tuntuuko vielä yhtä kauhealta ajatus lapsesta parin päivän päästä?

 

[vierailija]

Ensinäkin, kun pillerit jättää pois, nii paras hetki raskautua on juuri se eka kierto....

No mutta.

Jos et mitään muuta, niin rakkautenne, ja yhteisen elämänne vuoksi, etkö antaisi rakkaimmallesi sitä mitä hän niin hartaasti toivoo?
Sama se sitten vaikka et itse haluaisi, päätyisit eroon etkä itse haluaisi enää olla tekemisissä lapsen kanssa. Mutta suo elämäsi tärkeimmälle se hänen toiveensa toteutuminen.

Se on varmasti totta, että jos teet abortin, niin hän tulee vihaamaan sinua lopun elämäänsä, ja ihan oikeutetusti. Jos tapat hänen rakastaman lapsen.
Sää et voi enää perua tätä, entiseen ei enää voi palata. Voit vain koittaa voitatko tässä itsekin vähän onnea.. Mutta niin julma et voi olla että riistät häneltä lapsen. Jos olet ikinä yhtään välittänyt miehestäsi, rakastanut ja kunnioittanut häntä, niin annat hänelle sen lapsen ja sit itse vaikka muutat Timbuktuun.

 

[vierailija]

Kiitos vastauksistanne! En tietysti tiedä jättäisikö mies minut oikeasti, mutta luulen että hyvin todennäköistä se olisi koska jos tekisin abortin niin en varmaankaan olisi hänen silmissään se ihminen jollaiseksi hän on minut kuvitellut. Minua pelottaa äitiydessä oma jaksaminen, en monesti tahdo jaksaa itsenikään kanssa. Lisäksi pelkään etten osaisi huomioida lasta riittävästi. Vieraita lapsia en käsitä ollenkaan, en osaa kuin leikkiä heidän kanssaan. Tuntuu että olisin aivan kädetön äiti. Lisäksi kaikki harrastukseni ovat sellaisia ettei niitä lasten saannin jälkeen voi moneen vuoteen harrastaa kunnolla, todella aikaavieviä ja haastaviakin. Lisäksi tukiverkosto meillä on ihan olematon. Miehen vanhemmat kyllä asuvat lähellä mutta heidän varaansa ei voi jättää mitään kun ovat jo 70 vuotiaita.

 

[vierailija]

Kiitos vierailija,

"Mutta suo elämäsi tärkeimmälle se hänen toiveensa toteutuminen."

Sanasi saivat taas mut itkemään. Näin juuri ajattelin että rakkaani saisi viimein toivomansa. Mutta koen itseni niin kovin vajavaiseksi, pelkään että pilaisin lapsen jotenkin omalla käytökselläni. Tämä on niin vaikeaa ja pelottavaa.

 

[Pin]

Kiitos vastauksistanne! En tietysti tiedä jättäisikö mies minut oikeasti, mutta luulen että hyvin todennäköistä se olisi koska jos tekisin abortin niin en varmaankaan olisi hänen silmissään se ihminen jollaiseksi hän on minut kuvitellut. Minua pelottaa äitiydessä oma jaksaminen, en monesti tahdo jaksaa itsenikään kanssa. Lisäksi pelkään etten osaisi huomioida lasta riittävästi. Vieraita lapsia en käsitä ollenkaan, en osaa kuin leikkiä heidän kanssaan. Tuntuu että olisin aivan kädetön äiti. Lisäksi kaikki harrastukseni ovat sellaisia ettei niitä lasten saannin jälkeen voi moneen vuoteen harrastaa kunnolla, todella aikaavieviä ja haastaviakin. Lisäksi tukiverkosto meillä on ihan olematon. Miehen vanhemmat kyllä asuvat lähellä mutta heidän varaansa ei voi jättää mitään kun ovat jo 70 vuotiaita.

No äitiys lähtee oppimalla aika nollasta. Ensin opit yksitellen helppoja asioita ja lapsen kasvaessa kasvat sinäkin äidiksi. Se, miten tällä hetkellä näet vieraat lapset, ei kyllä anna mitään kuvaa sinusta tulevana äitinä.

 

[Pin]

Mitä sinussa on sellaista, jolla pilaisit jotenkin peruuttamattomasti lapsesi? Mieti miten paljon erilaisia _riittävän_ hyviä vanhempia on, joiden lapsista tulee aivan tavallisia aikuisia. Kaikissa meissä on huonojakin puolia vanhemmuudessa ja kaikkihan me vähän ”pilataan omat lapsemme”. Jossain vaiheessa siitä osaa repiä jo vähän huumoriakin...

Kuulostaa nyt siltä, että olet vain alkushokissa. Sekin on tosi yleistä.

 

[Mustakettu]

Jos ei varsinaisesti halua lasta niin on parempi kun ei tee lasta. Sinuna tekisin abortin.

 

[vierailija]

Onko täällä yhtään kohtalotoveria. Tilanne on seuraava: ollaan oltu miehen kanssa yhdessä yli 10 vuotta, joista 2 naimisissa. Rakensimme juuri yhteisen kodin joka oli minun elämäni suurimpia unelmia. Mieheni suurimpia unelmia on ollut oma lapsi, itse en ole ikinä varsinaisesti halunnut lasta, mutta kuvittelin että asia järjestyy kyllä, koska mies on rakas ja hyvä ja meillä on kaikki puitteet kunnossa. Jätimme ehkäisyn pois reilu kuukausi sitten, olen siis syönyt e pilleteitä koko yhdessä olo aikamme. Ikääkin minulla on jo 36 vuotta ja mies on 40. Kuvittelin että raskaaksi tulo kestäisi useampia kuukausia, olin lukenut että ottaa monesti hyvin pitkän aikaa ennen kuin naisen hormonitoiminta tasoittuu niin että raskaaksi tulo onnistuu. Mutta nyt siis yhden ainoasta yhdynnästä kuin vahingossa napsahdin raskaaksi, tein positiivisen testin toissapäivänä. Olen itkenyt siitä lähtien. Tuntuu että olen tehnyt elämäni suurimman virheen. Mies ilmoitti että jos teen abortin, hän ei halua jatkaa kanssani. Mutta itse tajusin vasta nyt ettei minusta ole äidiksi. Onko täällä ketään kuka olisi ollut vastaavassa tilanteessa?Onko mahdollista että alkaisin rakastaa lasta kuitenkin? Auttakaa, tarvitsen ulkopuolisen näkemyksen. Olen aivan suunniltani ja tämä pahoinvointi ei yhtään paranna asiaa.

sinusta ei ole äidiksi, tee abortti ja kestä seuraukset

 

[vierailija]

Mutta koen itseni niin kovin vajavaiseksi, pelkään että pilaisin lapsen jotenkin omalla käytökselläni. Tämä on niin vaikeaa ja pelottavaa.

Helvetti sä nyt mitään lasta pilaat ja kyllähän myös miehesi hoitaa ja kasvattaa teidän lasta.

 

[vierailija]

Jos ei varsinaisesti halua lasta niin on parempi kun ei tee lasta. Sinuna tekisin abortin.

Yllytät murhaan.

 

[vierailijai]

Yleensä siinä käy juuri noin. Vaikka lasta olisi yritetty vuosia, on raskaaksi tulo aina pieni järkytys. Aluksi hirvittää, mutta kyllä se siitä tasoittuu. On ihana saada uusia ’kavereita’. Mulla nyt, vaikka mies on huonossa kunnossa, en ole yksin. Lapset ovat hengessä mukana.

Onnea! Pyydä apua suojelusenkeliltäsi. Silloin apua tulee. Pysy kiitollisena. Kaikki menee hyvin. Onnellista ja siunattua odotusta Teille!

 

[vierailija]

Mitä sinussa on sellaista, jolla pilaisit jotenkin peruuttamattomasti lapsesi? Mieti miten paljon erilaisia _riittävän_ hyviä vanhempia on, joiden lapsista tulee aivan tavallisia aikuisia. Kaikissa meissä on huonojakin puolia vanhemmuudessa ja kaikkihan me vähän ”pilataan omat lapsemme”. Jossain vaiheessa siitä osaa repiä jo vähän huumoriakin...

Kuulostaa nyt siltä, että olet vain alkushokissa. Sekin on tosi yleistä.

Kukaan ei ole täydelli en isä tai äiti ja kyllä niistä lapsista silti tulee täyspäisiä.

 

[vierailija]

Lapsesta tulee kaikkein fiksuin silloin kun hänellä on vanhemmat jotka leikkivät. Näin se vaan on.

Kaikkiin käytöshäiriöihinkin ensimmäinen hoitokeino on vanhemman ja lapsen yhteinen leikki.
Kaikkiin kommunikointiongelmiin ensimmäinen ehdotus on yhteinen leikki.
Kaiken tunteiden kehityksen edellytys ja keino parantaa tunteiden ilmaisua ja empatiaa ja sympatiaa, on yhteinen leikki.

Joten, sulla kuule on kaikki tarvittava ja enemmänkin (verrattuna 90%iin muista) jo hallussa

 

[vierailija]

Kiitos että olette armollisia. Luulen että abortti ei ole vaihtoehto vaan minun on nyt vain laitettava omat haluni ja toiveeni sivuun ja yritettävä olla sellainen äiti mihin minun kyvyillä yltää. Ehkä sitten vain erotaan, jos en hommaan kykenekään ja näyttää että lapsi kärsii minun vuokseni. Olen aika ujo ja alakuloinen ihminen.

 

[vierailija]

Voin kertoa sellaisen asian vielä että jossain sisimmässäni salaa olen haaveillut äitiydestä, koska ystävien vauvat aina saavat kyynelhanani auki ja hiukan kadehtien aina surkuttelen kun minusta e ole samaan. Nyt olisi edellytykset, mutta pelottaa.

 

[vierailija]

Voin kertoa sellaisen asian vielä että jossain sisimmässäni salaa olen haaveillut äitiydestä, koska ystävien vauvat aina saavat kyynelhanani auki ja hiukan kadehtien aina surkuttelen kun minusta e ole samaan. Nyt olisi edellytykset, mutta pelottaa.

Älä stressaa, sinusta tulee hyvä äiti.

 

[m1es]

Tietenkin on iso todennäköisyys, että rakastat lastasi. Jos kuitenkin tuntuu pienen alkujärkytyksen jälkeen samalta, niin menisin aborttiin. Antaisin ajatuksen hetken muhia päässä ja miettiä sitten uudelleen.

Jättääkö se mies nyt oikeasti sinut, vai mahtaako vain uhkailla kiukuspäissään?

Sano, että meni kesken? Tähän saa olla jo pokkaa, että pysyy valehtelemaan näin, mutta jotkut pystyy ja toiset ei.

Se lapsi on ihan yhtä paljon miehen lapsi. Nainen, joka toimii tuossa lopussa ehdottamallasi tavalla, ansaitsee itse saman kohtalon kuin sikiö - voihan mies sanoa, että se oli onnettomuus.

 

[Elena777]

Kiitos että olette armollisia. Luulen että abortti ei ole vaihtoehto vaan minun on nyt vain laitettava omat haluni ja toiveeni sivuun ja yritettävä olla sellainen äiti mihin minun kyvyillä yltää. Ehkä sitten vain erotaan, jos en hommaan kykenekään ja näyttää että lapsi kärsii minun vuokseni. Olen aika ujo ja alakuloinen ihminen.

Älä liikaa mieti tulevaa, voin luvata että virheitä tulee tapahtumaan...mutta ne ei tee välttämättä ihmisestä huonoa vanhempaa.
Kummasti sitä vaan rakastuu siihen omaan vauvaansa, kun hää syntyy...

 

[vierailija]

Se lapsi on ihan yhtä paljon miehen lapsi. Nainen, joka toimii tuossa lopussa ehdottamallasi tavalla, ansaitsee itse saman kohtalon kuin sikiö - voihan mies sanoa, että se oli onnettomuus.

 

[vierailija]

Kyllä sinä pärjäät, olen varma siitä! Harva pohtii noin paljon asioita ja omia epävarmuuksiaan, joten se on jo hyvä asia sinänsä. Kuten joku sanoi, äidiksi kehitytään pikku hiljaa ja se matka jatkuu ja jatkuu..

Joten ota yhteyttä neuvolaan ja juttele vaikka siellä epävarmuuksistasi. Toivottavasti on sellainen mukava terveydenhoitaja.

Tsemppiä ja.. onnea raskaudesta <3

 

[vierailija]

Älä liikaa mieti tulevaa, voin luvata että virheitä tulee tapahtumaan...mutta ne ei tee välttämättä ihmisestä huonoa vanhempaa.
Kummasti sitä vaan rakastuu siihen omaan vauvaansa, kun hää syntyy...

Häätä tuskin tarkoitit, vaan Häntä, sitä Uutta Ihmistä

 

[vierailija]

No ensinnäkin, miksi jätit pillerit pois jos et ollut valmis?
Toisekseen, saattaa olla alku jännitystä, ja hormoonien muutoksen tuomaa pelkoa mikä toisaalta valmistaa äitiyteen.
Kolmanneksi. En minäkään osaa muiden muksujen kanssa oikein mitään. Omia on sentään 5 ja heidän kanssa touhuillaan päivät pitkät.
Neljänneksi, kyllä...äitiyden myötä elämä muuttuu. Omia juttuja on karsittava varsinkin alkuun kun vauva on pieni. Myöhemmin on niitäkin omia juttuja oltava edes kerran viikossa, ettei pää leviä.
Viidenneksi, ujous ei haittaa, mutta miksi olet surullinen ihminen? Ilmeisesti elämässäsi ei sitten kuitenkaan ole kuin kulissit kunnossa?
Kuudenneksi, jos sinusta edelleen tuntuu että et halua lasta, siis että se ei ole vain normaalia peloa ja huolehtimista tulevasta, niin suosittelen aborttia. Olen abortti kielteinen, mutta on vain tilanteita johon se on parempi ratkaosu.
Se, että miehesi toivoo lasta, ei tarkoita että sinun tulee se hänelle "antaa". Jos se ei miehellesi sovi niin eikö ole parempi erota? Jos parilla on erillaiset odotukset tulevasta, he ei sovi silloin yhteen ja ero on väistämätöntä ennemmin tai myöhemmin.
Seiskaksi, oletko keskustellut miehesi kanssa rauhassa? Kertonut hänelle peloistasi ja tuntemuksistasi rauhassa.
Jos miehesi on edelleen hyökkäävä ja pakottava, ei hyvä. Totta kai ymmärtää jos hän on toivonug lasta ja siihen on mahdollisuus ja nyt sitten pakitat että hän on vihainen ja voi jopa erota. Mutta...et voi tehdä noin isoa asiaa vain hänen mielikseen
Lapsesta tulisi riitakapula teidän välille.
Se se onkin kauheaa kuultavaa. Eräässä naapurissa ilmeisesti oli ko.tilanne ja riitaisa pari, naknen aina huusi miehelle "sinä sen lapsen halusit, en minä" kyllä kävi lasta sääliksi. Ja hekin erosivat.

Eli vedä henkeä, rauhoitu, ja pohdi.
Jos haluat enemmän "asiantuntevaa" apua, soita perheneuvolaan. Siellä on oikeat ammattilaiset jotka voi auttaa sinua sisentämään jutut.

 

[vierailija]

Ohhoh. 36v ja yllätys kun tulet raskaaksi ilman ehkäisyä....