M
mimminen86
Vieras
En oikeastaan tiedä miksi kirjoitan tästä aiheesta tänne, mutta olen pakon edessä ja elämäni kauheimmassa tilanteessa. Eli: Erosin avomiehestäni kuukausi sitten ja muutimme erilleen yli viiden vuoden suhteen jälkeen. Ero oli järkevä ratkaisu, sillä mies oli ollut jo pitkään uskoton. :/ nyt kävi kuitenkin niin, että hairahduimme humaltuneina sänkyyn, enkä ollut muistanut aloittaa hormonaalista ehkäisyä. Tajusin tilanteen vasta tutkittuani kuukautiskirto kalenteria ja pelkäsi raskautta. Tein viikko sitten raskaustestin, joka oli negatiivinen, mutta mennoja ei silti kuulunut. Tein eilen illalla uuden testin ja tänään toisen, jotka molemmat olivat positiivisia.
Olen aivan shokissa tilanteen vuoksi ja olen varaamassa huomiselle lääkäriaikaa. Onko kenelläkään kokemuksia lääkkeellisestä raskaudenkeskeytyksestä? Luulisin, että se on kohdallani vaihtoehto, koska raskaus on kestänyt vasta kaksi viikkoa. En näe vaihtoehtona sitä, että jatkaisin raskautta, koska mies ei halua lasta kanssani, enkä itsekään koe olevani valmis nyt äidiksi tai käytännössä lähes yksinhuoltajaksi. En ole enää mikään nuorikaan, ikää on 26 vuotta, mutta silti uskon että raskauden keskeytys on ainoa järkevä vaihtoehto nyt. Kuinka olette selvinneet raskauden keskeytyksestä ja kuinka henkinen puoli korjaantui? Olen aivan rikki asian takia, mutta en voi syyttää oikeastaan kuin itseäni tästä.
apua!
-mimmi-
Olen aivan shokissa tilanteen vuoksi ja olen varaamassa huomiselle lääkäriaikaa. Onko kenelläkään kokemuksia lääkkeellisestä raskaudenkeskeytyksestä? Luulisin, että se on kohdallani vaihtoehto, koska raskaus on kestänyt vasta kaksi viikkoa. En näe vaihtoehtona sitä, että jatkaisin raskautta, koska mies ei halua lasta kanssani, enkä itsekään koe olevani valmis nyt äidiksi tai käytännössä lähes yksinhuoltajaksi. En ole enää mikään nuorikaan, ikää on 26 vuotta, mutta silti uskon että raskauden keskeytys on ainoa järkevä vaihtoehto nyt. Kuinka olette selvinneet raskauden keskeytyksestä ja kuinka henkinen puoli korjaantui? Olen aivan rikki asian takia, mutta en voi syyttää oikeastaan kuin itseäni tästä.
apua!
-mimmi-