B
Bepanthen
Vieras
Mulla on sellainen isä joka soittelee aika usein ja jorisee niitä näitä, asioita jotka ei mua pätkääkään kiinnosta. Olen itse taapero ikäisen vilkkaan pojan äiti ja minua ottaa pahasti pannuun nämä isäni "turhat" puhelut. Isäni ei kysy esimerkiksi että miten teillä menee, vaan jauhaa ihmisistä joita en useimmiten tunne. Ja jos sanon, että en voi nyt puhua, hän jatkaa siitä huolimatta. Olen ollut todella pahantuulinen ja yksinäinen tässä arjessa sillä minulla on vähäiset tukiverkot ja esim. viikonloppu isiä ei ole. No taas se soitti kun olin jo valmiiksi raivon partaalla, ja tein sen virheen että vastasin. Tuntuu että pitää vastata kun hän on jo yli 70 ja elää yksin. Ja aloitti jauhamaan samasta asiasta mistä kaksi viimeistäkin puhelua koostui. Huusin sitten kurkku suorana, että en jaksa tätä paskanjauhantaa enää. Ja hän sanoi että pidä sitten huoli omasta elämästäsi ja minä pidän minun elämästäni. Tuntuu pahalta, mutta minusta tuntuu että hänkin imee voimiani. Kaipaan apua omaan arkeeni, enkä sitä saa, ja pitäisi vielä revetä viihdyttämään häntä.. En jaksa. Tuntuu että olen huono kun en jaksa, mutta mun hermot vaan on nykyään usein kireellä. Ymmärtääkö kukaan?