Rikoin vissiin välit isääni

[Bepanthen]

Mulla on sellainen isä joka soittelee aika usein ja jorisee niitä näitä, asioita jotka ei mua pätkääkään kiinnosta. Olen itse taapero ikäisen vilkkaan pojan äiti ja minua ottaa pahasti pannuun nämä isäni "turhat" puhelut. Isäni ei kysy esimerkiksi että miten teillä menee, vaan jauhaa ihmisistä joita en useimmiten tunne. Ja jos sanon, että en voi nyt puhua, hän jatkaa siitä huolimatta. Olen ollut todella pahantuulinen ja yksinäinen tässä arjessa sillä minulla on vähäiset tukiverkot ja esim. viikonloppu isiä ei ole. No taas se soitti kun olin jo valmiiksi raivon partaalla, ja tein sen virheen että vastasin. Tuntuu että pitää vastata kun hän on jo yli 70 ja elää yksin. Ja aloitti jauhamaan samasta asiasta mistä kaksi viimeistäkin puhelua koostui. Huusin sitten kurkku suorana, että en jaksa tätä paskanjauhantaa enää. Ja hän sanoi että pidä sitten huoli omasta elämästäsi ja minä pidän minun elämästäni. Tuntuu pahalta, mutta minusta tuntuu että hänkin imee voimiani. Kaipaan apua omaan arkeeni, enkä sitä saa, ja pitäisi vielä revetä viihdyttämään häntä.. En jaksa. Tuntuu että olen huono kun en jaksa, mutta mun hermot vaan on nykyään usein kireellä. Ymmärtääkö kukaan?

 

["vieras"]

oho. ihan kun mun kirjotus.
itse en ole enää väleissä isäni kanssa lainkaan, mutta aiemmin tilanne oli juurikin täysin samankaltainen. ymmärrän paremmin kuin hyvin, mutta en ehkä ole paras ihminen antamaan neuvoja, kun ne omat hermot katkesi lopullisesti enkä jaksanut enää häntä.

 

[Muh]

Olit mielestäni liian äkkinäinen, vaikka ymmärränkin kyllä - mulla on sama ongelma äitini kanssa. Yleensä olen vin jatkanut hommiani luuri korvalla (hf on hyvä kanssa) ja hymistellyt jotakin vastaukseksi ikään kuin kuuntelisin. Seuranpitopuhelut ovat turhia ja tylsiä, mutta isällesi varmasti tärkeitä. Yrittäisin paikata ja vastailla jatkossa vain vähän parempina hetkinä, ja ehkä just korvanapilla että kädet pysyy vapaana lapsen kanssa.

 

[voi sunua]

ottaa varmasti voimille olla yh pienen lapsen äiti ilman tukiverkostoa. jaksamista paljon sinulle.

Sinuna varmaan soittaisin isälleni vielä tänään kun lapsi on nukkumassa ja saat vähän rauhaa. Kertoisin, etten tarkoittanut räjähtää, mutta nyt kävi niin ja hän sattui olemaan raivon purkauksen kohde, eiköhän hän ymmärrä kun tietää tilanteesi ja väsymyksesi. Kertoisin kuitenkin nätisti, että millon on paras aika soitella jne ja vois jutella molempien kuulumisia. ettei välit mene loppuiäksi katki, se ois niin surullista. Paljon voimia sinulle.

 

[Lentokala]

Mä oon rähjännyt vanhemmilleni todella paljon ja ollut ilkeäkin.
Anteeksipyyntö on otettu vastaan ja meidän välit on ihan ok. Ei erityisen läheiset, mutta mulle näin on hyvä.
Lasten kanssa isovanhemmat on paljon ja ovat heidän kanssa läheisiä. Siitä oon tyytyväinen