Saako 4 vuotias lapsi jättää aamupalan kesken? miehen kanssa erimielisyys asiasta.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ruokailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
No niin ketjun perusteella ap:n puoliso on kuin onkin väkivaltainen. Soita ap poliisi, ennen kuin vain pahempaa sattuu. Lähettäkööt sitten vaikka sosiaalidelegaattion neidit sinne opastamaan miehellesi miten kasvatetaan suomalainen lapsi!
 
Jos ap aina annat periksi sille kun lapsi stoppaa syömisen niin kohta sua viedään 6-0. Yllättävän usein tuollainen leikki-ikäinen väittää mahan olevan täysi, mutta auta armias jis perään tarjolla jotain hyvää, nii kappas tapahtuu ihmeist suuri. Maha onkin sekunnissa tyhjä... ehkäpä on niin että miehesi on liian tiukka ja sinä auttamattoman lepsu
Etkö tiedä, että lapsilla on erikseen herkkumaha, sinne mahtuu aina herkkuja, vaikka ruokamaha olisikin jo täynnä :LOL:

Jos jättää ruokaa syömättä, niin silloinhan ei tarjota enää mitään herkkua. Samaten ruokaa tarjotaan vasta sitten seuraavan kerran, kun on ruoka-aika. Kyllä nelivuotias osaa jo itse jo aika hyvin sanoa, paljonko jaksaa.

Miksi ihmeessä miehen pitää niitä juustoja ja muita leivänpäällisiä tunkea väkisin ja pakottaa syömään, jos lapsi ei niitä alunalkaenkaan halua?
 
  • Tykkää
Reactions: AivanSama
Itseasiassa olen hyvin hämmästynyt, että aiheesta ei ole säädetty selkeäsanaista lakia. Sitähän ap nyt perää tässä: Saako 4 vuotias lapsi...?

Kuka nyt oikein voi valtuuttaa sen lapsen jättämään ruokaa, kun asiasta ei ole lakia? Mitä ihmettä ap voi tehdä suojellakseen lasta? Vaikka kuinka kysyisi mammapalstan mielipidettä niin miten sen Jaakon saa tajuamaan asian.
Laki siitä täytyy saada, vaaranahan on nimenomaan, että joku tavallinen mukava insinööri onkin kotisalasadisti, urpoista punaniskapersuista puhumattakaan. Taitaa olla liikaa testosteroonia eduskunnassa, kun näiden annetaan vapaasti mellastaa vaikka vaimot kuinka lähettää tulisia katseita aamupalan yli..
 
Etkö tiedä, että lapsilla on erikseen herkkumaha, sinne mahtuu aina herkkuja, vaikka ruokamaha olisikin jo täynnä :LOL:

Jos jättää ruokaa syömättä, niin silloinhan ei tarjota enää mitään herkkua. Samaten ruokaa tarjotaan vasta sitten seuraavan kerran, kun on ruoka-aika. Kyllä nelivuotias osaa jo itse jo aika hyvin sanoa, paljonko jaksaa.

Miksi ihmeessä miehen pitää niitä juustoja ja muita leivänpäällisiä tunkea väkisin ja pakottaa syömään, jos lapsi ei niitä alunalkaenkaan halua?

Toi oli hauska! ;)
Lehmällä 4 mahaa, ihmisellä 1, mutta lapsilla 2!
 
On erittäin fiksua opettaa a) ruoka-ajattomuuteen (yksi suuri syy ylilihavuuteen) ja b ) ruuan haaskaamiseen. Onnea!
poika on nyt 15 ja terve suhtautuminen ruokaan ja mitä ruoka-aikaan tulee niin on säännölliset ruoka-ajat mutta koskaan en ole pakottanut syömään. Poika syö monipuolisesti, on erittäin urheilullinen, tuli juuri 20 km:n pyörälenkiltä. Miksi pakottaa syömään, jokainen tietää tarpeensa. Eihän vauvallekkaan tungeta väkisin maitoa sen enempää kuin syö, oli sitä pullossa kuinka paljon tahansa. Ja ruoan haaskaaminen...jos jotain jää kuten esim. sitä juustoa ja makkaraa niin jääkaappiin ja kyllä ne sieltä syödyksi tulee.
 
Just tämä asenteen takia suomi on pullollas läskejä. Närkitään ruuilla ja välisä vedetään miljoona välipalaa.

Ruokaa syödään ruoka-aikoina. Siten ettei välissä tule nälkä. Puolikas leipä ei riitä ruuaksi PUHUMATTAKAAN että täyttäisi ravintosisällöllisesti sen mitä lapsi tarvitsee kasvuun. Mun mielestä lapsen riittävän ja monipuolisennravinnon saanti on vanhemman tehtävä varmistaa. Ei se että annetaan lapsen vaan ronkkia "rusinat pullasta"

Olette niin perkeleen huolissa lapsen tarumoista, että unohdatte kok fyysisen terveyden puolen. Ei ihme että suomi on pullollaan huonosti voivia, väsyneitä lapsia joiden hampaat on paskana kun mami antaa napsia ruokaa silloin kun alamittainen hänen korkeudessaan mahtaa suostua syömään.

Pakkosyöttö on henkistä ja fyysistä väkivaltaa PISTE ja varmasti ap:n miehen toiminta ei ole hyväksyttävää.
Maistaa täytyy, kaikkea ei tarvitse syödä. Säännölliset ruokailut ovat tosiaan tärkeitä ja naposteluja ei saisi sallia. Vanhemmat tässäkin esimerkkinä siinä missä kaikkien ruokien maistelussa. Lapsen on tärkeää itse tunnistaa kylläisyys ja vanhempien on tärkeää asettaa raja annoskoolle. Ällöttää vanhempien ylpeily "matti syö rekkamiehen annoksia ja maistuu tuo limpparikin kyytipojaksi".

Mami ei ole läheskään aina se joka sitä paskaa lapselle syöttää. Useinmiten äiti joutuu antamaan periksi lapsen isälle, sukulaisille sekä muille lapsen kanssa tekemisessä oleville. Ei ole harvinaista, että isovanhemmat tunkevat sokeria lapsen suuhun heti, kun kiinteitä saa antaa. Joka taho toitottaa kohtuullista sokerin käyttöä, mutta mikään taho ei kannusta oikeasti terveelliseen ravintoon. Jokapaikassa kannustimena, palkintona herkkuja.

Perheemme joutuu koko ajan "taistelemaan" terveellisen ruokailun puolesta. Tuttavaperheissä on normaalia, että maitohampaita paikataan. Varallisuus ei ainakaan lapsien terveydessä loista. Ohjausta tulisi saada neuvolasta ja mediasta. Netin mainoksilla saisi varmasti alitajuntaan uppoamaan terveellisen ravinnon merkityksen. Hammashuoltoa pitäisi lisätä ja vanhemmille sakkoja hammashuollon laiminlyönnistä, ellei kyseessä ole lääkityksestä tai muusta terveydellisestä syystä johtuvasta hampaitten poikkeavasta heikkoudesta.

Mutta kukaan ei voi puuttua toisen kasvatustapaan, vain vierestä voi katsoa ja sääliä pienen lapsen pilaamista alkumetreillä. Vanhemmilla valitettavasti on oikeus päättää mitä jälkikasvu syö ja saako traumoja.
 
Pakkosyöttö on henkistä ja fyysistä väkivaltaa PISTE ja varmasti ap:n miehen toiminta ei ole hyväksyttävää.
Maistaa täytyy, kaikkea ei tarvitse syödä.

Ei vaan olisi, että itsekin syyllistyt tuohon julmaan väkivaltaan ja törkeään ihmisoikeusloukkaukseen mitä pakkosyöttäminen on, jos kerran maistaa täytyy? Vai miten se maistamispakko toteutetaan? Niinkö, että lapsen kyllä toivotaan maistavan, mutta ei kuitenkaan ole pakko jos lapsi sanoo vastaan?
 
Pienestä ne traumat ovat taas kerran tulevinaan. Nykylapset ovat ilmeisesti sata kertaa herkempiä kuin vaikka 50 tai 100 vuoden takaiset lapset, kun silloin valtaosa kasvatuskeinoista oli näitä mitkä nykyään leimataan traumoja aiheuttavaksi julmuudeksi. Jos silloin lapsille olisi tullut traumoja siihen malliin kuin mitä nykyään ihmisten puheiden mukaan tulee, niin varmasti jokaisella vanhemmalla ihmisellä olisi niin pahat mielenterveysongelmat, että eivät muuta tekisikään kuin makaisi mielisairaalassa kuolaamassa pakkopaitaansa. Tosielämässä harva vanhempi ihminen kuitenkaan tiedostaa tai tunnustaa kärsivänsä tämän tyyppisistä traumoista.
 
Pienestä ne traumat ovat taas kerran tulevinaan. Nykylapset ovat ilmeisesti sata kertaa herkempiä kuin vaikka 50 tai 100 vuoden takaiset lapset, kun silloin valtaosa kasvatuskeinoista oli näitä mitkä nykyään leimataan traumoja aiheuttavaksi julmuudeksi. Jos silloin lapsille olisi tullut traumoja siihen malliin kuin mitä nykyään ihmisten puheiden mukaan tulee, niin varmasti jokaisella vanhemmalla ihmisellä olisi niin pahat mielenterveysongelmat, että eivät muuta tekisikään kuin makaisi mielisairaalassa kuolaamassa pakkopaitaansa. Tosielämässä harva vanhempi ihminen kuitenkaan tiedostaa tai tunnustaa kärsivänsä tämän tyyppisistä traumoista.
Kyllä minun oli hankala oppia syömään monipuolisesti lapsuuden jälkeen. En suosittele.
 
Ei vaan olisi, että itsekin syyllistyt tuohon julmaan väkivaltaan ja törkeään ihmisoikeusloukkaukseen mitä pakkosyöttäminen on, jos kerran maistaa täytyy? Vai miten se maistamispakko toteutetaan? Niinkö, että lapsen kyllä toivotaan maistavan, mutta ei kuitenkaan ole pakko jos lapsi sanoo vastaan?

Olen itseasiassa pakkosyötön "uhri" koulun taholta. Kotona ei koskaan pakotettu.

Meillä "maistamispakko" tuli vasta neljän ikävuoden jälkeen. Lapsen kanssa asiasta puhuttu, selitetty maistamisen tarkoitusta ja määrä on puolesta teelusikasta joskus teelusikalliseen. Aluksi riitti haistaminen ja kielenpäällä maistelu ja nyt vanhempana määrä tosin noin tl. Verran. Sama pätee koulussa ja ei traumoja.
 
Meillä syödään, mitä on otettu, mutta leivälle ei ole pakko ottaa esim. juustoa, jos sitä ei halua. Jos kertakaikkiaan ei jaksa syödä sitä mitä on ottanut, niin se laitetaan jääkaappiin ja syödään sitten kun on seuraava ruoka-aika. Eli jos aamupalalla jää leipä, niin se syödään sitten heti lounaan aluksi ennen kuin saa muuta lounasta. Näin on tehty ihan pienestä pitäen. Harvoin näin meillä käy, koska lapset on onneksi hyviä syömään.
 
Meillä syödään, mitä on otettu, mutta leivälle ei ole pakko ottaa esim. juustoa, jos sitä ei halua. Jos kertakaikkiaan ei jaksa syödä sitä mitä on ottanut, niin se laitetaan jääkaappiin ja syödään sitten kun on seuraava ruoka-aika. Eli jos aamupalalla jää leipä, niin se syödään sitten heti lounaan aluksi ennen kuin saa muuta lounasta. Näin on tehty ihan pienestä pitäen. Harvoin näin meillä käy, koska lapset on onneksi hyviä syömään.

Hyvän syöjän merkkikö on, kun syö kaiken paskan mitä eteen laitetaan ja jollei jaksa saa sen seuraavalla aterialla. Voitko itse väittää toimivasi omalla kohdallasi samoin tai ehkä kumppanisi kohdalla? Syötkö edellisellä aterialla jääneet seuraavalla kerralla? Esim. aamupalalta jäi nokko kahvia pannuun ja lämmität sen uudelleen ennen uuden keittämistä? Vieraat saavat lämmitettyä kahvia, kun uutta ei keitetä? Jäätelöä jää nokare kuppiisi ja tyrkkäät pakkaseen odottamaan seuraavaa herkkuhetkeä varten....

En kuuna päivänä ymmärrä mitä lapsi oppii tuosta edellisen jämien syömisestä ja eikö lounas ole ravintorikkaampaa kuin se hikinen aamupalaleipä ilman päälisiä? Opeta lapsesi ottamaan pieniä annoksia kerrallaan, lisää kun voi aina ottaa.
 
Niin siis vaikka syö makkarakeitosta pelkät makkarat tai täyttää mahansa näkkärillä (ilman päällysiä) koska ei halua maistaa uusia ruokia? Siihen se "traumavapaa" kasvatus johtaa.
Ei sitä leipää tarvitse rajattomasti antaa syödä.Jos nyt ajatellaan,että lapsi syö keitosta makkarat ja vaikka puolikkaan näkkärin lounaalla niin voin vannoa,että päivällisellä se ruoka jo maistuu ja jos ei maistu niin sitten seuraavalla aterialla.On aivan turhaa lietsoa ruokailu hetkestä jumalaton show joka kerta.Terve lapsi ei ole ikinä ruokalautasen vieressä nälkään kuollut ja lopettaa temppuilut kun huomaa ettei niillä saavuta mitään.
 
Hyvän syöjän merkkikö on, kun syö kaiken paskan mitä eteen laitetaan ja jollei jaksa saa sen seuraavalla aterialla. Voitko itse väittää toimivasi omalla kohdallasi samoin tai ehkä kumppanisi kohdalla? Syötkö edellisellä aterialla jääneet seuraavalla kerralla? Esim. aamupalalta jäi nokko kahvia pannuun ja lämmität sen uudelleen ennen uuden keittämistä? Vieraat saavat lämmitettyä kahvia, kun uutta ei keitetä? Jäätelöä jää nokare kuppiisi ja tyrkkäät pakkaseen odottamaan seuraavaa herkkuhetkeä varten....

En kuuna päivänä ymmärrä mitä lapsi oppii tuosta edellisen jämien syömisestä ja eikö lounas ole ravintorikkaampaa kuin se hikinen aamupalaleipä ilman päälisiä? Opeta lapsesi ottamaan pieniä annoksia kerrallaan, lisää kun voi aina ottaa.

No, meillä ei tarjota ruuaksi paskaa ja tosiaan kaikkea ei ole pakko ottaa ja uusia ruokia otetaan ensin vähän. Toki jos uusi ruoka onkin lapsista pahaa, niin sitä ei sitten tarvitse loppuun syödä. Ensi kerralla, jos lapsi haluaa sitä maistaa, niin sitä kuitenkin otetaan sitten lautaselle vain haarukallinen.

Kyllä, syön edellisen aterian jäänteet seuraavalla kerralla, mikäli en ole lautastani tyhjäksi syönyt. Otan kuitenkin ruokaa lautaselleni vain sen verran, että varmasti jaksan syödä. Ehkä muutaman kerran vuodessa otan ruokaa lautaselleni liikaa ja silloin sitten laitan jääkaappiin odottamaan seuraavaa ruokailua.

Lapsilla ehkä kerran viikossa tai kahdessa. Ottavat ruuan itse ja jos annos näyttää isolta niin kysytään, jaksatko, mutta silmät syö välillä enemmän kuin vatsaan mahtuu. Ruuan kulutus riippuu kuitenkin niin paljon siitä, miten ovat hoidossa syöneet, että jonain iltana syövät paljon ja joskus taas vähän.

Meillä ei ruokaa heitetä roskiin ja toisaalta en kuulu niihin mammoihin, jotka ahmivat lasten lautasen loput tyhjiksi. Eivät kyllä ole valittaneetkaan tästä käytännöstä, että edelliset ruuat pitää syödä ennen kuin saa uutta.

Joillekin sukulaisille on ollut kauhistus, kun kylässä ei lastata lapsen lautasta täyteen kaikkea mahdollista herkkua. Otetaan yhtä lajia kerralla ja ensin vain maistiainen, jota saa sitten isomman palan, jos tykkää. Itseäni inhottaa se, kun lapsen lautanen on täynnä joka lajia ja kaikesta on vain nyrsitty pieni pala, kun lapsi ei tykkääkään. Etenkin, jos etukäteen tiedetään, ettei lapsi syö kakkua, niin sitten sitä laitetaan silti iso lohkare. Toinen kauhistus on ollut se, että kun syö, niin pitää istua pöydän ääressä ja jos siitä lähtee, niin sitten lautanen laitetaan pois ja syömiset on syöty. Toki siis voi syödä ensin vaikka palan kakkua ja mennä leikkimään ja sitten tulla syömään palan piirakkaa. Mutta ei niin, että otetaan lusikallinen kakkua ja leikitään ja tullaan ottamaan toinen lusikallinen jne.
 
Ei sitä leipää tarvitse rajattomasti antaa syödä.Jos nyt ajatellaan,että lapsi syö keitosta makkarat ja vaikka puolikkaan näkkärin lounaalla niin voin vannoa,että päivällisellä se ruoka jo maistuu ja jos ei maistu niin sitten seuraavalla aterialla.On aivan turhaa lietsoa ruokailu hetkestä jumalaton show joka kerta.Terve lapsi ei ole ikinä ruokalautasen vieressä nälkään kuollut ja lopettaa temppuilut kun huomaa ettei niillä saavuta mitään.

Makkaraton keitto menee roskiin sen jälkeen, kun lapsi on syönyt siitä makkarat? Vai ryhdytäänkö julmiksi vanhemmiksi ja laitetaan se jääkaappiin, eikä tarjota seuraavana ruoka-aikana (tai tarvittaessa vielä sitä seuraavana) lapselle muuta kuin sitä makkaratonta vanhaa keittoa?
 
Onks teillä tapana jättää aamuplan riippeet pöydälle tunneiksi? Vai onko ny värityskynä käytössä.

Meillä lapset syö sen minkä ottaa, me vanhemmat katsomme ettei ota liikaa. Kannustettu ottamaan mieluumin vähän ja sitten lisää. Jos aamupalana pelkää leipää, niin päälle täytyy jotsi laittaa. Leiketyä/juustoa/tommaatti//kurkkua etc. Koska puolikas leipä ei ole ravitseva. Kyse kun ei ole pelkästää syömisestä, vaan riittävän ravinnon saamisesta.

Jos ap aina annat periksi sille kun lapsi stoppaa syömisen niin kohta sua viedään 6-0. Yllättävän usein tuollainen leikki-ikäinen väittää mahan olevan täysi, mutta auta armias jis perään tarjolla jotain hyvää, nii kappas tapahtuu ihmeist suuri. Maha onkin sekunnissa tyhjä... ehkäpä on niin että miehesi on liian tiukka ja sinä auttamattoman lepsu

Ottamatta nyt muuhun kantaa, niin miksi ihmeessä pakottamalla opetta alapsi syömään makkaraa, leikkeleitä ja juustoa? Ilman niitä pärjää hyvin. Ja syökin paljon terveellisemmin. Katsoppa joskus mitä leikkeleet ja juustot sisältävät...
 
Ottamatta nyt muuhun kantaa, niin miksi ihmeessä pakottamalla opetta alapsi syömään makkaraa, leikkeleitä ja juustoa? Ilman niitä pärjää hyvin. Ja syökin paljon terveellisemmin. Katsoppa joskus mitä leikkeleet ja juustot sisältävät...

Samaa mieltä. Ei monelle maistu leipä päällisineen. Meilläkin lapset syö mieluummin leivän erikseen (toinen tosin tykkää juustosta) ja kurkun tai muun kasviksen siinä vierellä. Ei päällä. Etenkin jos lapselle ei aamulla maistu ruoka, niin mieluummin sellaista, mikä ei maistu lapsen mielestä pahalta, vaikkei herkkua tarvi ollakaan.
 
No, meillä ei tarjota ruuaksi paskaa ja tosiaan kaikkea ei ole pakko ottaa ja uusia ruokia otetaan ensin vähän. Toki jos uusi ruoka onkin lapsista pahaa, niin sitä ei sitten tarvitse loppuun syödä. Ensi kerralla, jos lapsi haluaa sitä maistaa, niin sitä kuitenkin otetaan sitten lautaselle vain haarukallinen.

Kyllä, syön edellisen aterian jäänteet seuraavalla kerralla, mikäli en ole lautastani tyhjäksi syönyt. Otan kuitenkin ruokaa lautaselleni vain sen verran, että varmasti jaksan syödä. Ehkä muutaman kerran vuodessa otan ruokaa lautaselleni liikaa ja silloin sitten laitan jääkaappiin odottamaan seuraavaa ruokailua.

Lapsilla ehkä kerran viikossa tai kahdessa. Ottavat ruuan itse ja jos annos näyttää isolta niin kysytään, jaksatko, mutta silmät syö välillä enemmän kuin vatsaan mahtuu. Ruuan kulutus riippuu kuitenkin niin paljon siitä, miten ovat hoidossa syöneet, että jonain iltana syövät paljon ja joskus taas vähän.

Meillä ei ruokaa heitetä roskiin ja toisaalta en kuulu niihin mammoihin, jotka ahmivat lasten lautasen loput tyhjiksi. Eivät kyllä ole valittaneetkaan tästä käytännöstä, että edelliset ruuat pitää syödä ennen kuin saa uutta.

Joillekin sukulaisille on ollut kauhistus, kun kylässä ei lastata lapsen lautasta täyteen kaikkea mahdollista herkkua. Otetaan yhtä lajia kerralla ja ensin vain maistiainen, jota saa sitten isomman palan, jos tykkää. Itseäni inhottaa se, kun lapsen lautanen on täynnä joka lajia ja kaikesta on vain nyrsitty pieni pala, kun lapsi ei tykkääkään. Etenkin, jos etukäteen tiedetään, ettei lapsi syö kakkua, niin sitten sitä laitetaan silti iso lohkare. Toinen kauhistus on ollut se, että kun syö, niin pitää istua pöydän ääressä ja jos siitä lähtee, niin sitten lautanen laitetaan pois ja syömiset on syöty. Toki siis voi syödä ensin vaikka palan kakkua ja mennä leikkimään ja sitten tulla syömään palan piirakkaa. Mutta ei niin, että otetaan lusikallinen kakkua ja leikitään ja tullaan ottamaan toinen lusikallinen jne.

No nyt kuulosti paremmalta. Edellisestä sai todella kolkon mielikuvan. Taisin tarvita rautalankaväännöksen :)
 
Ottamatta nyt muuhun kantaa, niin miksi ihmeessä pakottamalla opetta alapsi syömään makkaraa, leikkeleitä ja juustoa? Ilman niitä pärjää hyvin. Ja syökin paljon terveellisemmin. Katsoppa joskus mitä leikkeleet ja juustot sisältävät...
Olkoon vaikka sivussa. Mutta sellaine puolikas leipäviipale on hemmetin kaukana ravitsevasta ja riittävästä ruuasta kasvavalle lapselle.

Miehen siskon muksu juuri tuollainen ollut aina. Maha muka täynä ja muu kuin leipä/makarooni/ riisi tms ei kelpaa. No lapselle ei tietenkään ole tahdottu traumoha aiheuttaa, kamalaa jos joutuis väkisin syömään. Nyt lapsi 11v. Diagnoosina aliravitsemus. Hampaat sökönä. Luut napsahtelee normaali lasta helpommin poikki. Ei jaksa leikkiä ym ym.

Pakko syöttöä en kannata (siis että väkisin tungetaan suuhun ruokaa) . MUTTA kyllä aikuisen täytyy uskaltaa pistää lapsi syömään riittävästi ja muutakin kuin "puolikaita leipiä"
 
Ottamatta nyt muuhun kantaa, niin miksi ihmeessä pakottamalla opetta alapsi syömään makkaraa, leikkeleitä ja juustoa? Ilman niitä pärjää hyvin. Ja syökin paljon terveellisemmin. Katsoppa joskus mitä leikkeleet ja juustot sisältävät...
Olkoon vaikka sivussa. Mutta sellaine puolikas leipäviipale on hemmetin kaukana ravitsevasta ja riittävästä ruuasta kasvavalle lapselle.

Miehen siskon muksu juuri tuollainen ollut aina. Maha muka täynä ja muu kuin leipä/makarooni/ riisi tms ei kelpaa. No lapselle ei tietenkään ole tahdottu traumoha aiheuttaa, kamalaa jos joutuis väkisin syömään. Nyt lapsi 11v. Diagnoosina aliravitsemus. Hampaat sökönä. Luut napsahtelee normaali lasta helpommin poikki. Ei jaksa leikkiä ym ym.

Pakko syöttöä en kannata (siis että väkisin tungetaan suuhun ruokaa) . MUTTA kyllä aikuisen täytyy uskaltaa pistää lapsi syömään riittävästi ja muutakin kuin "puolikaita leipiä"
 
Olkoon vaikka sivussa. Mutta sellaine puolikas leipäviipale on hemmetin kaukana ravitsevasta ja riittävästä ruuasta kasvavalle lapselle.

Riippuu mielestäni siitä, miten muuten ruoka maistuu. Jos ei tykkää leivän päällisistä, mutta kunnon ruoka menee hyvin, niin ei kannata alkaa leivästä vääntämään. Mutta jos joka aterialla lapsia haluaisi vain syödä ne makaronit, perunat, leivät ja riisit, niin silloin varmaan ihan paikallaan, että leivänkin kanssa edes pieni määrä jotain kasvista, juustoa, kananmunaa tms, ettei kaikki jää pääaterioiden varaan.
 
En tiedä oonko sitten ihan hakoteillä, mutta kyllä mä pyrin aamu-ja iltapaloilla tarjoamaan sellaista, mikä lapsille varmasti maistuu. Yleensä siis hedelmiä, leipäjuustoa, tomaattia, munakasta, kurkkua, raejuusto, joskus paistan lättyjä tai vohveleita. Ei tietenkään näitä kaikkia kerralla, mutta esim. tänään oli leipäjuustoa, vesimelonia ja kirsikoita. Mitään en laita valmiiksi lautaselle vaan kokoan yhdelle vadille ja lapset syövät siitä sen verran kuin maistuu. Juomana vesi tai maito, joskus mehua.

Ruoka-ajat on säännölliset ja ruoalla syövät sen verran kuin jaksavat. Jättää saa jos maha tulee täyteen ennen kuin lautanen on tyhjä.
Jos teen jotain uutta ruokaa, tietävät että pieni nokare olisi hyvä maistaa. Yleensä näissä tilanteissa on myös tarjolla jotain sellaista minkä tiedän lapsille maistuvan. Esim. jos kokeilen jotain uutta kastiketta, niin sen kanssa tarjolla pastaa/riisiä/perunaa ja vihanneksia/salaattia. Jos kastike ei maistu, syövät ainakin noita muita.

Me ollaan lasten isän kanssa erottu, mutta yhtä mieltä ollaan tästä tavasta ja tämä toteutuu myös isällä ollessa. Ja kun lapset tietävät, että jättää saa niin suostuvat helpommin maistelemaan kaikkea uutta.

Että kyllä mä sitä mieltä olen, että se 4-vuotias saa jättää sen leipäpalansa syömättä jos ei maistu. Kannattaa kyllä keksiä jotain vaihtoehtojakin sille leivälle..
Söisikö ap teillä mies niitä auringon lämmittämiä juustonsiivuja? Kysypä häneltä. Jos vastaus on ei, ei pidä lastakaan niitä pakottaa syömään.
 
Söisikö ap teillä mies niitä auringon lämmittämiä juustonsiivuja? Kysypä häneltä. Jos vastaus on ei, ei pidä lastakaan niitä pakottaa syömään.

En ole ap, mutta veikkaanpa, että jos meillä mies käyttäytyisi yhtä huonosti ruokailutilanteessa kuin mitä lapset monesti käyttäytyvät, niin auringon lämmittämien juustonsiivujen syönti voisi olla siitä ihan kohtuullisen seuraamus.
 

Yhteistyössä