R
Ritva
Vieras
Olen 37 v naimisissa oleva nainen. Olin 12 vuotta miehelleni uskollinen. Kaksi kuukautta sitten minulle sattui Lapin lomalla virhe. Olin kahden ystävättäreni kanssa talvilomalla (alun perin piti mennä perheen kanssa, mutta miehelle tuli este). Ystävättäret elivät kuin poikamiestyttöinä, minusta se oli sopimatonta. Kunnes minulle sattui, tuntui niin luonnolliselta käpertyä lähes kaikessa samoin ajattelevan ja tuntevan miehen kainaloon. Kolme päivää ja yötä olimme kuin yhtä. Sovimme molemmat perheellisinä, ettei enää yhteyttä oteta.
Siitä lähtien on omatunto kolkuttanut. Miehelleni en ole kertonut. Olen yrittänyt olla mahdollisimman hyvä vaimo. Muistot vieraasta kiusaavat. Sängyssä hän tulee aina mieleen. Ystävättäreni kiusottelevat, että rouva on päässyt vieraan makuun. Pelkään, että puheet tulevat mieheni korviin. Molemmat olemme perustaneet liittomme uskollisuudelle ja rehellisyydelle. Nyt minulle vain sattui, muuta selitystä en käyttäytymiselleni keksi. Mitä minun pitäisi tehdä?
Siitä lähtien on omatunto kolkuttanut. Miehelleni en ole kertonut. Olen yrittänyt olla mahdollisimman hyvä vaimo. Muistot vieraasta kiusaavat. Sängyssä hän tulee aina mieleen. Ystävättäreni kiusottelevat, että rouva on päässyt vieraan makuun. Pelkään, että puheet tulevat mieheni korviin. Molemmat olemme perustaneet liittomme uskollisuudelle ja rehellisyydelle. Nyt minulle vain sattui, muuta selitystä en käyttäytymiselleni keksi. Mitä minun pitäisi tehdä?