Rehellisiä mielipiteitä onko vika minussa vaiko hänessä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja help
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

help

Vieras
Eli tilanne tämä: olen 20-vuotias, avokkini 30-vuotias. Olemme seurustelleet puoli vuotta ja nyt minusta tuntuu että haluan vain erota. Olemme kaukosuhteessa, yleensä viikonloppuisin näemme. Ongelma on siinä, että meitä ei yhdistä mikään: hän ei halua seksiä kanssani, hän ei puhu minulle mitään kun olen hänen luonaan, mutta kun olen poissa hän soittelee ja laittaa tekstiviestiä koko ajan. Olen aikaisemmissa suhteissani tottunut että kumppani on se jonka kanssa voi aina puhua mistä vaan. Hän taas tuntuu ottavan nokkiinsa jos väitän vastaan hänen ajatuksistaan. Eli keskustelua ja ajatusten vaihtoa ei ole. Hän on myös sekoillut kännissä moneen otteeseen, nolannut minut vanhempieni edessä useaan otteeseen. Olen antanut nämä anteeksi, mutta tilanne ei muutu: edelleenkin kaikki hiertää, mikään ei onnistu. Emme tee mitään yhdessä. Hän syyttää ongelmistaan sitä seikkaa että elämme erillämme. Että kaikki muuttuu kun muutamme yhteen. Hän on myös äärimmäisen mustasukkainen, en saisi puhua miespuolisille ystävilleni. Joten, onko tässä mitään järkeä teidän mielestänne? Onko suhteella mitään tulevaisuutta? Voisinko minä tehdä jotain asian eteen vai pitäisikö minun muuttua?
 
Heti ensimmäiseksi tuon luettuani heräsi kysymys: onko teillä todellakin olevinaan joku suhde?

Suo anteeksi, en tarkoita olla ilkeä, mutta yleensä suhde tarkoittaa sitä, että kahdella ihmisellä on jotakin yhteistä, pitävät toisistaan ja viihtyvät toistensa seurassa jutellen ja tehden asioita yhdessä...

Avokkisi on 30-vuotias, mutta käyttäytyy kuvauksesi mukaan kuin keskeneräinen kakara. Sinulla on ilmeisesti rima hyvin matalalla, ellei sinulla sitten ole masokistisia taipumuksia?

Voit tehdä asian eteen jotakin: etsi itsellesi aikuista seuraa. Eräässä suhteessa voisit myös ajatella muuttumista: itsetunnoltaan heikosta yksilöstä kohti itseään kunnioittavaa ja tuntevaa nuorta naista.

Avokkisi olisi kyllä ilmiselvästi "huollon tarpeessa", mutta se ei ole sinun tehtäväsi eikä sinun vastuullasi. Tietenkin voit vihjaista asiasta hänelle, niin omatuntosi on lähtiessäsi puhdas. Mikään ei muutu, jos muuttaisitte yhteen, paitsi todennäköisesti pahempaan suuntaan. Hän tarvitsisi ammattiapua, mutta yrittää nyt sitoa sinut "huoltajakseen" ("kaikki paranee sitten kun muutatte yhteen"!). Just joo. Hän uskoo vielä hyviin haltijoihin ja toivoo että sinä olisit hänen oma haltijansa.

Tuossa ei valitettavasti ole mitään muuta järkeä kuin se, mikä löytyy sinun päästäsi, jos ymmärrät pelastaa itsesi ilmiselvältä katastrofilta.
 
Kiitos kaikille vastaajille! Halusin ehdottomasti kuulla muidenkin mielipiteitä, sillä avokkini onnistuu aina syyllistämään minua, ei suinkaan itseään, minä olen aina se joka loukkaa tunteita kun yritän puhua asioista.. Kiitos paljon, tuumasta toimeen!
 
Miksi ihmeessä edes olet tuon miehen kanssa, jos kaikki tosiaan on noin pielessä ja olette kuitenkin vielä hyvinkin tuore pari? Mielestäni tässä ei ole kyse siitä, kummassa on vika tai että kumman tulisi muuttua, vaan yksinkertaisesti siitä, miksi ylipäätään olla yhdessä, jos mitään yhteistä ei ole, kaikki hiertää, haluat erota, ette tee mitään yhdessä, mustasukkaisuuskohtauksia, kännisekoilua ja nolailua... Hyvänen aika sentään, ei tuo mies nyt maailman ainut mies ole. Vastauksena kysymykseesi, onko suhteellanne(?) tulevaisuutta: EI!!!
 
Mies ei ole valmis aikuiseen suhteeseen. Kuvittelee olevansa kun tekstiviesteissä satuilee ja keksii että suhteen toimimattomuuden syy on se että ette asu yhdessä. Kun olisi näytön paikka, eli kun olette yhdessä, mies ei pysty mihinkään. Älä usko satuihin, hae toinen mies jos et ole tyytyväinen tämän kanssa, koska tämä mies ei muutu. On liian kaukana aikuisesta miehestä, iästään huolimatta.
 
' mutta kun olen poissa hän soittelee ja laittaa tekstiviestiä koko ajan'

joo minäkin soitan ja laitan aika usein varskinkin tekstiviestiä kaukosuhde naiselleni jos olen toisten naisten seurassa, pitänee kuule näes näyttää toisille naisille joiden seurassa sillä hetkellä olen , että olen suosiossa..
Ja sitten kun tapaamme niin , nainen alkaa ärsyttää minua, en oikein jaksa jutella tai kuunella naiseni touhuja , kun ei se mua oikeasti kiinosta.. sänkyhommat idem dito.
 
Miten mies voi olla avokkisi, jos elätte kaukosuhteessa?

Minäkin ihmettelin, että miten avopuolison kanssa voidaan olla kaukosuhteessa. Ihmettelin myös sitä, että suhteellisen nopeasti on yhteen muutettu, kun vasta puoli vuotta on seurusteltu.

Puoli vuotta on älyttömän lyhyt aika, joten asiat voivat muuttua suuntaan tai toiseen. Minulla ja miehelläni oli alku todella hankalaa, ensimmäinen puoli vuotta meni konfliktista toiseen ja päätimme tämän tästä erota, mutta emme sitten kuitenkaan sitä halunneet. Tosin emme olleet muuttaneet yhteen vielä siinä vaiheessa. Tämän "etsikkoaikamme" jälkeen - kunnolla juteltuamme ja pohdittuamme asioita - kaikki alkoikin sujua hyvin. Olemme samalla, puolen vuoden ongelmien jälkeen hyvin alkaneella tiellä, nyt toistakymmenettä vuotta.

Eli vaikea sanoa, että onko teilläkin tuollainen alku aina hankalaa -suhde vai onko se yhä huonompaan suuntaan menevä suhde. Vaikka asuttekin avoliitossa, on ilmeisesti molemmilla kuitenkin omakin asunto, kun kaukosuhteestakin puhut. Kannattaa varmasti pitää omat asunnot niin pitkään, että tiedätte suhteenne tulevaisuudesta enemmän. Asiasta pääsee eteenpäin vain juttelemalla ja nostamalla kissan pöydälle. Keskustelkaa siitä, mikä hiertää, pohtikaa, mikä on hyvää ja miettikää, mitä haluatte.
 
Viimeksi muokattu:
Onko teille nykynuorille opetettu, että mies pitää olla vaikka minkälainen paska olisi?

Tämä avokiksi kutsuttu poikaystävä ei tekstin perusteella ole osoittanut minkäänlaisia piirteitä päästäkseen "tuon minä haluan" -listalle.

Onko nykynaisilla niin huono itsetunto, ettette arvosta itseänne sen vertaa, että antaisitte pitpaut tuollaiselle miehelle.

Puoli vuotta suhteessa. Silloin pitäisi vielä lempi leiskua, kukat sinkoilla ja kauniit sanat hivellä korvaa. Eron alkua jo ennen kunnon suhdetta.

Dumppaa se jätkä.
 
Minäkin ihmettelin, että miten avopuolison kanssa voidaan olla kaukosuhteessa. Ihmettelin myös sitä, että suhteellisen nopeasti on yhteen muutettu, kun vasta puoli vuotta on seurusteltu.

Puoli vuotta on älyttömän lyhyt aika, joten asiat voivat muuttua suuntaan tai toiseen. Minulla ja miehelläni oli alku todella hankalaa, ensimmäinen puoli vuotta meni konfliktista toiseen ja päätimme tämän tästä erota, mutta emme sitten kuitenkaan sitä halunneet. Tosin emme olleet muuttaneet yhteen vielä siinä vaiheessa. Tämän "etsikkoaikamme" jälkeen - kunnolla juteltuamme ja pohdittuamme asioita - kaikki alkoikin sujua hyvin. Olemme samalla, puolen vuoden ongelmien jälkeen hyvin alkaneella tiellä, nyt toistakymmenettä vuotta.

Eli vaikea sanoa, että onko teilläkin tuollainen alku aina hankalaa -suhde vai onko se yhä huonompaan suuntaan menevä suhde. Vaikka asuttekin avoliitossa, on ilmeisesti molemmilla kuitenkin omakin asunto, kun kaukosuhteestakin puhut. Kannattaa varmasti pitää omat asunnot niin pitkään, että tiedätte suhteenne tulevaisuudesta enemmän. Asiasta pääsee eteenpäin vain juttelemalla ja nostamalla kissan pöydälle. Keskustelkaa siitä, mikä hiertää, pohtikaa, mikä on hyvää ja miettikää, mitä haluatte.


Avoliitto on sellainen jossa asutaan yhdessä.
Kahdessa kodissa asuvat puoli vuotias pari on kyllä seurusteleva, ei avopari.
AP:han kirjoitti, ettei mies juttele, ei halua seksiä eikä muutakaan.
Mitä ihmeen juteltavaa tässä enää on, kysyn vaan?
 
Viimeksi muokattu:
Avoliitto on sellainen jossa asutaan yhdessä.
Kahdessa kodissa asuvat puoli vuotias pari on kyllä seurusteleva, ei avopari.
AP:han kirjoitti, ettei mies juttele, ei halua seksiä eikä muutakaan.
Mitä ihmeen juteltavaa tässä enää on, kysyn vaan?


Ap puhuu avokista = avopuolisosta, jonka kanssa asutaan avoliitossa. Koska hän puhui avokista ja kaukosuhteesta, oletin toisen asuvan viikot esim. opiskelupaikkakunnalla.
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä