rupes tympäsemään synnytyksen vierihoito-aika jo etukäteen

[huoh....]

Siis, aloin miettiä että millanenkohan huonekaveri tällä kertaa tulee vai joutuuko peräti kolmen hengen huoneeseen. Viime kerralla oli ihan mukava äiti toisessa sängyssä eikä sen mies käynyt siellä kuin ehkä kerran päivässä ja oli vain vähän aikaa, ihan niinkuin oma miehenikin. Että sai levätä rauhassa. Myöskään muita vieraita ei pahemmin käynyt.
Nyt kauhistuttaa että jos joutuu sellaisen kanssa jonka mies on siellä huoneessa aamusta iltaan ja jolla käy joka päivä hirveästi vieraita sen kahden tunnin vierailuajan aikana tai joka puhuu puhelimessa monta tuntia ettei saa nukuttua. Siis kun eihän siellä ole omaa rauhaa yhtään jos huonekaverilla on koko ajan mies tai joku muu vieras siinä huoneessa. Kiva siinä yhteisellä hoitopöydällä yrittää rauhassa vauvaansa hoitaa kun on huone täynnä tuntematonta sakkia. Tai yrittää käydä rauhassa vessassa kun tuo mahan toiminta synnytyksen jälkeen on mitä on... Kai se huonekaverin mieskin käyttää sitä samaa vessaa ni kiva jos on jonoa oven takana. En tajua että joittenkin ukot asustaa siellä huoneessa kaiket päivät, eikö niillä ole kotona hommia tehtävänä. Oma mieheni ei ainakaan olisi viihtynyt siellä pienessä sairaalahuoneessa koko päivää. Vauvakin kun lähinnä nukkui ja itsekin olin väsynyt. Niin, ja perhehuoneita tuolla meidän sairaalassa ei tietenkään ole että samaan huoneeseen tungetaan ne jotka haluavat olla rauhassa ja ne, joitten mies roikkuu koko ajan mukana.

 

[Pirpiz]

Vieläkö lie monessa paikassa ukot bannissa tän sikalenssun takia?

 

[vieras]

noo... mun huonetoverit eivät varmaan ihastuneet minun lapseeni, joka itki koko yön ja nukkui päivällä, mutta mä en saanut nukuttua -> yöllä en heti herännyt vauvan huutoon, kun olin neljä vuorokautta valvonut pohjalle. Ja ei, millään eivät voineet ottaa vauvaa sinne hoitajalle, mun piti puolipökertyneenä hoitaa se itse. Siksi mun mies oli siellä paljon päivällä, että mä koitin saada edes 5 min unta jossain välissä.
Ja kauhea haloo, kun halusin lähteä kuopuksesta heti seuraavana päivänä kotiin! Kotona saa levätä ja nukkua, sairaalassa ei. Kyläl mun mies teki ruoat ja auttoi lasten kanssa, mun ei tarvinnu kuin imettää...

 

[Mussupussu]

Hei sullahan oli ihan luxusta, kun oli huoneessa vessa! Ja kyllä mä ainakin kuuntelisin toisten rauhallista keskustelua mielummin, kuin koliikkivauvaa, joka huutaa 24/7... Eli pahemminki vois olla. :/ Voi hitto, nyt rupes muakin jo ahdistaa tuo tuleva sairaala-aika...

 

[Höh]

Taidan ollut sitten ihan paska huonekaveri.

Silloin kun lapsivedet meni ja päästiin laitokselle tositoimiin, mieheni ilmoitti töihin, että täällä ollaan ja hän aloittaa talviloman nytten ja isyysloman siihen jatkoksi.
Oli sopinut pomonsa kanssa, että koska laskettu aika oli keväällä niin saa aloittaa lomat kun lapsi syntyy.

Sitten kun oli syntynyt, hän oli kanssani sairaalassa päivät.
Aamulla tuli ja illalla lähti kotiin nukkumaan.

Hän muuten oli meistä eka joka vaihtoi lapsen vaipan.
Minulle tehtiin sektio ja lapsi syntyi myöhään illalla. Aamulla makasin sängyssä ja kun mies tuli sairaalaan, hoitaja kysyi haluaisiko mieheni kokeilla vaipanvaihtoa.
Sitten hän opetteli sitä hoitajan kanssa makoillessani.
Lapsen saatua kuivan vaipan.
Oli vierelläni kun kömpesin pystyyn, sattui jonkin verran, Hrr.

Sitten hän kiikutti minulle ruokatarjottimia ja oli seurana ja ihailtiin ja valokuvattiin vauvaa.
Tehtiin käytävällä vauvan kanssa kävelylenkkejä.
Oli mukana kun tehtiin se kuulotutkimusjuttu vauvalle ja lääkärintarkastus.

Mieheni itsekin sanoo, että se sairaala aika oli tärkeä, koska niinä päivinäkin lapsen kehityksessä tapahtuu paljon ja kun 6päivää siellä olin, niin olisi menettänyt paljon jos olisi ollut töissä.

Ja nyt lapsen ollessa isompi, on lapsi edelleen isin silmäterä ja rakas kulta.

Ja siinä pikkuhuoneessa, johon kolme äitiä oli ahdettu oltiin kaikki kuin sillit suolassa.

 

[vieras]

Kyllä sen ymmärtää jos on ensimmäinen lapsi, ettei isäkään malta olla poissa.
Viimeeksi huonetoverina oli juuri ensi synnyttäjä ja mielestäni oli hellyyttävä seurata heidän haparoivia ensiaskeleita vanhempina.

 

[Taa]

Taidan ollut sitten ihan paska huonekaveri.

Silloin kun lapsivedet meni ja päästiin laitokselle tositoimiin, mieheni ilmoitti töihin, että täällä ollaan ja hän aloittaa talviloman nytten ja isyysloman siihen jatkoksi.
Oli sopinut pomonsa kanssa, että koska laskettu aika oli keväällä niin saa aloittaa lomat kun lapsi syntyy.

Sitten kun oli syntynyt, hän oli kanssani sairaalassa päivät.
Aamulla tuli ja illalla lähti kotiin nukkumaan.

Hän muuten oli meistä eka joka vaihtoi lapsen vaipan.
Minulle tehtiin sektio ja lapsi syntyi myöhään illalla. Aamulla makasin sängyssä ja kun mies tuli sairaalaan, hoitaja kysyi haluaisiko mieheni kokeilla vaipanvaihtoa.
Sitten hän opetteli sitä hoitajan kanssa makoillessani.
Lapsen saatua kuivan vaipan.
Oli vierelläni kun kömpesin pystyyn, sattui jonkin verran, Hrr.

Sitten hän kiikutti minulle ruokatarjottimia ja oli seurana ja ihailtiin ja valokuvattiin vauvaa.
Tehtiin käytävällä vauvan kanssa kävelylenkkejä.
Oli mukana kun tehtiin se kuulotutkimusjuttu vauvalle ja lääkärintarkastus.

Mieheni itsekin sanoo, että se sairaala aika oli tärkeä, koska niinä päivinäkin lapsen kehityksessä tapahtuu paljon ja kun 6päivää siellä olin, niin olisi menettänyt paljon jos olisi ollut töissä.

Ja nyt lapsen ollessa isompi, on lapsi edelleen isin silmäterä ja rakas kulta.

Ja siinä pikkuhuoneessa, johon kolme äitiä oli ahdettu oltiin kaikki kuin sillit suolassa.

Tää vois olla mun näppikseltä.

 

[vieras]

Siellä on se verho jonka voi vetää eteen ja eikö muka käytävällä ole vessoja jos häiritsee?

 

[Raffeli]

"Viime kerralla oli ihan mukava äiti toisessa sängyssä eikä sen mies käynyt siellä kuin ehkä kerran päivässä ja oli vain vähän aikaa, ihan niinkuin oma miehenikin. Että sai levätä rauhassa. Myöskään muita vieraita ei pahemmin käynyt. "

Että sai levätä rauhassa!?? Ja muita vieraita!?!! Huh!

Me oltiin perhehuoneessa keskenämme koko pieni perhe. En tuntenu kertaakaan semmosta fiilistä että mies olis jotenki ylimääränen, jolta mun pitäis saada rauhaa ja lepoa! Saati että puhuisin miehestä ja "muista vieraista"!!

Mulle oli tärkeetä, ihanaa ja täydellistä, että mies oli mukana 24/7 ja sai osallistua meidän tyttären elämään alusta alkaen! :heart:

 

[vieras]

^Ei kai toi ap:kään pitänyt omaa miestään ylimääräisenä, vaan niitä muiden huoneelaisten miehiä ja vierailijoita.

Sua ei olisi yhtään häirinnyt, jos ette olisi päässeet perhehuoneeseen, ja se huone olisi ollut ihan koko ajan täynnä muiden äitien vieraita?

 

[vieras]

Taidan ollut sitten ihan paska huonekaveri.

Silloin kun lapsivedet meni ja päästiin laitokselle tositoimiin, mieheni ilmoitti töihin, että täällä ollaan ja hän aloittaa talviloman nytten ja isyysloman siihen jatkoksi.
Oli sopinut pomonsa kanssa, että koska laskettu aika oli keväällä niin saa aloittaa lomat kun lapsi syntyy.

Sitten kun oli syntynyt, hän oli kanssani sairaalassa päivät.
Aamulla tuli ja illalla lähti kotiin nukkumaan.

Hän muuten oli meistä eka joka vaihtoi lapsen vaipan.
Minulle tehtiin sektio ja lapsi syntyi myöhään illalla. Aamulla makasin sängyssä ja kun mies tuli sairaalaan, hoitaja kysyi haluaisiko mieheni kokeilla vaipanvaihtoa.
Sitten hän opetteli sitä hoitajan kanssa makoillessani.
Lapsen saatua kuivan vaipan.
Oli vierelläni kun kömpesin pystyyn, sattui jonkin verran, Hrr.

Sitten hän kiikutti minulle ruokatarjottimia ja oli seurana ja ihailtiin ja valokuvattiin vauvaa.
Tehtiin käytävällä vauvan kanssa kävelylenkkejä.
Oli mukana kun tehtiin se kuulotutkimusjuttu vauvalle ja lääkärintarkastus.

Mieheni itsekin sanoo, että se sairaala aika oli tärkeä, koska niinä päivinäkin lapsen kehityksessä tapahtuu paljon ja kun 6päivää siellä olin, niin olisi menettänyt paljon jos olisi ollut töissä.

Ja nyt lapsen ollessa isompi, on lapsi edelleen isin silmäterä ja rakas kulta.

Ja siinä pikkuhuoneessa, johon kolme äitiä oli ahdettu oltiin kaikki kuin sillit suolassa.

Tää on varmaan ollut tärkeää teidän perheelle, mutta jos teillä ei ole ollut perhehuonetta käytössä, niin ikävää kyllä niille toisille äideille. Minä olin osastolla muutaman viikon ennen synnytystä ja oli pikkuisen ikävää, kun vieressä verhon takana oli koko ajan pariskunta aamuvarhaisesta iltaan, varsinkin kun huoneesta ei päässyt oikeastaan juuri minnekään. Mitään yksityisyyttä ei ollut.
Onneks vauvan synnyttyä sattui huonekaveri, jonka mies piipahti jonkun aikaa päivisin ja kun huonekaveri lähti, lopun ajan sainkin olla ihan kaksin vauvan kanssa ja rauhassa hoidella ja tutustella. Toki mullakin mies kävi kun pystyi, mutta perhehuoneet on mielestäni sitä varten, että niissä mies asuu. Ei tavalliset potilashuoneet.

 

[ymmärrän]

"Viime kerralla oli ihan mukava äiti toisessa sängyssä eikä sen mies käynyt siellä kuin ehkä kerran päivässä ja oli vain vähän aikaa, ihan niinkuin oma miehenikin. Että sai levätä rauhassa. Myöskään muita vieraita ei pahemmin käynyt. "

Että sai levätä rauhassa!?? Ja muita vieraita!?!! Huh!

Me oltiin perhehuoneessa keskenämme koko pieni perhe. En tuntenu kertaakaan semmosta fiilistä että mies olis jotenki ylimääränen, jolta mun pitäis saada rauhaa ja lepoa! Saati että puhuisin miehestä ja "muista vieraista"!!

Mulle oli tärkeetä, ihanaa ja täydellistä, että mies oli mukana 24/7 ja sai osallistua meidän tyttären elämään alusta alkaen! :heart:

Teillä oli perhehuone! Haloo, hieman eri asia, kuin esim. ensikertalaisen opetella imetystä, kärsiä jälkivuodosta, jälkisuppareista ja opetella hoitamaan epävarmana vauvaa jossain kolmen hengen huoneessa, jossa vieraat isät hengaa aamusta iltaan...

 

[vieras]

Tää on varmaan ollut tärkeää teidän perheelle, mutta jos teillä ei ole ollut perhehuonetta käytössä, niin ikävää kyllä niille toisille äideille. Minä olin osastolla muutaman viikon ennen synnytystä ja oli pikkuisen ikävää, kun vieressä verhon takana oli koko ajan pariskunta aamuvarhaisesta iltaan, varsinkin kun huoneesta ei päässyt oikeastaan juuri minnekään. Mitään yksityisyyttä ei ollut.
Onneks vauvan synnyttyä sattui huonekaveri, jonka mies piipahti jonkun aikaa päivisin ja kun huonekaveri lähti, lopun ajan sainkin olla ihan kaksin vauvan kanssa ja rauhassa hoidella ja tutustella. Toki mullakin mies kävi kun pystyi, mutta perhehuoneet on mielestäni sitä varten, että niissä mies asuu. Ei tavalliset potilashuoneet.

Ihan samaa mieltä. Joka paikassa tietty ei noita perhehuoneita ole, mutta kyllä silloinkin mun mielestä pitää miettiä vähän muidenkin huoneessaolijoiden kannalta asiaa, että heilläkin on vähän rauhaa ja yksityisyyttä.

 

[Tuulipuku]

Minkä verran yksityishuone maksaa Suomen sairaaloissa?

 

[vieras]

Minua ei ainakaan häirinnyt yhtään toisten äitien vieraat tai muut vastaavat asiat, en ehtinyt edes huomata sellaisia kun oli se oma nyytti siinä vierellä..

 

[Nueva]

Olenkohan minä ihan outolintu kun olen tykännyt joka kerta olla osastolla synnytyksen jälkeen eikä ole ollut mitään kiireettä kotiin.... :snotty: :xmas: Eikä mua ole häirinnyt isit, vieraat eikä itkevät vauvat.... Ainoa mikä meinasi hieman ottaa pääkopan nurkille kun keskimmäisen aikana oli sairaalassa niin täyttä että kolmen hengen huoneeseen lykättiin vielä neljäskin sänky - mun sängynpäätyyn. Imetä siinä sitten kun vieraita seisoo jalkopäässä. ( jaa juu, verhoa ei saanut kuin sivulle joten siittä ei ollut apua :xmas: )

 

[RouvaRajatapaus]

"Viime kerralla oli ihan mukava äiti toisessa sängyssä eikä sen mies käynyt siellä kuin ehkä kerran päivässä ja oli vain vähän aikaa, ihan niinkuin oma miehenikin. Että sai levätä rauhassa. Myöskään muita vieraita ei pahemmin käynyt. "

Että sai levätä rauhassa!?? Ja muita vieraita!?!! Huh!

Me oltiin perhehuoneessa keskenämme koko pieni perhe. En tuntenu kertaakaan semmosta fiilistä että mies olis jotenki ylimääränen, jolta mun pitäis saada rauhaa ja lepoa! Saati että puhuisin miehestä ja "muista vieraista"!!

Mulle oli tärkeetä, ihanaa ja täydellistä, että mies oli mukana 24/7 ja sai osallistua meidän tyttären elämään alusta alkaen! :heart:

Nohei, sä olitkin perhehuoneessa. Pikkasen eri asia kumminkin.

 

[kaukana on sairaala]

Mites lähellä synnytyssairaalat on teitä? Meillä on lähes 70km yhteen suuntaan, että kun mies sinne tuli, niin kyllä se koko päivän oli, kun joka päivä joutui ajamaan 140km.

 

[Mussupussu]

Olenkohan minä ihan outolintu kun olen tykännyt joka kerta olla osastolla synnytyksen jälkeen eikä ole ollut mitään kiireettä kotiin.... :snotty: :xmas: Eikä mua ole häirinnyt isit, vieraat eikä itkevät vauvat.... Ainoa mikä meinasi hieman ottaa pääkopan nurkille kun keskimmäisen aikana oli sairaalassa niin täyttä että kolmen hengen huoneeseen lykättiin vielä neljäskin sänky - mun sängynpäätyyn. Imetä siinä sitten kun vieraita seisoo jalkopäässä. ( jaa juu, verhoa ei saanut kuin sivulle joten siittä ei ollut apua :xmas: )

Joo ei mua itkevät vauvat häiritse, mutta huonekaverin vauva oli vuorokaudesta n. 15 min. hiljaa. Eikä tämä äiti suostunut kuuntelemaan hoitajien neuvoja vauvan rauhoittamiseksi, ei poistunut huoneesta KERTAAKAAN 3 vrk:n aikana, ei suostunut antamaan vauvaa hoitoon hoitajille. Siinä kun 3 vrk:tta valvoin putkeen, kun vauva huusi todella raastavaa huutoa siinä vieressä, pikkasen pinna kiristyi. Saatiin vikaksi yöksi perhehuone, jossa sain nukkua 3 tuntia putkeen ja olin ihan uudestisyntynyt.
Kyllä, tilanne oli oikeasti noin paha ja siitä jäi ikuinen inhotus Kätilöopistoa kohtaan. Kun soppaan lisätään vielä tosi törkeästi käyttäytyvät yöhoitajat, en usko että pystyn enää koskaan edes käymään tuossa sairaalassa.

Onneks mun oma vauva oli niiiiin ihana kullanmuru ja nukkua porotti toisten itkuista huolimatta.
:heart:

 

[Nueva]

Joo ei mua itkevät vauvat häiritse, mutta huonekaverin vauva oli vuorokaudesta n. 15 min. hiljaa. Eikä tämä äiti suostunut kuuntelemaan hoitajien neuvoja vauvan rauhoittamiseksi, ei poistunut huoneesta KERTAAKAAN 3 vrk:n aikana, ei suostunut antamaan vauvaa hoitoon hoitajille. Siinä kun 3 vrk:tta valvoin putkeen, kun vauva huusi todella raastavaa huutoa siinä vieressä, pikkasen pinna kiristyi. Saatiin vikaksi yöksi perhehuone, jossa sain nukkua 3 tuntia putkeen ja olin ihan uudestisyntynyt.
Kyllä, tilanne oli oikeasti noin paha ja siitä jäi ikuinen inhotus Kätilöopistoa kohtaan. Kun soppaan lisätään vielä tosi törkeästi käyttäytyvät yöhoitajat, en usko että pystyn enää koskaan edes käymään tuossa sairaalassa.

Onneks mun oma vauva oli niiiiin ihana kullanmuru ja nukkua porotti toisten itkuista huolimatta.
:heart:

Ihan varmasti pinna kiristyy jos ei saa levätä ollenkaan, ym. En millään lailla väheksykään ketään.... lähinnä omatkin ystäväni ovat tainneet pitää minua kummajaisena kun olen viihtynyt osastolla.... On vaan tainnut sattua hyvät huonekaverit, viimeisin oli ihan oikea kaveri.... sattuman kauppaa että päädyttiin samaan huoneeseen.

 

[Raffeli]

"Viime kerralla oli ihan mukava äiti toisessa sängyssä eikä sen mies käynyt siellä kuin ehkä kerran päivässä ja oli vain vähän aikaa, ihan niinkuin oma miehenikin. Että sai levätä rauhassa. Myöskään muita vieraita ei pahemmin käynyt. "

Että sai levätä rauhassa!?? Ja muita vieraita!?!! Huh!

Me oltiin perhehuoneessa keskenämme koko pieni perhe. En tuntenu kertaakaan semmosta fiilistä että mies olis jotenki ylimääränen, jolta mun pitäis saada rauhaa ja lepoa! Saati että puhuisin miehestä ja "muista vieraista"!!

Mulle oli tärkeetä, ihanaa ja täydellistä, että mies oli mukana 24/7 ja sai osallistua meidän tyttären elämään alusta alkaen! :heart:

Nohei, sä olitkin perhehuoneessa. Pikkasen eri asia kumminkin.

Mä käsitin AP:n tekstistä että se piti omaa ukkoaan "vieraana" ja voimiavievänä. Miten se on perhehuoneesa eri asia jos kyse on omasta ukosta? Sama ukko se on perhehuoneessa ku mikä olis muissaki huoneissa. Ymmärsin kyllä että yhteishuoneessa ravaa niitä muitakin ukkoja, mutta nyt oli kyse siitä ap:n ukosta.

Ja joojoo, tajusin lauseen jotenkin väärin. Kyse olikin huonekaverin miehestä. Mutta mähän lainasin tossa ap:ta ja kerroin mua ihmetyttävät kohdat.

 

[vieras]

Mä lukeudun varmaan näihin hirveisiin huonekavereihin...Mun mies oli sairaalassa aamusta iltaan, kuka muu meidän vauvan ois hoitanut? Mä olin 2 vuorokautta ihan sänkypotilaana kun taju lähti aina vessareissulla ja verihyytymät valui pitkin lattioita. Pikkuhiljaa pääsin jo itse pökertymättä vessaan, mutta ei puhettakaan et oisin vauvan uskaltanut syliin ottaa seistessä. Meidän vauva huusi 2 yötä suoraa huutoa enkä saanut häntä millään rauhoittumaan, lopulta kun pääsin ylös, kävelin yöt vauva sylissä pitkin sairaalan käytäviä. Kukaan ei tullut kysymään tarvitsenko apua ja itse olin niin sekaisin etten sitä itse uskaltanut pyytää. Mulle sairaalassa olo oli ihan kauheaa, varsinkin kun toisen vauva nukkui yöt ja oma vauva huusi.. En edes tajunnut ajatella että päivisinkin ois pitänyt yksin selviytyä.. =/

 

[ap]

"Viime kerralla oli ihan mukava äiti toisessa sängyssä eikä sen mies käynyt siellä kuin ehkä kerran päivässä ja oli vain vähän aikaa, ihan niinkuin oma miehenikin. Että sai levätä rauhassa. Myöskään muita vieraita ei pahemmin käynyt. "

Että sai levätä rauhassa!?? Ja muita vieraita!?!! Huh!

Me oltiin perhehuoneessa keskenämme koko pieni perhe. En tuntenu kertaakaan semmosta fiilistä että mies olis jotenki ylimääränen, jolta mun pitäis saada rauhaa ja lepoa! Saati että puhuisin miehestä ja "muista vieraista"!!

Mulle oli tärkeetä, ihanaa ja täydellistä, että mies oli mukana 24/7 ja sai osallistua meidän tyttären elämään alusta alkaen! :heart:

Nohei, sä olitkin perhehuoneessa. Pikkasen eri asia kumminkin.

Mä käsitin AP:n tekstistä että se piti omaa ukkoaan "vieraana" ja voimiavievänä. Miten se on perhehuoneesa eri asia jos kyse on omasta ukosta? Sama ukko se on perhehuoneessa ku mikä olis muissaki huoneissa. Ymmärsin kyllä että yhteishuoneessa ravaa niitä muitakin ukkoja, mutta nyt oli kyse siitä ap:n ukosta.

Ja joojoo, tajusin lauseen jotenkin väärin. Kyse olikin huonekaverin miehestä. Mutta mähän lainasin tossa ap:ta ja kerroin mua ihmetyttävät kohdat.

En todellakaan pitänyt omaa ukkoani vieraana tai voimiavievänä vaan kerroin ettei sekään käynyt kuin pari kertaa päivässä. Että eipähän oltu häiriöksi huonekaverille, ja että huonekaverinkaan mies ei käynyt siellä kuin pari kertaa päivässä. Että saatiin levätä rauhassa ja tutustua vauvoihimme, niin minä kuin huonekaverikin. Ja kyllä se verho oli siinä koko ajan kiinni mutta pakkohan sieltä verhon takaa on välillä vessassa käydä ja vauvaa hoitamassa hoitopöydällä joka on yhteinen kaikille huoneessa olijoille. En vaan viihdy jos on huone täynnä vierasta porukkaa, kiva siinä koittaa toipua synnytyksestä. Ja perhehuone todellakin on pikkuisen eri asia, että saitte olla siellä oman perheenne kesken, kuin että huonekavereitten kanssa samassa pikkuriikkisessä huoneessa monta päivää. Toivottavasti tälläkin kertaa saisi huonekaverin jonka mies ei asu huoneessa koko päivää.

 

[h]

Mä en myöskään yhtään tykkää, jos huone on täynnä väkeä koko ajan. Kiva siellä verhojen välissä kököttää sitten koko sairaalassaolo aika. Johan siinä on niin pieni tilakin, ettei edes vauvan sänky kunnolla mahdu.

Mä en mitenkään kaivannut miestäni sairaalaan kun kerran päivässä pariksi tunniksi. Halusin rauhassa lepäillä, lukea, nukkua, opetella imetystä, mitä se mies siinä olis tehnyt? Parempi vaan, että alotti isyyslomansa kun tultiin kotiin, oli sitten enemmän yhteistä aikaa kotona.

Viimeksi oli kyllä tuuri, kun kolmen hengen huoneessa oli vaan mä ja toinen äiti, jonka mies oli jossain yk-joukoissa eli ei siis ollenkaan paikalla.

 

[hei]

Taysissa on ainakin jätetty pysyväksi päälle se, että vain iskä ja sisarukset saa tulla kattomaan. :wave:

Ja hyvä niin. Mulla oli siinä pikkukoppihuoneessa kaverina myös semmoinen, jonka mies oli siellä aamuseitsemästä iltayhteentoista, kunnes hoitajat sanoi, että nyt iskä pois.

En kehdannut sanoa mitään, mutta oikeesti: KYLLÄHÄN SE HÄIRITSI JA SIKANA. Mut oma moka, kun en kehdannut sanoa.

Ja sillä ramppas vieraita. Siinä pienessä kopissa vielä vaan verhot heilui, kun ihmiset käveli ohi eikä osumatta mahtunut. Kiva siellä verhon takana koittaa opetella imetystä.

Oli kyllä sanonko mistä koko sairaala-aika.