Raskaus karkotti kaverit?

["a.p"]

Vähän valitusvirttä...
Olen 30+ ja raskaana (toinen trimesteri alkoi juuri). Yhtäkkiä huomaan olevani jotenkin tosi yksin...

Mies ei jaksais aina kuunnella mun selostuksia milloin mistäkin tuntemuksesta - vaikka lasta odottaakin innoissaaan, mutta raskaus ei tietenkään tunnu hänestä yhtä ihmeelliseltä. Voin kuitenkin hänelle puhua asiasta kuin asiasta.

Mulla ei ole kuin pari kaveria joilla on lapsia, vauvoja eivät enää nämäkään lapset. Toinen kaveri asuu kaukana, enkä hänelle ole vielä asiasta edes ilmoittanut, toisen kanssa ollaan nyt lähennytty tämän asian tiimoilta. Hän ei kuitenkaan ole ollut mikään mun "bestis" ikinä, mutta nyt siis varmaan nähdään enemmän.

Yksi hyvä kaveri on tahattomasti lapseton, ja vaikka asiasta tietääkin niin en viitsi hänelle asiasta luonnollisesti kamalasti hehkuttaa. Hänellä on paljon töitä emmekä ehdi kauheasti näkemään. Toinen on jotenkin unohtanut kaikki kaverinsa ja mullekin ilmeisesti suuttunut jostain syystä, vaikka ollaan "väleissä", tavataan joskus tilanteissa joissa on muitakin ihmisiä, hän kyselee kyllä raskaudesta, mutta eipä paljon muusta... Yritän itsekin puhua muistakin aiheista, etten kyllästytä kuulijoita.

Ongelma on oikeastaan se, että olen alkanut jo nyt tahattomasti elää kotiäidin elämää... pyörin kotona (ellen ole töissä), ja hoidan kotia, iltaisin kukaan ei kutsu enää mihinkään, viikonloput menevät telkkarin ääressä. Käyn joskus kahvilla ja lounaalla jonkun kanssa, mutta entinen "tapahtumarikas" elämä tuntuu olevan jo nyt takana päin. Kun itse ajattelin, että jos kunto antaa myöten niin raskaus aikana pitää mahdollisimman paljon käydä ulkona ja nähdä ihmisiä kun vielä voi!

Ilmeisesti se, että en juo, estää pyytämästä mua esimerkiksi baariin yhdille, kuten normaalisti tehdään. En varmaan aina jaksaisikaan lähteä enkä olla tappiin asti, mutta silti varmasti viihtyisin. Musta on kummallista että tää juomattomuus tekee musta ulkopuolisen. Miten absolutistit selviää? Oikeastaan nyt oon ollutkin yhteydessä vain niihin kavereihin jotka ei normaalistkaan käy juuri ulkona vaan joiden kanssa ollaan yleensä tehty jotain muuta. Tuntuu vaan kutistuneen tää kaveri/tuttavapiiri huimasti.

Ehkä se on hyväkin harjoitella tätä yksinoloa ja rauhallista elämäntahtia, muttamutta...

Kai sitä voisi olla itsekin aktiivisempi, mutta tuntuu tyhmältä olla aina itse aloitteentekijä.

Onko muille käynyt samoin?

 

[katatsu]

No mä voin noiden kavereiden puolesta sanoa, koska itse oon ollut heidän sijassaan. Alkuun raskaus-, vauva yms. jutut saattaa olla kivoja, mutta jos elämässä ei sitten mitään muuta olekaan, niin eipä sitä paljoa jaksa kuunnella, varsinkaan jos itse ei ole samassa tilanteessa eikä tule koskaan olemaankaan välttämättä.

Lisäksi voi vaan käydä niin, että kasvetaan erilleen, kuten mulla kävi yhden parhaimman kaverin kanssa; hänellä nyt 3 lasta, on naimisissa ja omakotitalo. Elää siis täysin erilaista elämää kuin minä, en tiedä mitä hänen kanssaan pitäisi puhua... Surullista se on, mutta ihmiset muuttuu.

 

["elli"]

mulle kävi aivan samoin.. Mulla 11kk tyttö ja olin niiin yksin kuin olla vaan voi. Yhtäkkiä huomasi että kaverit eivät enää soittele ja pyydä kahville eikä mihinkään muuallekaan. Baarissa ei kauheesti tullut käytyä muutenkaan. Silloin tällöin kotiseudulle mennessä kavereiden kanssa käytiin kyllä kun olin raskaanakin. Limpparia vaan. Mutta sitäkin tapahtu kesälomalla ja harvoin.. Mieheni oli kyllä innoissaan lapsesta ja luimme yhdessä aina mitä kaikkea sitä nyt on tapahtunut, mutta tuntui kyllä että en enää ole se sama ihminen vaan olen nyt lapsen säilytyspaikka eikä mun kans voi olla kun oon raskaana. Itkin sitä kyllä niin monena iltana ja kirosin kaikki ystäväni. Ja mulle tuli sellanen olo etten vielä halua olla mikään äiti ja olla vaan lapsiperheiden kanssa kun ei se lapsi vielä ole syntynyt edes. Mutta tilanne pakotti.. Kun ei muutakaan ollut.. Mutta onneks, nyt on vähän tilanne helpottanut ja välit kavereihin hieman parantunut. Kai niiden piti seurata sivusta miten toi muuttuu ihmisenä ja tuleeko siitä joku superkoti äiti joka ei muuta mieti kun lapsia. Lapsen saanti muuttaa paljon ja kaverini varmaan sitä pelkäs ja uskoi mun muuttuvan. Nyt ovan huomanneet että Sama tyyppi vaikka ehkä asioiden tärkeysjärjestys ym on hieman muuttunut. Mutta he nyt ymmärtävät sen. Ja sen ettei toi meidän tyttö kaikkea haskaa yhdessäoloa pilaa. Nyt ovat kaverit jopa tulleet meille iltakylään ja tajunneet että kun lapsi menee nukkuun niiin voidaan saunoa ja pelailla ym ihan rauhassa. Kun vaan lapsi nukkuu. :/., Mutta ymmärrän sua täysin!!!

Hakeuduin sitten lapsen syntymän jälkeen toisten äitien joukkoon ja saanut uusia ystäviä ja yhdestä saanut ihan todella hyvän ystävän jonka kanssa ei tarvi aina vauva-asioista puhua vaan välillä saa tuulettaa mieltä kuutenkin ja suunnitellaan vapaailtaa kahdestaan.

Onneksi sulla ei enää ihan kauheesti aikaa lapsen syntymään! Sit onkin vähän muuta hetkeksi ja saa sitäkauttakin uusia tuttavuuksia! Koita jaksaa! Kyllä se ohi menee ja ne oikeat ystävät kyllä palaa taas. Niitä vaan pelottaa sinun muuttumisesi ja kuvittelee että oot joku ihan muu eikä sun kans osaa olla. Miten iso maha onkaan niin pelottava!!

Koskas sulla muuten on ka?

 

["elli"]

siis koska la?

 

[piipaapii]

Mulle tapahtui ihan samalla tavalla. Lapsettomat kaverit olivat enemmän kiinnostuneita bilettämisestä ja jäin auttamatta kutsujen ulkopuolelle, kai ne ajatteli etten haluaisi lähteä mihinkään, kun en voi juoda. Yritin tarkoituksella olla puhumatta raskaudesta heille, kerroin kyllä jos joku kysyi... Silti huomasin viettäväni enemmän ja enemmän aikaa kotona yksin töiden jälkeen.

Kavereilla, joilla taas oli lapsia, lapset alkoivat olla jo vanhempia ja heillä eri menot ja elämäntilanteet. Tähän päälle molemmat parhaista ystävistäni muuttivat töiden perässä eri paikkakunnalle, aloin olla jo melko yksin. Koiraharrastekaverit pysyivät raskauden ajan, mutta vauvan syntymän jälkeen minun piti aina olla tarjoamassa itseäni mukaan menoihin. Ei sekään oikein kivalta tunnu. Tulis edes yksi viesti, että "Ollaan menossa jonnekin, olis kiva jos pääset mukaan" Mutta ei...

Uusiin ihmisiin tutustuminen vaatii niin paljon vaivaa ja aikaa, että en tiedä jaksanko. Asun paikkakunnalla, jossa työtkin ovat sesonkiluontoisia ja porukka vaihtuu. Kaveripiiri on siis vaihtunut niin usein, etten tiedä jaksanko enää alkaa etsimään uusia ystäviä. Muuttavat perhanat kuitenkin taas jonnekin himputin kuuseen Työelämässä ollessa oli paljon helpompaa tutustua uusiin ihmisiin, kotona ollessani pelkään muuttuvani täydeksi erakoksi.

 

["Maria"]

Niin käy monelle,se on elämää vaan.

 

["a.p"]

La on loppukeväästä. Eli on tässä vielä aikaa...
Varmasti juuri kaverit pelkäävät tuota mun muuttumista. Mutta kyllä monen vuoden ihmissuhteiden pitäis olosuhteiden muuttumista kestää!

Totta kai raskaus liittyy tällä hetkellä tosi moneen mun elämänalueeseen joten helposti siitä tulee puhuttua. Mutta niinhän se on että jos vaikka kaveri on vastarakastunut niin ei niitä sen juttuja aina jaksaisi kuunnella ja ne voi tuntua vähän hölmöiltä, mutta ei se silti tarkoita että kaveri pitäisi hylätä. Ja kun ollaan sen ikäisiä että nää vauvajutut on aika yleisiä niin luulisi ihmisten niihin jo tottuneen. Ja todellakin puhun myös muusta ja ihan mielleläni.

Jotenkin ehkä häiritsee se, että olen muuttunut ihmiseten silmissä joksikin lastenkantotelineeksi jonka elämään ei olettavasti muuta muka mahdukaan. Vaikka aivan mieleläni ajattelisin aivan jotain muuta välillä!

Täytyy tosiaan tovoa et lapsen synnyttyä löytyis toisia vanhempia joita sais kavereiksi. Näin olen kyllä kuullut muillekin tapahtuneen.

 

["elli"]

tajusin jotenkin väärin noi sun raskausviikot. en niitä enää muista. Mutta niinhän sitä luulis että ne tajuis, mutta ei e kaverit tajua. Sä oot nyt se lapsenkantoteline kunnes se vauva syntyy. Ja sit jonkunaikaa oot äiti joka ei voi tehdä mitään kun on se vauva. Ja kuinka helppoa olikaan tehdä kaikkea kun se vauva oli ihan pieni. Mutta kun ei ne kaverit vaan tajua.. Pitää vaan toivoo että ne joskus tajuaa kun, jos saavat itse lapsia.

Avoimet päiväkodit on kivoja. Ainakin täälä! Sinnevaan heti vauvan kanssa saamaan uusia tuttavuuksia! Ja mistäspäin olet?

Nyt pitää vaan hyväksyä ettei niitä kavereita kiinnosta ja etsiä uusia. Uusien kavereiden saaminen on ihanaa!!

 

[isoäiti mölykylästä]

en tiedä, itselle ei ole ikinä käynyt niin. mutta ehkä nää ystävät, joilla ei ole vielä lapsia ovat kiinnostuneita baareista ja menemisestä kuin jonkun ystävän raskaudesta. ajatellaan, ettei se raskaana oleva enää pysty tai halua lähteä raskaana mihinkään. ja että kun vauva syntyy, ei se raskaana olija pääse mihinkään ainakaan yksin. vaan on se vauva mukana rajoittamassa menoja