V
vaemo.
Vieras
Olemme olleet 9 vuotta yhdessä ja suhteemme tuntuu minusta vähän väljähtyneelle. Emme ole enää mies ja nainen toisillemme. Olemme enemmänkin kuin läheiset ystävät tai jotain. Rakkautta meillä riittää ja läheisyyttäkin, mutta seksuaalinen kipinä on aika vähissä. Haluaisin vähän kepeyttä suhteeseemme, flirttiä ja jännitettä.
Mitä meidän pitäisi tehdä? Olemme kolmekymppisiä ihan hyvännäköisiä ihmisiä, emme mitenkään rupsahtaneita. Kelpaisimme kyllä muille, mutta entä toisillemme. Tuntuu, että mies ei ole kovin himokas minua kohtaan. Itse en enää näe miestäni kovin miehekkäänä. Hän on komea, mutta hänen olemuksensa on jotenkin menettänyt jämäkkyytensä. En osaa selittää.
Exäni oli omistushaluinen, melko aggressiivinen, osallistui tappeluihin jne. Nykyinen on kiltti ja hellä, ihana mies. Rakastuin niihin ominaisuuksiin hänessä, mutta ... nyt tulee se klisee.. ehkä hän on liiankin kiltti. Törmäsin mieheen, joka on jotakin siltä väliltä ja minusta tuntuu että nykyinen minä valitsisi mieluiten sellaisen keskitien kulkijan (en ole pettänyt, jos sitä ajattelitte, kuljen vain nykyään taas silmät auki vaikken haluaisi sitäkään). Olen itse suht räväkkä tyyppi ja nykyinen mieheni on hirmu rauhallinen, vähän varautunut ja ujo. Esim. seksissä kaipaisin vähän himokkaampaa ja räväkämpää otetta. On se rauhallinen rakastelukin tosi mukavaa, mutta välillä sitä kaipaisi jotakin muutakin. No, aina kai sitä kaipaa jotakin mitä itsellä ei ole.
Haluaisin saada suhteemme kuntoon. En siis ole aikeissa erota. Mieheni on ihana ja suhteemme on ollut hyvä. Meillä riittää rakkautta vaikka muille jakaa. Miten siis oppia elämään tämän temperamenttieromme kanssa? Aiemmin himmailin itseäni aika paljon, mutta nykyään olen oppinut olemaan oma itseni ja se on osaltaan tehnyt kiilaa väliimme.
Neuvoja?
Mitä meidän pitäisi tehdä? Olemme kolmekymppisiä ihan hyvännäköisiä ihmisiä, emme mitenkään rupsahtaneita. Kelpaisimme kyllä muille, mutta entä toisillemme. Tuntuu, että mies ei ole kovin himokas minua kohtaan. Itse en enää näe miestäni kovin miehekkäänä. Hän on komea, mutta hänen olemuksensa on jotenkin menettänyt jämäkkyytensä. En osaa selittää.
Exäni oli omistushaluinen, melko aggressiivinen, osallistui tappeluihin jne. Nykyinen on kiltti ja hellä, ihana mies. Rakastuin niihin ominaisuuksiin hänessä, mutta ... nyt tulee se klisee.. ehkä hän on liiankin kiltti. Törmäsin mieheen, joka on jotakin siltä väliltä ja minusta tuntuu että nykyinen minä valitsisi mieluiten sellaisen keskitien kulkijan (en ole pettänyt, jos sitä ajattelitte, kuljen vain nykyään taas silmät auki vaikken haluaisi sitäkään). Olen itse suht räväkkä tyyppi ja nykyinen mieheni on hirmu rauhallinen, vähän varautunut ja ujo. Esim. seksissä kaipaisin vähän himokkaampaa ja räväkämpää otetta. On se rauhallinen rakastelukin tosi mukavaa, mutta välillä sitä kaipaisi jotakin muutakin. No, aina kai sitä kaipaa jotakin mitä itsellä ei ole.
Haluaisin saada suhteemme kuntoon. En siis ole aikeissa erota. Mieheni on ihana ja suhteemme on ollut hyvä. Meillä riittää rakkautta vaikka muille jakaa. Miten siis oppia elämään tämän temperamenttieromme kanssa? Aiemmin himmailin itseäni aika paljon, mutta nykyään olen oppinut olemaan oma itseni ja se on osaltaan tehnyt kiilaa väliimme.
Neuvoja?