Saako puolisosi matkustaa yksin omalle lomalle ulkomaille?

[Maira]

No tottakai se sais mennä..Niinkuin saisin minäkin mennä...Ei me olla niin sidottuja toisiimme etteikö toisella olis oikeutta lomailla yksinkin jos niikseen tulee..

Se on sitten eri asia haluaisko tuo mennä..Pitihän tuon tehdä viikon reissu kreikkaan jo kohta 2v sitten ja vieläkään se ei ole saanut aikaseks lähteä vaikka koitin vähän potkia siihen vauhtiakin..

 

[Harmaa koira]

Saa mennä. Mies on ollutkin matkalla sekä yksin että lapsen kanssa, ja minä olen ollut matkoilla yksin ja lasten kanssa ilman miestä.

 

["Neith"]

Neith, aika, hm, mielenkiintoinen käsitys sulla miehistä. Aika kamala, suoraan sanoen. Jos omasi onkin viinaanmenevä ja panee kaikkea missä on reikä, niin ei se tarkoita, että kaikki muut miehet olisivat samanlaisia.

noh, olihan tuo aika kärjistetty.
oman mieheni kohdalla voin sanoa seuraavaa: jos se ilmottais että haluaa kavereineen lähteä ulkomaille niin mielessä kävis että miksi, seuraavista syistä: ei ole kiinnostunut kulttuurista, museoista tai vastaavista, ei pidä auringossa loikoilusta, näkee kavereitaan ryypiskelyn merkeissä.. eli tästä syystä pitäisin typeränä ratkaisuna maksaa paljon rahaa siitä että lähtee ryypiskelemään ulkomaille. ja kun olen miesvaltaisella alalla töissä ja tunnen lähinnä miehiä niin olen saanut hyvinkin tehokkaan kuvan keskiverto miehistä ja mitä ne tekee..
tiedän toki olevan miehiä jotka suostuvat museoissa ja nähtävyyksillä käymään ilman pakottamista ja näkevät kavereitaan muissakin merkeissä kuin ryyppääminen.

mitä tulee tuohon ollaan yhdessä 24/7 asiaan, niin meillä molemmat käy töissä, toisinaan jopa eri päivinä, pahimmillaan 2 viikkoa putkeen täysin ristiin menevillä työajoilla. lisäksi taloudessa asuu lapsi, meillä on sukulaisia/kavereita joilla on juhlia ym osallistumista vaativia juttuja yhdessä ja erikseen. joten sitä yhteistä aikaa ei sitten todella ole 24/7.. joten pitäisin todella omituisena sitä että haluaa lähteä viettämään sitä rajallista vapaa-aikaa jonkun muun kanssa ulkomaille.. mutta jälleen, vain oma näkemykseni asiasta.
(onneksi mieheni jakaa tämän näkemyksen joten asia ei ole meillä ongelma)

 

[Coffee Break]

Tai sit mulla vaan on erikoinen käsitys parisuhteesta, kun ajattelen, että siinä on kaksi täyspäistä ja tasa-arvoista ihmistä, eikä siten kummallakaan ole tarvetta kontrolloida ja määrätä puolisonsa menemisiä.

Tiedä sitten olisko kuinka täyspäistä ja tasa-arvoista jättää toinen rannalle ruikuttamaan. Mä olen satavarma että jos mä olisin meidän tulevalta reissulta jättänyt miehen pois niin se olisi yksi tämän maan loukatuimmista tyypeistä. Se varmasti kommentoisi mun lähtöä, varsinkin kun matkakohdekin on sellainen missä mies on aina halunnut käydä.

 

[Ultramariini]

Jaksamatta lukea koko ketjua, kysyn vaan tuosta jostain vastauksesta nousutta ajatusta, jossa tuomtiin se, että haluaisi perheestään lomaa- onko se väärin? En ole ollut tosin millään pitkällä matkalla ilman perhettä, viikonlopun joskus poissa ja nauttinut siitä, että olen erossa perheestä.
Olen myös nauttinut siitä, että perheeni on joskus ollut lomalla ilman minua. Itse olen ollut töissä, mutta perheen poissaolo on ollut tietynlaista lomaa. Enkä häpeä sitä myöntää.

Uskon myös, että perheellänikin voi joskus olla mukavaa, jos minä olen poissa kotoa=)

 

[hjhf]

[QUOTE="vieras";24997147]Miten suhtautuisit, jos miehesi tai vaimosi haluaisi matkustaa yksin ulkomaille lomamatkalle? Antaisitko mennä vai tulisiko perheriita?

Matkustaisitko itse yksi lomalle, jos sinulla olisi puoliso tai perhettä? Miten puoliso ja lapset suhtautuisivat tähän?[/QUOTE]

Annan mennä ja saan itsekin mennä. Matkustamme sekä koko perheen voimin että erikseen.

 

[It nerd]

Mieheni on kotimaassaan joka vuosi 1kk ja itse matkustan yksin euroopassa tarvittaessa. Suurin osa on työmatkoja. Lasten kanssa olin viimeksi tanskassa legolandissa ilman miestä.
Ei meillä ole luottamus pulaa joten matkustetaan vapaasti.

 

["Neith"]

Jaksamatta lukea koko ketjua, kysyn vaan tuosta jostain vastauksesta nousutta ajatusta, jossa tuomtiin se, että haluaisi perheestään lomaa- onko se väärin? En ole ollut tosin millään pitkällä matkalla ilman perhettä, viikonlopun joskus poissa ja nauttinut siitä, että olen erossa perheestä.
Olen myös nauttinut siitä, että perheeni on joskus ollut lomalla ilman minua. Itse olen ollut töissä, mutta perheen poissaolo on ollut tietynlaista lomaa. Enkä häpeä sitä myöntää.

Uskon myös, että perheellänikin voi joskus olla mukavaa, jos minä olen poissa kotoa=)

mun mielestä on omituinen ajatus lähteä lomalle perheestä, en nyt tiedä osaanko selittää oikein, mutta jos mieheni ilmottaisi haluavansa lähteä viikoksi ulkomaille rentoutumaan, ilman perhettä, niin olisin täysin vakuuttunut että suhteessa ei ole kaikki ok. ainoa syy miksi mä lähtisin viikoksi ulkomaille ilman perhettä olisi se että suhteessa ei ole kaikki ok ja haluan eroon kaikesta.

ehkä mun ajatteluun vaikuttaa se ettei kumpikaan meistä vietä kovinkaan paljon aikaa kavereiden kanssa, eikä kumpikaan omaa laajaa ystäväpiiriä, ollaan aika erakkoihmisiä.
ehkä mulla on vain jotenkin todella kieroutunut ajatusmalli

 

[Ultramariini]

Jaa. Minä rakastan perhettäni, niin miestäni ( vaikka sitä rakkautta väliin arki niin kovin syökin ) ja lapsiani, mutta kyllä minä kaipaan sitä, että saan viettää aikaani myös ilman heitä.
Ja vaikka ehkä aavistuksen, aavistuksen, kitkerältä tuntuukin, uskon, että myös mieheni voi olla iloinen, jos en aina ole kotona.

 

[Anatolia]

Saa matkustaa ja on matkustanutkin.

Ja minäkin saan.

Ei kysellä lupia, mutta informoidaan toisiamme kyllä, ja tietyissä tilanteissa voidaan jopa mielipidettä kysyä.

 

["Neith"]

Jaa. Minä rakastan perhettäni, niin miestäni ( vaikka sitä rakkautta väliin arki niin kovin syökin ) ja lapsiani, mutta kyllä minä kaipaan sitä, että saan viettää aikaani myös ilman heitä.
Ja vaikka ehkä aavistuksen, aavistuksen, kitkerältä tuntuukin, uskon, että myös mieheni voi olla iloinen, jos en aina ole kotona.

ehkä mulla vaan vaikuttaa se että mun on pakko olla lapsesta erossa kun olen töissä, kun lapsi on isällään, ja miehestä taas kun mies on töissä esim koko viikonlopun. tai kun mä olen töissä.. eli mulla on niitä päiviä ja viikonloppuja kun olen pakosta erossa noista, en siis kaipaa yhtään ylimääräisiä vapaita siihen päälle.
ihan kamalia on ne viikonloput kun mies on töissä (käy nukkumassa vain päivät kotona) ja lapsi isällään.. mulla on kurjaa ja tylsää enkä tee yhtään mitään järkevää

 

[työtön mamma]

Mulle ehdotettiin työkkäristä semmoista kuntokartoituskurssia joka kestää 2 viikkoa ja siin oltais viikko kerrallaan yötäpäivää kuntoutuslaitoksessa täyshoidossa. Ja tämä olisi minulle ilmainen kurssi. Niin mies sitten oli sitä mieltä, että jos minä lähden semmoiseen, niin hän voisi sitten lähteä viikoksi jonnekin ulkomaille yksinään. Musta ei ihan sama asia. Sillä muutenkaan ei päästä yhdessä ulkomaille kun ei rahaa ja varsinkaan nyt kun olen työtön. 13 vuoden yhdessäolon aikana käyty yhdessä kerran tukholmassa risteilyllä. Se on ainut ulkomaan matka mitä ollaan tehty. Monesti puhuttu, että pitäisi lähteä mutta kun ei ole rahaa. Eli jos minä menisin kuntoutuskurssille ilmaiseksi, niin mies saisi käyttää perheen säästämät rahat ja lähteä yksin viikoksi ulkomaille. Onko reilua teistä?

 

["vieras"]

Mulle ehdotettiin työkkäristä semmoista kuntokartoituskurssia joka kestää 2 viikkoa ja siin oltais viikko kerrallaan yötäpäivää kuntoutuslaitoksessa täyshoidossa. Ja tämä olisi minulle ilmainen kurssi. Niin mies sitten oli sitä mieltä, että jos minä lähden semmoiseen, niin hän voisi sitten lähteä viikoksi jonnekin ulkomaille yksinään. Musta ei ihan sama asia. Sillä muutenkaan ei päästä yhdessä ulkomaille kun ei rahaa ja varsinkaan nyt kun olen työtön. 13 vuoden yhdessäolon aikana käyty yhdessä kerran tukholmassa risteilyllä. Se on ainut ulkomaan matka mitä ollaan tehty. Monesti puhuttu, että pitäisi lähteä mutta kun ei ole rahaa. Eli jos minä menisin kuntoutuskurssille ilmaiseksi, niin mies saisi käyttää perheen säästämät rahat ja lähteä yksin viikoksi ulkomaille. Onko reilua teistä?

Jos joku maksaa sen matkan, niin mies voi mennä- jos kerran tasapuolista pitää olla. Ei muuta kuin paperit työkkäriin vetämään

 

[tasamaan tallaaja]

Painopiste ei ehkä olekaan siinä, että haluaisi lähteä ilman perhettä vaan se, että haluaa mennä kavereiden kanssa jonnekin. Minä en ole oikein koskaan ymmärtänyt sitä, että rinnastetaan ystävyyssuhteita ja parisuhteita. Molemmat ovat tärkeitä asioita ja molempia ihminen yleensä tarvitsee. Vaikka ihmisellä olisi vähän vapaa-aikaa, en näe siinä mitään pahaa, että hän osan siitä viettää ystäviensä kanssa, se on minusta jopa ihan luonnollista. Tiedän, että on suhteita jossa toinen menee aina ystäviensä kanssa eikä ole perheen kanssa koskaan, tällöin ymmärrän ahdituksen ja rajoittamisen halun. Uskon kuitenkin, että suurimmassa osassa suomalaisia perheitä ollaan välillä perheenä ja välillä vietetään ystävien kanssakin aikaa. Ystäviä ei saa hylätä parisuhteen vuoksi. Joskus voi tulla tilanne, että niitä ystäviä todella tarvitsee!!!

Toista ihmistä ei voi omistaa. Jos pitää liikaa kiinni, varmasti pyristelee irti jossain vaiheessa tai katkeroituu. On sitten kyse ystävien kanssa olemisesta tai itselle tärkeästä harrastuksesta.

Minusta on jopa tärkeää, että mieheni viettää aika ystäviensä kanssa. Matkustelu on yksi luonteva tapa tähän, kun asuvat eri paikkakunnilla. Minäkin matkustelen ystävieni kanssa kotimaassa ja ulkomailla. Minä teen vuorotyötä, miehen työajat venyy ja paukkuu. Meillä menee välillä pitkiäkin aikoja, että lähinnä puhelimessa päivitetään kuulumiset, koska limitämme myös tarkoituksella menoja, koska perheessä vielä 8-vuotias, eikä ole kivaa, että isommat hoitaisi häntä aina. Siltikin katson, että miehen ystävien kanssa viettämä aika ei ole meiltä pois, vaan antaa meille jaksavamman, perheelle omistautuvan isän!

 

[tasamaan tallaaja]

[QUOTE="Neith";24999123]ihan kamalia on ne viikonloput kun mies on töissä (käy nukkumassa vain päivät kotona) ja lapsi isällään.. mulla on kurjaa ja tylsää enkä tee yhtään mitään järkevää [/QUOTE]

Eikö silloin kannattaisi viettää niiden ystävien kanssa sitä aikaa?

 

["Neith"]

Eikö silloin kannattaisi viettää niiden ystävien kanssa sitä aikaa?

harvoin jaksan, ei mua niin kiinnosta lähteä ryypiskelemään tai shoppailemaan
joskus käydään kaffella tai toistemme luona kylässä mutta aika harvakseltaan.
mulla ei siis ole hirmuista tarvetta nähdä kavereita usein ja lomamatka niiden kanssa olis lähinnä omituista
aikataulujen yhteensovittaminen on myös suht vaikeaa yleensä, saateaan 2 viikkoa - kuukausi aiemmin sopia tapaamisesta

 

[tasamaan tallaaja]

[QUOTE="Neith";24999261]harvoin jaksan, ei mua niin kiinnosta lähteä ryypiskelemään tai shoppailemaan
joskus käydään kaffella tai toistemme luona kylässä mutta aika harvakseltaan.
mulla ei siis ole hirmuista tarvetta nähdä kavereita usein ja lomamatka niiden kanssa olis lähinnä omituista
aikataulujen yhteensovittaminen on myös suht vaikeaa yleensä, saateaan 2 viikkoa - kuukausi aiemmin sopia tapaamisesta [/QUOTE]


Hmm, sulla ei ole tarvetta nähdä ystäviä, mutta turhaudut kotona kun mies on töissä ja lapsi isällä. Pidät niitä viikonloppuja ihan kamalina (erakkoluonne muuten oikeasti viihtyy yksin, ei koe sitä kamalana...). Missään nimessä vaihtoehto ei ole keksiä itselleen toimintaa ystävien ja tuttavien kanssa?

En nyt varinaista lomamatkaa ajatellut tai miksei risteily ystävän kanssa joskus piristäisikin. Ajattelin vaan kun kerroit, että sinulla on laaja ystäväpiiri, silloin luulisi löytyvän jo monenlaiseen juttuun seuraa ja löytyisi sitä yhteistä tekemistä.
Nämä on vaan järjestely kysymyksiä .

 

[Coffee Break]

Mulle ehdotettiin työkkäristä semmoista kuntokartoituskurssia joka kestää 2 viikkoa ja siin oltais viikko kerrallaan yötäpäivää kuntoutuslaitoksessa täyshoidossa. Ja tämä olisi minulle ilmainen kurssi. Niin mies sitten oli sitä mieltä, että jos minä lähden semmoiseen, niin hän voisi sitten lähteä viikoksi jonnekin ulkomaille yksinään. Musta ei ihan sama asia. Sillä muutenkaan ei päästä yhdessä ulkomaille kun ei rahaa ja varsinkaan nyt kun olen työtön. 13 vuoden yhdessäolon aikana käyty yhdessä kerran tukholmassa risteilyllä. Se on ainut ulkomaan matka mitä ollaan tehty. Monesti puhuttu, että pitäisi lähteä mutta kun ei ole rahaa. Eli jos minä menisin kuntoutuskurssille ilmaiseksi, niin mies saisi käyttää perheen säästämät rahat ja lähteä yksin viikoksi ulkomaille. Onko reilua teistä?

Työkkärin kuntokartoituskurssi ja ulkomaanreissu on kaksi ihan eri asiaa. Aika epäreilua mieheltä asettaa nuo vastakkain kun kuitenkin kurssin käyminen on teidän yhteiseksi hyväksi.

 

[Innokas maailmanmatkaaja]

Meillä on kolme lasta, mutta silti vastaus on ILMAN MUUTA, että saa.
Pitkiä lomia meistä kumpikaan ei halua tehdä ilman perhettä, mutta mies on käynyt muutaman kerran viikonloppureissulla Tallinnassa.
Minä joka olen meistä se innokkaampi matkustaja olen taas käynyt ystäväni kanssa 2-4 vuorokauden reissuilla Roomassa, Barcelonassa, Milanossa, Riikassa, Lontoossa, Budapestissä, Tallinnassa ja Amsterdamissa.

 

["Neith"]

Hmm, sulla ei ole tarvetta nähdä ystäviä, mutta turhaudut kotona kun mies on töissä ja lapsi isällä. Pidät niitä viikonloppuja ihan kamalina (erakkoluonne muuten oikeasti viihtyy yksin, ei koe sitä kamalana...). Missään nimessä vaihtoehto ei ole keksiä itselleen toimintaa ystävien ja tuttavien kanssa?

En nyt varinaista lomamatkaa ajatellut tai miksei risteily ystävän kanssa joskus piristäisikin. Ajattelin vaan kun kerroit, että sinulla on laaja ystäväpiiri, silloin luulisi löytyvän jo monenlaiseen juttuun seuraa ja löytyisi sitä yhteistä tekemistä.
Nämä on vaan järjestely kysymyksiä .

kurjia ne on sen takia että mies ja lapsi ei ole kotona
erakkoluonne tulee esiin siinä että en kaipaa paljoa aikaa kavereiden kanssa, en halua viettää aikaani kyläillen ja tuolla huitelemassa. kiva se on joskus nähdä kavereita ja tuttuja mutta ahdistaa jo pelkkä ajatus siitä että joka viikko pitäis tavata joku. ja kun on erilaisia kaveripiirejä (siis eivät ole keskenään kavereita) niin pitäisi nähdä monta kertaa viikossa eri porukoita... ei kiitos
tiedän että osa ihmisistä taas on sosiaalisia luonteita eivätkä voi kuvitellakaan olevansa erossa kavereista viikkoa pidempää.

 

["ooo"]

On matkustanutkin monta kertaa. Mies tykkää matkustelusta, minä en. Mulle riittää Tallinnan-risteilyt, mutta mies tykkää etelänmatkoista.

 

["vieras"]

Minusta olisi tosi kummallista jos ulkomaanmatkat olisi jotain "luvanvaraisia". Ei kai ihminen ole onnellinen vankilassa?

 

[Big Bang Theory]

aika paskat parisuhteet monella näyttää olevan. Naiset on kuin vanginvartijoita. Järkkyä!

ja yhden mielestä ulkomailla vaan ryypätään ja pannaan vieraita. Ei helvetti sentään!!!!

 

[Kaikkea sitä kuulee!]

Sais mennä JOS myös minä pääsisin yksin sen jälkeen tai ennen. Ois ihanaa lomailla ulkomailla yksin tai tyttökaverin kanssa!!! En pelkäis että mies pettää matkalla, mutta oisin tosi katkera ja kateellinen jos en sais sitten kokea samaa reissua..

 

[ansarikukka]

Saa matkustaa ja saan minäkin. Ainoa mikä estää on raha, mutta jos on ns. omaa rahaa niin siitä vaan. Musta on kiva olla välillä yksin kotona, välillä kavereiden kanssa reissun päällä ja kivaa on myös käydä huvittelemassa Suomessa. Mies reissailee omien kavereidensa kanssa välillä eikä mua kiinnosta tupata niille reissuille mukaan. En myöskään tiukkaa, mitä meinaa omilla lomillaan tehdä, luotan mieheen sen verran, että tiedän että mene ihan överiksi.

Jos/kun meillä tulee olemaan lapsia, niin sitten keskustellaan varmasti enemmän käytännön asioista. Mutta ei meillä kielletä mitään puolin tai toisin. Kaikista vähiten haluaisin olla sellainen vaimo, joka vahtii miestään.